Lastensuojelu voi suomessa tehdä ihan mitä vaan haluaa, ja sille ei tavallinen tallaaja voi mitään. Tämä on iso ongelma varsinkin pienillä paikkakunnilla. Itselläni kokemusta asiasta. (2008 vuonna tämä kaikki alkoi) .Lastani yritettiin viedä väkisin, ilman mitään syytä. Tytön isän kuoltua, Tytön isän vanhemmat tekivät minusta ilmoituksen lastensuojeluun, heidän syynsä ilmoitukseen oli se että olivat huolissaan milloin saavat tavata lastani. Kunnanjohtajana toimi isovanhempien tuttu,lastensuojelussa heidän lähisukulaisensa, ja sosiaalilautakunnan puheenjohtajana heidän naapurinsa. Eli näin tämä meni, että tyttäreni sijoitettiin isovanhemmille 30 päiväksi, ilman mitään laillista perustetta. Sijoituspäätöksessä ainoa peruste oli se että olivat huolissaan kun en ollut ilmoittanut seuraavaa tapaamista.(Vaikka heillä ei huoleen ollut minkäänlaista aihetta, kun kaikki toimi hyvin ja olimme asiasta jutelleet) Kaikki tuli minulle täytenä yllätyksenä. Eikä se ollut laillinen syy sijoitukselle, ja eihän isovanhemmilla ole mitään oikeuksia edes lapseen. Ennen sijoituspäätöksen tekemistä heidän olisi kuulunut kuulla minua ja mielipiteitäni sekä selvittää asiaa, mutta ei, he hyppäsivät kaikkien näiden pykälien yli, ja veivät tyttäreni (joka silloin oli 5 vuotias). Tyttärelläni oli muutenkin vaikeaa, olihan hänen isänsä kuollut vain viikkoa aikaisemmin, nyt hänet vietiin kokonaan pois tutusta ja turvallisesta.Minua ei siis kuultu, minulle ei kerrottu mistään mitään. Otin asianajajn, jolla aluksi oli hankaluuksia uskoa koko juttua, mutta kyllä siinä näin kävi että hän nopeasti ymmärsi kuinka hullusta asiasta oli kyse, ja millaisesta sukulaisten johtamasta kunnasta oli kyse. Tein valitusta valituksen päälle pääsemättä mihinkään. Tyttö kärsi ja halusi luokseni kotiin. Aika oli aivan hirveän raskasta ja sydäntä raastavaa, mutta oli pakko taistella, olihan kyse tyttärestäni, minulle kaikista rakkaimmasta. Pidettiin kokouksia joista johtajat ja päätöksen tehneet poistuivat paikalta kysyessäni, millä perusteilla he oikein kaiken tekivät. He rikkoivat lakia ja jatkoivat samaa rataa toista vuotta. Kuntaa vastaan on tavallisen ihmisen vaikea taistella, heillä on vaikutusvaltaa. He eivät antaneet tytärtäni edes silloin kun sijoitus oikeasti oli rauennut, eivätkä tehneet päätöstä siojoituksen lakkaamisesta, mikä lain mukaan kuitenkin on tehtävä. Jouduimme 3 kuukautta olemaan erossa toisistamme. Kun koetin hänelle soittaa isovanhemmat hylkäsivät puhelun, ja sen harven kerran kun sain tyttöni kanssa puhua hän itki, kertoi ikävöivänsä minua ja haluavansa kotiin. Kyllä siinä tuntui että pohja petti. Nämä kunnan työntekijät rikkoivat salassapitovelvollisuutta, uhkailivat ja kiristivät. He tunkeutuivat kotiini norjaan isovanhemmat mukanaan tarkastuskäynnille, vaikkei heillä olisi ollut lupa sinne tulla. Kaikki oli tottakai kunnossa. Minulla oli työ, asunto ja kaikki kunnossa. Alkoholi käytan harvoin ja muita päihteitä tai rikollisuutta en harrasta. sen