meidän lapset ovat epänormaaleja...

ei meilläkään lapset tee tuhojaan. heillä on leluja, heidän seurassaan ollaan ja vahditaan. heille opetetaan asioita kotona ja kyllä: meilläkin on kuria.

 

5- ja 7-vuotiaiden pitäisi minustakin osata istua paikallaan ja hiljaa käskystä. Jopa vilkas 3v. ymmärsi istua hiljaa paikallaan kun käytiin hautajaisten kulku ja tarkoitus etukäteen läpi. Joskus tuntuu, että aikuiset pitävät lapsia aivan tyhminä. Kyllä lapsi ymmärtää asiat ja kiellot kun ne hänelle oikein selittää.

Mitä tulee paikkojen tuhoamiseen niin vetäisin aika ison eron siihen, onko 'tuhoaja' 1v. vai 5v. Normaali 1v. on utelias ja tutustuu ympäristöön, ei hän ole ilkeä tai tyhmä. Joskus niin, että pitää ottaa moppi käteen ja siivota jäljet perästä. Toiset lapset kokeilevat kaikenlaista, toisilla ei ole siihen synnynnäistä taipumusta. Jälkimmäisten kanssa pääsee helpolla.

Paikkojen tuhoamistaipumus ei myöskään tarkoita sitä, etteikö lasta opetettaisi siitä pois! Jos lähtee siitä, että kyläpaikassakin pitää toisten tavaroita piilottaa niin on kasvatustyö vähän heikoissa kantimissa.

 

Meilläkin mahdottoman utelias ja ehtiväinen taapero joka on aina ottanut kaiken, tutkinut mitä vaan käsiinsä saa jne. Pyttyyn se on laittanut vaan kätensä eikä rikkonut mitään suurta. Kyytiä saavat säätimet, soittimet, ,lelut, keittiötavarat jne. En ole tätä uteliaisuutta estänyt, laittanut vaan kodin niin että saa myös penkoa eikä saa käsiinsä pesuaineita jne vaarallista. Kyläpaikoissa kova vahtiminen kun menis kaikkialle ja ottas joka tavaran minkä näkee. Kyllä kiellän ottamasta jos tarvii mutta usein se tutkimushalu voittaa vielä tottelemisen pienessä päässä.

 

Oikeesti säälittää tollaset lapset...joko niillä on karmea armeijakuri tai sitten ovat muuten vaan tossukoita, joista saa etsiä elämänmerkkejä...

 

Jännä ajatus tää, että vilkas on kuriton ja hiljainen on hyvin kasvatettu. Loukkaavakin ajatus. Mutta joo, kukin ajattelee aina sen mukaan, mitä on kokenut ja nähnyt.

niin...kai minunkin 1,5v on vaan ilkeä kun se tutkii maailmaa eikä aina muista touhutessaan mitä saa ja mitä ei. Ei suinkaan ole tekemistä temperamentin ja luonteen kanssa. On se ikävää miten jo pikkulapsi survotaan siihen kasvatusmuottiin ajattelematta että kaikkea ei voi kasvatuksellakaan määrätä.

 

Ap olen samaa miettinyt,varsinkin eilen kun jossain ketjussa oli puhetta miten vieraiden kassit pengotaan ympäri.Siis apua.
Meillä ei lapset koske vieraiden kasseihin ja päädyin miettimään miten ihmeessä sitten olen saanut kasvatettua 5 omaa ja yhen bonarin näin.

Tavaroita ei rikota.
Eikä oteta toisen omaa.
En vaan ymmärrä ja omaan siis myös epänormaalit lapset.
Eivät he riko ja sotke tahallaan.

 

5- ja 7-vuotiaiden pitäisi minustakin osata istua paikallaan ja hiljaa käskystä. Jopa vilkas 3v. ymmärsi istua hiljaa paikallaan kun käytiin hautajaisten kulku ja tarkoitus etukäteen läpi. Joskus tuntuu, että aikuiset pitävät lapsia aivan tyhminä. Kyllä lapsi ymmärtää asiat ja kiellot kun ne hänelle oikein selittää.

