Miten jaksatte jos ei ole hoitajaa lapselle?

[Zharita]

Eli meillä on sellainen tilanne että mummuja/vaareja ei ole, sisarukset (eli tädit ja sedät) asuu tosi kaukana ja ystävät ovat sinkkuja lapsettomia eikä heillä ole intoa eikä kokemusta pienten lasten hoidosta.

Nyt meillä on puolitoistavuotias lapsi ja toista suunnitellaan. Mietimme jaksamista ja omia menojakin jo, kun emme ole kertaakaan olleet kahdestaan, pariskuntana missään sitten lapsen syntymän. Toivomme toista lasta, ja vaikka useampiakin, mutta kyllä nyt alkaa jo tuntua siltä että tutut kaipaavat meitä kylään ilman lapsiakin, ja itsekin toivoo sellaista parisuhdeaikaa.

Mihin laitamme lapset jos lähdemme kahdestaan jonnekin? En luota ns kaupan ilmoituksiin, että joku opiskelijatyttö tulisi hoitamaan, ja meillä ei ole varaa maksaa kovin paljon hoitajalle. Tiedän että Mannerheimin lastensuojeluliitolla on hoitajia, mutta ei yön yli -ja niidenkin hankkiminen on meille liian kallista, ei olisi sitten varaa enää lähteä mihinkään. Väestöliitosta saa myös hoitajia, mutta ei kuulemma yön yli mielellään, ja se olisi kallista myös.
Tuntuu todella turhauttavalta kavereitten kommentit että "Tulkaa meille istumaan iltaa, otetaan vähän viiniä ja laitatte kato lapsen hoitoon yöksi" tai muuta vastaavaa. Ihmiset ei ymmärrä sitä, että meillä ei ole niitä mummuja. Olemmeko itse nyt aiheuttaneet tilanteen ja meidän tulee kärsiä seuraukset vai olemmeko huonoja vanhempia kun toivomme omia menojakin? Olenko liian huolehtivainen kun en ota opiskelijatyttöä hoitamaan 1,5v lastani? Kannattaako minun toivoakaan toista lasta jos nyt tämän yhdenkin hoitaminen edes yhden illan/yön ajan on näin hankalaa?

ps. En tarvitse moitteita tai haukkuja tämän asian tiimoilta, olen omantunnon tuskani jo käynyt tästä asiasta. Toivon neuvoja ja vinkkejä miten olette lastenhoidon järjestäneet ja kertomuksianne jaksamisesta. Kiitos.

 

[elvistiina]

Vastaukseni ei ehkä ole aivan sitä mitä toivot: Meillä on kolme lasta 5 v, 3 v ja 1,5 v. mummoja ei ole käytössä ja lapset ovat kotihoidossa. Me emme ole menneet minnekään ilman lapsia ja siinä se. Omaa aikaa on kotona. Meille voi tulla istumaan iltaa ja sen lasillisen viiniä voi maistaa mutta muuten ollaan hyvin rauhalliseti lapsiperheen malliin.

Lapset ovat vain kerran pieniä ja mieluummin näin kuin ilman lapsia. Kaikilla ei tosiaan ole niitä ihania isovanhempia käytössä, mutta silti elämä on ihan kivaa!

 

[Elina1]

