Meillä on pitkään ollut parisuhde ongelmia,joille minä olen yrittänyt tehdä jotain,mies ei mitään.

["lady"]

Valvon usein niiden takia, kun jään vaan miettii kaikkee. Monta kertaa viikossa saatan nukkuu yössä sen 5-6tuntia(eli nukahdan joskus klo1.30-2).

Olen väsynyt aika usein,siksi myös ärtynyt,olen myös äärettömän vihainen miehelleni. Vaikka hän tietää nämä asiat, niin kostaa vaan mulle kylmemmällä käytöksellä sitä kun minä olen kiukkuinen.

yleensä ei vastaa mitään mihinkään ihan sama miten yritän vastausta saada(tämä on ongelma1.Kommunikointi,riitojen ratkaisu,asioista keskustelu,sitä ei ole ikinä ollut! ja minä tyhmä kuvittelin että kyllä se on ihan helppo juttu muuttaa,joopa,tässä sitä siis kärsitään siitä että kuvittelin asian muuttuvan parempaan suuntaan)

Mutta tänään vastasi: Ja totesi mm. näin. Sit kun mä kerrankin kosketan sua omasta vapaasta tahdostani niin sä suutut. (tiuskasin kyllä koska olin hyvin vihainen ja sen lisäksi kosketus kutitti,mutta ensin sanoin nätillä äänellä,mut sit mies vaan laitto koko ajan käden samaan paikkaan,niin ärähdin. Yleensä en toimi noin).

Mut tulipa siis selväksi se ettei mies taho koskettaa mua(oon kyllä huomannut sen ja se on toinen ongelma).

Kolmas ongelma on seksi sitä ei juuri ole, johtuen miehestä! Enkä ole saanut mitään vastausta että miksi asia on näin.

Joka tapauksessa on aika kamalaa elää liitossa missä kommunikointi ei pelaa,missä seksi ei pelaa,missä hellyys ei toimi. Eikä toinen osapuoli ole valmis tekemään yhtään mitään muuttaakseen asioita, ei edes voi avata suutaan.

Olen jo melko valmis eroamaan, ja se tässä varmaan on edessä koska mikään ei toimi, ja mies ei ota mitään osaa siihen että asiat joskus toimisi. Mut jotenkin pelkään että oon taas vuosia yksin ja se on aika helvetin ankeeta jos seurana on vain tietokone. Ja kyllä mä vielä miestä rakastankin,vaikka vihaankin myös(mutta viha kumpuaa siitä pettymyksestä,turhautumisesta,siitä kun toinen satuttaa käytöksellään tahallaan,koska tietä äettä se tuntuu pahalta).

Lisäksi mies on päivät kotona yksin, ollut jos useamman kuukauden mutta mä silti koulusta päästyäni olen se joka siivoaa! itse en kykenisi noin valtavaan itsekkyyteen. voin sisi päätellä että mieheni ei rakasta minua enään,jos on oikeesti ikinä rakastanutkaan. Mutta miksi se ei sitten ole lähtenyt? ja kun on kerran jäänyt niin miksi ei ole halunnut tehdä elämästä siedettävää?

 

["lady"]

no enpä ois kaivannutkaan keltään lohduttavaa sanaa.

 

["Kuukkeli, Kuukkeli"]

Onko miehesi siis työttömänä? Jos on, niin se on varmasti ongelma numero yksi. Miehillä tuppaa menemään mieliala todella matalaksi työttömyyden takia ja masennuksen myötä heistä tulee varsin usein itsekkäitä.

 

[dipt]

Tuntuu että asiat pitää ratkaista SINUN tavallasi, ja vain käsityksesi toimivasta parisuhteesta on oikea. Oletko kysynyt mieheltä mikä mättää, vai vain jäkättänyt kun asiat eivät mene kuten haluat? Parisuhteessa ei kannata koskaan olettaa mitään, ajatuksia ei tarvitse osata lukea, vaan asiat pitää pystyä sanomaan ääneen. Toinen osapuoli joko tekee asialle jotain, tai sitten ei. Ei kuitenkaan pidä olettaa että toisen on muututtava sinulle sopivaan muottiin. Lyö faktat tiskiin, ja tehkää päätös suhteen jatkamisesta.

 

["niinpä"]

yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista
joita molempien
piti vaalia, uhrata kaikki sen puolesta
sen teki vain toinen
miten sä teet sen, sä saat minut suuttumaan
saat mut nauramaan yhdellä lauseella
yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa

 

["lady"]

Tuntuu että asiat pitää ratkaista SINUN tavallasi, ja vain käsityksesi toimivasta parisuhteesta on oikea. Oletko kysynyt mieheltä mikä mättää, vai vain jäkättänyt kun asiat eivät mene kuten haluat? Parisuhteessa ei kannata koskaan olettaa mitään, ajatuksia ei tarvitse osata lukea, vaan asiat pitää pystyä sanomaan ääneen. Toinen osapuoli joko tekee asialle jotain, tai sitten ei. Ei kuitenkaan pidä olettaa että toisen on muututtava sinulle sopivaan muottiin. Lyö faktat tiskiin, ja tehkää päätös suhteen jatkamisesta.

No Toimivassa parisuhteessa on seksiä, hellyyttä, ja keskusteluyhteys.

Montako linkkiä haluat ammattilaisten kirjoittamaaa teksiä? sillä niitähän löytyy.

Mutta laita sä mulle yksikin esim.parisuhdeterapeutin kirjoittama virallinen juttu Joka väittää toimivaksi parisuhteeksi täysin päinvastaista,mä en usko että löydät sitä,mut anna tulla.

Ja joo itekkin sanot että ajatuksia ei tarvitse osata lukea, no mut just sitähän mun täytyy tehä,kun mies ei kerran puhu ja sustahan se on ok.

