Meidän tili, mun tili, sun tili...mitä hitt**

[Turkilmas]

Meillä on molemmilla omat tilit ja yks yhteinen säästötili. Lisäksi kummallakin on vielä henkilökohtaiset säästötilit. Pojilla on molemmilla 2 säästötiliä.

Meillä on kulut jaettu tuloihin sopiviksi. Esim. tällä hetkellä kun mun tuloa on ainoastaan kodinhoitotuki ja lapsilisät, mä maksan niillä meidän ruokaostoksia ja autooni bensat. Mies maksaa kaikki laskut, vuokran, lainalyhennyksen jne.

Jos mulla tai miehellä jostain syystä loppuu rahat ennen aikojaan, niin joko toinen antaa omalta tililtään tai sitten sitä rahaa nostetaan säästötililtä.

Mä koen tämän ratkaisun HUOMATTAVASTI helpommaksi kuin yhteiset rahat ja tilit. Siksi me tähän päädyttiinkin, minun pyynnöstäni.

 

[hönö]

kyllä me suunnitellaan ja keskustellaan raha-asioista, vaikka tämä 11v on omat tilit ollutkin. Me ollaan kumpikin perheistä joissa vanhemmilla ollut omat tilit, omat rahat. Isäni opetti minulle aina, että ei saa jäädä kenenkään rahojen varaan, vaan pitää olla omat rahat, omat tilit, näin on sanonut myös omat mummoni! Näitä oppeja olen toteuttanut ja hyvin on mennyt. Mitä enemmän täälläkin olen juttuja lukenut, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että meillä on hyvä ratkaisu!

Näin ajattelen itsekin. Itse haluan pitää "omat asiat" hanskassa. Ja kun siis näin olen tehnyt koko ikäni, ei naimisiinmeno asiaa muuttanut.

Meille ei omat tilit ole minkäänlainen ongelma. Asioista osataan keskustella ja asioista sovitaan yhdessä. En ymmärrä, miksi joillekin on ongelma se, ettei avioparilla ole yhteistä tiliä. Ei mua haittaa ollenkaan, miten muut raha-asiansa hoitavat, eikä oikeastaan kiinnostakaan.

Peesiä kumpaankin ja rankasti!
Me ollaan sit kans vissiin yksinäisiä parisuhteessa kun meillä on myös omia harrastuksia!
Esim. itse en perusta vetouistelusta, mutta mies "joutuu" ostamaan välineitä siihen, samoin vaihtaa aika useina aseita (mulla samat aseet pysyy). Minä taasen saatan ostaa hevosen puolikkaan, enkä kyllä haluaisi rahoja yhteiseltä tililtä ottaa.

Jännä oletus että naimisiinmenon pitäisi yhdistää IHAN KAIKKI eikä mitään omaa saisi olla, tai jos on, niin se on salailua tai vähintäänkin outoa.

 

[ap]

Uskomatonta miten monet elävät yksin parisuhteessa, jopa naimissa. Meillä siis samat tulot suurinpiirtein. Miksi siis mun pitäisi kysellä mieheltä voinko mennä kampaajalle. Mä meen jos haluan. Ja näin tekee mieskin, ostaa jotain jos haluaa. Kumpikaan meistä ei siis tuhlaile. Samanlaista meidän rahankäyttö. Ja yleensä aina olemme kaupassa yhdessä. Mutta kumpikaan ei toiselle mökötä jos toinen "tuhlaa" vaan on iloinen, että toinen jotain löysi itselleen.

En ymmärrä yhtään näitä "omat tilit"-liittoja. Miten niin voi elää jos on yhteinen koti ja lapsi. Mitä sitten jos SÄ haluat koiran? Kuka sen maksaa? Sä vai mies? Vai yhdessä? Kuuluuko näin ollen myös koiran hoito sulle ja mies hoitaa jos haluaa, vai kuinka?

Mites kun mun mies päätti ostaa ittelleen uuden fillarin ja varusteita noin tuhannella eurolla ja mun kolmentonnin silmäleikkaussäästöni... eikö teillä ole mitään suurempia kuluja, ruokakaupassa vaan käytte...? En ymmärrä, yhteinen tili ei kyllä meillä sopis mitenkään tommoseen kun molemmilla on omat jutut mihin haluaa rahansa kuluttaa.