Me ollaan lähinnä ilta/baarimenot menty yksin omien kavereitten kanssa, eli toinen on jäänyt kotiin hoitamaan lasta. Bileissä käydään vuorotellen, tai sit jos bilepaikka on sellainen, että siellä on useampia huoneita, ja on tiedossa ettei meno äidy kovin hurjaksi, niin otettu lapsi mukaan ja laitettu nukkumaan matkasänkyyn eri huoneeseen siellä bilepaikassa. Äiti tai isä silloin ei tietysti voi nauttia pari saunakaljaa enempää, että on kykeneväinen huolehtimaan lapsesta jos jotain tarvitaan. Eli sovitaan vuorot kumpi saa missäkin bileissä nauttia alkoholia ja toinen sit seuraavissa. Eikä ennen lapsen nukkumaanmenoa kumpikaan juo niin paljon, että olisi juovuksissa. Joskus jäädään yöksi ja joskus on sitten nukkuva lapsi nostettu autoon ja ajettu kotiin (varsinkin nyt kun oon raskaana ja pakko siten olla ajokunnossa joka tapauksessa.)
Kun ollaan sukulaisten luona toisella paikkakunnalla, niin on myös joskus jätetty lapsi siellä sukulaisten hoitoon ja käyty jossain kahdestaan. Mutta enimmäkseen vietetään sitä parisuhdeaikaa kotona lapsen mentyä nukkumaan.
Näin ollaan pärjätty ihan ok, mutta teille voisin vinkiksi antaa sellaisen, etttä sopikaa vaikka jonkun toisen lapsiperheen kanssa (jos olette tutustuneet vaikka puistossa tai perhekerhossa tms.) että jos heillä on sama ongelma, niin voisitte vaikka vuorotellen hoitaa toistenne lapsia. Ette varmaan ole ainoat joilla on kyseinen ongelma. Ja jos olette jo etukäteen tutustuneet perheeseen jolle tätä ehdotatte, niin he ovat lapselle tuttuja ja tiedätte myös ovatko he sellaisia joille uskallatte luottaa lapsenne vahtimisen.

 

[Elina1]

Niin, elvistiina oli jo tässä välissä ehtinyt vastatakin. Unohtui mainita, että tuo konsti on myös meillä toiminut hyvin, että kutsutaan niitä kavereita meille iltaa istumaan. Kun ovat lapsettomia se ei heille ole ongelma, ja siten me emme tarvitse lapsenvahtia. Univelka tosin siinä vain pahenee, mutta on se välillä sen arvoistakin... Ja jos väki haluaa baariin jatkoille niitten muutaman lasillisen jälkeen, niin jompikumpi vanhemmista lähtee ja toinen jää kotiin.

 

[Zharita]

Niin, rakastan lastani ja otan hänet joka paikkaan. Hoidan häntä kotona, mieheni on suuren osan arjesta työssä. Joskus kaipaisin vaikka harrastuksia tai jotain mikä irrottaisi minun ja lapseni ajan. Viikolla minulla ei ole mahdollisuutta lähteä edes jumppaan tai kavereille ilman lastani. Viikonloppuisin tykkäämme käydä vierailuilla ym mutta juuri se mietityttää että ei ole miehen kanssa enää yhtään kahdenkeskistä aikaa, niin että voisimme lähteä kotoa jonnekin.
Meillekin voisi tulla, mutta usein kuulee lapsettomalta pariltakin sen saman lauseen, että "Ai jaa, teille vai?Laitatteko te lapsen hoitoon?Lähdetäänkö ulos?". Ihan kuin iltaa ei voisi viettää selvinpäin, ja että me olemme joutuneet johonkin loukkuun kun meillä ei ole lastenhoitajaa. Itse en hyväksy lainkaan alkoholinkäyttöä lasten seurassa. Meitä ei enää ole juurikaan kutsuttu mihinkään, olemme monesta illanvietosta jääneet ilman kutsua, ja ihan sen takia että meillä on lapsi. Kaikki ikäänkuin tietävät -ja olettavat- ettei me kuitenkaan saada hoitajaa.
Miten ihmiset jaksaa? Tiedän miten paljon lapsi antaa, kuinka paljon saa kun seuraa hänen kasvamistaan ja kehitystään. Lapseni on minulle kaikki kaikessa. Olenko tehnyt virheen kun hankin lapsen, tai toivon vieläpä lisää, kun kumminkin toivon omaa aikaa? Olenko ainut joka kokee tämän asian näin, että olen ikäänkuin vankilassa lapseni kanssa vaikka rakastankin häntä yli kaiken? Lähtisin vaikka kuntosalille niin mielelläni, mutta ei sinne voi puolitoistavuotiaan kanssa mennä!

