meidän lapset ovat epänormaaleja...

pitäisi olla... siis ei vessapaperin rullaaminen tai silppuuminen mitään tutkimustyötä ole, se on ilkeyttä, teetkö itse niin?? tai oletko tehnyt? ja mitä hän sillä tutkii? tyhjistä rullista voi tehä vaikka kiikarit, kaukoputken, hyppyrimäen tms =)

Ei 1,5-vuotias ole ilkeä kun silppuaa vessapaperia

Hei kuule, ihan oikeasti! - kun alle 2 v silppuaa vessapaperia, se EI TODELLAAKAAN OLE ILKEYTTÄ!! vaan ihan aitoa tutkimustyötä - joskaan ei sallittua.
Minä olen aikuinen, en silppua vessapaperia enkä rullaa sitä lattialle levälleen, koska olen täysijärkinen aikuinen.

Kun alle 1-2 vuotias liottaa vessanpytyssä milloin mitäkin, se on tutkimista, ei ilkeyttä, mutta ei myöskään sallittua.

Kun 1-2 vuotias löytää kivan kaapin keittiöstä ja tyhjentää sen koko kaapin sisällön ja levittää pitkin taloa, se ei ole sallittua, mutta ei se ilkeyttäkään ole, vaan ihan ikään kuuluvaa toimintaa.

Kiellän, tottakai, mutta en oikeasti jaksa olla ANKARA, olen tiukka ja komennan, mutta en minä rangaistuksia latele tuon ikäiselle.

pienestä se on aloitettava, kyllä ne tajuu, ei ne mitään tyhmiä ole. aina pitäisi olla johdonmukainen ja kieltää. ja yrittää keksiä jotain muuta puuhaa sen tilalle... =)

 

quote]

niin, eikö nyt tyhmempikin tajua, kun se rulla on kuitenkin jo 1½ -v päivään mennessä nähty jo monta kertaa tyhjenevän. meillä ainakin puhui jo täysillä tuossa iässä. tyhmäkin tajuaa, että se ei ole tutkimusta, hauskanpitoa vaan.

tyhmä se on joka sen vetää. viisas keksii noita askarteluja ym.

Ehkä sinun lapsesi kohdalla, '
eli sinun lapsesi on 1 vuotiaana ajatellut: minäpä järjestän äidille vähän ylimääräistä hommaa, hähää, saapa mamma vähän vauhtia tassuihinsa tuolta tietokoneen takaa

ja työntänyt pumpulipuikot vessan laittiakaivon ritilästä sisään
tai silpunnut vessapaperirullaa
tai tyhjentänyt lusikkalaatikon
tms.

Vai onko niin että sinulla on jotenkin tyhmät lapset, kun eivät yhdellä käskyllä usko?

No, jos tyhmyys on sitä, että samasta asiasta sanotaan sen satakymmentä kertaa ennenkuin viesti menee perille, niin sitten minä olen tyhmä, minun lapseni ovat tyhmiä, ...

 

pienestä se on aloitettava, kyllä ne tajuu, ei ne mitään tyhmiä ole. aina pitäisi olla johdonmukainen ja kieltää. ja yrittää keksiä jotain muuta puuhaa sen tilalle... =)

Mulla olis mennyt alle 1-veen kanssa sitten päivät siihen muun puuhan keksimiseen. Kaikki lapset ei ole samanlaisia..

 

Meillä on taas kaksin kappalein vilkkaita, uteliaita ja vauhdikkaita lapsia. En sanoisi, että tekevät tuhojaan, ei meillä mitään räjäytellä, piirrellä seiniin jne. mutta ovat lähestulkoon koko ajan menossa, tekemässä ja touhuamassa, todella aktiivisia lapsia molemmat. Ajattelin ennen esikoisen syntymää, että juu, mitään ei sitten tulla nostelemaan ylös ja kukat saa olla lattialla, mut hyvin nopeasti todettiin, että helpommalla päästään kun joko nostetaan ylös tai viedään kokonaan pois sellaset tavarat mitkä ei kuulu lasten käsiin.

Ja kyllä, meillä on aina ollut lapsilla selkeät rajat ja aina on kielletty kun aihetta on (ja sitä on usein) mutta varsinkin vanhemmalla lapsella uteliaisuus tuppaa aika usein ohittamaan kiellot.

Tästä tuli mieleen, että aika usein vanhemmat ajattelevat, että esim. rauhallinen temperamentti ja järkevyys toiminnassa on kasvatuksen aikaansaannosta. Ne ovat suomalaislapsilla hyviä ja tavoiteltavia ominaisuuksia päinvastoin kuin uteliaisuus, vilkkaus ja puheliaisuus.