Joo, kyllä meillä molemmat ostelevat kaikkea. Mutta siis kuten sanoin, niin olemme yhdessä perheenä aina. Harvoin olemme kaupassa yksin. Ja jos olemmekin niin ostamme mitä huvittaa ja sitten kotona totean ja näytän, että ostin tälläistä ja tälläistä. Ja mies toteaa, hyvä kun ostit. Samaa tekee myös mieskin. Mies maksaa meillä laskut ja hoitaa tilin, koska mä inhoan sitä hommaa. Mä sit vain aina kysyn kun lähden vaikka kaverin kanssa kaupungille, että paljon meillä on rahaa. Ei mua kiinnosta tietää tilin tilannetta sen paremmin ja olen tosi tyytyväinen näin. Kumpikaan ei siis tuhlaile mitenkään ns. turhuuksiin kaikkea.

 

[PauhaavaSydän]

Mulla on vähän huono kokemus tästä aiheesta ihan viime viikolta. Käytiin ruokakaupassa, ja mentiin peräkkäin kassalle niinkuin aina tehdään, ja nosteltiin kamat hihnalle. Maksoin osan, ja perässäni tuleva mies maksoi toisen puolen. Sanoin kassalle, että laittaa samaan lokeroon kaikki ostokset (ettei tukita kaikkia, yritin olla huomaavainen). Kassan täti siihen kommentoi: "Vai niin, yhteinen osoite mutta eri rahat?" Eipä varmaan hänelle kuulu meidän raha-asiamme, eikö liene pääasia että ostokset tulee maksettua?! Hitto että ärsytti, murahdin vain että "niin". Mies sanoi, että kassa oli mulkaissut häntä pahasti, oli ilmeisesti ajatellut että mieheni ei suostunut maksamaan kaikkea .

Ei me lasketa noita ruokaostoksia pennilleen, tämä vain toimii hyvin näin. Mies ostelee usein jotain ihan ufoa, kalliita erikoisjuustoja jne., jotka helposti nostaa ruokakauppalaskua paljon. Mua se ei haittaa, mutta en opiskelijan tuloilla niitä oo valmis maksamaan, enkä niitä edes syö. Mä haluan muutenkin käyttää ruokaan mahdollisimman vähän rahaa, kun taas mies haluaa silloin tällöin panostaa.

Meillä on yksi tili laskuille ja vuokralle, sinne kumpikin pistää aina tarvittavan summan, ja hommat hoidetaan. Loput rahat kumpikin käyttää mihin lystää - mä säästän niin paljon kuin ikinä voin (esim. juuri ruoasta), että pääsen matkustelemaan useamman kerran vuodessa. Miehellä ei oo mitään sitä vastaan, mutta kustannuksiin hän ei halua osallistua, mikä on täysin ymmärrettävää. Samoin kuin jos hän ostelee kirjoja ja tietokonepelejä, mulla ei ole siihen nokan koputtamista. Meillä ei myöskään tule koskaan riitoja siitä, mihin rahat kulloinkin menevät .

Kumpikin on toista auttaneet puolin ja toisin - tarvitsee vain sanoa, että mulla on nyt rahat vähissä, pistätkö tilille jotain. Jos toinen menee yksin ruokakauppaan, kysellään usein, että tarvitsetko rahaa mukaan.

 

[Nalkuttava Talonmies]

kyllä me suunnitellaan ja keskustellaan raha-asioista, vaikka tämä 11v on omat tilit ollutkin. Me ollaan kumpikin perheistä joissa vanhemmilla ollut omat tilit, omat rahat. Isäni opetti minulle aina, että ei saa jäädä kenenkään rahojen varaan, vaan pitää olla omat rahat, omat tilit, näin on sanonut myös omat mummoni! Näitä oppeja olen toteuttanut ja hyvin on mennyt. Mitä enemmän täälläkin olen juttuja lukenut, sitä vakuuttuneemmaksi tulen siitä, että meillä on hyvä ratkaisu!

Näin ajattelen itsekin. Itse haluan pitää "omat asiat" hanskassa. Ja kun siis näin olen tehnyt koko ikäni, ei naimisiinmeno asiaa muuttanut.