 

[Wandii]

Yleensä ongelma kait on siinä, että nainen jäkättää ja on ärtyisä ja mies sitten sulkeutuu ja vittuuntuu, eikä tee mitään.

Miehelle työtä tai jotain tekemistä ja jospa yrittäisitte olla mukavia toisillenne!!! Ei se nyt ole kovin vaikeaa olla kiva, siitä saattaa jopa seurata se, että toinenkin yrittää olla mukava. Ei avioliiton ole tarkoitus olla mikään kilpailu, että kenen pitäis mitäkin tehdä ja nöyrtyä ja suostua.

Solmut aukeaa sillä lailla, että ei välttämättä tarvi kelata ja vatvoa joka saatanan asiaa vaan yritätte ymmärtää ja rakastaa. Tämä on naisten helmasynti. Itsekin teen tätä, mutta sentään huomaan sen ja parannan käytöstäni, samoin tekee mieheni.

Tekstistäsi huomaa, että teillä lähinnä kyräillään ja vittuillaan. Sinä et voi miestäsi muuttaa, mutta jospa aloittaisit itsestäsi. SInun tapasi (olemalla vihainen, riitelY) purkaa parisuhteen solmut ei selvästikään toimi.

 

["lady"]

[QUOTE="Kuukkeli, Kuukkeli";25464915]Onko miehesi siis työttömänä? Jos on, niin se on varmasti ongelma numero yksi. Miehillä tuppaa menemään mieliala todella matalaksi työttömyyden takia ja masennuksen myötä heistä tulee varsin usein itsekkäitä.[/QUOTE]

Tällä palstalla iso osa on naisia,miksi täällä AINA puolustetaan sikamaisesti käyttäytyviä miehiä`?

A.mies ei ole masentunut
B.masennus ei tarkoita samaa kuin itsekkyys tai idioottimainen käytös, koska masentuneen voi käsittääkseni olettaa olevan ihan yhtä fiksu kuin ilman masennustakin.

ja ps. olen kokenut masennuksen enkä ollut itsekäs ja julma.

 

["lady"]

Yleensä ongelma kait on siinä, että nainen jäkättää ja on ärtyisä ja mies sitten sulkeutuu ja vittuuntuu, eikä tee mitään.

Miehelle työtä tai jotain tekemistä ja jospa yrittäisitte olla mukavia toisillenne!!! Ei se nyt ole kovin vaikeaa olla kiva, siitä saattaa jopa seurata se, että toinenkin yrittää olla mukava. Ei avioliiton ole tarkoitus olla mikään kilpailu, että kenen pitäis mitäkin tehdä ja nöyrtyä ja suostua.

Solmut aukeaa sillä lailla, että ei välttämättä tarvi kelata ja vatvoa joka saatanan asiaa vaan yritätte ymmärtää ja rakastaa. Tämä on naisten helmasynti. Itsekin teen tätä, mutta sentään huomaan sen ja parannan käytöstäni, samoin tekee mieheni.

No mulla on tasan oikeus ilmaista mielipiteeni kun asiat ei toimi. Ja asioista kuuluu keskustella edes joskus. Ei tartte sen miehenkään asiaa pahentaa,mut ilmeisesti se on ok.mut naisen pitää pitää turpa kiinni selvä

Kiito kaikille mieheni puolustajille,hyvää yötä. Voitte sit ottaa tosta itellenne miehen kun kerran teille riittää se että kuhan vaan on mies,ihan sama miten kohtelee vaimoaan, mä voin si vaihtaa parempaan..

 

["huh huh"]

ei tollasta romaanii jaksa tähän aikaan yöstä lukea hyppii rivit silmille!!!!!!!!!!!!!

 

["lady"]

Yleensä ongelma kait on siinä, että nainen jäkättää ja on ärtyisä ja mies sitten sulkeutuu ja vittuuntuu, eikä tee mitään.

Miehelle työtä tai jotain tekemistä ja jospa yrittäisitte olla mukavia toisillenne!!! Ei se nyt ole kovin vaikeaa olla kiva, siitä saattaa jopa seurata se, että toinenkin yrittää olla mukava. Ei avioliiton ole tarkoitus olla mikään kilpailu, että kenen pitäis mitäkin tehdä ja nöyrtyä ja suostua.

Solmut aukeaa sillä lailla, että ei välttämättä tarvi kelata ja vatvoa joka saatanan asiaa vaan yritätte ymmärtää ja rakastaa. Tämä on naisten helmasynti. Itsekin teen tätä, mutta sentään huomaan sen ja parannan käytöstäni, samoin tekee mieheni.

Tekstistäsi huomaa, että teillä lähinnä kyräillään ja vittuillaan. Sinä et voi miestäsi muuttaa, mutta jospa aloittaisit itsestäsi. SInun tapasi (olemalla vihainen, riitelY) purkaa parisuhteen solmut ei selvästikään toimi.

No mutta mä oon ihan nätisti yrittänyt useita kertoja puhua asiasta saada aikaan keskustelua yms. Minä olen ihan oikeesti yrittänyt muutakin,ei tartte uskoo.

Mutta tää mun vihani on tullut tähän pisteeeen vuosien jälkeen ja minusta on normaalia olla äksy tässä vaiheessa.

 

["lady"]

mut tosiaan eronhan voin ottaa,joten mitäpä sitä turhaan enään päätä asialla vaivata.

 

["lady"]

[QUOTE="niinpä";25464951]yhdeksän hyvää ja kymmenen kaunista
joita molempien
piti vaalia, uhrata kaikki sen puolesta
sen teki vain toinen
miten sä teet sen, sä saat minut suuttumaan
saat mut nauramaan yhdellä lauseella
yhdeksän hyvää ja kymmenen kirosanaa[/QUOTE]

kiitos.