Viisaus kasvaa kun syntyykin lapsi, joka romuttaa tämän käsityksen. En olekaan superkasvattaja vaan tästä se työ vasta ensimmäistä kertaa alkaa.

Ihan samoin esim. pienten lasten nukkumisen tai muun kanssa. Niin kauan kun lapsi nukkuuu hyvin, voi todeta, miten hyvin onkaan vanhempana onnistunut. Onhan meillä säännöllinen rytmi ja kaikkea. Sitten kun syntyy valvova lapsi, huomaakin oman rajallisuutensa vaikuttaa asioihin.

Viisaita sanoja.

Olen varsinkin esikoisen kanssa huomannut tuon, että vilkkaus ja uteliaisuus ovat varsin huonosti siedettyjä ominaisuuksia. :/ Eikä meilläkään poika ilkeä ole, päinvastoin erittäin empaattinen ja toiset huomioiva, mutta väsyttävyyteen asti eläväinen lapsi. Ja ihan synnynnäistä on tuo vilkkaus-isänsä on ollut aivan samanlainen menijä ja touhuaja pienenä-kyllä sitä on vaan joutunut itselleen myöntämään, että aika moneen asiaan ei kuitenkaan voi kasvatuksella vaikuttaa.

Vastaavasti meillä oli esikoinen todella hyvä nukkuja ja silloin sitä ajatteli että miten joillakin lapsen nukkumaan saaminen voi olla niin vaikeaa. Sitten syntyikin kuopus, joka ei ensimmäiseen vuoteen nukkunut kuin muutaman kokonaisen yön ja nukkumaan saaminen oli työn ja tuskan takana. Siinä jouti taas aika moni ajatus romukoppaan ja tunsi itsensä kaikkea muuta kuin vuoden äidiksi kun ei saanut omaa lastaan edes nukkumaan-mutta kovin kasvattavaa on kyllä ollut itselleen, kun huomaa, etteivät ainakaan nämä omat mene minkään ohjekirjan mukaan.

 

ei kyllä tuo on täysin vanhanaikainen näkemys.
Nykyään suomessa on muotia, että lapsen annetaan kasvaa pellossa ja näin vanhemmat ajattelevat, että näin lapsi on älykäs ja oppii pärjäämään paremmin kuin hiljainen ja rauhallinen.
Eli kyllä se on ihan kasvatuksen tulos.
Jokainen kasvatusalan ihminen esim. tietää, että lapset ovat muuttuneet 10 vuodessa täysin. Ovatko geenit muuttuneet suomessa 10 vuodessa?

ei vaan kasvatus.

Höpöhöpö itsellesi. Kyllä nuo temperamenttierot olivat nähtävillä jo silloin kun minä kävin aikanani koulua, nykyään niitä vain osataan selittää paremmin ja temperamentti on tunnetumpi käsite (kiitos esim. Liisa Keltikangas-Järvisen). Jos lapset nykyään ovat vilkkaampia kuin 10 vuotta sitten, sillä ei ole mitään tekemistä jonkun temperamenttityypin lisääntymisen kanssa, vaan varmaankin osaksi kasvatuksen, eli siinä olet oikeassa. Et silti voi kieltää temperamentin vaikutusta lapsen käyttäytymiseen.

 

alle 1v on viel vauva ja eiköhän sen ikäisellä pitäis olla muutakin lelua ja tehtävää?? =)

 

Meillä on taas kaksin kappalein vilkkaita, uteliaita ja vauhdikkaita lapsia. En sanoisi, että tekevät tuhojaan, ei meillä mitään räjäytellä, piirrellä seiniin jne. mutta ovat lähestulkoon koko ajan menossa, tekemässä ja touhuamassa, todella aktiivisia lapsia molemmat. Ajattelin ennen esikoisen syntymää, että juu, mitään ei sitten tulla nostelemaan ylös ja kukat saa olla lattialla, mut hyvin nopeasti todettiin, että helpommalla päästään kun joko nostetaan ylös tai viedään kokonaan pois sellaset tavarat mitkä ei kuulu lasten käsiin.

Ja kyllä, meillä on aina ollut lapsilla selkeät rajat ja aina on kielletty kun aihetta on (ja sitä on usein) mutta varsinkin vanhemmalla lapsella uteliaisuus tuppaa aika usein ohittamaan kiellot.

Tästä tuli mieleen, että aika usein vanhemmat ajattelevat, että esim. rauhallinen temperamentti ja järkevyys toiminnassa on kasvatuksen aikaansaannosta. Ne ovat suomalaislapsilla hyviä ja tavoiteltavia ominaisuuksia päinvastoin kuin uteliaisuus, vilkkaus ja puheliaisuus.

Viisaus kasvaa kun syntyykin lapsi, joka romuttaa tämän käsityksen. En olekaan superkasvattaja vaan tästä se työ vasta ensimmäistä kertaa alkaa.