Mitä tulee paikkojen tuhoamiseen niin vetäisin aika ison eron siihen, onko 'tuhoaja' 1v. vai 5v. Normaali 1v. on utelias ja tutustuu ympäristöön, ei hän ole ilkeä tai tyhmä. Joskus niin, että pitää ottaa moppi käteen ja siivota jäljet perästä. Toiset lapset kokeilevat kaikenlaista, toisilla ei ole siihen synnynnäistä taipumusta. Jälkimmäisten kanssa pääsee helpolla.

Paikkojen tuhoamistaipumus ei myöskään tarkoita sitä, etteikö lasta opetettaisi siitä pois! Jos lähtee siitä, että kyläpaikassakin pitää toisten tavaroita piilottaa niin on kasvatustyö vähän heikoissa kantimissa.

Niimpä. Ei se opetustyö näy yhdessä yössä eikä kahdessakaan. Tietysti kokoajan opetan pojalle miten ollaan ja miten ei, mutta aikansa se ottaa ja iän myötä vähenee tuo tuhoaminen jne. Kyllä varmasti 1v oppii olemaan "kiltti" jos rangaistaan normijutuista.

 

meillä on esikoinen kans ollut aina rauhallinen ja arempi lapsi jo ihan pienestä asti. mua ärsyttää, kun sitten herkästi ajatellaan, että "eihän Aleksia oo ees tarvinnu kasvattaa, kun se on niin helppo ja blaablaa.. " :headwall: usein noin kommentoi jonkun vilkkaamman lapsen vanhempi..
tää kuopus on kohta 7kk ja jo nyt kauhulla odotan millai hänest tulee, kun tempperamenttia on vaikka muille jakaa.. no, ehkä mäkin pääsen sit koittaa "kasvatusta" ..
meniköhän vähän ot :saint:

 

5- ja 7-vuotiaiden pitäisi minustakin osata istua paikallaan ja hiljaa käskystä. Jopa vilkas 3v. ymmärsi istua hiljaa paikallaan kun käytiin hautajaisten kulku ja tarkoitus etukäteen läpi. Joskus tuntuu, että aikuiset pitävät lapsia aivan tyhminä. Kyllä lapsi ymmärtää asiat ja kiellot kun ne hänelle oikein selittää.

Mitä tulee paikkojen tuhoamiseen niin vetäisin aika ison eron siihen, onko 'tuhoaja' 1v. vai 5v. Normaali 1v. on utelias ja tutustuu ympäristöön, ei hän ole ilkeä tai tyhmä. Joskus niin, että pitää ottaa moppi käteen ja siivota jäljet perästä. Toiset lapset kokeilevat kaikenlaista, toisilla ei ole siihen synnynnäistä taipumusta. Jälkimmäisten kanssa pääsee helpolla.

Paikkojen tuhoamistaipumus ei myöskään tarkoita sitä, etteikö lasta opetettaisi siitä pois! Jos lähtee siitä, että kyläpaikassakin pitää toisten tavaroita piilottaa niin on kasvatustyö vähän heikoissa kantimissa.

Niimpä. Ei se opetustyö näy yhdessä yössä eikä kahdessakaan. Tietysti kokoajan opetan pojalle miten ollaan ja miten ei, mutta aikansa se ottaa ja iän myötä vähenee tuo tuhoaminen jne. Kyllä varmasti 1v oppii olemaan "kiltti" jos rangaistaan normijutuista.

1v ja vaikka 5v ovat hieman eri asemissa. 1v ei vielä ymmärrä syy-yhteyksiä, 5-vuotias alkaa jo ymmärtää, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kun lapset olivat pieniä, oli heidän perässään pysyttävä ja keksittävä heille sallittua toimintaa, ohjattava, neuvottava jne.

Se oli aika raskas vaihe, mutta kun siitä päästiin yli, oli palkkio sen mukainen.

