E
eräs kusetettu
Vieras
Alkuperäinen kirjoittaja vakava sosiaalitapaus:Alkuperäinen kirjoittaja eräs kusetettu:Alkuperäinen kirjoittaja vieras:tervetuloa vaan kokemaan tosisuomi, maa jossa vanhemmilla ei ole mitään oikeuksia kun lastensuojelu astuu peliin. Puolusta itseäsi, vaadi kaikki kirjallisena ja tee heti valitus sossusta lääninhallitukselle tai lapsesi on huostassa ennenkuin ehdit mitään tehdä. Ja jatkossa, pysy kaukana kaikesta lastensuojelustsa.
Näinpä! Aivan totta voi olla ap:n tilanne, niin oudolta kuin se tuntuukin kun luulisi olevan täysi työ hoitaa ne oikeat lastensuojelun tarpeessa olevat tapaukset. Valitettavasti syyttömätkin voivat joutua silmätikuiksi mitä ihmeellisimmistä syistä. Ja kieroa peliä löytyy sossujen takaa. Löytyy myös oikeasti hyvää toimintaa mutta taitaapi olla tuurikauppaa kuinka käy.
Minua kiinnostaisi tietää missäpäin tällainen menettely on teitä kohdannut? Entisellä paikkakunnallani oli aika outoa "lastensuojelua" tai "ennaltaehkäisevää" toimintaa, että en ihmettele. Siinä meinasi mennä loputkin mielenterveydestä kun niiden sikojen kanssa taisteli. Vaan voitto tuli kun osasi laittaa vastaan ja etsiä omat oikeutensa. Valitettavasti kaikki heikommilla olevat eivät edes niitä tiedä.
Miten se silmätikuksi joutuminen ilmenee? Sosiaalityöntekijähän ei ilman lastensuojelun asiakkuutta tai -ilmoitusta saa pitää mitään rekisteriä tai tutkia kenenkään perhe-elämää mutu-tuntumalta.
Onko tosiaan niin kuin täällä monet väittävät, että heidät vain satunnaisesti poimittiin kadulta silmätikuiksi ilman mitään merkkejä ongelmista? Toimeentulotuen hakemisella ei ole mitään tekemistä lastensuojelun kanssa silläkään. En siis ymmärrä miten nämä tapaukset ja tutkimukset saavat alkunsa.
Epäilen että ap:n tapauksessa joku on tehnyt ilmoituksen mutta siitä ei ole ap:lle kerrottu. Mm. lääkäri on voinut jostain pienestäkin asiasta ilmoitella.
Omalla kohdallani oli vaikeita kriisejä jolloin hain neuvolan suosituksista itse apua jaksamiseen ja perheen hyvinvoinnin edistämiseksi. Tuolloin meille tuli perhetyöntekijä joka oli erittäin mukava ja hyvä asiassaan. Sittemmin muutimme perheen kanssa isompaan kaupunkiin jossa pyysin myös tukea. En olisi pyytänyt jos olisin tiennyt mihin se johtaa. Vaan kun ei ollut vielä silloin kokemusta miten kuspäisiä ihmisiä voi sossusta löytyä. Tukea ei tullut, kaikkea muuta helvettiä kyllä joka pisti perheemme entistä enemmän sekaisin ja lopulta hajotti sen. Jouduin viimisillä voimavaroillani taistelemaan omista oikeuksistani. Onneksi en ollut tilanteessani aivan yksin. Muutoin olisin varmaan jo haudassa. Sen enempää omasta tilanteestani kertomatta totean vain sen, että kieroutta löytyy ns. auttamisen ja tukemisen verukkeella. En enää ihmettele väärintehtyjä huostaanottoja enkä muutakaan sosiaalityöntekijöiden väärinkäytöstä.