Meille ei omat tilit ole minkäänlainen ongelma. Asioista osataan keskustella ja asioista sovitaan yhdessä. En ymmärrä, miksi joillekin on ongelma se, ettei avioparilla ole yhteistä tiliä. Ei mua haittaa ollenkaan, miten muut raha-asiansa hoitavat, eikä oikeastaan kiinnostakaan.

Mulla taas on oma äitini vannottanut minua pitämään omista rahoista hyvää huolta Kaikissa asioissa en ole äitini kanssa samoilla linjoilla, mutta tämä on ihan hyvä.

 

[Gluteus maximus]

Uskomatonta miten monet elävät yksin parisuhteessa, jopa naimissa. Meillä siis samat tulot suurinpiirtein. Miksi siis mun pitäisi kysellä mieheltä voinko mennä kampaajalle. Mä meen jos haluan. Ja näin tekee mieskin, ostaa jotain jos haluaa. Kumpikaan meistä ei siis tuhlaile. Samanlaista meidän rahankäyttö. Ja yleensä aina olemme kaupassa yhdessä. Mutta kumpikaan ei toiselle mökötä jos toinen "tuhlaa" vaan on iloinen, että toinen jotain löysi itselleen.

En ymmärrä yhtään näitä "omat tilit"-liittoja. Miten niin voi elää jos on yhteinen koti ja lapsi. Mitä sitten jos SÄ haluat koiran? Kuka sen maksaa? Sä vai mies? Vai yhdessä? Kuuluuko näin ollen myös koiran hoito sulle ja mies hoitaa jos haluaa, vai kuinka?

Mites kun mun mies päätti ostaa ittelleen uuden fillarin ja varusteita noin tuhannella eurolla ja mun kolmentonnin silmäleikkaussäästöni... eikö teillä ole mitään suurempia kuluja, ruokakaupassa vaan käytte...? En ymmärrä, yhteinen tili ei kyllä meillä sopis mitenkään tommoseen kun molemmilla on omat jutut mihin haluaa rahansa kuluttaa.

Joo, kyllä meillä molemmat ostelevat kaikkea. Mutta siis kuten sanoin, niin olemme yhdessä perheenä aina. Harvoin olemme kaupassa yksin. Ja jos olemmekin niin ostamme mitä huvittaa ja sitten kotona totean ja näytän, että ostin tälläistä ja tälläistä. Ja mies toteaa, hyvä kun ostit. Samaa tekee myös mieskin. Mies maksaa meillä laskut ja hoitaa tilin, koska mä inhoan sitä hommaa. Mä sit vain aina kysyn kun lähden vaikka kaverin kanssa kaupungille, että paljon meillä on rahaa. Ei mua kiinnosta tietää tilin tilannetta sen paremmin ja olen tosi tyytyväinen näin. Kumpikaan ei siis tuhlaile mitenkään ns. turhuuksiin kaikkea.

minusta on ihanaa kun minun ei ikinä tarvitse kysyä paljonko tilillä on rahaa, koska tiedän sen itse. me ei yleensäkään jakseta kulkea yhdessä kaupoissa peräkkäin, vaan kumpikin menee milloin huvittaa. saatan ottaa lapset ja lähteä pariksi päiväksi kylpylään kun sattuu olemaan viikolla vapaata, en ole kenellekään tilivelvollinen. Ja ennen kuin joku sanoo, että tuo ei ole avioliitto niin totean siihen, että ei pidä paikkaansa. tämä on oikein hyvä avioliitto.

 

[PauhaavaSydän]

Niin ja vielä tuosta kaupassa maksamisesta - jos ostoksia on vähän, alle kympillä, niin sitten yleensä jompikumpi maksaa kaiken, ei me aleta niitä erotteleen. Mutta jos ostoskori pullistelee ja loppulasku nousee vaikka kolmeen-neljäänkymppiin, niin silloin menee jakoon.

Joku kysyi lemmikistä. Meillä on kolme marsua, kaksi ekaa hankittiin ja maksettiin puoliksi. Toinen marsu on ns. enemmän mieheni ja toinen minun, vaikka niitä yhdessä hoidetaankin. Kun mieheni marsu sairastui, maksoimme ilman muuta eläinlääkärin puoliksi!
Sitten mulle tuli vielä marsukuume, ja halusin ostaa ihanan karvattoman yksilön. Mies ei aluksi ollenkaan innostunut ajatuksesta, mutta sanoi että kai se menee joukon jatkona. Tämän otuksen maksoin yksin. Mies ehkä useammin ostaa ruokaa niille, mutta se taas on hänen valintansa, mä käyn mieluummin noukkimassa pihalta ilmaiseksi ruohoa.