Ihan samoin esim. pienten lasten nukkumisen tai muun kanssa. Niin kauan kun lapsi nukkuuu hyvin, voi todeta, miten hyvin onkaan vanhempana onnistunut. Onhan meillä säännöllinen rytmi ja kaikkea. Sitten kun syntyy valvova lapsi, huomaakin oman rajallisuutensa vaikuttaa asioihin.

ei kyllä tuo on täysin vanhanaikainen näkemys.
Nykyään suomessa on muotia, että lapsen annetaan kasvaa pellossa ja näin vanhemmat ajattelevat, että näin lapsi on älykäs ja oppii pärjäämään paremmin kuin hiljainen ja rauhallinen.
Eli kyllä se on ihan kasvatuksen tulos.
Jokainen kasvatusalan ihminen esim. tietää, että lapset ovat muuttuneet 10 vuodessa täysin. Ovatko geenit muuttuneet suomessa 10 vuodessa?

ei vaan kasvatus.

Jokaisen kasvatusalan ihmisen ainakin pitäisi tietää, että synnynnäiseen temperamenttiin ei vanhempi pysty vaikuttamaan. Lapset ovat jo syntymäpäivänään erilaisia. Vanhempi voi vain pyrkiä löytämään oikean tavan kasvattaa juuri tätä lasta. Toiset löytävät, toiset eivät. Jos kuvittelet, että kurilla voidaan esim. pieni lapsi opettaa nukkumaan niin eipä voi kuin hymähtää.

Jos tätä perusasiaa temperamentista ammattilainen ei tiedä, on ammattitaito pahasti ruosteessa.

 

alle 1v on viel vauva ja eiköhän sen ikäisellä pitäis olla muutakin lelua ja tehtävää?? =)

Muutakin? Meillä lapsilla on leluja juu mutta esikoista kiinnosti kaikki muu paljon enemmän, aukoi laatikoita, tyhjensi kaappeja, nyppi johtoja, rikkoi yhden lipaston n.1vuotiaana..

 

alle 1v on viel vauva ja eiköhän sen ikäisellä pitäis olla muutakin lelua ja tehtävää?? =)

Muutakin? Meillä lapsilla on leluja juu mutta esikoista kiinnosti kaikki muu paljon enemmän, aukoi laatikoita, tyhjensi kaappeja, nyppi johtoja, rikkoi yhden lipaston n.1vuotiaana..

Tämä on kyllä ihan tyypillistä 1-vuotiaille

 

pitäisi olla... siis ei vessapaperin rullaaminen tai silppuuminen mitään tutkimustyötä ole, se on ilkeyttä, teetkö itse niin?? tai oletko tehnyt? ja mitä hän sillä tutkii? tyhjistä rullista voi tehä vaikka kiikarit, kaukoputken, hyppyrimäen tms =)

Ei 1,5-vuotias ole ilkeä kun silppuaa vessapaperia

Hei kuule, ihan oikeasti! - kun alle 2 v silppuaa vessapaperia, se EI TODELLAAKAAN OLE ILKEYTTÄ!! vaan ihan aitoa tutkimustyötä - joskaan ei sallittua.
Minä olen aikuinen, en silppua vessapaperia enkä rullaa sitä lattialle levälleen, koska olen täysijärkinen aikuinen.

Kun alle 1-2 vuotias liottaa vessanpytyssä milloin mitäkin, se on tutkimista, ei ilkeyttä, mutta ei myöskään sallittua.

Kun 1-2 vuotias löytää kivan kaapin keittiöstä ja tyhjentää sen koko kaapin sisällön ja levittää pitkin taloa, se ei ole sallittua, mutta ei se ilkeyttäkään ole, vaan ihan ikään kuuluvaa toimintaa.

Kiellän, tottakai, mutta en oikeasti jaksa olla ANKARA, olen tiukka ja komennan, mutta en minä rangaistuksia latele tuon ikäiselle.

pienestä se on aloitettava, kyllä ne tajuu, ei ne mitään tyhmiä ole. aina pitäisi olla johdonmukainen ja kieltää. ja yrittää keksiä jotain muuta puuhaa sen tilalle... =)

No takertukaa tässä ketjussa sitten minuun kun ette muita löydä, joten kerrataan vielä palikkakiellellä:
kuten olen kirjoittanut, kiellän lasta johdonmukaisesti, opastan tekemään jotain toista asiaa, mikä on sallittua
-montako kertaa pitää toistaa että lukija ymmärtää että näin tehdään joka kerta -
mutta silti lapsi menee kielletylle toiminnalle, koska se on niin hiivatin paljon mielenkiintoisempaa ja kivempaa.
Ja vessapaperi oli vain hyvä esimerkki, joka on onneksi jäänyt jo pois. Nyt on kohteena pari laatikkoa, jotka hiippailee salaa uudelleen järjestelmään. Tottakai hän tietää että se on kiellettyä, koskapa tekee hommiaan hiljaa ja äänettömästi. Ei hän tyhmä ole. Ja teki hiljaa ja salaa jo silloin kun ensimmäistä kertaansa on ko. laatikkoa siivoamassa.

