Meillä on pitkään ollut parisuhde ongelmia,joille minä olen yrittänyt tehdä jotain,mies ei mitään.

[Siobhan42]

Meillä puolestaan auttoi perheneuvonta. Mun miehellä ei ole kommunikaatio-ongelmia, ehkä johtuen siitä, että hän ei ole suomalainen. Se, missä hän on maailmanmestari on valittaminen, yhdistettynä mielettömän hyvään muistiin - hän ei unohda koskaan mitään. Riitatilanteessa tämä ei ole mitenkään erikoisen hyvä yhdistelmä, varsinkin kun riitoja alkoi olla jatkuvasti. Ei kukaan jaksa sitä, että toinen jatkuvasti lyö lekalla päähän kun itse ei pysty mihinkään kun ei jaksa kaivella monta vuotta vanhoja asioita.

Mutta tosiaan, kun kriisi oli pahimmillaan, me käytiin perheneuvonnassa. Ja ilmeisesti se sai miehen tajuamaan tilanteen vakavuuden - mä kerroin mitä olin tehnyt avioeron eteen jo siinä vaiheessa (alkanut yrittää löytää uutta asuntoa). Mies ei ottanut tätä todesta ennenkuin terapeutti totesi, että aikas vakavalta tuo kuulostaa. Siinä vaiheessa alkoi halua löytyä myös hänen puoleltaa korjata tilanne.

Tästä on nyt puolitoista vuotta, ei tämä elämä mitään ruusuilla tanssimista edelleenkään ole, mutta en ole saanut siitä (kuvannollisesta siis) lekasta päähäni tuon terapian jälkeen. Eli miehetkin voi muuttua, niinkuin Anneli yllä kirjoitti. Ihanaa, että teillä ulkomaankomennus pelasti avioliiton :heart:

 

[:/]

Googleta katajan parisuhdekurssi tai joku sellanen. Olen kuullut pelkkää hyvää siitä ja monta eroa on ihan oikeasti sillä estetty.

 

[:/]

Googleta katajan parisuhdekurssi tai joku sellanen. Olen kuullut pelkkää hyvää siitä ja monta eroa on ihan oikeasti sillä estetty.

http://www.google.fi/gwt/x?q=Katajan+parisuhdekurssi&ei=9jUXT8DhHuHe4QTeRA&ved=0CAoQFjAB&hl=fi&source=m&rd=1&u=http://www.katajary.fi/pariskunnille/

 

["mama"]

Jos teilla ei ole lapsia niin ero on varmasti hyva ratkaisu. Ole paljon onnellisempi yksin ja jossain vaiheessa sallaisen ihmisen kanssa joka osaa ja haluaa rakastaa juuri sinua. Miehesi ei ilmeisesti tahdo, jos ei ole kommunikointia tai hellyytta tai edes seksia.

Meilla hieman samanlaista, mutta lapsikin jo, joten mihinkas tasta lahtee. Jos ei olisi lasta niin pakkaisin kamat ja lahtisin.

 

[Siobhan42]

Meillä oli tuolloin 1.5 vuotta sitten jo kaksi lasta. Mutta totesin, että ei lapsetkaan hyvin voi, jos mä hajoan. Eli parempi lähteä huonosta suhteesta kuin jäädä lasten takia, mun mielestä... Ja samaa mieltä ei siis tietty ole pakko olla.

 

["mama"]

Me asutaan ulkomailla ja jos erotaan niin lapsi jaa jommankumman kotimaahan, ihan liian kauaksi aidistaan tai isastaan. En voi vieda lasta isansa luota enka voi erota ja jattaa lastani kokonaan isansa luo. Tassa maassa en pysty yksinhuoltajana elamaan. Eli yhdessa pysytaan vaikka onkin vaikeaa.

 

["Anneli"]

Meillä puolestaan auttoi perheneuvonta. Mun miehellä ei ole kommunikaatio-ongelmia, ehkä johtuen siitä, että hän ei ole suomalainen. Se, missä hän on maailmanmestari on valittaminen, yhdistettynä mielettömän hyvään muistiin - hän ei unohda koskaan mitään. Riitatilanteessa tämä ei ole mitenkään erikoisen hyvä yhdistelmä, varsinkin kun riitoja alkoi olla jatkuvasti. Ei kukaan jaksa sitä, että toinen jatkuvasti lyö lekalla päähän kun itse ei pysty mihinkään kun ei jaksa kaivella monta vuotta vanhoja asioita.

Mutta tosiaan, kun kriisi oli pahimmillaan, me käytiin perheneuvonnassa. Ja ilmeisesti se sai miehen tajuamaan tilanteen vakavuuden - mä kerroin mitä olin tehnyt avioeron eteen jo siinä vaiheessa (alkanut yrittää löytää uutta asuntoa). Mies ei ottanut tätä todesta ennenkuin terapeutti totesi, että aikas vakavalta tuo kuulostaa. Siinä vaiheessa alkoi halua löytyä myös hänen puoleltaa korjata tilanne.

Tästä on nyt puolitoista vuotta, ei tämä elämä mitään ruusuilla tanssimista edelleenkään ole, mutta en ole saanut siitä (kuvannollisesta siis) lekasta päähäni tuon terapian jälkeen. Eli miehetkin voi muuttua, niinkuin Anneli yllä kirjoitti. Ihanaa, että teillä ulkomaankomennus pelasti avioliiton

=================================================
Luuletko, että kulttuurilliset erot olisivat vaikuttaneet miehesi käyttäytymiseen ?
Hyvin monessa kulttuurissa naisella on kynnysmaton arvo.

 

[Neljän Äiti]

Täytyy sanoa että tosi paljon tullut ihania viestejä tähän ketjuun!
Itsellä myös ollut ja välillä edelleenkin on myös parisuhdeongelmia.
Nimimerkki koettu on kirjoitti erittäin hyvää tekstiä syvällä kokemuksen äänellä, aion laittaa tämän ketjun suosikkilistalle ja lukea moneen kertaan vielä nuo kirjoitukset

Itse olen huomannut miehistä että eivät kestä minkäänlaista syyllistämistä, vaikka olisivat tehneet mitä. Eli jotenkin muuten pitää asia saada miehelle päähän. Ja helposti tulee itsellekkin toistettua samaa kaavaa , vaikka se ei toimi. Toisaalta kun on itse niin suora ihminen, eikä tykkää pelata pelejä, on aika raskasta yrittää miettiä miten täman asian nyt hoitaisin niin että mies ei ärsyynny, vaan ymmärtää vain mitä haluan tai mistä en pidä,
Naisena niin mielelläni ajattelen, että jos tuo arvostaisi/välittäisi minusta ei käyttäityisi noin.

Meillä mies alkoi käyttäytyä ystävällisemmin vasta kun hain asuntoa ja sanoin muuttavani lasten kanssa.
Edelleenkin kyllä tekee mitä itse tahtoo, mutta kumminkin jollain lailla edes ottaa paremmin huomioon.