Pienen lapsen kasvattaminen ei juurikaan eroa koiran kouluttamisesta: on oltava johdonmukainen, palkittava hyvä käytös, jaksettava aina olla valppaana jne. Ei koiranpentukaan opi asioita kunnolla, jos säännöt vaihtuvat alituiseen eikä kukaan kerro, miten tulisi toimia. En usko rangaistusten tehoavan pienten lasten kasvattamisessa, mutta se ennaltaehkäisy ja nopea toiminta auttavat.

 

Meilläki näytti ensimmäisen osalta tältä, mutta tämä toinen on kävelevä pommi

Kaukosäätimet kuten muutkin tavarat ottavat välillä lentoratoja..astiat lentää..myös kaikkee halutaan kattoo mitä käsiin saahaan, oli sitten aikuisten tai lasten...no pönttöön en tiiä että olis mitään joutunut ja mikroki ylhäällä....seinät saaneet kuvioita....verhot, kumma kyllä nämäkin saanu olla rauhassa...ikkunoista tungetaan kyllä käsiä pihalle ja parvekkeelle karkaillaan...pesuaineitaki katteltu....kännykät ja muut myös saavat tämän pienen 4v tutkinnan alle

Ja myös tätä vois jatkaa loputtomiin Eipähän oo tylsää

meillä aivan sama homma kakkosen kohdalla!! nyt tulossa kolmas ja oikein pelottaa millainen hulivili siitä tulee :0

 

Nyt on pakko myöntää että ole joskus kylässä nostanut alhaalla olevan maljakon kirjahyllyn päälle ja siirtänyt eteisen pöydällä olevan avonaisen tupakka-askin vaikka tiskipöydälle. Muuten kyläily jäisi hyvin lyhyeksi, sillä en kertakaikkiaan jaksaisi olla koko aja sydän syrjällään koska se arvokkaalta näyttävä maljakko siitä tipahtaa tai taapero käy maistelemassa tupakkaa. Jos olemme kylässä tuttavilla, joita emme ole pitkään aikaan nähneet, haluaisin hiukan edes ehtiä keskustella enkä koko ajan vain kieltää taaperoa. Onneksi kyläpaikoissa on tähän suhtauduttu ihan hyvin.

Se taaperon mielenkiinto tuollaisiin asioihin laantuu kuitenkin aika nopeasti, seuraavalla kyläilykerralla puolen vuoden päästä hän ei todennäköisesti kiinnitä mitään huomiota siihen maljakkoon - vaikka häntä ei olisikaan edellisellä kerralla kieltänyt tuhannesti koskemasta siihen, vaan nostin maljakon pois.

Minusta on aika koomista että joillekin on sisustus niin pyhä lammas, että häiriintyy jos oma maljakko on siltä tarkkaan harkitulta paikaltaan muutaman tunnin pois.

 

Mun mielestä kotona vain oikeasti vaarallinen on kiellettyä. 1-2 vuotias saa mun mielestä penkoa ja tutkia sielunsa kyllyydestä, kunnes kyllästyy. Tärkeimmät tavarat vain lukkojen taakse.

 

Kaveri aina kauhistelee kun meillä on pesuaineet kädenulottuvilla ja ihmettelee kun olohuoneen pöydällä on koriste esineitä ja kukkavaasi ja siinä ne pysyy.Ei ole koskaan lapset repinyt niitä alas.samoin aina kaveri motkottaa kun ulko ovi on sillai että sen saa lapset helposti auki kahvaa painamalla vain, hän ei voi ymmärtää sitä kuulemma kun heillä täytyy olla takalukossa muuten lapset on käytävällä. ei noi kersat koskaan oon karanneet siitä.

 

Ihanaa sädekehän kiillotusta. :saint: Sama ap on välillä "itkenyt" täällä "kuritonta" kuopustaan. Ja joku heidän tuttunsa mainitsi että ap vaan nauraa kun kuopuksensa lyö (tms) muita aikuisia. Mitä muuta tuo on kuin kurittomuutta? Joo, tiedän että on ns. erityislapsi, mutta diagnoosin varjolla ei lapsen voi antaa uhkailla ja lyödä muita. Eikä diagnoosin varjolla kannata hakea sääliä "rankalle elämälle". Apn omin sanoin, kuria naiset, kuria.