lisäksi he olivat tehneet minusta ilmoituksen norjan lastensuojeluun, tapasimme heidät ja he tutkivat asian ja totesivat ettei ollut tarvetta minkäänlaisille toimenpiteille. Ja he lopettivat asiakkuuden. Kuitenkin suomi jatkoi sitä vaikkei syytä ollut. He mustamaalasivat minua ja tekivät kaikkensa hajottaakseensa minut ja tyttäreni. En kuitenkaan antautunut, vaan taistelin pitkän ja vaikean taistelun yksin. Lopulta tultiin siihen että asia meni sovitteluun, siellä he tulivat siihen tulokseen että asiathan olivatkin hyvin ja että ehkä he olivat tehneet liian hätiköityjä päätöksiä,ja pistivät kaiken sen piikkiin että asiat oli hieman ristiriitaisia ja ettei heidän lastensuojelutyöntejijänsä ollut ihan ajan tasalla lastensuojelulaista kun 2008 uudistui laki. Kaiken piti nyt olla kunnossa, mutta tämä isovanhempien sukulais sosiaalilautakunnan puheenjohtaja ei vetänyt hakemuksiaan tytön asumisesta ja huollosta sekä edunvalvojasta takaisin vaikka niin oli sovittu.Täten he rikkoivat sovittelussa sovitunkin. Asia eteni käräjille, jossa voitin kaiken!! Vielä senkään jälkeen isovanhemmat eivät hellittäneet, vaan ilmoittelevat minusta lastensuojeluun milloin mistäkin asiasta. Viimeksi pari kuukautta sitten he olivat soittaneet heille tutulle sossun työntekijäjje ilmoittaneet olevansa huolissaan minun raha asioista. Raha asioistani he eivät mitään tiedä, ja miksi olla huolissaan? Minulla on vakituinen työ ja tulemme hyvin toimeen. Tein tutkintapyynnön poliisillekin jossain vaiheessa mutta kunnan työntekijät valehtelivat heille että kaikki oli jo kunnossa vaikka niin ei ollut.Luin lastensuojelulait niin että osaan ulkoa, ja kyllä kannatti. Kaikki kuitenkin loppujen lopuksi järjestyi parhain päin. Tyttö on onnellinen, tasapainoinen, ihana pikku neiti, joka käy koulua ja on kaikin puolin tyytyväinen.
Isovanhemmista en voi sanoa samaa. He ovat "varastaneet" tyttäreni omaisuutta, kuten auton, moottorikelkan yms. ja tulihan se heidän motiivi koko kahden vuoden taistelusta esille. Raha ja perintö. Kuinka paha voikaan ihminen olla toista kohtaan. Ja varsinkin kun kyseessä on isovanhemmat.. Miten he voivat tehdä tällaista pienelle lapselle. En olisi uskonut että kukaan isovanhempi haluaa lapsenlapselleen näin pahoja asioita, ja kärsimystä. Mutta oikeus voittaa ja totuus tulee aina ilmi. Mikä parasta, kunta itse kirjoitti minulle suurimman osan todisteista tietämättään, ja nyt kantelut lastensuojelusta, sekä poliisin tutkinta tavasta ovat odottamassa päätöstään, joka tulee syksyllä. Kyllä tämä maailma on kylmä ja aika pelottavaa miten nuin tärkeässä virassa olevat voivat käyttää väärin valtaansa, ylittää toimivaltaansa, rikkoa monia lakeja ja ihmisoikeuksia.. Luulin että lastensuojelun tehtävä on auttaa siellä missä apua tarvitaan, mutta näköjään he työskentelevät sukulaisten puolesta kovastikin kun kyse on rahasta. Pienen ihmisen elämä ei tässä meidän tilanteessa merkinnyt heille mitään..
Jos jollakin samanlaista kokemusta tms mulle voi kirjottaa.