Meidän tili, mun tili, sun tili...mitä hitt**

[vieras]

Itse olin sinkku monta vuotta ennen avioliittoa. Omaa omaisuutta ja omaa velkaa hieman kertynyt, tottunut omaan tiliin, omien asioiden hoitoon.

Eli eri tilit, omat omaisuudet, omat velat. Itse maksan tenavaan liittyviä kuluja, kauppakulut hoidetaan yhdessä (kumpi nyt sattuu kaupassa käymään). Osan yhteisistä kuluista maksan minä, loput mies. Ei laskeskella laskimella kumpi maksaa enemmän tai vähemmän. Yritetään kumpikin oman osuutemme hoitaa niin että kumpikin maksaa yhteisiä kuluja. Omat menot maksetaan itse.

Meillä toimii hyvin. En osaisi toimia yhdellä ainoalla yhteisellä tilillä.

näin juuri. Minusta yhteinen tili tuntuisi siltä, että aina pitäisi kysellä toiselta mitä voi ostaa.

Meillä on yhteinen tili josta ostetaan ja maksetaan kaikki. Kertaakaan ei ole toiselta tarvinnut siunausta pyytää sille, saako jotain ostaa vai ei. Emme myöskään syynää ostoksia/nostoja. Rahaa käytetään kun sitä tarvitaan ja sitä on riittävästi. Ikinä ei olla riidelty rahasta. Meillä ei myöskään mene menot tasan, välillä tulee toiselle kalliita investointeja, minä tykkään shoppailla ja istua kampaajalla jne, miehen
harrastukset maksaa paljon enemmän kuin minun harrastukseni.
Hankalampaa oli silloin kun oli vielä erilliset tilit, kun piti toiselta kysyä paljonko toisen tilillä on jne. että tiesi taloustilanteen. Tuntuu kuin rahatilanne olisi parantunut kun tilit liitettiin yhteen, vaikka mulla on isompi palkka kuin miehellä, rahaa vain aina on käytettäväksi asti. Todellisuudessa tulot ovat samanlaiset kuin ennenkin.

Niin no jos sitä rahaa tosiaan on riittävästi ja vielä ylikin, niin eihän toiselta tarvitse mitään kysyäkään. Sen kun ammentaa sieltä pohjattomasta kaivosta. Mutta joillakin tosiaan sellaiset reilun satasen ostokset pitää ajatella vähän tarkemmin. Tänään esim kävin lasten kanssa ostelemassa vaatteita ja monenmoista tavaraa ja niin meni yli 70 euroa. Viime viikolla ostin kodin sisustustavaraa 90 eurolla. Jos meillä olisi miehen kanssa yhteinen tili, olisi minun pitänyt miehelle kyllä mainita moisista ostoksista, että ei mene itse ostamaan mitään isompaa laskien sen varaan, että yhteisellä tilillä on sen verran rahaa, kuin viime viikolla vielä oli.

Ja mitä tarkoitat tuolla, että pitää kysyä toiselta, paljonko hänellä on rahaa, että tietää taloustilanteen. Mitä tarkoitusta varten se toisen taloustilanne pitää tietää ja kuinka usein se pitää tarkistaa? Eikö riitä, kun itse tietää, että nyt on vielä 100 euron vakuutusmaksu maksamatta ja tilipäivä on ensi viikolla ja toinen osapuoli hoitaa ruoat eli voi ostaa tämän mekon? Yhteiseltä tililtähän saa koko ajan olla kyttäämässä, onko siellä yhtä paljon rahaa kuin viimeksi vai satoja euroja vähemmän.

 

[Rytkäätys]

Itse olin sinkku monta vuotta ennen avioliittoa. Omaa omaisuutta ja omaa velkaa hieman kertynyt, tottunut omaan tiliin, omien asioiden hoitoon.

Eli eri tilit, omat omaisuudet, omat velat. Itse maksan tenavaan liittyviä kuluja, kauppakulut hoidetaan yhdessä (kumpi nyt sattuu kaupassa käymään). Osan yhteisistä kuluista maksan minä, loput mies. Ei laskeskella laskimella kumpi maksaa enemmän tai vähemmän. Yritetään kumpikin oman osuutemme hoitaa niin että kumpikin maksaa yhteisiä kuluja. Omat menot maksetaan itse.

Meillä toimii hyvin. En osaisi toimia yhdellä ainoalla yhteisellä tilillä.

näin juuri. Minusta yhteinen tili tuntuisi siltä, että aina pitäisi kysellä toiselta mitä voi ostaa.