Sorry äkäinen teksti, mutta joskus ihmetyttää kun ollaan neuvomassa toisia vaikka ensin pitäisi keskittyä ihan siihen omaan elämäänsä ja kasvatustyöhönsä. Itsekin tiedän ettei se ole helppoa meillä on sekä diagnosoitu että diagnosoimatoin erityislapsi.

Ja lisättäköön! Lapset on erilaisia, sen olen huomannut omasta katraastani.

 

5- ja 7-vuotiaiden pitäisi minustakin osata istua paikallaan ja hiljaa käskystä. Jopa vilkas 3v. ymmärsi istua hiljaa paikallaan kun käytiin hautajaisten kulku ja tarkoitus etukäteen läpi. Joskus tuntuu, että aikuiset pitävät lapsia aivan tyhminä. Kyllä lapsi ymmärtää asiat ja kiellot kun ne hänelle oikein selittää.

Mitä tulee paikkojen tuhoamiseen niin vetäisin aika ison eron siihen, onko 'tuhoaja' 1v. vai 5v. Normaali 1v. on utelias ja tutustuu ympäristöön, ei hän ole ilkeä tai tyhmä. Joskus niin, että pitää ottaa moppi käteen ja siivota jäljet perästä. Toiset lapset kokeilevat kaikenlaista, toisilla ei ole siihen synnynnäistä taipumusta. Jälkimmäisten kanssa pääsee helpolla.

Paikkojen tuhoamistaipumus ei myöskään tarkoita sitä, etteikö lasta opetettaisi siitä pois! Jos lähtee siitä, että kyläpaikassakin pitää toisten tavaroita piilottaa niin on kasvatustyö vähän heikoissa kantimissa.

Niimpä. Ei se opetustyö näy yhdessä yössä eikä kahdessakaan. Tietysti kokoajan opetan pojalle miten ollaan ja miten ei, mutta aikansa se ottaa ja iän myötä vähenee tuo tuhoaminen jne. Kyllä varmasti 1v oppii olemaan "kiltti" jos rangaistaan normijutuista.

1v ja vaikka 5v ovat hieman eri asemissa. 1v ei vielä ymmärrä syy-yhteyksiä, 5-vuotias alkaa jo ymmärtää, mitä saa tehdä ja mitä ei. Kun lapset olivat pieniä, oli heidän perässään pysyttävä ja keksittävä heille sallittua toimintaa, ohjattava, neuvottava jne.

Se oli aika raskas vaihe, mutta kun siitä päästiin yli, oli palkkio sen mukainen.

Pienen lapsen kasvattaminen ei juurikaan eroa koiran kouluttamisesta: on oltava johdonmukainen, palkittava hyvä käytös, jaksettava aina olla valppaana jne. Ei koiranpentukaan opi asioita kunnolla, jos säännöt vaihtuvat alituiseen eikä kukaan kerro, miten tulisi toimia. En usko rangaistusten tehoavan pienten lasten kasvattamisessa, mutta se ennaltaehkäisy ja nopea toiminta auttavat.

Ei opi ei. Mutta voi yrittää ajatella lapsen silmin asioita eikä vaan olla määräämässä ja kieltämässä. Lapsella ne menevät rataa "mitä tapahtuu kun teen näin?" "mikä tämä on ja miten se toimii?" Aikuinen näkee sen kakaran joka uittaa leluautoa pytyssä tai räplää puhelinta. Kannattaako vaan kieltää ja ottaa pois vai tarjota tilalle samanlaista mutta sallittua. Nämä jotka puhuvat asioiden olevan kiinni kasvatuksesta vaan 1v kohdalla, taitavat olla näitä pois ottajia ja kieltäjiä. Se on ero onko taapero ilkeä vai normaalin utelias joka tahtoo tietää miten maailma toimii.

 

Kaveri aina kauhistelee kun meillä on pesuaineet kädenulottuvilla ja ihmettelee kun olohuoneen pöydällä on koriste esineitä ja kukkavaasi ja siinä ne pysyy.

Vaikka lapsesi ei olisikaan vielä koskenut pesuaineisiin, se päivä saattaa tulla vielä! Riskin ottaminen myrkyllisten aineiden kanssa on suoranaista tyhmyyttä!