 

["Pai"]

Kuulostaa tutulta tuo tilanne.
Ei voi ku yrittää keskustella ja löytää se juttu mikä sitä sun miestä ahdistaa.
Ehkä sullekkin tekisi hyvää pieni etäisyys (esim. viikonloppureissu)...

 

[dipt]

[QUOTE="lady";25465011]No mulla on tasan oikeus ilmaista mielipiteeni kun asiat ei toimi. Ja asioista kuuluu keskustella edes joskus. Ei tartte sen miehenkään asiaa pahentaa,mut ilmeisesti se on ok.mut naisen pitää pitää turpa kiinni selvä

Kiito kaikille mieheni puolustajille,hyvää yötä. Voitte sit ottaa tosta itellenne miehen kun kerran teille riittää se että kuhan vaan on mies,ihan sama miten kohtelee vaimoaan, mä voin si vaihtaa parempaan.. [/QUOTE]

Tietysti sinulla on oikeus ilmaista mielipiteesi, eihän kukaan ole sanonut että pitäisi istua turpa rullalla. Pointti on se, että et voi muuttaa ketään muuta kuin itseäsi. Jos vituttaa olla suhteessa, niin eroa.

Ja jos haluat pelkkää nyökyttelyä ja suitsutusta, kannattaa postata nämä jutut jonnekin muualle. Täällä moni on yrittänyt ymmärtää myös sitä toista osapuolta, mutta sehän on näköjään sinusta väärin, koska olet jo päättänyt että sinä olet oikeassa ja syy on pelkästään miehessä.

 

[dipt]

[QUOTE="Pai";25465049]Kuulostaa tutulta tuo tilanne.
Ei voi ku yrittää keskustella ja löytää se juttu mikä sitä sun miestä ahdistaa.
Ehkä sullekkin tekisi hyvää pieni etäisyys (esim. viikonloppureissu)...[/QUOTE]

Olen samaa mieltä, jos välit ovat tulehtuneet ja vain kyrsii katsella toisen pärstää, voi etäisyyden otto olla paikallaan. Lähde reissuun tai laita ukko reissuun vaikka viikonlopuksi, saatte molemmat aikaa ajatella.

 

[koettu on]

[QUOTE="lady";25464819]Olen väsynyt aika usein,siksi myös ärtynyt,olen myös äärettömän vihainen miehelleni. Vaikka hän tietää nämä asiat, niin kostaa vaan mulle kylmemmällä käytöksellä sitä kun minä olen kiukkuinen.

yleensä ei vastaa mitään mihinkään ihan sama miten yritän vastausta saada(tämä on ongelma1.Kommunikointi,riitojen ratkaisu,asioista keskustelu,sitä ei ole ikinä ollut! ja minä tyhmä kuvittelin että kyllä se on ihan helppo juttu muuttaa,joopa,tässä sitä siis kärsitään siitä että kuvittelin asian muuttuvan parempaan suuntaan)

Mutta tänään vastasi: Ja totesi mm. näin. Sit kun mä kerrankin kosketan sua omasta vapaasta tahdostani niin sä suutut. (tiuskasin kyllä koska olin hyvin vihainen ja sen lisäksi kosketus kutitti,mutta ensin sanoin nätillä äänellä,mut sit mies vaan laitto koko ajan käden samaan paikkaan,niin ärähdin. Yleensä en toimi noin).

Kolmas ongelma on seksi sitä ei juuri ole, johtuen miehestä! Enkä ole saanut mitään vastausta että miksi asia on näin.

Ja kyllä mä vielä miestä rakastankin,vaikka vihaankin myös(mutta viha kumpuaa siitä pettymyksestä,turhautumisesta,siitä kun toinen satuttaa käytöksellään tahallaan,koska tietä äettä se tuntuu pahalta).

Lisäksi mies on päivät kotona yksin, ollut jos useamman kuukauden mutta mä silti koulusta päästyäni olen se joka siivoaa! itse en kykenisi noin valtavaan itsekkyyteen. voin sisi päätellä että mieheni ei rakasta minua enään,jos on oikeesti ikinä rakastanutkaan. Mutta miksi se ei sitten ole lähtenyt? ja kun on kerran jäänyt niin miksi ei ole halunnut tehdä elämästä siedettävää?[/QUOTE]

Kommentoitavaa:

Kostaminen on vahva sana, koska oletat ehkä silloin, että tarkoitus on vain tahallisesti satuttaa koska se on kivaa. Samaten alempana päättelysi lopputulos on, että hänen motiivinsa on aiheuttaa kipua koska hän tietää sen sattuvan.

Parisuhdetaisteluissa on kuitenkin kysymys siitä, että satutetaan toista osoittaakseen, että toinen on satuttanut ensin itseä. Eli satutetaan, koska välitetään, ja yritetään saada toinen ymmärtämään että näin paljon minua sattui. Molemmat myös olettavat, että toinen satuttaa lämpimikseen, koska vihaa. Kuitenkin yhtä totta olisi sanoa, että satuttaa lämpimikseen, koska rakastaa.
Tuo vaihe on käytävä läpi, ennen kuin voidaan päästä uudelleen sellaisen luottamuksen tilaan,ettei kipua enää tarvitse kierrättää.

Vastauksen saaminen on huono tavoite, koska on vaikeaa antaa hyvää vastausta silloin kun on pettynyt ja vihainen. Tarvitsette hyviä tekoja puolin ja toisin, vastausten tivaaminen on helposti syyllisten etsimistä, eikä jonkinnäköisen vastauksen saaminen yleensä edistä kuin eroamista.