Tapoja on siis monia, mutta en lähtisi arvostelemaan kenenkään systeemiä, pääasia että toimii . Rahasta olisi todella tylsä riidellä jatkuvasti!

 

[hönö]

Sanoin kassalle, että laittaa samaan lokeroon kaikki ostokset (ettei tukita kaikkia, yritin olla huomaavainen). Kassan täti siihen kommentoi: "Vai niin, yhteinen osoite mutta eri rahat?"

Todella törkeä!! En tiedä mitä olisin tehnyt sinun tilanteessa, itse olen kaupassa töissä ja kyllä "vetäisin ranteeni auki" jos jotain tuollaista möläyttäisin!

En ennen tätä iltaa ja tätä keskustelua ole tiennytkään että omia tilejä pidetään näin ihmeellisenä!?
Kas kun ei puhutella kuten jenkeissä, rouva Matti Meikäläiseksi, menisi viimeinenkin identiteetti....

 

[Team Switzerland]

En lukenu nyt muita kirjoituksia, mutta ratkaisu tuntuu erittäin järkevältä varsinkin jos molemmat käyttävät rahaa erillälailla. Paitsi sitten se ei toimi jos ollaan sentin tarkkoja omista rahoista.. tai toisella on huomattavasti pienemmät tulot.

 

[PauhaavaSydän]

Sanoin kassalle, että laittaa samaan lokeroon kaikki ostokset (ettei tukita kaikkia, yritin olla huomaavainen). Kassan täti siihen kommentoi: "Vai niin, yhteinen osoite mutta eri rahat?"

Todella törkeä!! En tiedä mitä olisin tehnyt sinun tilanteessa, itse olen kaupassa töissä ja kyllä "vetäisin ranteeni auki" jos jotain tuollaista möläyttäisin!

Joo, ei se minuakaan varsinaisesti ilahduttanut . Varsinkin kun porukka kurkotteli kaulaansa jonossa, että mitäs täällä tapahtuu. Ehkä kassa näki mun naamasta, että parempi pitää mölyt mahassaan ens kerralla...

 

[muhvi]

Meillä on yhteinen käyttötili, yhteinen säästötili ja yhteinen lainanhoitotili =)

Miehen palkka, lapsilisät ja kotihoidontuki menee kaikki samalle tilille ja sieltä sit ite siirretään lainanhoitotilille rahaa ja säästötilille jos tilanne sen sallii. Käyttötililtä maksetaan kaikki laskut. Pankkikortit on vaan käyttötiliin. Hyvin pysyy selvillä siitä mikä on rahatilanne kun on vain yksi tili jota käytetään.

 

[PauhaavaSydän]

Sitäpaitsi oltaisiinhan me voitu olla mieheni kanssa vaikka vain kaverukset, jotka ostaa esim. illan piknikkitarpeita ja on suuntaamassa samaan paikkaan bileisiin (oli perjantai-ilta), siksi ostokset sai laittaa samaan mutta kumpikin maksoi omansa. Kassa ei voi tietää ihmisten syitä rahankäytölleen, eikä asia hänelle myöskään kuulu!

 

[vierailija]

meillä omat tilit, yhteiset rahat. Laskut maksaa se kummalla rahaa enemmän, samoin ruuat ja muut isommat hankinnat. Tällä hetkellä olen kotihoidontuella, eli mies maksaa suurimman osan, ja säästöjä tuskin jää kummallekkaan. Isompaa omaisuutta tai lainoja ei ole, ja vaikka olisikin, niin tilit pysyisivät omina. Avoliitossa ollessa "turvallisempaa" pitää omat tilit, pääsee ainakin vähemmällä paperityöllä jos toinen sattuu kuolemaan ja on yhteisiä, alaikäisiä lapsia. Tai näin olen ymmärtänyt, korjatkaa mikäli olen väärässä.