 

Meillä on niin vilkas taapero, että koti meni "täysremonttiin", ku siirrettiin kaikki rikkoutuva ja vaarallinen pois kädenulottuvilta. Samoin suurin osa kaapeista meni lapsilukkoon. Liedet lapsilukkoon, parvekelasit lapsilukkoon, DVD:t lukkojen taa. Pesuaineet ja veitset lukkojen taa. Kaukosäätimet ylös hyllylle jne. listaa vois jatkaa loputtomiin. Kaikki tutkitaan, pengotaan ja tuhotaan.
Koska emme halua huutaa ei ei ei omassa kodissamme, teimme kodistamme taaperoystävällisen, jossa on helppo olla.

 

Kaveri aina kauhistelee kun meillä on pesuaineet kädenulottuvilla ja ihmettelee kun olohuoneen pöydällä on koriste esineitä ja kukkavaasi ja siinä ne pysyy.Ei ole koskaan lapset repinyt niitä alas.samoin aina kaveri motkottaa kun ulko ovi on sillai että sen saa lapset helposti auki kahvaa painamalla vain, hän ei voi ymmärtää sitä kuulemma kun heillä täytyy olla takalukossa muuten lapset on käytävällä. ei noi kersat koskaan oon karanneet siitä.

Sun nimimerkkis sen sanoi. Yksi livistää ja toinen ei. Joku uskoo kerta sanomisesta ja toinen vaatii sitkeää toistoa kuten omani.

 

Meidän lapsilla on kyllä ollut leluja tarpeeksi, tai ehkä jopa liikaa :xmas:

Silti kaukosäätimet, avaimet, kännykät yms ovat kiinnostaneet vauvaiässä/taaperoiässä, näkiväthän he vanhempiensa käyttävän niitä päivittäin, ja normaali utelias lapsi on kiinnostunut niistä asioista joita vanhemmatkin tekevät. Se on sitä oppimista.

Huonosti kasvatettuja? Paljon mahdollista , mutta kummasti sieltä päiväkodeista, neuvoloista yms tulee aina vaan kehuja lasten käytöksestä, toisten huomioon ottamisesta, jne. Rasavilliä kuopustakin kuvattiin sanoilla "rauhallinen, tasapainoinen, ajattelija". Kotona kyllä koettelevat rajojaan, kuten lasten mun mielestä kuuluukin.

Sitten, kun kaukosäätimen tai huonekasvien tuhoaja on 5-7 v, on jo jossain vikaa, sanon minä :saint: . Mutta vauvalle/taaperolle, jonka elämäntehtävä on tutkia lähiympäristöään ja oppia, se on vain ja ainoastaan luonnollista ja jopa suotavaa.

 

Meidän lapsilla on kyllä ollut leluja tarpeeksi, tai ehkä jopa liikaa :xmas:

Silti kaukosäätimet, avaimet, kännykät yms ovat kiinnostaneet vauvaiässä/taaperoiässä, näkiväthän he vanhempiensa käyttävän niitä päivittäin, ja normaali utelias lapsi on kiinnostunut niistä asioista joita vanhemmatkin tekevät. Se on sitä oppimista.

Huonosti kasvatettuja? Paljon mahdollista , mutta kummasti sieltä päiväkodeista, neuvoloista yms tulee aina vaan kehuja lasten käytöksestä, toisten huomioon ottamisesta, jne. Rasavilliä kuopustakin kuvattiin sanoilla "rauhallinen, tasapainoinen, ajattelija". Kotona kyllä koettelevat rajojaan, kuten lasten mun mielestä kuuluukin.

Sitten, kun kaukosäätimen tai huonekasvien tuhoaja on 5-7 v, on jo jossain vikaa, sanon minä :saint: . Mutta vauvalle/taaperolle, jonka elämäntehtävä on tutkia lähiympäristöään ja oppia, se on vain ja ainoastaan luonnollista ja jopa suotavaa.

