Meillä ei ole varaa tulevaisuudessa hommata lapselle kaikkea mitä hän haluaa

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja rahaton
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
jos kaikki, joilla ei oo varaa antaa lapselle kaikkea mahdollista, jättäis lapset tekemättä, niin vähän olis lapsia suomessa. eli ei sen takia tarvi lapsentekoa jättää. riittää kun pystyy antaa lapselle ne tärkeimmät asiat: kodin, ravintoa ja rakkautta sekä kohtuulliset vaatteet. ja huonoksi on lapselle jos kaiken saa mitä haluaa. lapsen ei saa saada kaikkea mitä haluaa ja me esim ainaki oletetaan että lapsi osallistuu myös itse esim ajokorttiin tarcittavan rahan hankkimiseen, ei hän sitä saa kuin apteekin hyllyltä.
 
Ei lapsen olekaan pakko saada KAIKKEA haluamaansa.

Ei niin.
Ei kenenkään lapsen kasvatus mene metsään siksi että ei joka vuosi pääse ulkomaille.
Eikä harrastuksen kalleus tee siitä parempaa kuin jostain halvemmasta harrastuksesta.

Mun mielestä on ihan terve kasvatusmalli että kaikkea ei saa, kaikki ei ole mahdollista heti, asioitten eteen pitää tehdä asioita- siis vaikkapa säästää euroa kerrallaan johonkin isompaan ja kalliimpaan juttuun.
 
Meillä ei oltu tosiaan rikkaita, mutta omaa elämääni on pitkälti ohjanneet kyllä ne elämykset, mihin vanhemmat halusivat sijoittaa tuhansiakin euroja vuodessa.

Musiikinharrastus oli yhdessä vaiheessa tulla työksikin, mutta nykyään soittelen omaksi iloksi. Sain soittaa kahta soitinta ja laulaa kuorossa, vaikka ne varmasti vanhemmille maksoivat tuhansia euroja vuodessa. Lisäksi sain harrastaa kalliinpuoleista liikuntaa, josta oli varsinkin opiskeluaikoina iloa, kun pystyin valmentamaan lapsia saman lajin parissa ja sain palkkaa.

Lisäksi korvaamattomia olivat mm. kielikurssit ja ulkomaanmatkat, joissa kielitaito kehittyi ihan omalla tavallaan. Kun kesällä oli kielikurssilla, oli osaaminen kehittynyt niin pitkälle, että syksyllä koulussa oli paljon edellä muita kielitaidossa. Oppiminen oli helppoa ja kieli jäi päähän. Nykyään työssäni käytän jatkuvasti kyseisiä kieliä.

Myös ravintolailloista ja kotona pidetyistä sunnuntai-illallisista on ollut paljon apua niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Kun hyvät pöytätavat on opittu samoin kuin nauttimaan erikoisistakin ruoista, ei tunne itseään moukaksi mm. kahdenkymmenen suomenruotsalaisen iäkkään herrasmiehen seurassa rapuja syödessä. Nämäkin tilaisuudet ovat tuoneet itselleni mm. uusia työmahdollisuuksia, joita en ilman opittuja tapoja olisi välttämättä saavuttanut.

Meillä ei oltu rikkaita, mutta lapsiin panostettiin kuitenkin mm. harrastamisen ja matkustelun avulla. Sain harrastaa mitä halusin, ehtona oli toki se, ettei harrastusta saanut heti lopettaa, vaan vanhemmat kannustivat jatkamaan vaikeinakin hetkinä tärkeää harrastusta. Myös kulttuuri ja tavat on olleet meillä aina tärkeitä, vaikka oma rahasummansa ravintolasyömisiin, teattereihin ja oopperoihin menikin.
 
[QUOTE="neiti";22021301]Meillä ei oltu tosiaan rikkaita, mutta omaa elämääni on pitkälti ohjanneet kyllä ne elämykset, mihin vanhemmat halusivat sijoittaa tuhansiakin euroja vuodessa.

Musiikinharrastus oli yhdessä vaiheessa tulla työksikin, mutta nykyään soittelen omaksi iloksi. Sain soittaa kahta soitinta ja laulaa kuorossa, vaikka ne varmasti vanhemmille maksoivat tuhansia euroja vuodessa. Lisäksi sain harrastaa kalliinpuoleista liikuntaa, josta oli varsinkin opiskeluaikoina iloa, kun pystyin valmentamaan lapsia saman lajin parissa ja sain palkkaa.