 

[vieras]

Meillä kummallakin on omat tilit,mihin palkat tulevat, mutta käytännösä raha tovat yhteisiä. Laksut maksetaan sen tililtä kummalla on rahaa,ruoa tostaa se kummalaon rahaa jne. Kumpikin tietää toisten pankkitunnukset ja tarvittaessa käytetään nitä puolinja toisin.

Näin meilläkin! Ja toimii hyvin.

 

[PauhaavaSydän]

Tiedän parikin tapausta lähipiiristä, jossa mies on lyhentänyt perheen asuntolainan omalta tililtään, ja nainen ostanut omilla rahoillaan koko perheen ruoat. Jos asunto/talo on vain miehen nimissä, ja pari eroaa (molemmat parit ovat avoliitossa), niin naisellehan ei jää mitään, eikö? Vaikka hän on osallistunut yhtä tavalla perheen pyörittämiseen monet vuodet.

En ikimaailmassa ryhtyisi tällaiseen "sopimukseen".

 

[kinuski]

Meil on yhteinen käyttötili ja säästötili. Mutta mun kaverilla ja miehellään on omat tilit ja rahat. Maksavat suurinpiirtein puoliksi kaikki laskut, ja sitten heillä on erillinen ruokarahasto, joka on mun käsityksen mukaan joku purkki mihin kumpikin laittaa tietyn summan rahaa joka kk. Mun kaverille tulee lisäks lapsestaan elarit ja lapsilisät, yhteisiä lapsia heillä ei ole. Musta on jotenkin kauheeta kuunnella kun tää mies aina välillä joutuu kyselee kaveriltani lainasko hänelle rahaa, ja kaverini saattaa lainata, riippuu millä tuulella on.

 

[vieras]

Tiedän parikin tapausta lähipiiristä, jossa mies on lyhentänyt perheen asuntolainan omalta tililtään, ja nainen ostanut omilla rahoillaan koko perheen ruoat. Jos asunto/talo on vain miehen nimissä, ja pari eroaa (molemmat parit ovat avoliitossa), niin naisellehan ei jää mitään, eikö? Vaikka hän on osallistunut yhtä tavalla perheen pyörittämiseen monet vuodet.

En ikimaailmassa ryhtyisi tällaiseen "sopimukseen".

No kyllä meillä ainakin on talo ja laina molempien nimissä, eihän sillä ole väliä kenen tililtä ne lyhennykset menee.

 

[vieras]

Meillä on molemmilla omat rahat. Yhteiselle lainahoitotilille laitetaan tietty summa kuukaudessa josta maksetaan asuntolainat, autolainat, vakuutukset, vastikkeet yms. loput rahat on molempien omia.

En voisi ikinä kuvitella, että meillä olisi "yhteiset rahat" enkä myöskään että jäisin kh-tuelle koska sitten olisin täysin riippuvainen miehen rahoista. Koen olevani itsenäinen nainen ja käytän rahani niinkuin itse parhaaksi näen (nyt säästän silmäleikkaukseen) tai miten mieheni kanssa erikseen sovitaan (yhteiset matkat yms.)

Ymmärrän kyllä hyvin, että pienellä (esim. kh) tuella olevat puolisot kaipaavat yhteisiä rahoja, muuten olisi aikamoinen ristiriita tulojen suhteen ja onhan se tavallaan reilumpaakin jakaa ne miehen rahat sitten. Itse en kuitenkaan koskaan halua siihen tilanteeseen.

Eli viet mielummin lapsen hoitoon heti äitiysloman jälkeen, ettei itsenäisyytesi vain karise?

 

[vieras]

Tiedän parikin tapausta lähipiiristä, jossa mies on lyhentänyt perheen asuntolainan omalta tililtään, ja nainen ostanut omilla rahoillaan koko perheen ruoat. Jos asunto/talo on vain miehen nimissä, ja pari eroaa (molemmat parit ovat avoliitossa), niin naisellehan ei jää mitään, eikö? Vaikka hän on osallistunut yhtä tavalla perheen pyörittämiseen monet vuodet.

En ikimaailmassa ryhtyisi tällaiseen "sopimukseen".

No kyllä meillä ainakin on talo ja laina molempien nimissä, eihän sillä ole väliä kenen tililtä ne lyhennykset menee.

