..Huoh.
En tiedä muistatteko kun tässä alkuviikosta kertoilin meidän perheen mahataudista..
No siis pienimmäinen 10kk vauva sairastui ensimmäisenä to-pe välisenä aamuyönä ja oksensi jo lauantaina itsensä kuivaksi. Aloitettiin lauantaiaamuna osmosalin pakkojuotto lääkeruiskun avulla.. Poika saatiin suht kuntoon, vaikka sunnuntaina, tiistaina ja keskiviikkona lääkärissä käytiinkin. Niin ja mies haki eilen vielä silmätulehduskuurin hänelle apteekista. (saatiin sentäs puhelinresepti, kun oltiin jo 3 krt samalla vkolla käytetty lääkärissä pientä..).
Ei siinä mitä. Tuo pienimmäinen söi rintaa ja voi suht hyvin taudin ajan. Liekkö relatippojen syöminen (joita syönyt syntymästään alkaen) auttanut, ettei tauti vienyt huonompaan tilaan..
Mutta kun esikoinen (elokuussa 6v) sairastui su-ma välisenä yönä ja oksensi itsensä hurjaan kuntoon..Pari ekaa pvää hän suostui vielä juomaan ja paljon joikin.. Mutta sitten alkoi alamäki kun tuli kuumekouristukset ja kuume ei meinannut laskea millään alle 38 asteen..Nousi vaan välillä 40 ja lääkkeellä himpun verran laski.. Yötä päivää hoivasin häntä, mieheni ollessa työmatkalla.. Pakollisella sellaisella. Olin jo hurjan epätoivoinen tilanteen suhteen.
Onnekseni sain tämän palstan kautta apua :heart: ihanalta ihmiseltä :heart: KIITOS hänen. Jos hän sattuu huomaamaan kirjoitukseni. Meillä kun ei täällä ole mitään apua, eikä sukulaisia ja kaikki tuntuivat pelkäävän tautia.
Olin useamman yön jo valvonut kun sain esikoisen piipahtamaan ensin tk:ssa päivystävällä lääkärillä (no ensin eivät minnekään suostuneet eka vastaanottamaan poikaa ja vähättelivät puhelimessa hänen tilaansa!!! Itse olin jo siinä vaiheessa todella huolissani...Poika oli saanut kuumekouristuksia ja oli sekava ja kuivumisen merkit selvän..)..Ja sieltä sitten lastenpolin kautta päästiin käymään lastenosastolla.... No, kotiin haluttiin kuitenkin hoitoon kun osastolla oli katastrofinen tilanne. Ja minun oli mahdoton hoitaa kahta lasta pienessä huoneessa, jossa vieläpä huonekaverina ilmeisesti eri mahatautia poteva pieni lapsi, joka vaan itki.. Hurjaa... No. Sit käytiin seuraavana pvänä vielä verikokeissa ja lastenpolilla ja natriumarvot oltiin saatu kuntoon Osmosalia pieniä määriä "piilottamalla" pillimehun sekaan pojalle (joi pillimehun-2kpl / vrk..), kaliumit oli vielä huonona mutta lääkäri arvioi pojan kotikuntoiseksi..
Nyt ollaan kotona. Aamulla näytti vieläkin pahalle. Pojalle tuli joku psykologinen este syömiselle. Tehtiin kaikki mahdolliset lahjonnat, uhkailut, kiristykset, kaikki.. Niin sit loppupelissä laitettiin voimakeinoin osmosalipumppaukset suoraan suuhun ja heti sen jälkeen poika virkistyikin. Ja katseltuaan anorektikkojen kuvia ja kuultua, että lapsiakin kuolee nälkään (tarinoin hänelle nälkämaan lapsista.. liekkö ollut turhankin rajua, mutta aivan PAKKO), poika alkoi taas pikkuhiljaa syödä.
Huh.
No nyt ei oikein meinaa äiti täällä päässä rauhoittua. Viimeyönä olisin saanut nukkua, vaan uni ei tullut. Sydän niin täynnä huolta ja pelkoa.. Toivottavasti tänä iltana uni jo maistuu. Onhan tässä viikko miltei valvottukin. muutamia yksittäisiä tunteja nukuttu. Semmonen kunnon Adhd-fiilis päällä..ei rauhoitu millään vaikka tilanne kotona jo ohi... Mut ehkä tää tästä..Jos vaikka saunan lämmittäis itelleen..