 

[Zharita]

Ja siis nimenomaan haluaisimme mieheni kanssa lähteä kahdestaan johonkin, kyllä me yksinään ulos päästään viikonloppuisin. Siitäkin on mennyt vaan maku, aina ilman parasta kaveriaan tyttöporukalla. Kaivataan romantiikkaa ja rauhaa, aikaa suunnitella yhdessäeloa ym. Tuo oli ihan hyvä tuo vinkki muista lapsiperheistä, en ole vielä tutustunut kehenkään mutta ainahan sitä toivoa sopii. Kaikki ystävät ja tutut on tosiaan sinkkuja ja/tai lapsettomia.

 

[Kolmen äippä!!]

No ihan varmaan jokainen kaipaa myös omaa aikaa vaikka lapsi ois kuinka toivottu ja rakas. Eikö sulla oo ketään tuttua tai tutun tuttua, jolla myös ois lapsi/lapsia ja voisitte vuorotella lastenhoidon kanssa. Eli vuoroin vieraissa lapset tyyliin. Kyllähän sitä jaksaa paremmin, kun saa joskus ns. omaa aikaa. Oisko joku sukulaistyttö esim. opiskelija joka tarttis vähän taskurahaa ja tulis hoitaa lastanne. En itsekään ottais ihan jostain kaupan ilmoituksesta ketään. Mannerh. lastensuojeluliiton kautta joskus oon käyttänyt, vaikka kalliiks tuleekin.

 

[sinkkuäiti]

Kannattaa kysellä vaikka puistossa muilta äideiltä miten ovat hoitaneet lapsen hoitojärjestelyt. Kerroit kyllä, että et halua vierasta hoitamaan lasta, mutta ehkä sitten jos joku toinen äiti suosittelee? muistan itse kuinka nuorempana tein lapsenvahtihommia ja joskus ihan tuntemattomat ihmiset soittivat ja pyysivät töihin. Naapurit tai sukulaiset olivat suositelleet ja luottivat siihen.

Itse olen yksinhuoltaja tällä hetkellä ja joskus on jaksaminen kortilla. Joskus on vain pakko antaa lapsi muidenkin kuin isän hoitoon, että jaksaa taas tehdä tätä vastuullista äidin tehtävää.

 

[Zharita]

Jotenkin epäilyttää se, että joku ihan vieras ihminen tulee kotiini ja hoitamaan lasta kun se on vielä niin pieni...No, ehkä olen vaan liian huolehtivainen, voisihan lapseni olla jo päivähoidosakin, vieraitten hoidossa sielläkin. On vaan nähnyt niin monta uutista lasten hyväksikäytöstä ja muusta, tuntuu että maailma on ihan liian paha paikka, ettei voi luottaa pienokaistaan kuin perheenjäsenille. No, tähän voisi sanoa että mitäs valitan, kun en uskalla laittaa hoitoon...
Eikä täällä missä asun mennä ihan noin vaan ihmisille juttelemaan. Kun olen mennyt leikkipuistoihin tai pihoihin, ei minulle ole yksikään äiti tullut juttelemaan, eikä ne kyllä juttele keskenäänkään. Jotenkin kaikki on vaan omissa oloissaan.
En tiedä, ehkä olen vain vaikea nyt tämän asian kanssa. Pitäisi uskaltaa enemmän. Ja joskus on kyllä käynyt mielessä että maksaisin jollekin (lapsettomista) kavereista jos opettelisivat hoitamaan lapsia..! Ehkä saan jonkun heistä innostumaan kun kerron ongelmastani avoimemmin. Kiitos kaikille viesteistä ja kirjoittakaa toki lisää, jotka kokevat jotain samanlaista tai joilla on vinkkejä.

 

[samassavev´neessä]

jaa-a. meillä on esikoinen 3 vuotta ja nyt toinen kohta puolivuotias. Ei hoitoapuja.

