Meillä ei oltu tosiaan rikkaita, mutta omaa elämääni on pitkälti ohjanneet kyllä ne elämykset, mihin vanhemmat halusivat sijoittaa tuhansiakin euroja vuodessa.
Musiikinharrastus oli yhdessä vaiheessa tulla työksikin, mutta nykyään soittelen omaksi iloksi. Sain soittaa kahta soitinta ja laulaa kuorossa, vaikka ne varmasti vanhemmille maksoivat tuhansia euroja vuodessa. Lisäksi sain harrastaa kalliinpuoleista liikuntaa, josta oli varsinkin opiskeluaikoina iloa, kun pystyin valmentamaan lapsia saman lajin parissa ja sain palkkaa.
Lisäksi korvaamattomia olivat mm. kielikurssit ja ulkomaanmatkat, joissa kielitaito kehittyi ihan omalla tavallaan. Kun kesällä oli kielikurssilla, oli osaaminen kehittynyt niin pitkälle, että syksyllä koulussa oli paljon edellä muita kielitaidossa. Oppiminen oli helppoa ja kieli jäi päähän. Nykyään työssäni käytän jatkuvasti kyseisiä kieliä.
Myös ravintolailloista ja kotona pidetyistä sunnuntai-illallisista on ollut paljon apua niin työssä kuin vapaa-ajallakin. Kun hyvät pöytätavat on opittu samoin kuin nauttimaan erikoisistakin ruoista, ei tunne itseään moukaksi mm. kahdenkymmenen suomenruotsalaisen iäkkään herrasmiehen seurassa rapuja syödessä. Nämäkin tilaisuudet ovat tuoneet itselleni mm. uusia työmahdollisuuksia, joita en ilman opittuja tapoja olisi välttämättä saavuttanut.
Meillä ei oltu rikkaita, mutta lapsiin panostettiin kuitenkin mm. harrastamisen ja matkustelun avulla. Sain harrastaa mitä halusin, ehtona oli toki se, ettei harrastusta saanut heti lopettaa, vaan vanhemmat kannustivat jatkamaan vaikeinakin hetkinä tärkeää harrastusta. Myös kulttuuri ja tavat on olleet meillä aina tärkeitä, vaikka oma rahasummansa ravintolasyömisiin, teattereihin ja oopperoihin menikin.
