Meillä ei ole mieheni kanssa yhteisiä tuttuja

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja näin siis meillä
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Hm. Outoa sitten jos eivät enää kutsu jos tekin olette heitä kutsuneet.

Olemme kutsuneet myös miehen serkkuja kylään, mutta eivät ole tulleet. Eikä meitäkään kyllä ole heidän luo kutsuttu.

Ystävälleni juuri raportoin tästä ongelmasta ja hän valitteli samaa. Näin ensimmäisenä sovimme yhteistä tekemistä neljästään ja eiköhän se siitä lutviudu ainakin vähän =)
 
Alkuperäinen kirjoittaja Keittiönoita;27893533:
No tuo on kyllä aika kummallinen syy hylätä ystävänsä. Siis että ystävän puoliso on hiljainen ja "epäkiinnostava". Tapaako miehesi kavereitaan ilman sinua? Jos tapaa, niin mun mielestä hänen kannattaisi ottaa asia puheeksi. Siis sanoa, että vaikka sinä oletkin hiljaisemmanpuoleinen, niin hänestä olisi silti mukavaa viettää aikaa porukalla. Mä ajattelin, että sä olet laukonut jotain valittuja totuuksia näille miehesi kavereille ja siksi olette jääneet ulkopuolisiksi :D

En lainkaan ole moiselle tielle lähtenyt :D Kyllä olen mölyt pitänyt tiukasti mahassani. Tarkemmin mietittynä ei minulla mitään mölyämisenaihetta edes olisi ollutkaan.

Tämä ystäväpariskunta jonka luona olemme käyneet ovat niitä, joilla on ystäviä pilvin pimein. Sen takia varmaan järkevintä karsiakin ne turhat ja tylsimmät pois. Mies käy silti joskus heidän luonaan kylästelemässä. Tosin minusta tuntuu, että ei miestänikään enää niin hirveästi kutsuta mihinkään illanistujaisiin. Kai kaikki kaverit sitten minua kummoksuvat tai jotain. Mieskin on osaltaan syytellyt minua siitä kun en ole yhtä hauskaa seuraa kuin kaikki muut vieraat sielä.

Ja sitten kun lupaan miehelleni olla kunnolla ja puhelias niin menen entistä enemmän lukkoon. Enkä omien ystävieni kanssa laisinkaan ole tuota sorttia tai kovin ujo muutenkaan. Jossain tietyssä tilanteessa sitten nähtävästi kuitenkin ujoudun ja lukkiudun. Haluan kuitenki vielä yrittää vaikka mieheni sanookin että ei minun kanssani voi ajatella lähtevän minnekään koska minusta ei ole rupattelijaksi.
 
Olemme kutsuneet myös miehen serkkuja kylään, mutta eivät ole tulleet. Eikä meitäkään kyllä ole heidän luo kutsuttu.

Ystävälleni juuri raportoin tästä ongelmasta ja hän valitteli samaa. Näin ensimmäisenä sovimme yhteistä tekemistä neljästään ja eiköhän se siitä lutviudu ainakin vähän =)

Pitäiskö teidän vaan sinnikkäämin yrittää kutsua, ja kysellä näiltä miehen kavereilta koska heille sopis tulla käymään, sellaisesta on varmaan vaikeampi kieltäytyä kuin jostain tietystä päivämäärästä.

Jos kotona pidettävissä illanistujaisissa olis enemmän rohkeutta saada suunsa auki, mäkin oon usein jossain vähän vieraammissa kyläpaikoissa hiljainen vaikken todellakaan ole mikään ujo.
 
Pitäiskö teidän vaan sinnikkäämin yrittää kutsua, ja kysellä näiltä miehen kavereilta koska heille sopis tulla käymään, sellaisesta on varmaan vaikeampi kieltäytyä kuin jostain tietystä päivämäärästä.

Jos kotona pidettävissä illanistujaisissa olis enemmän rohkeutta saada suunsa auki, mäkin oon usein jossain vähän vieraammissa kyläpaikoissa hiljainen vaikken todellakaan ole mikään ujo.

Me kyllä olemme melkoisella sinnikkyydellä yrittäneet kutsua mieheni kavereita meille kylään. On juuri tehtykin niin, että tietty päivämäärä on jo moneen kertaan sovittu, mutta yllättäen he eivät sitten tulekaan. "Joo, kyllä me joskus tullaan", ja sitten kun ottaa esimerkiksi kuukauden kuluttua yhteyttä uudelleen niin vastaus on: "Tässä on vähän nyt kiireitä mutta katotaan joku toinen kerta". Ei sitten oikeasti enää edes viitsi kutsua samaisia henkilöitä, koska eivät halua tulla tekosyiden varjolla.
 
Olin tuosta lukevinani, että ajattelitte jonkun kaverinne kanssa lyöttäytyä yhteen ja kutsua toisenne kylään ja "ottaa miehet mukaan". Minusta sellainen vastaava tilanne olisi enemmän kuin kiusallinen. En ollenkaan tahtoisi vastaavasti tulla viedyksi jonnekin, vähän kuin lapset leikkimistreffeille. Mutta kyllä se voi toimiakin, minusta vaan tuntuisi, että on joku velvollisuus nyt tässä viihtyä ja tutustua ja olla mukavaa.
 