Siksi valtataisteluvaiheessa ei mies halua tehdä toisen elämästä siedettävää, koska hänen elämänsä on sietämätöntä. Jos aloittaisit keskustelun kysymällä, mitkä viisi asiaa voisit tehdä toisin että hänen elämänsä olisi miellyttävämpää, niin saatat saada paljon halullisemman keskustelukumppanin. Ja mies ei lähde, koska joko ei uskalla tai edelleen kuitenkin välittää. Veikkaisin enemmänkin jälkimmäistä.

Tuossa kosketusepisodissa mies maalasi itsensä pahasti nurkkaan, koska ei ole kovin rakentavaa loukata toista kolmella tapaa kerralla. Ensin yrittää koskettaa toista kunnioittamatta toisen kiukkuista tunnetilaa, toiseksi jankuttaa koskemalla uudelleen ja uudelleen vaikkei toinen tykkää, ja kolmanneksi sitten loukkaa alleviivaamalla, että enhän mä sua yleisesti ottaen edes koskea halua. Eli samaan aikaan loukataan toisen reviiriä ja sitten heittäydytään marttyyriksi.

Mutta miehen tunneviesti tilanteessa on ihan aito: hän kokee, ettei voi tehdä mitään oikein. Miehillä on inhottava tapa kokea noin hiukan turhan laimean yrittämisen jälkeen, mutta monella miehellä on paljon infantiilimpi suhde naiseen kuin mitä nainen osaa kuvitella. Plus monesti heillä on taustaoletus, että naisen pitää antaa heidän pysyä lapsina suhteessa, koska muuten heidän miehisyytensä on uhattuna.

Mieshän on se olento, joka ei ole nainen eikä naisen orja. Sitten nainen tulee ja alkaa vaatia lähentymistä, vaikka eriytyminenkin on vielä ihan kesken. Rakastuneisuusvaiheen jälkeen mies epäilemättä kavahtaa hiukan omaa turvarajaansakin kauemmas pakokauhuissaan. Sinun täytyy saada mies ymmärtämään, että et halua muuttaa häntä naiseksi vaikka haluat häneltä kohtuullista kohtelua.

Parisuhdepsykologiasta on kirjoitettu hyviä kirjoja, joista saa hiukan helpottavaa etäisyyttä tilanteeseen. Kauempaa on kevyempi katsoa, kun ei enää tunnu siltä että on alituiseen vaarassa hukkua seuraavaan ilkeyden aaltoon.

 

["lady"]

Kommentoitavaa:

Kostaminen on vahva sana, koska oletat ehkä silloin, että tarkoitus on vain tahallisesti satuttaa koska se on kivaa. Samaten alempana päättelysi lopputulos on, että hänen motiivinsa on aiheuttaa kipua koska hän tietää sen sattuvan.

Parisuhdetaisteluissa on kuitenkin kysymys siitä, että satutetaan toista osoittaakseen, että toinen on satuttanut ensin itseä. Eli satutetaan, koska välitetään, ja yritetään saada toinen ymmärtämään että näin paljon minua sattui. Molemmat myös olettavat, että toinen satuttaa lämpimikseen, koska vihaa. Kuitenkin yhtä totta olisi sanoa, että satuttaa lämpimikseen, koska rakastaa.
Tuo vaihe on käytävä läpi, ennen kuin voidaan päästä uudelleen sellaisen luottamuksen tilaan,ettei kipua enää tarvitse kierrättää.

Vastauksen saaminen on huono tavoite, koska on vaikeaa antaa hyvää vastausta silloin kun on pettynyt ja vihainen. Tarvitsette hyviä tekoja puolin ja toisin, vastausten tivaaminen on helposti syyllisten etsimistä, eikä jonkinnäköisen vastauksen saaminen yleensä edistä kuin eroamista.

Siksi valtataisteluvaiheessa ei mies halua tehdä toisen elämästä siedettävää, koska hänen elämänsä on sietämätöntä. Jos aloittaisit keskustelun kysymällä, mitkä viisi asiaa voisit tehdä toisin että hänen elämänsä olisi miellyttävämpää, niin saatat saada paljon halullisemman keskustelukumppanin. Ja mies ei lähde, koska joko ei uskalla tai edelleen kuitenkin välittää. Veikkaisin enemmänkin jälkimmäistä.

Tuossa kosketusepisodissa mies maalasi itsensä pahasti nurkkaan, koska ei ole kovin rakentavaa loukata toista kolmella tapaa kerralla. Ensin yrittää koskettaa toista kunnioittamatta toisen kiukkuista tunnetilaa, toiseksi jankuttaa koskemalla uudelleen ja uudelleen vaikkei toinen tykkää, ja kolmanneksi sitten loukkaa alleviivaamalla, että enhän mä sua yleisesti ottaen edes koskea halua. Eli samaan aikaan loukataan toisen reviiriä ja sitten heittäydytään marttyyriksi.

Mutta miehen tunneviesti tilanteessa on ihan aito: hän kokee, ettei voi tehdä mitään oikein. Miehillä on inhottava tapa kokea noin hiukan turhan laimean yrittämisen jälkeen, mutta monella miehellä on paljon infantiilimpi suhde naiseen kuin mitä nainen osaa kuvitella. Plus monesti heillä on taustaoletus, että naisen pitää antaa heidän pysyä lapsina suhteessa, koska muuten heidän miehisyytensä on uhattuna.

Mieshän on se olento, joka ei ole nainen eikä naisen orja. Sitten nainen tulee ja alkaa vaatia lähentymistä, vaikka eriytyminenkin on vielä ihan kesken. Rakastuneisuusvaiheen jälkeen mies epäilemättä kavahtaa hiukan omaa turvarajaansakin kauemmas pakokauhuissaan. Sinun täytyy saada mies ymmärtämään, että et halua muuttaa häntä naiseksi vaikka haluat häneltä kohtuullista kohtelua.