YMMRRÄN miksi lapsi tutkii ns. kiellettyjä alueita.
Kyse on aivan normaalista ikätasoisesta toiminnasta, persoonaan liittyvästä uteliaisuudesta, EI ilkeydestä.
Koska se kuitenkin ON KIELLETTY, myös kiellän, johdonmukaisesti, ja vien pois paikalta, mutta koska lapsi ON PIENI en rankaise: en laita jäähypenkille, en tukista, en läpsi.

Halusin vaan kertoa, että tämä tutkimusintoilu EI OLE KASVASTUKSESTA johtuvaa VAAN PERSOONAKOHTAISTA

- ja nyt toistan tämä kaiken noin 30 kertaa, niin jokohan uskotte !

 

pienestä se on aloitettava, kyllä ne tajuu, ei ne mitään tyhmiä ole. aina pitäisi olla johdonmukainen ja kieltää. ja yrittää keksiä jotain muuta puuhaa sen tilalle... =)

Mulla olis mennyt alle 1-veen kanssa sitten päivät siihen muun puuhan keksimiseen. Kaikki lapset ei ole samanlaisia..

No meinaatko ettei ole alotettu? Johdonmukaisesti kielletään, käännetään ajatuksia muualle, keksitään muuta puuhaa, mutta usko tai älä, niin lapset nyt vaan on erilaisia.

 

alle 1v on viel vauva ja eiköhän sen ikäisellä pitäis olla muutakin lelua ja tehtävää?? =)

Muutakin? Meillä lapsilla on leluja juu mutta esikoista kiinnosti kaikki muu paljon enemmän, aukoi laatikoita, tyhjensi kaappeja, nyppi johtoja, rikkoi yhden lipaston n.1vuotiaana..

Tämä on kyllä ihan tyypillistä 1-vuotiaille

No niinhän se on.

 

Kaverin tenava on aina ollut superpassiivinen ja hitaasti lämpenevä, nytkään reilu 3 v:na ei halua tehdä juuri _mitään_, ei mitään käden taitoihin liittyviä juttuja (askartelua, maalaamista jne.) eikä esim. pukeutumisleikkejä- outo lapsi kyllä, ei innostu mistään. Ja tuosta passiivisuudesta on ollut keskusteluja päiväkodin kanssa.

Olimme tämä samaisen kaverin ja lastemme kanssa rannalla kun lapset olivat siinä 1v4kk. Minun lapseni juoksenteli ympäriinsä, leikki hiekassa, naureskeli muiden lasten kanssa... kaverin lapsi istui viltillä paikallaan koko saman ajan ja näperteli jotakin, siinä kaikki. Mulla oli aikamoinen työ juosta oman mukulan perässä- kaveri siihen, että onhan se hiukan kasvatuskysymys miten nämä käyttäytyy... sanoin että tervetuloa vaan meille tätä kasvattamaan niin näkee... hiukan kyllä suututti tuo kommetti.

 

.. joka sotkee ja purkaa silppuaa jne.
voi miten kaikki hymyilisi ja ymmärtäisi: se kun jätettiin kotiin yksin puoleksi tunniksi jne jne

ja kerrotaan miten häntä ja korvat luimussa odotti isäntäväkeä ja kun oli NIIIIIN älykäs sesse, että osasi hävetä, ei sitten kovin kovasti toruttu...

mutta kun kyseessä on lapsi, sille pitäisi viesti nuijia päänuppiin kertalaakista ja jos ei, niin kasvatustyö on mennyt täydellisen hukkaan ja pieleen ja tulevaisuudessa rellestää ihan pitelemätön pentu..

 

pitäisi olla... siis ei vessapaperin rullaaminen tai silppuuminen mitään tutkimustyötä ole, se on ilkeyttä, teetkö itse niin?? tai oletko tehnyt? ja mitä hän sillä tutkii? tyhjistä rullista voi tehä vaikka kiikarit, kaukoputken, hyppyrimäen tms =)

Ei 1,5-vuotias ole ilkeä kun silppuaa vessapaperia

Hei kuule, ihan oikeasti! - kun alle 2 v silppuaa vessapaperia, se EI TODELLAAKAAN OLE ILKEYTTÄ!! vaan ihan aitoa tutkimustyötä - joskaan ei sallittua.
Minä olen aikuinen, en silppua vessapaperia enkä rullaa sitä lattialle levälleen, koska olen täysijärkinen aikuinen.