Ääh, älä yritä. Tuollaiset lapset on vain huonostikasvatettuja ja vanhemat on liian lepsuja. :kieh:

:saint:

 

Koska emme halua huutaa ei ei ei omassa kodissamme, teimme kodistamme taaperoystävällisen, jossa on helppo olla.

En usko tuon huutamisen tai ei-sanan toistamisen tehoavankaan. Minä olen sen verran laiska ihminen, että halusin olla rennosti kaikissa paikoissa, joten käytin kotia opetteluympäristönä. Lapsia on erilaisia, mutta niin on meitä vanhempiakin. Ei se minua haittaa, jos toiset laittavat särkyvät esineet lukkojen taakse, mutta se olisi hyvä huomioida, että lapset voi kasvattaa muutenkin kuin pelolla.

 

näin tuli vain mieleen kun erästä tekstiä lapsista ja lasten tekemisistä luin! nyt ne varmaan tulee kärsimään loppuelämänsä!!!

ko tekstissä jota luin, viitattiin siihen kuinka lapset "omatoimisesti" (lue tekevät tuhojaan) kotona puuhaavat.


-ole tarvinnut nostaa kaukosäätimiä tms pois pöydiltä
- kukat ovat saaneet pysyä mullassaan
- astiat ja aikuisten tavarat pysyneet paikoillaan
- vessanpönttö ei ole koskaan niellyt mitään sinne kuulumatonta
- mikroa ei ole yritetty räjäyttää
- seiniä eivät ole piirrokset koristaneet
- verhot ovat pysyneet paikoillaan
- ikkunat voivat olla auki, niihin ei kukaan kiipeä
- jauhot, pesuaineet, yms ovat pysyneet omilla paikoillaan
- kännykät, lompakot yms voivat olla juuri siinä mihkä ne jätän, niihin ei kosketa

listaa vois jatkaa loputtomiin... =) :hug:

Aika erikoisia tosiaan... eikä niin hyvällä, kyllä lasten kuuluu olla luontaisesti uteliaita ja tutkia ympäristöään.

 

Huoh. :headwall:
Meillä kyllä saa tutkia, tietenkin.
Kukat on ihania ja ai, niitä haistellaan ja ehkä maistellaan.
Kaikkea pitää tutkia ja maistaa, oli sitten kaukosäädin tai lompakko.
Mä en vaan näe tuossa mitään pahaa, mun mielestä lapsen kuuluu saada tutkia ja kokeilla.
oikeasti vaaralliset asiat kielletään ja opetellaan ettei niin saa tehdä, yleensä uskoo kun sanotaan ei mutta kokeilee silti rajojaan.



Meillä taas lapset EIVÄT kiusaa, härnää, ärsytä tms muita lapsia.
Sen olen opettanut ja se on itsestään selvyys.
Raivareitakaan meillä ei saada vaan puhutaan jos joku nyppii ja rauhoitutaan juttelemalla.
Jos mun kasvatukseni nyt menee vikaan sillä et taaperot saa tutkia ni voi ohhoh, mä olen ylepä siitä että mun lapseni osaavat muuten käyttäytyä tosi hyvin vaikka ovatkin maistelleen kaukosäädintä

 

No, mitä täällä on lueskellut ja ihmisiä kuunnellut niin noinhan se toimii joka perheessä. Paitsi meillä ja (luojan kiitos!) naapurissa. Kaikkien lapsethan on superälykkäitä ja hyvinkäyttäytyviä eivätkä koskaan tee mitään pahaa koska vanhemmat ovat heidät niin hyvin kasvattaneet. :saint: Tottahan 1,5v jo on täysin sisäistänyt perheen säännöt ja -kielellisesti lahjakkaana- osaa jo ihmetellä kylässä käydessäänkin miksi kyläpaikan lapset tekevät tyhmyyksiä.

 

Ihanaa sädekehän kiillotusta. :saint:

Kuvittelee ehkä kiillottuvansa... haha

Todellisuudessa täällä jokainen järkevä ihmettelee, ettei oo ihan peruslapsia, sillä tutkiminen kuuluu LUONNOLLISESTI lapsen kehitykseen. UTELIAISUUS ja matkiminen.