Parisuhdepsykologiasta on kirjoitettu hyviä kirjoja, joista saa hiukan helpottavaa etäisyyttä tilanteeseen. Kauempaa on kevyempi katsoa, kun ei enää tunnu siltä että on alituiseen vaarassa hukkua seuraavaan ilkeyden aaltoon.

Varmasti hänen elämänsäkin on sietämätöntä, mutta voiko olettaa että toinen on vaan kiva jos itse vaan satuttaa? Kyllä koen että hän satuttaa tahallaan koska jättää tekemättä asioita jotka eivät vaadi häneltä juuri mitään,mutta joiden tietää satuttavan minua. Ja toistaa käytöstään.

Minä kyllä uskon että hänellä ei yleisesti ottaen ole tarvetta koskettaa minua.

Tuli ihan kyyneleet silmiin luettuani tätä,kiitos. En usko että saan miestä ymmärtämään mitään, uskon että pitäisi luovuttaa,se vaan ei ole helppoa sekään. Kiitos että jaksoit välittää ja kirjoittaa

 

[koettu on]

[QUOTE="lady";25464989]No Toimivassa parisuhteessa on seksiä, hellyyttä, ja keskusteluyhteys.

Montako linkkiä haluat ammattilaisten kirjoittamaaa teksiä? sillä niitähän löytyy.

Mutta laita sä mulle yksikin esim.parisuhdeterapeutin kirjoittama virallinen juttu Joka väittää toimivaksi parisuhteeksi täysin päinvastaista,mä en usko että löydät sitä,mut anna tulla.

Ja joo itekkin sanot että ajatuksia ei tarvitse osata lukea, no mut just sitähän mun täytyy tehä,kun mies ei kerran puhu ja sustahan se on ok.[/QUOTE]

Tietenkään se ei ole ok kenestäkään, mutta asia ei parane vaatimalla. Täytyy saada solmuja auki, ja puhujalle tunne ettei ole kuulusteltavana.

Sä olet aika hyökkäävässä mielentilassa nyt? Onhan se kyllä selvä, että olet vereslihalla. Jos olet tuota koko ajan, niin ehkä miehenkin reaktioita on helpompi ymmärtää? Kirjoitan nyt suorasukaisesti, mutta muistan itsestäni kyllä tuon hädän jota koet, enkä syytä sinua mistään. Sinullakin on oikeus virheisiin jos on miehelläkin.

Normaalimiestä ei ole varustettu sillä tiedolla missään kasvun vaiheessa, että mitä tehdään vihaiselle naiselle, jos se ei pussaamalla hiljene. Miehet kasvavat romanttisen harhan vallassa, että jossain heitä odottaa se ihana nainen, joka ei koskaan tule vaatimaan heiltä mitään mitä he eivät ymmärtäisi antaa muutenkin.

Ammattilaiset kirjoittaa hyvää ja vähemmän hyvää tekstiä. Ihmiset myös lukee niitä väärin. Toimivan parisuhteen kuvaukset on ideaalitilan kuvauksia, enkä aina ymmärrä miksi niitä kirjoitetaan. Kun on kriisi, mikään ei toimi. Jos sä lietsot itseäsi suurempaan tuskaan vedoten tuohon toimivaan suhteeseen jota teillä ei selvästikään ei nyt ole, niin et rikasta sillä mitään muuta kuin erohalujanne.

Jos haluat hyvää luettavaa jossa ei syötetä ihmisille tuota toimiva suhde -haaveilua vaan puhutaan siitä mitä suhteessa tapahtuu kun ollaan kriisissä, ja miten sieltä pääsee ylös: Harville Hendrix: Kaikki se rakkaus mikä Sinulle kuuluu. Tuota käyttävät kuulemma ammattilaisetkin, ja se pelasti muinoin meidän liiton ja minun hermoni.

 

["lady"]

Olen samaa mieltä, jos välit ovat tulehtuneet ja vain kyrsii katsella toisen pärstää, voi etäisyyden otto olla paikallaan. Lähde reissuun tai laita ukko reissuun vaikka viikonlopuksi, saatte molemmat aikaa ajatella.

Juu no olen yrittänyt,mutta mies ei suostu lähtee mihinkään,ja itselläni ei oikein ole paikkaa mihin mennä yöpymään.

Totta että tuo voisi tuoda hetken tauon tähän,mutta ei se silti ratkaise itse ongelmaa,jos ongelma olisi ratkaistavissa puhumattomuudella,ongelmaa ei olisi.

 

["lady"]

Tietenkään se ei ole ok kenestäkään, mutta asia ei parane vaatimalla. Täytyy saada solmuja auki, ja puhujalle tunne ettei ole kuulusteltavana.

Sä olet aika hyökkäävässä mielentilassa nyt? Onhan se kyllä selvä, että olet vereslihalla. Jos olet tuota koko ajan, niin ehkä miehenkin reaktioita on helpompi ymmärtää? Kirjoitan nyt suorasukaisesti, mutta muistan itsestäni kyllä tuon hädän jota koet, enkä syytä sinua mistään. Sinullakin on oikeus virheisiin jos on miehelläkin.

Normaalimiestä ei ole varustettu sillä tiedolla missään kasvun vaiheessa, että mitä tehdään vihaiselle naiselle, jos se ei pussaamalla hiljene. Miehet kasvavat romanttisen harhan vallassa, että jossain heitä odottaa se ihana nainen, joka ei koskaan tule vaatimaan heiltä mitään mitä he eivät ymmärtäisi antaa muutenkin.