Kun alle 1-2 vuotias liottaa vessanpytyssä milloin mitäkin, se on tutkimista, ei ilkeyttä, mutta ei myöskään sallittua.

Kun 1-2 vuotias löytää kivan kaapin keittiöstä ja tyhjentää sen koko kaapin sisällön ja levittää pitkin taloa, se ei ole sallittua, mutta ei se ilkeyttäkään ole, vaan ihan ikään kuuluvaa toimintaa.

Kiellän, tottakai, mutta en oikeasti jaksa olla ANKARA, olen tiukka ja komennan, mutta en minä rangaistuksia latele tuon ikäiselle.

pienestä se on aloitettava, kyllä ne tajuu, ei ne mitään tyhmiä ole. aina pitäisi olla johdonmukainen ja kieltää. ja yrittää keksiä jotain muuta puuhaa sen tilalle... =)

No takertukaa tässä ketjussa sitten minuun kun ette muita löydä, joten kerrataan vielä palikkakiellellä:
kuten olen kirjoittanut, kiellän lasta johdonmukaisesti, opastan tekemään jotain toista asiaa, mikä on sallittua
-montako kertaa pitää toistaa että lukija ymmärtää että näin tehdään joka kerta -
mutta silti lapsi menee kielletylle toiminnalle, koska se on niin hiivatin paljon mielenkiintoisempaa ja kivempaa.
Ja vessapaperi oli vain hyvä esimerkki, joka on onneksi jäänyt jo pois. Nyt on kohteena pari laatikkoa, jotka hiippailee salaa uudelleen järjestelmään. Tottakai hän tietää että se on kiellettyä, koskapa tekee hommiaan hiljaa ja äänettömästi. Ei hän tyhmä ole. Ja teki hiljaa ja salaa jo silloin kun ensimmäistä kertaansa on ko. laatikkoa siivoamassa.

YMMRRÄN miksi lapsi tutkii ns. kiellettyjä alueita.
Kyse on aivan normaalista ikätasoisesta toiminnasta, persoonaan liittyvästä uteliaisuudesta, EI ilkeydestä.
Koska se kuitenkin ON KIELLETTY, myös kiellän, johdonmukaisesti, ja vien pois paikalta, mutta koska lapsi ON PIENI en rankaise: en laita jäähypenkille, en tukista, en läpsi.

Halusin vaan kertoa, että tämä tutkimusintoilu EI OLE KASVASTUKSESTA johtuvaa VAAN PERSOONAKOHTAISTA

- ja nyt toistan tämä kaiken noin 30 kertaa, niin jokohan uskotte !

Näin toimitaan myös meillä, mutta sen olen joutunut toteamaan jo aiemmin, että harvemmin ne rauhallisen ja kerrasta uskovan lapsen vanhemmat ymmärtää, että on todella olemassa temperamentiltaan erilaisia lapsia ja siihen ei auta vaikka johdonmukaisen kieltämisen aloittaisi heti syntymästä.

 

Kaverin tenava on aina ollut superpassiivinen ja hitaasti lämpenevä, nytkään reilu 3 v:na ei halua tehdä juuri _mitään_, ei mitään käden taitoihin liittyviä juttuja (askartelua, maalaamista jne.) eikä esim. pukeutumisleikkejä- outo lapsi kyllä, ei innostu mistään. Ja tuosta passiivisuudesta on ollut keskusteluja päiväkodin kanssa.

Olimme tämä samaisen kaverin ja lastemme kanssa rannalla kun lapset olivat siinä 1v4kk. Minun lapseni juoksenteli ympäriinsä, leikki hiekassa, naureskeli muiden lasten kanssa... kaverin lapsi istui viltillä paikallaan koko saman ajan ja näperteli jotakin, siinä kaikki. Mulla oli aikamoinen työ juosta oman mukulan perässä- kaveri siihen, että onhan se hiukan kasvatuskysymys miten nämä käyttäytyy... sanoin että tervetuloa vaan meille tätä kasvattamaan niin näkee... hiukan kyllä suututti tuo kommetti.

Monesti sotketaan keskenään vilkkaus ja ilkeys ja tottelemattomuus.
Vilkas lapsi ei autoamaattisesti ole tottelematon, joka ei usko mitään, eikä ole ilkeä, esim. lyö muita lapsia, vie leluja jne. vaan vilkas ja eläväinen lapsi voi olla myös hyvinkin empaattinen ja mukava leikkikaveri.

Aikuisten pitäisi erottaa näitä asioita ja nähdä se lapsi oikeasti!