Meillä on myös yhteisissä nimissä talolainat ja autolaina, mutta miehen tililtä ne menee. Meillä on yhteiset rahat.

 

[Nalkuttava Talonmies]

Eli viet mielummin lapsen hoitoon heti äitiysloman jälkeen, ettei itsenäisyytesi vain karise?

Lapsella on yleensä kaksi vanhempaa. Myös mies voi jäädä kotiin, eikö niin? Mistä lähtien naiset vain hoitavat kotona lapsia, elämme kuitenkin 2000-luvulla

 

[vieras]

Eli viet mielummin lapsen hoitoon heti äitiysloman jälkeen, ettei itsenäisyytesi vain karise?

Lapsella on yleensä kaksi vanhempaa. Myös mies voi jäädä kotiin, eikö niin? Mistä lähtien naiset vain hoitavat kotona lapsia, elämme kuitenkin 2000-luvulla

Sopisiko Iiriksen miehelle jäädä vaimonsa elätettäväksi? Kysyn vaan..

 

[PauhaavaSydän]

Tiedän parikin tapausta lähipiiristä, jossa mies on lyhentänyt perheen asuntolainan omalta tililtään, ja nainen ostanut omilla rahoillaan koko perheen ruoat. Jos asunto/talo on vain miehen nimissä, ja pari eroaa (molemmat parit ovat avoliitossa), niin naisellehan ei jää mitään, eikö? Vaikka hän on osallistunut yhtä tavalla perheen pyörittämiseen monet vuodet.

En ikimaailmassa ryhtyisi tällaiseen "sopimukseen".

No kyllä meillä ainakin on talo ja laina molempien nimissä, eihän sillä ole väliä kenen tililtä ne lyhennykset menee.

Kirjoitinkin, että entä jos talo (ja siis myös laina) on vain miehen nimissä. Muutenhan asiassa ei oo ongelmaa.

 

[vieras]

Mulla on oma tili ja miehellä omansa. Lisäksi yhteinen säästötili, jonne meidän molempien omilta tileiltä menee suoraan joka kuukausi viiskymppiä. Säästötili on esimerkiksi ulkomaanmatkoja tai muuta isompaa ekstraa varten. Muutoin omista tileistämme huolimatta meillä on yhteiset rahat. Kuulostaa jotenkin ihan helvetin kummalliselta, että pitää olla yhteinen tilikin - aivan niinku se ois joku rakkauden ja pysyvän parisuhteen symboli...

 

[vieras]

Tiedän parikin tapausta lähipiiristä, jossa mies on lyhentänyt perheen asuntolainan omalta tililtään, ja nainen ostanut omilla rahoillaan koko perheen ruoat. Jos asunto/talo on vain miehen nimissä, ja pari eroaa (molemmat parit ovat avoliitossa), niin naisellehan ei jää mitään, eikö? Vaikka hän on osallistunut yhtä tavalla perheen pyörittämiseen monet vuodet.

En ikimaailmassa ryhtyisi tällaiseen "sopimukseen".

No kyllä meillä ainakin on talo ja laina molempien nimissä, eihän sillä ole väliä kenen tililtä ne lyhennykset menee.

Kirjoitinkin, että entä jos talo (ja siis myös laina) on vain miehen nimissä. Muutenhan asiassa ei oo ongelmaa.

Mutta tuohan on ihan eri asia. Jos talo ja laina ovat vain miehen nimissä, niin ne ovat erotilanteessa vain miehen, vaikka olisikin maksettu yhteiseltä tililtä tai vaikka vaimo olisi maksanut vain omalta tililtään.

 

[PauhaavaSydän]

Kuulostaa jotenkin ihan helvetin kummalliselta, että pitää olla yhteinen tilikin - aivan niinku se ois joku rakkauden ja pysyvän parisuhteen symboli...

No mitä voit odottaa patakonservatiiveilta, joiden mielestä avoliitto ei oo mikään oikea liitto ja naimisiin menemättömät parit (vaikka heillä ois siihen miten hyvät perustelut vain, ja miksi sitä ylipäänsä tarvitsee perustella) ovat koko ajan valmiita hyppäämään toiseen suhteeseen tai jättämään perheen, koska "takaportti on auki" ilman sormuksenrinkulaa. Voi meriketunvittu .