Ammattilaiset kirjoittaa hyvää ja vähemmän hyvää tekstiä. Ihmiset myös lukee niitä väärin. Toimivan parisuhteen kuvaukset on ideaalitilan kuvauksia, enkä aina ymmärrä miksi niitä kirjoitetaan. Kun on kriisi, mikään ei toimi. Jos sä lietsot itseäsi suurempaan tuskaan vedoten tuohon toimivaan suhteeseen jota teillä ei selvästikään ei nyt ole, niin et rikasta sillä mitään muuta kuin erohalujanne.

Jos haluat hyvää luettavaa jossa ei syötetä ihmisille tuota toimiva suhde -haaveilua vaan puhutaan siitä mitä suhteessa tapahtuu kun ollaan kriisissä, ja miten sieltä pääsee ylös: Harville Hendrix: Kaikki se rakkaus mikä Sinulle kuuluu. Tuota käyttävät kuulemma ammattilaisetkin, ja se pelasti muinoin meidän liiton ja minun hermoni.

Kyllä olet aivan oikeassa olen hyökkäävässä olotilassa ja olen ollut usein sitä viime aikoina, minä yritin niin kauan,eikä siitä seurannut mitään, olen niin totaalisen vihainen ja pettynyt kuin ihminen voi vaan olla. Voin toki lukea mutta mitä auttaa jos minä luen mutta mies ei ja jatkaa käytöstään? ei mitään muutosta.


Eikä voi vedota siihen että miehen käytös johtuu minun käytöksestäni,miehen toiminta on ollut sellasat lapsellsita mököttämistä alusta asti(luulin että ymmärryksellä ja sillä että selitän miksi tunnen jotakin,päästäisiin siihen lopputulokseene ttä hänkin osallistusi keskusteluun,että ymmärrettäis toisiamme paremmin mutta jos totta puhutaan niin minä en oikeastaan edes tunne miestäni,kuinka voisinkaa,ei voi tuntea ihmistä joka ei puhu ikinä syvällisesti,joka ei ikinä puhu tunteista,niihin liittyvistä ajatuksista,joka ei ikinä selitä ratkaisujaan,käytöstään, joka ei pyri ratkaisemaan riitoja mitenkään). Niin en tunne häntä.

Eikä hänkään tällä hetkellä nää oikeaa minua vaan jonkun joka toimii niinkuin pahasti loukattu toimii, Mä en kykene sanomaan mitään hyvää hänelle,en sen kaiken yrittämiseni jälkeen. kaiken lisäksi hän on koko avioliittomme ajan torjunut aloitteeni 99%

Minä olin pitkään ymmärtävä,tukeva,hellä,annoin aikaa,kerroin omat tunteeni syyllistämättä, jotta ei tulisi sitä että loukkaa toista vahingossa,kun tietää mikä loukkaa. sitten mulle riitti koska mikään ei muuttunut, niin lopputulos on se että mulla on pahaolla ja äksyilen miehelle.

Parempi siis ottaa etäisyyttä. onneksi ei sentäs ole lapsia siunaantunut niin erokin on helpompi.

 

[koettu on]

[QUOTE="lady";25465134]Varmasti hänen elämänsäkin on sietämätöntä, mutta voiko olettaa että toinen on vaan kiva jos itse vaan satuttaa? Kyllä koen että hän satuttaa tahallaan koska jättää tekemättä asioita jotka eivät vaadi häneltä juuri mitään,mutta joiden tietää satuttavan minua. Ja toistaa käytöstään.

Minä kyllä uskon että hänellä ei yleisesti ottaen ole tarvetta koskettaa minua.

Tuli ihan kyyneleet silmiin luettuani tätä,kiitos. En usko että saan miestä ymmärtämään mitään, uskon että pitäisi luovuttaa,se vaan ei ole helppoa sekään. Kiitos että jaksoit välittää ja kirjoittaa[/QUOTE]

Ole hyvä vaan, nää on niin isoja ja tärkeitä asioita, että jos yhtäkin auttaa yhtään, niin se on jo jotain.

Ei tietenkään voi olettaa että toinen on vaan kiva jos itse vaan satuttaa. Mutta on mahdollista pidättyä lyömästä takaisin, ja sanoa sen sijaan, että nyt sattuu lujaa. Eikä pidä sanoa sitä siksi, että toivoo toisen pyytävän anteeksi tms lepyttävää. Molemmilla on oikeus olla rauhassa vihaisia ja yhteistyörajoitteisia, kun sattuu.

Tuo toistaminen - arrgghhh... Tiedän miten tuskastuttavaa se on. Mutta se myös osoittaa, että mies on hukassa eikä reagoi loogisesti. Jos olet lukenut psykologiaa koulussa, niin muistat ehkä sen kokeen, missä tehdään eläimestä neurootikko sillä, että estetään sitä pakenemasta kipua. Kohta se ei enää yritä edes, vaan toistaa vain samaa käytöstä joka ei toimi. Mitä enemmän ihmistä sattuu, sitä enemmän sitä toistoa tulee harrastettua.

Tuo on se parisuhteen perusongelma ehkä, että samalla tapaa sitä itse juuttuu yrittämään sitä, mikä ei ole aiemminkaan toiminut. Eli viittaan tuohon, kun lopussa sanot ettet usko että saat miestä ymmärtämään. Siinähän se ongelma juuri on, että sitä alkaa uskotella itselleen, että se pitäisi juuri minun ihan itse saada ymmärtämään jos se kerran minua rakastaa. Kuitenkin teeveepsykologi sanoi joskus, että rakkaudella ei ole näissä asioissa mitään tekemistä: voin rakastaa sinua vaikka miten paljon, mutta jos joka kerta kun tulen luoksesi isket käteni tehosekoittimeen, niin en tule monta kertaa enää. Ei minun mielestäni tarvitse olla maailman suurin synti eikä lopullinen ongelma se, että ei halua koskettaa toista. Se halu palaa, kun ei enää pelkää tehosekoittimeen joutuvansa.