 

Kaverin tenava on aina ollut superpassiivinen ja hitaasti lämpenevä, nytkään reilu 3 v:na ei halua tehdä juuri _mitään_, ei mitään käden taitoihin liittyviä juttuja (askartelua, maalaamista jne.) eikä esim. pukeutumisleikkejä- outo lapsi kyllä, ei innostu mistään. Ja tuosta passiivisuudesta on ollut keskusteluja päiväkodin kanssa.

Olimme tämä samaisen kaverin ja lastemme kanssa rannalla kun lapset olivat siinä 1v4kk. Minun lapseni juoksenteli ympäriinsä, leikki hiekassa, naureskeli muiden lasten kanssa... kaverin lapsi istui viltillä paikallaan koko saman ajan ja näperteli jotakin, siinä kaikki. Mulla oli aikamoinen työ juosta oman mukulan perässä- kaveri siihen, että onhan se hiukan kasvatuskysymys miten nämä käyttäytyy... sanoin että tervetuloa vaan meille tätä kasvattamaan niin näkee... hiukan kyllä suututti tuo kommetti.

siis halveksutko sinä tuota toisen istumista? miten se meneminen on hienompaa? ethän tiedä miten tärkeitä asioita tuo rauhallisempi teki? havaintoja maailmasta ja ihmisistä?

Jotenkin nämä joilla on muka villi lapsi ovat aina ihailemassa miten heidän lapsi on pärjäävä ja "sosiaalinen" kun pitä olla itse aina äänessä. se ei ole sosiaalisuutta vaan itsekkyyttä, kun ei äiti ole sanonut, että joskus pidetään suu kiinni ja annetaan toisillekin vuoro.

 

Meillä tehtiin vessapaperilapsen kanssa paperirullista torneja keskelle olohuonetta ja hauskaa oli molemmilla, vaikka hyi hyi, sai leikkiä käyttötavaralla eikä oikeilla leluilla. Paljon muutakin hauskaa ollaan tehty, on opettanut äidillekin rennompaa asennetta elämään.

Ei se nykyään enää paperia silppua eikä mummojakaan potki. Fiksu ja kekseliäs kaveri, jonka ulospäin suuntautuneesta luonteesta tulee positiivista palautetta. Uteliaana jaksaa loputtomasti kuunnella, myös ohjeita. Ei ole ollut taaperoiän jälkeen isoja kurinpidollisia ongelmia, vaikka vauhtia on aina riittänyt. Parasta on se, että tietää aina, mitä lapsen päässä liikkuu. Puhuu ja pohtii.

 

Jännä ajatus tää, että vilkas on kuriton ja hiljainen on hyvin kasvatettu. Loukkaavakin ajatus. Mutta joo, kukin ajattelee aina sen mukaan, mitä on kokenut ja nähnyt.

 

Kaverin tenava on aina ollut superpassiivinen ja hitaasti lämpenevä, nytkään reilu 3 v:na ei halua tehdä juuri _mitään_, ei mitään käden taitoihin liittyviä juttuja (askartelua, maalaamista jne.) eikä esim. pukeutumisleikkejä- outo lapsi kyllä, ei innostu mistään. Ja tuosta passiivisuudesta on ollut keskusteluja päiväkodin kanssa.

Olimme tämä samaisen kaverin ja lastemme kanssa rannalla kun lapset olivat siinä 1v4kk. Minun lapseni juoksenteli ympäriinsä, leikki hiekassa, naureskeli muiden lasten kanssa... kaverin lapsi istui viltillä paikallaan koko saman ajan ja näperteli jotakin, siinä kaikki. Mulla oli aikamoinen työ juosta oman mukulan perässä- kaveri siihen, että onhan se hiukan kasvatuskysymys miten nämä käyttäytyy... sanoin että tervetuloa vaan meille tätä kasvattamaan niin näkee... hiukan kyllä suututti tuo kommetti.

siis halveksutko sinä tuota toisen istumista? miten se meneminen on hienompaa? ethän tiedä miten tärkeitä asioita tuo rauhallisempi teki? havaintoja maailmasta ja ihmisistä?

Jotenkin nämä joilla on muka villi lapsi ovat aina ihailemassa miten heidän lapsi on pärjäävä ja "sosiaalinen" kun pitä olla itse aina äänessä. se ei ole sosiaalisuutta vaan itsekkyyttä, kun ei äiti ole sanonut, että joskus pidetään suu kiinni ja annetaan toisillekin vuoro.

Tuntuu, että päinvastoin stereotypioita viljellään nyt vilkkaista lapsista, ei rauhallisista. Kuin muka vilkkaat lapset automaattisesti käyttäytyisivät huonosti, puhuisivat päälle jne.

Ei pidä sotkea huonoa käytöstä/ kasvatusta lapsen luonteenpiirteisiin.