Lisäksi korvaamattomia olivat mm. kielikurssit ja ulkomaanmatkat, joissa kielitaito kehittyi ihan omalla tavallaan. Kun kesällä oli kielikurssilla, oli osaaminen kehittynyt niin pitkälle, että syksyllä koulussa oli paljon edellä muita kielitaidossa. Oppiminen oli helppoa ja kieli jäi päähän. Nykyään työssäni käytän jatkuvasti kyseisiä kieliä.[/QUOTE]

Toivon myös voivani kustantaa lapselleni vaihtarivuodet, kielikurssit ja harrastukset. Merkkivaatteet ja ajokortit ovat turhakkeita silmissäni, mutta olisi harmi, jos lahjakas lapsi ei voisi harrastaa lahjojensa mukaista toimintaa. Itse sain kielikursseista sysäyksen opiskeluun ja työelämään ja ne ovat varmasti maksaneet itsensä moninkertaisesti takaisin. Nämä ovat ne kohteet, joihin olen valmis panostamaan. Myös kulttuurilla on osansa elämässämme. Toivottavasti voi tarjota lapsilleni sen, mistä haaveilen.
 
Toivon myös voivani kustantaa lapselleni vaihtarivuodet, kielikurssit ja harrastukset. Merkkivaatteet ja ajokortit ovat turhakkeita silmissäni, mutta olisi harmi, jos lahjakas lapsi ei voisi harrastaa lahjojensa mukaista toimintaa. Itse sain kielikursseista sysäyksen opiskeluun ja työelämään ja ne ovat varmasti maksaneet itsensä moninkertaisesti takaisin. Nämä ovat ne kohteet, joihin olen valmis panostamaan. Myös kulttuurilla on osansa elämässämme. Toivottavasti voi tarjota lapsilleni sen, mistä haaveilen.

Entä jos lapsesi haluaa ajaa ajokortin?
 
Okei, ymmärrän. Siinä ei ole kyse sitten enää siitä, mihin on varaa, vaan siitä mitä pitää lastensa puolesta tärkeänä eikä siinäkään ole mitään vikaa. Sitähän me vanhemmat teemme kaikenaikaa, kunnes ovat omillaan.

Tietenkin valintani lasteni puolesta ovat arvotettuja. Yritänhän samalla siirtää heihin sitä arvomaailmaa, jota itse ylläpidän. Reissun Sodankylään katsomaan leffoja festareilla kustannan, mutta en reissua Sodankylään ryyppämään. Koulutuksen puolesta shekki on suunnilleen avoin, mutta bilettämistä en aio rahoittaa alkuunkaan. Normatiivinen olento, ihminen ja etenkin vanhempi.
 
kyllä sydämeen koskee aina kun käyn kylässä siskoni luona, hänen 6v. poika saa kaiken mitä pyytää/haluaa. on kaikki mahdolliset uusimmat lelut, pyörät, kännykät jne...minä kyllä nään mitä se poika kaipaa..ei ainakaan tavaraa!! eikä hän arvosta yhtäkään niistä, ne vaan lojuvat siellä sikin sokin. pelatessa pelikorteilla hän alkoi huijjata ja huomautin, ettei noin saa tehdä, peli loppui siihen hän poistui heti paikalta. hän ei jo nyt kestä pettymyksiä tai että jokin asia on kielletty, saa vaan kauhulla odottaa millainen aikuinen hänestä kasvaa:(
 
Enkä kyllä tunne aikuisiakaan, jolla on varaa tehdä ihan kaikkea mitä maan päällä on ja mieli juolahtaa. Aika monesta asiasta tavallinen palkansaaja, myös hyvätuloinen joutuu luopumaan. Harvemminkaan ne miljonääritkään niin tekee, sillä kohta ne eivät olisi niin varakkaita.

Mä tunnen, mutta aika peruselämää tiettyjen luksusasioiden hankinnan jälkeen ne elää. Asuvat ulkomailla, ja esim. perustoive kyläilijöille on et tuovat tiettyjä suomalaisia elintarvikkeita ja lapsille suomalaisia dvd.tä, kirjoja ja lehtiä, vaikka käytettyjäkin.
 

Yhteistyössä