[QUOTE="vieras";27894011]Olin tuosta lukevinani, että ajattelitte jonkun kaverinne kanssa lyöttäytyä yhteen ja kutsua toisenne kylään ja "ottaa miehet mukaan". Minusta sellainen vastaava tilanne olisi enemmän kuin kiusallinen. En ollenkaan tahtoisi vastaavasti tulla viedyksi jonnekin, vähän kuin lapset leikkimistreffeille. Mutta kyllä se voi toimiakin, minusta vaan tuntuisi, että on joku velvollisuus nyt tässä viihtyä ja tutustua ja olla mukavaa.[/QUOTE]

No pakkokai sitä kuitenkin jollain tapaa on jotain yhteistä alkaa rakentaa. Eikai mistään mitään tule, jos mitään ei minkää eteen tee. =)

Olisiko sinulla sitten ehdotuksia, mitä voisimme neljästään tehdä?
 
Me kyllä olemme melkoisella sinnikkyydellä yrittäneet kutsua mieheni kavereita meille kylään. On juuri tehtykin niin, että tietty päivämäärä on jo moneen kertaan sovittu, mutta yllättäen he eivät sitten tulekaan. "Joo, kyllä me joskus tullaan", ja sitten kun ottaa esimerkiksi kuukauden kuluttua yhteyttä uudelleen niin vastaus on: "Tässä on vähän nyt kiireitä mutta katotaan joku toinen kerta". Ei sitten oikeasti enää edes viitsi kutsua samaisia henkilöitä, koska eivät halua tulla tekosyiden varjolla.
Ihmiset ovat erilaisia. On tosiaan niitä, joita ei illanistujaiset ja muut kyläilyt kiinnosta. Jos lähdetään juhlimaan, mennään ravintolaan. Monet käyvät juhlimassa omien kavereidensa kanssa ilman puolisoa ja usein ihan vaan siksi, että puolison on jäätävä lapsenvahdiksi. Sellainen pariskuntien välinen toistensa kotona kyläily ei kuulu kaikkien ihmisten tapoihin eivätkä he koe sellaista tarpeellisena. Jotkut voivat pitää sellaista aika tylsänäkin ja käyttävät mieluummin harvinaisen lapsenvahdin saamisen joko repäisevämpään juhlimiseen tai kahdenkeskiseen yhdessäoloon.

On myös ihmisiä, jotka noin periaatteessa kyllä kyläilisivät. Mutta vain siinä tapauksessa, että eivät keksi mitään muutakaan tekemistä. Eli kyläily ja kaverin luona olevat illanistujaiset on se viimeinen vaihtoehto tekemiselle. Ja jos väsyttää, ei mennäkään, vaikka kenties on luvattukin.

Sitten on niitä ihmisiä, jotka pitävät näistä illanistujaisista enemmän kuin ravintoloissa riekkumisesta. Ihmisiä, jotka ovat kenties jo lapsuudenkodissaan tottuneet kyläilykulttuuriin ja jotka nuorina aikuisinakin jatkavat "perinnettä" eli tapaavat säännöllisesti ystäviään toistensa kotona.
 
Anteeksi, en tahdo pahoittaa mieltäsi, mutta minusta tuntuu lukemani perusteella, että ette ehkä sovi toisillenne? Molemmat tahtoo eriä ja molemmat tahtoo miellyttää toista. Mies sanoo että sinä olet erilainen kuin pitäisi olla hänen mielestään ja sinä yrität mennä muottiin mukaan. Miehesi taas ei ole sinun ystäviesi kaltainen?

Nyt voi olla keskustelun paikka, toimiiko suhde sellaisena kuin se on, vai muokkailetteko toisianne jatkossakin vai kuljetteko eri teitä. Ennnepitkää tuosta voi tulla isompikin ongelma, vaikka nyt tuntuu, että pikkujuttu.

Teillä ei liene lapsia? Lapset ei ainakaan jatkoa ajatellen tilannetta helpota, ellei molemmat tule vastaan toista aika reilustikin.
 
[QUOTE="jenni";27894103]Anteeksi, en tahdo pahoittaa mieltäsi, mutta minusta tuntuu lukemani perusteella, että ette ehkä sovi toisillenne? Molemmat tahtoo eriä ja molemmat tahtoo miellyttää toista. Mies sanoo että sinä olet erilainen kuin pitäisi olla hänen mielestään ja sinä yrität mennä muottiin mukaan. Miehesi taas ei ole sinun ystäviesi kaltainen?

Nyt voi olla keskustelun paikka, toimiiko suhde sellaisena kuin se on, vai muokkailetteko toisianne jatkossakin vai kuljetteko eri teitä. Ennnepitkää tuosta voi tulla isompikin ongelma, vaikka nyt tuntuu, että pikkujuttu.

Teillä ei liene lapsia? Lapset ei ainakaan jatkoa ajatellen tilannetta helpota, ellei molemmat tule vastaan toista aika reilustikin.[/QUOTE]

En tiedä. Toisaalta, mies on kyllästynyt yrittämään enää mitään. Eikä tiedä itsekään mitä elämältänsä haluaa. Liekö tuo yhteisten kavereiden puuttuminen ei oikeasti olekaan se suurin huolenaiheemme.

Enkä tiedä enää itsekään mitä teen. Minulla on halu muuttaa suhdetta ja nähdä vaivaa tämän eteen, miestä mikään ei kiinnosta. Onneksi minulla on koira niin saan lenkkeillä sen kanssa ja unohtaa hetkeksi parisuhdeongelmat.
 

Yhteistyössä