 

Jännä ajatus tää, että vilkas on kuriton ja hiljainen on hyvin kasvatettu. Loukkaavakin ajatus. Mutta joo, kukin ajattelee aina sen mukaan, mitä on kokenut ja nähnyt.

Mitä sanoisitte, jos sunnuntaikirkossa penkillä istuisi 5 ja 7 v lapset hiljaa, paikallaan, luterilaista jännittävää kirkonmenoa seuraten?
Eikä kyseessä' olisi siis mikään tilaisuuteen kasvanut ja kasvatettu lapsikaksikko, vaan lapset jotka tulee ensimmäistä kertaa kirkkoon?

Kun lapsi lähti vähän hinkkaamaan takamustaan penkissä, kiellettiin, ja heti totteli, loppuajan istui kuin toteemipaalu, nousi ylös kun piti, istui alas kun piti...

Mummot hyrisi ääni väpättäen ihastuksesta: oi miten suloisia, oi miten ihanaa!

Minä olin järkyttynyt.

Lapset olivat todella hyvin kasvatettuja. JOO. Pelon ilmapiirissä, aktoritäärisesti, kyseenalaistamatta käskyjä tottelemaan. Jo ihan vauvasta asti.
"saisinko ylähyllyltä tuo lelun, haluaisin leikkiä sillä?"
"et. leiki jollain muulla"
ja niin alle 5 vuotias totteli ja leikki jollain muulla. Ääntäkään päästämättä.

 

Aika lailla komppaan alkuperäistä. Lapsilukkoja ei meille ole tuotu. Esikoinen on kerran levittänyt paketillisen kahvia lattialle ja kuopus on kerran karannut tuuletusikkunasta (asuimme maantasalla), mutta siihen ne jäävätkin. Esikoinen joutui itse imuroimaan sotkunsa pois (ok, ei se kovin hyvin sujunut ja minä viimeistelin siivouksen) ja kuopus sai ripityksen karkaamisestaan.

Mutta muuten on ollut helppoa, kun on kotona totuttu siihen, että tavarat saavat olla omilla paikoillaan. Ei ole kylässäkään tarvinnut mennä toisten koriste-esineitä piilottelemaan, niin kuin jotkut vieraat tekevät meillä,

Luovia nuo silti ovat ja etenkin kuopus vielä aika villi tyyppi. Luovuutta ja aktiivisuutta meillä puretaan taiteen parissa sekä ulkosalla, sitä ei tarvitse käyttää tuhoamiseen. Lapset saavat myös esim. keittiössä tehdä niistä jauhoista jotain kivaa, leipoa tai tehdä taikataikinaa jne.

 

Mitä sanoisitte, jos sunnuntaikirkossa penkillä istuisi 5 ja 7 v lapset hiljaa, paikallaan, luterilaista jännittävää kirkonmenoa seuraten?
Eikä kyseessä' olisi siis mikään tilaisuuteen kasvanut ja kasvatettu lapsikaksikko, vaan lapset jotka tulee ensimmäistä kertaa kirkkoon?

Kun lapsi lähti vähän hinkkaamaan takamustaan penkissä, kiellettiin, ja heti totteli, loppuajan istui kuin toteemipaalu, nousi ylös kun piti, istui alas kun piti...

Mummot hyrisi ääni väpättäen ihastuksesta: oi miten suloisia, oi miten ihanaa!

Minä olin järkyttynyt.

Lapset olivat todella hyvin kasvatettuja. JOO. Pelon ilmapiirissä, aktoritäärisesti, kyseenalaistamatta käskyjä tottelemaan. Jo ihan vauvasta asti.
"saisinko ylähyllyltä tuo lelun, haluaisin leikkiä sillä?"
"et. leiki jollain muulla"
ja niin alle 5 vuotias totteli ja leikki jollain muulla. Ääntäkään päästämättä.

Mun muksutko olet kirkossa nähnyt? Kyllähän kouluikäisen pitäisi jaksaa jo sen verran olla, että yhden jumalanpalveluksen ajan on paikallaan.

Ei meillä pelolla kasvateta, mutta mielestäni aikuisen ei tarvitse selittää aina jokaista käskyään. Esim. jos lapsi meinaa juosta auton alle, hänen tulee pysähtyä ensimmäisellä "seis"-komennolla tai hän jää auton alle. Ei siinä ehdi käydä selittämään käskyjään.

Aikuisen tulee olla perheessä se, jolla on viimeinen sana, sillä aikuisella (ainakin pitäisi!) on kyky katsoa suurempaa kuvaa sekä tehdä rationaalisia päätöksiä. Vanhemmuus ei mitenkään voi aina tarkoittaa samaa kuin lapsensa bestiksenä oleminen.

