Meidän vauva...

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Sarita74
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
ei ole sanoja lohduttaa teitä..enkeleitä pojalle,pilvenreunalta nyt katselee isiä,äitiä ja sisaruksiaan,öisin kömpii sänkyynne ja nukkuu kainalossanne pieni vauva.
 
"Maan korvessa kulkevi lapsosen tie
Hänt' ihana enkeli kotihin vie
Niin pitkä on matka, ei kotia näy
Vaan ihana enkeli vieressä käy "


Syvimmät osanottoni perheemme puolesta täältä :hug:
täällä me olemme kuuntelemassa kun sydäntä suru painaa.. :hug:
 
Tämmöinen suru vetää aina sanattomaksi :(

Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.

Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.

Äiti, katso, kuinka kasvan !
Kuule, kuinka kohisen !
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.

Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.

Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.
(Anna-Mari Kaskinen)
 
Alkuperäinen kirjoittaja sarita74:
Avaus tehty....
Emme ole vielä lääkäriä nähneet sen tiimoilta, mutta luultavammin hapenpuute johtuen sydämen vajaa toiminnasta!!!

Ja se sydämen vajaatoiminta pitäis olla sellanen että ultrassa näkee, jos on läppä ym.vikaa!!!
Olkaa tarkkoja ultrassa että aina katsoo ihminen jolla on kokemusta.
Näin meille on sanottu, mutta emme ole vielä tarkkoja papereita saaneet....

Joka ultrassa oli niin terve että. EN jaksa uskoa nyt mihinkään.
Kun vain taas ensiyön jaksaa jatkaa.
Onnkeksi on7v ja 3,5v. Ilman niitä kaikki ois pois.
Kyllä se oli maailman kamalin paikka antaa meidän vauva pois, veivät kylmiöön.
Mutta onneksi sai olla meidän kanssa 2 päivää ja isovanhemmat, meidän sisarukset kävivät myös.

En hetkeksikään päästänyt poikaa sylistä pois, miten noin kuollut voi olla niin elävän näköinen.
Kerroimme hänelle niin paljon asioita. toivon että kuuli ne kuitenkin

Nyt en jaksa enää, menen makaamaan noiden kahden pojan viereen.

Sitä vain halusin sanoa, että kun joskus kun arki on oikein synkkäää. Niin koittakaa elää kuitenkin jos on lapsi ketä kenen kanssa sitä elät.

Tuntuu tosi pahalta teidän puolesta :hug:

Tutulla syntyi poika pari viikkoa sitten ja kaikki oli ultrissa ok, mutta valpas lääkäri huomasi synnytyksen jälkeen poikkeaman, eli lyhyesti sanottuna keuhko ja aortta valtimo olivat vaihtaneet paikkaa. Kiireesti kyyti H:giin ja peukut ristissä selviääkö pieni edes reilun 100 km:n matkasta. Heillä oli onni matkassa, että päivystyksessä oleva lääkäri osasi epäillä juuri tuota vikaa, joku toinen olisi jättänyt huomioimatta ja pieni ei olisi ehtinyt ajoissa hoitoon.

Jokainen vanhempi osaa kuvitella, miltä teistä tuntuu... Sanat eivät vaan riitä :'(
 
Alkuperäinen kirjoittaja vierasvain:
Tämmöinen suru vetää aina sanattomaksi :(

Äiti, minun täytyy jatkaa.
Joku kutsuu kulkemaan.
Täytyy taittaa taival matkaa,
vaikken tietä tunnekaan.

Siellä missä toisiansa
aallot vievät tansseihin,
siellä, veden loiskinassa,
siellä olen minäkin.

Siellä, missä korkealla
siintää pilvi sulavin,
siellä, sinipilven alla,
siellä olen minäkin.

Äiti, katso, kuinka kasvan !
Kuule, kuinka kohisen !
Minkä kasvoin viime vuonna,
tänään kasvan ohi sen.

Avara on taivaan syli.
Tuulen teitä purjehdin.
Pääsky lentää pääsi yli,
siinä olen minäkin.

Älä pelkää. Tulen kyllä.
Tulen kyllä takaisin.
Iltatuulen hyväilyssä:
siinä olen minäkin.
(Anna-Mari Kaskinen)

 
Olen niin pahoillani puolestanne. Voimia jaksaa jotenkuten tahdon toivottaa. Ihan varmasti Taivaanisä on vastassa ja ottaa pojan luokseen. Hän on sitten jo "perillä" eikä kärsi.

"Et ollut lapsonen tänne luotu, maailaman virtojen vietäviin,
vaan taivaan lainalksi meille suotu, ja siksi muutitkin taivaisiin
Enkelit valkoiset taivaalta tuolta, pitäkää pienestä hyvää huolta"
 
Otan osaa
a045.gif

En löydä sanoja.
a020.gif
 
Voi ei! Kamalaa!! Kauheata että oma lapsi kuolee, mun veli kuoli ihan heti syntymän jälkeen. Äiti sanoo aina ettei elämässään ole kokenut mitään niin kauheata kun sen pienen arkun. Mua ihan itkettää teidän puolesta. Koittakaa jaksaa. Ja vaikkei asiasta hirveästi hyvää voi ajatella, niin koittakaa miettiä että enkelinä poikanne pilvenreunalla katselee teitä ja on joka päivä kanssanne. Siellä sen on hyvä olla, ja ehkä jonain päivänä saapuu takaisin teidän luo.. Niin mä aina ajattelen veljestäni, mun oma enkelini suojelee ja katselee mua

sinulle tahdon pienen runon kirjoittaa.. sinulle ja pojallesi enkelten maailmassa

Sä olit niin pieni ja hentoinen
Hetken kanssamme kuljit
tätä maailmaa taivalsit
Sun silmäsi pienet sammuivat ja
sydämeen kivun toi
Nyt taivaassa meitä sä katselet
ja suojaa päiviimme tuot

Ei jaksanut siipesi kannatella,
isä pois sut luontamme vei
ei kipuni koskaan kuole
et mielestäin haihdu sä pois
susta kerron mä siskoille veljilles
sua aina me rakastaa saamme
illalla tähtiin kun katselen
tuulen henkäyksenä luokseni saavut

 
Voitko, Taivaan Isä, äitiä lohduttaa,
pyyhkiä kyyneleet hiljaa pois?
Voitko isän olkaa taputtaa,
ettei niin kumarassa hän ois?
Kerro heille, Taivaan Isä,
etten ihan vielä ole valmis
syntymään maailmaan.
Kerro, että jotkut lapset taivaassa
niin rakkaita Luojalleen on,
ettei heitä malttaisi millään antaa pois.

Osanotto suuressa surussanne. :hug:
 
:'( :'( :'( mä niin itken täällä todella suuri osanottoni teidän suureen suruunne.

" Maan korvessa kulkevi lapsosen tie, hänt ihana enkeli kotihin vie, niin pitkä on matka ei kotia näy, vaan ihana enkeli vieressä käy, vaan ihana enkeli vieressä käy" :hug:
 

Yhteistyössä