Meillä on yhteinen tili josta ostetaan ja maksetaan kaikki. Kertaakaan ei ole toiselta tarvinnut siunausta pyytää sille, saako jotain ostaa vai ei. Emme myöskään syynää ostoksia/nostoja. Rahaa käytetään kun sitä tarvitaan ja sitä on riittävästi. Ikinä ei olla riidelty rahasta. Meillä ei myöskään mene menot tasan, välillä tulee toiselle kalliita investointeja, minä tykkään shoppailla ja istua kampaajalla jne, miehen
harrastukset maksaa paljon enemmän kuin minun harrastukseni.
Hankalampaa oli silloin kun oli vielä erilliset tilit, kun piti toiselta kysyä paljonko toisen tilillä on jne. että tiesi taloustilanteen. Tuntuu kuin rahatilanne olisi parantunut kun tilit liitettiin yhteen, vaikka mulla on isompi palkka kuin miehellä, rahaa vain aina on käytettäväksi asti. Todellisuudessa tulot ovat samanlaiset kuin ennenkin.

Niin no jos sitä rahaa tosiaan on riittävästi ja vielä ylikin, niin eihän toiselta tarvitse mitään kysyäkään. Sen kun ammentaa sieltä pohjattomasta kaivosta. Mutta joillakin tosiaan sellaiset reilun satasen ostokset pitää ajatella vähän tarkemmin. Tänään esim kävin lasten kanssa ostelemassa vaatteita ja monenmoista tavaraa ja niin meni yli 70 euroa. Viime viikolla ostin kodin sisustustavaraa 90 eurolla. Jos meillä olisi miehen kanssa yhteinen tili, olisi minun pitänyt miehelle kyllä mainita moisista ostoksista, että ei mene itse ostamaan mitään isompaa laskien sen varaan, että yhteisellä tilillä on sen verran rahaa, kuin viime viikolla vielä oli.

Ja mitä tarkoitat tuolla, että pitää kysyä toiselta, paljonko hänellä on rahaa, että tietää taloustilanteen. Mitä tarkoitusta varten se toisen taloustilanne pitää tietää ja kuinka usein se pitää tarkistaa? Eikö riitä, kun itse tietää, että nyt on vielä 100 euron vakuutusmaksu maksamatta ja tilipäivä on ensi viikolla ja toinen osapuoli hoitaa ruoat eli voi ostaa tämän mekon? Yhteiseltä tililtähän saa koko ajan olla kyttäämässä, onko siellä yhtä paljon rahaa kuin viimeksi vai satoja euroja vähemmän.

Ensiksikin, jos olet ostanut tarpeellista vaatetta ja tavaraa, niin miksi pitäisi kumppanille ilmoittaa ostoista kun liittyy normaaleihin menoihin?
Meillä oli tietenkin yhteiset rahat jo silloin kun oli omat tilit molemmilla, silloin piti kysellä paljonko toisella on ja mietittiin kumman tililtä maksetaan ja mitä. On paljon helpompaa kun on yksi, selkeä tili josta ostetaan ja maksetaan kaikki. Ja jos useiden satojen eurojen oston jompi kumpi tekee, niin se sanotaan kyllä, mutta lupia ei tosiaankaan ole tarvinnut kysellä ostoksille.
Tilimme ei ole pohjaton kaivo, mutta molempien palkkatulot sinne menee.

 

[soluttautuja]

Ensiksikin, jos olet ostanut tarpeellista vaatetta ja tavaraa, niin miksi pitäisi kumppanille ilmoittaa ostoista kun liittyy normaaleihin menoihin?
Meillä oli tietenkin yhteiset rahat jo silloin kun oli omat tilit molemmilla, silloin piti kysellä paljonko toisella on ja mietittiin kumman tililtä maksetaan ja mitä. On paljon helpompaa kun on yksi, selkeä tili josta ostetaan ja maksetaan kaikki. Ja jos useiden satojen eurojen oston jompi kumpi tekee, niin se sanotaan kyllä, mutta lupia ei tosiaankaan ole tarvinnut kysellä ostoksille.
Tilimme ei ole pohjaton kaivo, mutta molempien palkkatulot sinne menee.

