Meidän vauva...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sarita74
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
S

Sarita74

Vieras
Syntyi 2 viikkoa sitten rv 38.
koko raskausajan oli kaikki ok.
Synnytys meni hyvin, mutta sitten alkoi sydän äänet laskea. tarakkailivat ja sitten tuli lääkäri paikalle. Tarkailtiin vielä...

Poika syntyi, hätäsektio.
Pieni, meidän oma. Huomenna hautajaiset ja minä elän lääkkeiden varassa,
2poikaa meillä jo on, mutta miksi näin käy, en tiedä.

Poika menee pikkuarkussa huomenna ja toivon että taivaan isä on vastassa!!!

Ensi viikolla meille tulee kotiin myös terapeutti jonka kanssa näit kait sitten puhutaan.

 
Jaksakaa ja muistakaa että vertaitukea on varmasti saatavilla, ette ole ainuita joilta otetaan oma rakas lapsi pois.:,( *osan otto suureen suruunne* Ei tällaista voi ymmärtää, ei... :,(
 
Joskus arki on liian rankkaa, mutta sitten kun näin käy niin tietää mikä on se kun on rankkaa.

Pieni 3,2kg poika, musta tukka ja mun oma!!!!! Miksi.
Kun hän oli mun kainalossa, pesty, kapaloitu, ihan niin piti mennä, mutta ei mennyt.
Ei hengittänyt, oli niin elävän näköinen. Huuletkin pienet ja punaiset.

MIssä se jumala on jos sitä kaipaa, ei sitä ole. Kun vain tuon pienen ottaa luokseen. En ole uskossa, mutta jotain on nyt pakko.

MIes saikulla, huomenna liian rankka päivä.

Kiitos teille!
 
Avaus tehty....
Emme ole vielä lääkäriä nähneet sen tiimoilta, mutta luultavammin hapenpuute johtuen sydämen vajaa toiminnasta!!!

Ja se sydämen vajaatoiminta pitäis olla sellanen että ultrassa näkee, jos on läppä ym.vikaa!!!
Olkaa tarkkoja ultrassa että aina katsoo ihminen jolla on kokemusta.
Näin meille on sanottu, mutta emme ole vielä tarkkoja papereita saaneet....

Joka ultrassa oli niin terve että. EN jaksa uskoa nyt mihinkään.
Kun vain taas ensiyön jaksaa jatkaa.
Onnkeksi on7v ja 3,5v. Ilman niitä kaikki ois pois.
Kyllä se oli maailman kamalin paikka antaa meidän vauva pois, veivät kylmiöön.
Mutta onneksi sai olla meidän kanssa 2 päivää ja isovanhemmat, meidän sisarukset kävivät myös.

En hetkeksikään päästänyt poikaa sylistä pois, miten noin kuollut voi olla niin elävän näköinen.
Kerroimme hänelle niin paljon asioita. toivon että kuuli ne kuitenkin

Nyt en jaksa enää, menen makaamaan noiden kahden pojan viereen.

Sitä vain halusin sanoa, että kun joskus kun arki on oikein synkkäää. Niin koittakaa elää kuitenkin jos on lapsi ketä kenen kanssa sitä elät.


 
Hei, vaikka nyt tuntuu pahalta niin pilvien takana on aurinko kuitenkin.Tuo suru ei poistu koskaan teidän elämästä, vaan siitä tulee kaveri jonka kanssa oppii elämään, pikkuhiljaa päivä päivältä. Toivottavasti löydät ja saat keskusteluapuja. Ihan oikeesti on mulla suru puserossa teidän vauvan vuoksi. Ei niitä pois antaisi.
 

Yhteistyössä