Tän kolmen vuoden aikana ollaan oltu 2 kertaa pikkujoulussa yhdessä, siten että on rahdattu äitini pidemmän matkan päästä vahdiksi ja pikkujoulut olleet lähellä kotoa et mä oon ollu sit selvinpäin ja puhelinsoiton päässä jos häikkää kun äitini on jo aika iäkäs. Mieheni tekee vuorotyötä + vapaahetoisluonteinen päivystystyö vapaa-ajalla. Ja tää kaikki oli tiedossa mut silti halusin toisen lapsen vaikka toi "kotoa pääsemättömyys" kyllä vähän hirvitti. Ja kyllähän sitä on nyt ainakin sit sidottuna kotiin ja oma aika on entistä vähemmällä kun on kaksi lasta jotka vaativat kummatkin omansa. Mut jossain välissä sitä pääsee livahtamaan lenkille, mihinkään aikatauluun sidottuihin harrastuksiin mulla ei oo mahiksia moneen vuoteen (ellei miehen työt muutu). Yhdessä....ei taideta päästä vielä pariin vuoteen mihinkään tai siis kahdestaan. Mut tää on niin lyhytaikasta tää kaikkein sitovin aika että eikö tämän jaksa. Kun lapset vähän kasvaa, niinku meillä nyt kolmivuotias, niin sit ne jo ymmärtää kun selittää vaikka tulis joku vieraampi hoitamaan, mä oon ajatellu niin. Ihan pieninä en mäkään henno ihan vieraalle jättää vaan sen vuoksi että pääsisin bilettämään. Ja joskus kaatuu seinät päälle joo, mut sit ajattelen esim. omaa äitiäni, niin haloo, sillä neljä lasta, maatalo ja isä teki maatöiden lisäksi kolmea työtä ni ei siinä oo käyty kanssa missään bilettämässä ja hyvin kesti niin eiköhän mekin kestetä.

Mut toi kuvio et on perheellinen ja sit näitä lapsettomia ystäviä. Niin siihen oon kyllä törmänny et noi lapsettomat ei kyllä suin surminkaan ymmärrä miten vaikeeta sitä on järjestellä hoitoa ja irrottautua, ne ei kertakaikkiaan ymmärrä vaikka haluaisivatkin. en ymmärtänyt minäkään ennenkuin itellä oli lapsia. Mut sit on myös niitä ystäväperheitä joilla on kaikki mummut ja tädit ja sedät lähellä niin sit ne vänkää näis illanvietois et eikö ME voitais laittaa lapsia hoitoon/hommata mun äitiä satojen kilometrien päästä tänne hoitamaan kun niillä riittäis että veisivät naapuriin mummulle hoitoon.

Kaikilla vaan ei oo yhtä helppoo ja meidän pitää vaan jaksaa, ehkä meillä on sit jossain muussa kohtaa helpompaa?

 

[ModestyB]

Varmaan ne sisaruksenne (tädit/sedät) joskus voisivat tulla teille tai te mennä heille ja katsoisivat lasta, kun miehen kanssa menette ulos, hotelliin tms.? Se ei tietenkään voi olla kuukausittaista, tulisi varmaan kalliiksi jne., mutta JOSKUS sentään?

Muun ajan sitten voisitte pärjätä bilettämällä erikseen tai kutsumalla väkeä teille. Meillä myös toimii parhaiten se, että tavataan toisten lapsiperheiden kanssa jonkun kotona tai mökillä, laitetaan ruokaa, saunotaan ja sellaista.

MLL:n hoitajaa voisitte pyytää päivälläkin, vaikka viikonloppuna menisitte miehen kanssa kylille, leffaan, syömään tai mistä tykkäätte. Muutaman tunnin yhteisaika voi tulla paremminkin käyttöön kutakuinkin selvinpäin ja päivänvalossa, jaksaa jutella ja tehdä asioita yhdessä. Hoitajan voi myös pistää lapsen kanssa pariksi tunniksi ulkoilemaan, vaunuttelemaan päiväunia ja puuhailla oman kullan kanssa kotona .