Tämä on niin hassua, kun toiset kokee asian ihan päinvastoin. Meillä kun on omat tilit, niin ei ikinä tartte kysyä paljonko toisella on rahaa. Riittää kun omat rahansa huolehtii. Jos olis yhteinen tili, niin tottakai pitäs kertoa toiselle kaikki vähänkin isommat menonsa ja kysellä onko toisella mitä kuluja tulossa

 

[Rytkäätys]

Ensiksikin, jos olet ostanut tarpeellista vaatetta ja tavaraa, niin miksi pitäisi kumppanille ilmoittaa ostoista kun liittyy normaaleihin menoihin?
Meillä oli tietenkin yhteiset rahat jo silloin kun oli omat tilit molemmilla, silloin piti kysellä paljonko toisella on ja mietittiin kumman tililtä maksetaan ja mitä. On paljon helpompaa kun on yksi, selkeä tili josta ostetaan ja maksetaan kaikki. Ja jos useiden satojen eurojen oston jompi kumpi tekee, niin se sanotaan kyllä, mutta lupia ei tosiaankaan ole tarvinnut kysellä ostoksille.
Tilimme ei ole pohjaton kaivo, mutta molempien palkkatulot sinne menee.

Tämä on niin hassua, kun toiset kokee asian ihan päinvastoin. Meillä kun on omat tilit, niin ei ikinä tartte kysyä paljonko toisella on rahaa. Riittää kun omat rahansa huolehtii. Jos olis yhteinen tili, niin tottakai pitäs kertoa toiselle kaikki vähänkin isommat menonsa ja kysellä onko toisella mitä kuluja tulossa

Näinpähän se on että tapoja on erilaisia. Tämä on meille ehdottomasti helpoin tapa. Laskujen maksut ja lainanlyhennykset on helppo maksella yhteiseltä tililtä. On meillä sen verran sanaton sopimus että tietty määrä pitää aina olla tilillä rahaa, jos on lähelläkään sen alittumista, odotetaan seuraavaan kuukauteen ennen kuin ostetaan mitään isompaa.

 

[shihtzu]

Minä taas en ymmärrä tuota yhteinen tili-juttua. Sen verran haluan itsenäisyyttä, että mulla on oma tili, josta saan kaiken ylimääräisen tuhlata kuten haluan ja samoin saa mies omalta tililtää. Olisi ärsyttävää kun koko ajan saisi olla varuillaan kuinka paljon siellä tilillä nyt oikein on rahaa ja onkohan toinen nyt käyttänyt sieltä minkä verran.
Meillä mies on päivät töissä ja maksaa kortilla syömisensä ja kahvinsa ja olisi hankalaa jos ne menisi yhteiseltä tililtä.

Meillä on yksi yhteinen tili, jonne laitetaan palkoista aina osa ja sieltä menee lainanlyhennykset ja sinne pyritään säästämään, jos vain pystyy.

Meillä myös minä aina palkkapäivinä ensin maksan molempien tileiltä laskut ja siirrän lainatilille tarpeellisen ja loput jää sitten tilin haltijan omaan käyttöön ja toimii meillä todella hyvin. Mies kun tuhlaisi kaiken mitä siellä tilillä on jos siellä vaan jotain on.

 

[tuisku77]

Me ollaan avopari, kaksi yhteistä lasta. Ennen lapsia ja nyt on näin: molemmat omat tilit, sitten on lainanhoitotili (jonne se laittaa jolla rahaa eli mies =) ) ja yksi ylimääräinen tili, jonne koitetaan säästää hiukan. Kaikkiin tileihin pääsee molemmat käsiksi, yksillä nettitunnuksilla. Myös lasten tileihin, vaikkei sieltä ikinä mitään oteta - laitetaan vaan joskus jotain.

 

[Rytkäätys]

Minä taas en ymmärrä tuota yhteinen tili-juttua. Sen verran haluan itsenäisyyttä, että mulla on oma tili, josta saan kaiken ylimääräisen tuhlata kuten haluan ja samoin saa mies omalta tililtää. Olisi ärsyttävää kun koko ajan saisi olla varuillaan kuinka paljon siellä tilillä nyt oikein on rahaa ja onkohan toinen nyt käyttänyt sieltä minkä verran.
Meillä mies on päivät töissä ja maksaa kortilla syömisensä ja kahvinsa ja olisi hankalaa jos ne menisi yhteiseltä tililtä.

Meillä on yksi yhteinen tili, jonne laitetaan palkoista aina osa ja sieltä menee lainanlyhennykset ja sinne pyritään säästämään, jos vain pystyy.

Meillä myös minä aina palkkapäivinä ensin maksan molempien tileiltä laskut ja siirrän lainatilille tarpeellisen ja loput jää sitten tilin haltijan omaan käyttöön ja toimii meillä todella hyvin. Mies kun tuhlaisi kaiken mitä siellä tilillä on jos siellä vaan jotain on.

Tietenkään yhteinen tili ei toimi ihmisen kanssa joka tuhlaa kaiken minkä käsiinsä saa. Järkevöän rahankäyttäjän kanssa onnistuu mainiosti. En olisi exäni kanssa ikinä yhditänyt tilejä. Nykyisen kanssa se oli selviö.