Olen opettanut lapsia mediakriittisiksi. He saavat myös esittää kysymyksiä ja toivomuksia kasvatuksen suhteen. En ole ehdoton, rautainen nyrkki. Ja pyrin kyllä selvittämään heille asioita, silloin kun se on mahdollista. Silti, heidän oman turvallisuutensa vuoksi, on heidän toteltava minua vielä tässä iässä heti kun sanon.

Tottelevaisuus ei tarkoita, että kotona asuu hirmuvaltias, eikä sitä, etteivätkö lapset osaisi myös kiukutella toisinaan. Vieraskoreus valtaa useimmat lapset uusissa paikoissa sekä tuntemattomien ihmisten edessä. Ja vielä yksi asia; on muuten uskomattoman paljon helpompaa mennä, olla ja tulla lasten kanssa, kun he osaavat käyttäytyä.

 

Jännä ajatus tää, että vilkas on kuriton ja hiljainen on hyvin kasvatettu. Loukkaavakin ajatus. Mutta joo, kukin ajattelee aina sen mukaan, mitä on kokenut ja nähnyt.

Mitä sanoisitte, jos sunnuntaikirkossa penkillä istuisi 5 ja 7 v lapset hiljaa, paikallaan, luterilaista jännittävää kirkonmenoa seuraten?
Eikä kyseessä' olisi siis mikään tilaisuuteen kasvanut ja kasvatettu lapsikaksikko, vaan lapset jotka tulee ensimmäistä kertaa kirkkoon?

Kun lapsi lähti vähän hinkkaamaan takamustaan penkissä, kiellettiin, ja heti totteli, loppuajan istui kuin toteemipaalu, nousi ylös kun piti, istui alas kun piti...

Mummot hyrisi ääni väpättäen ihastuksesta: oi miten suloisia, oi miten ihanaa!

Minä olin järkyttynyt.

Ei mikään ihme että Suomen koululaitos on kriisissä jos lasten hiljaa paikallaan istuminen on äitien mielestä järkyttävää. Kyllähän lasten pitäisi viimeistään koulussa jaksaa keskittyä ja rauhoittua vähintään yhden oppitunnin ajan.

Omat sukulaislapseni (3- ja 5-vuotiaat) istuivat hiljaa ja rauhallisesti sekä vihkiäisissäni että oman lapseni ristiäisissä kirkonmenojen ajan. Heitä ei todellakaan ole kasvatettu missään pelon ilmapiirissä, mutta silti he tottelevat vanhempiaan viimeistään toisen käskyn/kehotuksen jälkeen.

 

Kaverin tenava on aina ollut superpassiivinen ja hitaasti lämpenevä, nytkään reilu 3 v:na ei halua tehdä juuri _mitään_, ei mitään käden taitoihin liittyviä juttuja (askartelua, maalaamista jne.) eikä esim. pukeutumisleikkejä- outo lapsi kyllä, ei innostu mistään. Ja tuosta passiivisuudesta on ollut keskusteluja päiväkodin kanssa.

Olimme tämä samaisen kaverin ja lastemme kanssa rannalla kun lapset olivat siinä 1v4kk. Minun lapseni juoksenteli ympäriinsä, leikki hiekassa, naureskeli muiden lasten kanssa... kaverin lapsi istui viltillä paikallaan koko saman ajan ja näperteli jotakin, siinä kaikki. Mulla oli aikamoinen työ juosta oman mukulan perässä- kaveri siihen, että onhan se hiukan kasvatuskysymys miten nämä käyttäytyy... sanoin että tervetuloa vaan meille tätä kasvattamaan niin näkee... hiukan kyllä suututti tuo kommetti.

siis halveksutko sinä tuota toisen istumista? miten se meneminen on hienompaa? ethän tiedä miten tärkeitä asioita tuo rauhallisempi teki? havaintoja maailmasta ja ihmisistä?

Jotenkin nämä joilla on muka villi lapsi ovat aina ihailemassa miten heidän lapsi on pärjäävä ja "sosiaalinen" kun pitä olla itse aina äänessä. se ei ole sosiaalisuutta vaan itsekkyyttä, kun ei äiti ole sanonut, että joskus pidetään suu kiinni ja annetaan toisillekin vuoro.

En halveksu, mutta kaveri halveksui minun kasvatustani tai siis ainakin epäili etten ole kasvattanut lastani koska se juoksee, leikkii ja on sosiaalinen. Toisaalta nyt pari vuotta myöhemmin, tuo kaverin lapsi on edelleen todella passiivinen ja kuten sanoin kasvatuskeskusteiluissa pk:ssa ja leikkikoulussa yritetty saada häntä ottamaan osaa mutta lapsi ei yksinkertaisesti halua vaan kieltäytyy. Kyllä minä enemmän huolissani olisin hyvin passiivisesta kuin normaalivilkkaasta lapsesta.