 

[kolme lasta]

Meillä on kolme pientä lasta ja ei olla kans paljoo käyty miehen kans kahestaan missään.Meillä ei asu isovanhemmat lähellä ja jotenki ei tuttuja ja perheellisiä sisaruksia kehtaa vaivata.Niin olen alkanu tilaamaan Mannerheimin lastensuojeluliiton kautta yhtä tyttöä(naista) meiän lapsia hoitamaan.Hän on ainakin ollut luotettava,hoitanut melkein 10 vuotta lapsia ja lähes 3-kymppinen.Ei tuo mielestäni älyttömän kallista ole,6 euroa 20 senttiä tunti.Eli jos pari-kolme tuntia jossain miehen kanssa käy,niin ei se kovin kalliiks tule.Suosittelen kyllä kokeilemaan.Meillä nuorin 1v.3kk ikäinen ja hyvin on mennyt.Reippaasti vain kokeilemaan,niin saat jaksamista ja kahdenkeskistä aikaa miehen kanssa.

 

[Ulpu74]

Meillä vasta yksi lapsi, toinen tulossa. Ainoat alle 300km säteellä asuvat varteenotettavat lapsenkaitsijat (sukulaisia) asuvat 25 km:n päässä, miehen vanhemmat ja sisko. Vaikka matka ei ole tuon pidempi, niin aika harvoin olemme kuitenkaan heitä apuun pyytäneet. Mielestäni on jotenkin noloa aina pyytää, tarjoutuisivat joskus ihan itse...

Tänä vuonna (ennen raskautumistani tietenkin) kävimme miehen kanssa kahdestaan iltaa viettämässä 3 kertaa. Jos uusivuosi lasketaan tähän vuoteen? Eli uuttavuotta juhlimassa, kesäkauden avajaiset kavereiden kanssa sekä eräässä kesätapahtumassa käynti. Nämä kerrat poika oli joko isovanhempien luona tai sitten miehen sisko tuli meille.
Olemme kyllä istuneet ystävien kanssa iltaa hyvän ruoan ja seurustelun merkeissä niinkin, että poika on ollut kotona. Poitsu menee kuitenkin niin aikaisin nukkumaan, että se jälkeen saa olla rauhassa vieraiden kanssa. Kovin "kosteaa" iltaa ei tietenkään voi silloin viettää, ainakaan koko porukka. Lasillinen viiniä tai pullo siideriä tuskin kuitenkaan tekee äidistäkään kykenemätöntä lapsenhoitajaa?

Elokuvissa tai syömässä käymisen ajaksi voisin ehkä uskaltautuakin ottamaan vaikkapa MLL:n lapsenkaitsijan.

 

[tegla]

3v lähtien on kai jumppien ajaksi lastenhoitajia joissain jumppakeskuksissa... joten 3v helpottuu ainakin jollain tasoin oma liikuntaharrastus...
ja kyllä 1,5v alkaa jo puhumaan ja ymmärtämään... voi siis selittää äidin (ja ehkä isänkin) menevän pariksi tunniksi pois ja tulee sitten takaisin.
meillä ei myöskään paljon hoitoapua lähistöllä, asutaan ulkomailla. lapsi on jo ihan pienestä jäänyt 2-3 tunniksi hoitajan kanssa. nyt 3v lapsi oikein haluaa hoitoon lyhyiksi aikaa, iloitsee kyllä mahdottomasti kun taas tullaan. mies on "aina" töissä, ilman hoitajaa en pääsisi edes kampaajalle...
ymmärrän kyllä, että pientä ei halua jättää oudon huomaan. lapselle on parasta kuitenkin hyvinvoivat vanhemmat. ja onko ne lapsettomat kaverit niin tärkeitä, jos eivät ymmärrä?