Ja niinhän se on, että hukkumisen tunteen kanssa painiva puoliso ei ole se ihminen, joka kykenee pakottamaan toisen näkemään miten asiat ovat ja miten niiden pitäisi olla. Paljon tehokkaammin toimisi etäännytys, että näkisi hiukan kauempaa että tunnemyrskyyn ei ole pakko hukkua lopullisesti eikä silti tarvitse lähteä kokonaan. Mutta se keskinäinen taistelu viimeisestä oljenkorresta tekee sen, että kaikki objektiivisuus katoaa. Hyvä terapeutti voisi auttaa. Vaan niitäkään ei taida istua joka oksalla. Huono terapeutti laittaa tekemään huonoja kompromisseja ja hoitamaan oireita, jolloin haava voi mennä umpeen mutta mätii edelleen, koska puhdistaminen on jäänyt tekemättä.

 

[koettu on]

'Laitan ranskalaisviivoilla omiani tuonne sun tekstin väleihin:

[QUOTE="lady";25465173]Kyllä olet aivan oikeassa olen hyökkäävässä olotilassa ja olen ollut usein sitä viime aikoina, minä yritin niin kauan,eikä siitä seurannut mitään, olen niin totaalisen vihainen ja pettynyt kuin ihminen voi vaan olla. Voin toki lukea mutta mitä auttaa jos minä luen mutta mies ei ja jatkaa käytöstään? ei mitään muutosta.

- no, se auttaa sinua. Ei ehkä kannatakaan ajatella sillä tapaa, että te olette se perusyksikkö. Vaan sinä olet, ja mies on vastuussa itsestään ja osallistumisistaan. Jos suhde on lopultakin korjaamattoman kehno, niin lähdet paremmalla mielellä jos saat siihen edes pientä korjausta aikaan. Tunnet yrittäneesi tosissaan kaikkesi, ja menet aikanaan seuraavaan suhteeseen kokeneempana ja vähemmän pelokkaana.

Eikä voi vedota siihen että miehen käytös johtuu minun käytöksestäni,miehen toiminta on ollut sellasat lapsellsita mököttämistä alusta asti(luulin että ymmärryksellä ja sillä että selitän miksi tunnen jotakin,päästäisiin siihen lopputulokseene ttä hänkin osallistusi keskusteluun,että ymmärrettäis toisiamme paremmin mutta jos totta puhutaan niin minä en oikeastaan edes tunne miestäni,kuinka voisinkaa,ei voi tuntea ihmistä joka ei puhu ikinä syvällisesti,joka ei ikinä puhu tunteista,niihin liittyvistä ajatuksista,joka ei ikinä selitä ratkaisujaan,käytöstään, joka ei pyri ratkaisemaan riitoja mitenkään). Niin en tunne häntä.

- Eikö se puhu ikinä syvällisesti mistään? Miksi olet sekaantunut häneen? Alan epäröidä tänne asti - jos on suuri ero kahden ihmisen syvällisyystasossa aina ja kaikkialla, niin eihän se oikein rikastuta kumpaakaan. Toinen turhautuu, toinen ahdistuu. Ja sama toisinpäin...

- Toisaalta, eihän se pelkkä syvällisyyskään pelasta. Mieheni kykenee syvälliseen keskusteluun tunteista, no ei ehkä samassa määrin kuin kykenee puhumaan syvällisiä esim. yhteiskunnallisista asioista. Mutta siitä huolimatta kokemukseni on ollut kautta maailmanhistorian, että riita on aina se yksi ja sama, ja joka kerran se tulee miehelle ensimmäistä kertaa. Sekös vasta turhauttaakin, kun hyvähenkisen yhteisymmärryksen jälkeen seuraavana päivänä mies taas käyttäytyy, niinkuin ei koko keskustelua olisi käytykään. Enkä kyllä voi minäkään kehua tuntevani miestäni. Tiedän hänen näkemyksensä monesta asiasta, mutta en ollenkaan tyydyttävästi tiedä kuka hän on. Perimmäinen syy taitaa olla, ettei hän tiedä sitä itsekään. Ilmeisesti olen kuitenkin alkanut päästä lähemmäs totuutta, koska kritiikkini kuulemma osuu aina vain useammin. Mies on myös muuttunut parempaan suuntaan.

- Omassa tapauksessani kuitenkin olen kyennyt kapteeni Nemon parempana puoliskona saamaan selvää siitä, kuka olen itse ja mitä haluan. Olen noussut masennuksesta ja selvinnyt aika pitkälle kovasta lapsuudesta, ja oppinut paljon hyödyllisiä ja rauhoittavia asioita ja vuorovaikutustaitoa. Ihan haaskuun eivät ole vuodet menneet, vaikka mies ei samaa tahtia olekaan viisastunut minun kanssani. Suht paljon kuitenkin. Nykyisin olen aika pitkälle sitä mieltä, että meillä on hyvä liitto, vaikka hinta hirvittääkin joskus. Toisaalta, ihminen ei viisastu kovin paljoa muuten kuin hakkaamalla aikansa päätään kiveen.

Minä olin pitkään ymmärtävä,tukeva,hellä,annoin aikaa,kerroin omat tunteeni syyllistämättä, jotta ei tulisi sitä että loukkaa toista vahingossa,kun tietää mikä loukkaa. sitten mulle riitti koska mikään ei muuttunut, niin lopputulos on se että mulla on pahaolla ja äksyilen miehelle.