 

[vieras]

Meillä on kanssa eri tilit mutta myös joukko yhteisiä. Minusta on mukavaa että voin palkkatuloistani säästää jotakin tiettyä tarkoitusta varten. Ei olis reilua jos toinen kituuttaa ja toinen ostelee kaikenlaista tavaraa. Kavereilla yhteinen tili ja siellä sääntö että tiettyä summaa isompaa ei saa ostaa ilman että neuvottelee puolison kanssa. Se on minusta hassua, kun molemmilla todella hyvät tulot, ja sitten ei käytännössä voikkaan ostaa mitään.

 

[mii]

Meillä omat tilit.Minulla kolme lasta ed.suhteesta. Ja en edes oikein tiiä miten laskut kannattaisi jakaa...Tällä hetkellä minä maksan lapset, vuokran, autolainan, netin ja minun ja lasten menot...
Mies maksaa melkein kaikki ruuat ja "aikuisten huvitukset" ja omat menot.Hänellä ei ole lapsia edellisistä suhteista.

Omasta mielestä tuntuu et minulle kasaantuu enemmän maksettavaa (ja viellä pienemmät tulot) mut en oikein osaa nuita menoja mitenkään vaatia jaettavaksi.Anoppi ojn sitä mieltä että minun kuuluisi vielä osallistua ruokamenoihin enemmän
Mies kyllä antaa minulle rahaa välillä pyytämällä ja välillä ihan muutenvaan et pääsee törsää.Sekä maksaa jotain laskuja jos sanon et nyt ei rahat riitä...

Miten teillä joilla ei ole yhteisiä lapsia? Onko kuitenkin yhteinen tili ja yhteiset menot?

 

[omat on]

Omat tilit, omat rahat, kummallakaan ei mitään asiaa toisen tilille. Ja mies nyt sattuu olemaan näitä "rahat ei pysy taskussa"-tyyppejä eli tuhlaa minkä kerkeää, tuhlaa sit vaan omalta tililtään. Olispas tosi kiva huomata että on nostanut minun tilinkin tyhjäksi..
Ja kyllä, ruokamenot sun muut yhteiset laskut maksetaan tasan puoliksi. Kaupassa maksan yleensä minä kun miehellä ei ole mistä maksaa vaikka töissä käy. Mies maksaa sitten oman osuutensa mulle takaisin kun on tilille jotain ilmestynyt. Minä en nimittäin yksin koko perhettä elätä, eri asia jos siellä kaupassa maksettais vuoronperään mutta kun ei. Ja meikäläinen on kotihoidontuella, mies töissä, luulisi että asiat on toisinpäin, että miehellä on rahaa, minulla ei... Asumiskustannuksia ei ole, eikä muita yhteisiä laskuja kuin ruokamenot ja nettilasku. Omat menot maksaa kumpikin ihan itte, lapsen menot puoliksi, tosin minä ostan lapselle useimmiten vaatteita ja muuta tarviketta kun lapsilisä tulee minun tilille. Ja se tulee ihan sen takia minun tilille kun mieshän ei sitä osaisi omalla tilillään lasta varten säästää, itse asiassa mies on monta kertaa tyhjännyt lapsen säästöpossunkin, ja ihan mitään ilmoittamatta. Eikä ole muuten tähän päivään mennessä niitäkään rahoja sinne palauttanut. Lapsi 1-vuotias ja saanut mummoiltaan säästöpossuun rahaa...

 

[Silja]

Omat tilit ja pari yhteistä. Eikä olleenkaan outoa. Rahasta ei tapella koskaan. En ymmärrä miksi mun palkan ja miehen palkan pitäisi mennä samalle tilille. Mies ostakoon osakkeita palkallaan, minä lasten ja omia vaatteita eli kumpikin tuhlaa mihin haluaa.

 

[viima80]

mä en kans ymmärrä. jopa avopareilla tuo järjestely on mun mielestä kummallinen. no, kukin tyylillään.

meil omat tilit kun on omat menot. esim vain miehellä lainaa. sähkö ja auto laskut maksetaan yhdes - mies maksaa ja minä siirrän hänelle osuuteni. kaupassa maksetaan vuoronperään. meil on myös säästöpossu johon laitetaan esim yhteiseksi lahjaksisaadut rahat. ei mitenkään hankalaa. jos joskus saadaan lapsia niin ehkä systeemi muuttuu. eli yhteinen tili johonka kumpikin siirtää tietyn prosentin tuloistaan josta sit yhteiset menot maksetaan. tai no lapsen menot ja ruokakauppa. ei noi omat laskut kuitenkaan mihinkään katoa.