 

[näin meillä]

Hyvin olen jaksanut kolme vuotta, nyt toinen tulossa ja meinasin jaksaa etiäpäinkin. Meillä siis ei ole isovanhempia eikä muutenkaan ketään lapsenvahtia asuinkaupungissamme. Pääsemme kahdestaan viettämään laatuaikaa aina kun isovanhemmat tulevat kylään. Meille myös illat kahdenkesken lapsen nukkuessa ovat luksusta. Bilettämässä emme käy, siihen emme enää tunne tarvetta. Kaveripiiri on onneksi muotoutunut samankaltaiseksi joten mitään painetta emme todellakaan tunne miltään kantilta.

 

[Meilläkään ei hoitajia lähipiirissä]

Meilläkään ei ole isovanhempia näköpiirissä. Noin kerran vuodessa teemme niin, että menemme vanhempieni luokse yökylään, jolloin laitamme lapset nukkumaan, vanhempani jäävät vahtimaan lapsia ja minä + mieheni lähdemme viihteelle. Se on ollut meille oikeastaan ainoa keino päästä ihan huolettomasti ulos.

Ensimmäisen neljän vuoden aikana emme käyneet yhdessä missään. Jos menimme jonnekin, menimme yksin omien kavereittemme kanssa. Niinpä me kutsuimme vieraita meille kylään syömään, saunomaan ja viettämään iltaa. Nämä vierasjutut tapahtuivat lasten ehdoilla eli esim. illalla kysyin, haluaako joku lähteä minun ja lasten kanssa ulos kävelylle. Kävimme kävelyllä ja sen jälkeen saunottiin ja syötiin iltapalaa. Sitten vein lapset nukkumaan, jonka jälkeen jatkoimme illanviettoa olohuoneessa aikuisten kesken. Mitään kännäämistä emme ole harrastaneet, mutta kyllä ruoan kanssa on usein otettu viiniä ja saunassa saunasiiderit. Yleensä minä olen ollut totaalisesti selvinpäin, jotta olen tarvittaessa ajokunnossa ja herään lasten mahdolliseen yöheräämiseen. Tällä systeemillä meillä yhä edelleenkin on yövieraita kylässä. Jos minä herään aamulla lasten kanssa, niin sitten vastaavasti olen mennyt kohtuulliseen aikaan nukkumaan, jotta jaksan herätä aamulla. Mies on sitten viihdyttänyt vieraita.

Kun meillä alkoi tapahtua parisuhteessa etääntymistä toisistamme, niin päätimme panostaa maksettuun lastenhoitajaan. Hankimme maksullisen hoitajan. Alussa hoitaja tuli meille vain 1-2 tunniksi totuttelumielessä (sillä aikaa kävin kaupassa tai vaikka uimassa). Nykyään vakihoitaja tulee meille kolmen viikon välein torstaisin, jolloin käyn miehen kanssa "laatuaikaa" viettämässä noin klo 18-22. Hoitaja leikkii lasten kanssa, antaa iltapalan ja pistää nukkumaan.

Emme koe, että tilanne on ongelma. Jos asia häiritsisi enemmän, niin hankkisimme ulkopuolista hoitoapua enemmänkin. Olemme kumpikin halunneet lapsia ja totta kai välillä harmittaa, kun ei voida olla enempää yhdessä, mutta toisaalta ehkä sen takia pidämme tiukasti kiinni siitä, että lapset menevät ajoissa nukkumaan, jotta saamme sitä kahdenkeskistä aikaa joka päivä 2-3 tuntia. Sen vuoksi olen myös ollut tarkkana, että lapset saa laitettua nukkumisrytmiin vaikka unikoulun kautta, jotta itse jaksaa ja jotta parisuhde voi hyvin.

 

[tiinaliisa]

Pikku vinkkinä voisin myös sanoa, että siitä lasten nukkumaanmenon jälkeen kotona vietettävästä parisuhdeajasta saa enemmän irti, jos kantaa telkkarin vintille... Kokeilkaa vaikka viikko, niin huomaatte!