En tiedä muistatteko kun tässä alkuviikosta kertoilin meidän perheen mahataudista..
No siis pienimmäinen 10kk vauva sairastui ensimmäisenä to-pe välisenä aamuyönä ja oksensi jo lauantaina itsensä kuivaksi. Aloitettiin lauantaiaamuna osmosalin pakkojuotto lääkeruiskun avulla.. Poika saatiin suht kuntoon, vaikka sunnuntaina, tiistaina ja keskiviikkona lääkärissä käytiinkin. Niin ja mies haki eilen vielä silmätulehduskuurin hänelle apteekista. (saatiin sentäs puhelinresepti, kun oltiin jo 3 krt samalla vkolla käytetty lääkärissä pientä..).
Ei siinä mitä. Tuo pienimmäinen söi rintaa ja voi suht hyvin taudin ajan. Liekkö relatippojen syöminen (joita syönyt syntymästään alkaen) auttanut, ettei tauti vienyt huonompaan tilaan..
Mutta kun esikoinen (elokuussa 6v) sairastui su-ma välisenä yönä ja oksensi itsensä hurjaan kuntoon..Pari ekaa pvää hän suostui vielä juomaan ja paljon joikin.. Mutta sitten alkoi alamäki kun tuli kuumekouristukset ja kuume ei meinannut laskea millään alle 38 asteen..Nousi vaan välillä 40 ja lääkkeellä himpun verran laski.. Yötä päivää hoivasin häntä, mieheni ollessa työmatkalla.. Pakollisella sellaisella. Olin jo hurjan epätoivoinen tilanteen suhteen.
Onnekseni sain tämän palstan kautta apua :heart: ihanalta ihmiseltä :heart: KIITOS hänen. Jos hän sattuu huomaamaan kirjoitukseni. Meillä kun ei täällä ole mitään apua, eikä sukulaisia ja kaikki tuntuivat pelkäävän tautia.
Olin useamman yön jo valvonut kun sain esikoisen piipahtamaan ensin tk:ssa päivystävällä lääkärillä (no ensin eivät minnekään suostuneet eka vastaanottamaan poikaa ja vähättelivät puhelimessa hänen tilaansa!!! Itse olin jo siinä vaiheessa todella huolissani...Poika oli saanut kuumekouristuksia ja oli sekava ja kuivumisen merkit selvän..)..Ja sieltä sitten lastenpolin kautta päästiin käymään lastenosastolla.... No, kotiin haluttiin kuitenkin hoitoon kun osastolla oli katastrofinen tilanne. Ja minun oli mahdoton hoitaa kahta lasta pienessä huoneessa, jossa vieläpä huonekaverina ilmeisesti eri mahatautia poteva pieni lapsi, joka vaan itki.. Hurjaa... No. Sit käytiin seuraavana pvänä vielä verikokeissa ja lastenpolilla ja natriumarvot oltiin saatu kuntoon Osmosalia pieniä määriä "piilottamalla" pillimehun sekaan pojalle (joi pillimehun-2kpl / vrk..), kaliumit oli vielä huonona mutta lääkäri arvioi pojan kotikuntoiseksi..
Nyt ollaan kotona. Aamulla näytti vieläkin pahalle. Pojalle tuli joku psykologinen este syömiselle. Tehtiin kaikki mahdolliset lahjonnat, uhkailut, kiristykset, kaikki.. Niin sit loppupelissä laitettiin voimakeinoin osmosalipumppaukset suoraan suuhun ja heti sen jälkeen poika virkistyikin. Ja katseltuaan anorektikkojen kuvia ja kuultua, että lapsiakin kuolee nälkään (tarinoin hänelle nälkämaan lapsista.. liekkö ollut turhankin rajua, mutta aivan PAKKO), poika alkoi taas pikkuhiljaa syödä.
Huh.
No nyt ei oikein meinaa äiti täällä päässä rauhoittua. Viimeyönä olisin saanut nukkua, vaan uni ei tullut. Sydän niin täynnä huolta ja pelkoa.. Toivottavasti tänä iltana uni jo maistuu. Onhan tässä viikko miltei valvottukin. muutamia yksittäisiä tunteja nukuttu. Semmonen kunnon Adhd-fiilis päällä..ei rauhoitu millään vaikka tilanne kotona jo ohi... Mut ehkä tää tästä..Jos vaikka saunan lämmittäis itelleen..