- Noinhan se menee. Ei nainen yleensä mene noin vereslihalle ennen kuin on yrittänyt hullun lailla nätisti. Sitten sen kaiken yrittämisen lukee miehen viaksi, mutta miesparka on mitään huomaamatta äitifantasiansa vallassa vain levännyt laakereillaan, että kun on hänellä niinkin hyvä varaäiti. Ehkä tuohon alkuvaiheeseen tarvittaisiin joku valmentaja näyttämään miehelle, miten naista pitää lukea. Sitten käy niin,että mies vasta aloittaa yrittämisen kun nainen on lehahtamassa lopullisesti karkuun. Sitten se vain on liian vähän liian myöhään, eikä miehelle ole päässyt kertymään mitään taitoja, joilla selviytyisi tehtävästään. Tämän takia miehille saattaa käydä niin, että parin kolmen suhteen jälkeen onkin toivoton tolvana, joka siirtyy fanittamaan alkoa naisten sijaan. Eihän se ole toimiva yhtälö, jos naisilla on parisuhdetaidot ja suurempi kapasiteetti sekä enenevästi myös valtaa vaatia parempaa, mutta miehillä pelkkä vastarinta.

Parempi siis ottaa etäisyyttä. onneksi ei sentäs ole lapsia siunaantunut niin erokin on helpompi.[/QUOTE]

- No tuo on sentään hyvä juttu. Vaan vaikuttaahan tuo siltä, että mies voi myös olla masentunut, ja ennenkaikkea vasta-alkajuuteen jumittunut. Joskus tietysti on niinkin, että mieskin herää itsetuntemukseen vasta eron myötä. Tai sitten käy päinvastoin ja mies juuttuu katkeruuteensa vuosikymmeniksi, mutta eihän se sinun vastuullasi ole, miten mies elämänsä käyttää. Etenkin kun niitä lapsia ei ole. Mutta vielä kerran, mieti kuitenkin mikä miehessä on alunperin sinulle kelvannut. Onko se kadonnut, eikö sitä koskaan ollutkaan, vai olisiko se kuitenkin jossain piilossa?

 

[koettu on]

[QUOTE="lady";25464996]Tällä palstalla iso osa on naisia,miksi täällä AINA puolustetaan sikamaisesti käyttäytyviä miehiä`?

A.mies ei ole masentunut
B.masennus ei tarkoita samaa kuin itsekkyys tai idioottimainen käytös, koska masentuneen voi käsittääkseni olettaa olevan ihan yhtä fiksu kuin ilman masennustakin.

ja ps. olen kokenut masennuksen enkä ollut itsekäs ja julma.[/QUOTE]

Mähän nyt näköjään rupesin oikein kirjailijaksi, mutta jatketaan nyt vielä vähän kun sormet jo lämpes. En tätä viestiä huomannutkaan.

tuo on kyllä arveluttanut itseänikin tuo ensimmäinen kysymyksesi. On mulla asiasta muutama teoriakin kehittymässä. Luulenpa, että jos tuota ominaisuutta ei naisilla olisi, niin miehet heivattaisiin laumasta ja tulisi täysimittainen sukupuolten sota. Naisilla ei ole varaa liittoutua keskenään kuin hetkellisesti.

Ja mulla on jotenkin tullut semmoinen vainu palstaa lukiessa, että miehen ja naisen masennus on kaksi eri asiaa. Sukupuoliominaisuudet tai roolit jotenkin korostuvat masennuksen myötä. Mutta kyllähän täällä itsekkäitä ja julmiakin naismasoja näkee. Ja itsekin olen ehkä jossain määrin masentuneena molempia - ainakin annan luvan itselleni olla siivoamatta vaikka olenkin kotona, ja koen vahingoniloa kun näen miehen takovan päätään karjalanmäntyyn. Ehkä sinä masennuit jossain muussa kuin kriisivaiheessa?

Taisit mennä nukkumaan, katsonpa huomenna miltä maailmasi sitten näyttää.

Älä lannistu!

 

["Anneli"]

Meillä oli sama tilanne. Aikani yritettyäni, annoin periksi, antaa olla. Erota en jostain syystä viitsinyt, jaksanut...Aloin elää niinkuin toista osapuolta ei olisi ollutkaan. Söin töissä päivällä, illaksi ostin itselleni salaattitarpeet. Mies ei syö rehuja. En laittanut ruokaa, korkeintaan lämmitin mikrossa jotain vain itselleni. En pessyt miehen pyykkejä, en vaihtanut hänen lakanoitaan tai pyyhkeitään. Rinnakkain nukuimme edelleen. Jos taloudesta kysyi, vastasin asiallisesti ja lyhyesti, muutoin olimme molemmat vaiti.
Meillä jatkui tällainen elämä yli puoli vuotta. Minä jäädytin tunteeni. En enää haikaillut hellyyttä. Tänä aikana mies tahtoi seksiä noin kerran kuukaudessa ja alkoholia nauttineena. Vastasin pyyntöihin tyyliin, ei nyt innosta.
Sitten mies sai komennuksen ulkomaille töihin. Hän alkoi soitella minulle päivittäin, aivan kuin meillä olisi ollut kaikki hyvin. En tunnistanut uutta kumppaniani lainkaan noista puheluista. Sähköpostiviesteissäänkin hän oli aivan normaali ja puhelias. Jotenkin tuntui siltä, että miehen oli helpompaa keskustella matkojen päästä, kuin naamakkain.
Kun työkomennus oli ohi, päätin kokeilla vielä kerran, toimiiko liittomme. Puolisoni oli muuttunut mies. Hän todella halusi panostaa liittomme eteen. Tänä päivänä meillä menee yhä paremmin ja paremmin. Hellyyttäkin löytyy.