 

[Ulpu74]

Jep, telkkari kiinni ja tietokone myös (viimeksi mainittu meinaa ainakin meillä vetää ukkoa puoleensa kuin magneetti...).

 

[Zharita]

Kiitos edelleen, tulee hyviä vinkkejä ja kokemuksia jaksamisesta. Täytyy kai uskaltautua vaan pyytämään edes pariksi tunniksi joku hoitaja meille, että saadaan vaikka sitten käytyä leffassa.
Iltaisin voin katsoa tvtä -mutta katson sitä yksin. Mieheni tulee niin myöhään kotiin (useimmiten) ettei tee muuta kuin käy suihkussa ja menee nukkumaan. Aamupäivät hoidamme yhteisiä asioita, kauppakäyntejä kauemmas, ym. Ehkä noista aamupäivistäkin pitäisi ottaa enemmän irti, mutta kun se lapsi on siinä niin ei oikein osaa irrottautua.
Aiommekin nyt kutsua ihan sitä varten kauempaa sukulaisia muutamaksi päiväksi kylään että hoitavat tuota meidän taaperoa hetken aikaa. Toivottavasti he eivät pahastu, tulevat sen verran pitkän matkan takaa..!

 

[jenna80]

Onko paikkakunnallanne koulua josta valmistuu lastenhoitajia/lähithoitajia. Sinne koululle ilmoitus, niin voit valita mieluisen hoitajan. Me saatiin juuri näin hyvä hoitaja. Tyttö opiskelee lastenhoitajaksi toista vuotta. Hän hoitaa meillä kerran kuussa 22.00-10.00 ja joka toinen viikko illalla 1-3h eli kuukaudessa 16h. Maksamme hänelle 80€/kk ja tyytyväisiä ollaan oltu molemmin puolin ja lapsemmekin tykkää hänestä kovasti.

 

[vielä vinkki]

Aiommekin nyt kutsua ihan sitä varten kauempaa sukulaisia muutamaksi päiväksi kylään että hoitavat tuota meidän taaperoa hetken aikaa. Toivottavasti he eivät pahastu, tulevat sen verran pitkän matkan takaa..!

Kannattaa kysyä lapsenhoitohaluista ETUkäteen, kysymisestä ei kukaan pahastu. Siitä voikin jo pahastua, jos kutsutaan kylään vieraiksi ja sitten heippa, hoitakaas te vauvaa kun me lähdetään tuulettumaan...

 

[Zharita]

Juu, etukäteen tietenkin! Mutta kun kysyin niin varmaa eivät vaan kehdanneet kieltäytyä...Tai mulle tuli sellanen olo.

 

[Anni62]

Eipä meilläkään ollut mummuja ja vaareja jotka olsivat lastemme kans olleet elikkä ei käyty missään kahden ennekuin vanhin alkoi olla niin iso, että voitiin mennä elokuviin. Me ei kylläkään olla mitään baari-ihmisä, ei kiinnostanut sellaiset.
Ajettiin joka kesä pohjoiseen 800 km päähän mun kotiini ja oli sekin ihan mukava reissu vaikka lapset tietty aina mukana mutta matkat menivät silti yllättävän hyvin.
Minä olin lähes joka päivä leikkikentällä, lapset saivat ikäistään seuraa ja minulla itelläni oli aikuisseuraa lisäksi meillä kävi paljon lapsiperheitä kylässä. Enimmäkseen lapset äitien kans.
Minä kävin muutaman kerran yksin kotonani viikonloppusin ja mies katsoi ihan mielellään lapsia, en ollut poissa kun muutaman päivän. Aika rankkaa kuitenkin kun ensin junassa 12 tuntia ja yksi tunti linja-autossa ja kotona kerkesi olemaan vain 2-3 päivää.
Nyt kuitenkin nautin yksin olosta kun lapset ovat jo isoja koululaisia ja vanhimmat muuttaneet kotoa poiskin, olen sairaslomalla.