?
:((
Vieras
Olemme huomenna lähdössä mieheni kanssa hänen vanhempiensa luokse 600km päähän. Kärsin hirveästä emetofobiasta (alkoi jo ollessani kolmannella isäni saadessa sappikivikohtauksen jota luulimme ensin ruokamyrkytykseksi). En uskalla matkustaa julkisilla, käydä elokuvissa/teatterissa jne. En ole syönyt tai juonut ulkona/koulussa/töissä kertaakaan sen jälkeen kun fobia alkoi... Kotona kyttään kaikesta päiväykset, en uskalla pitää ruokia jääkaapissa vaan heitän pois tai syötän miehelle
myös kyläpaikassa kahvin juominen vie aikaa väh. tunnin. Kotonakin miehen seurassa syöminen on vaikeaa, mieluummin syön yksin. Neljännellä luokalla tilanne oli pahimmillaan ja makasin sairaalassa letkuissa piiiitkän aikaa. Käsiä meillä pestään jatkuvasti, pinnat desinfioidaan tasaisin väliajoin yms. Oksentanut olen viimeksi n. 12 vuotta sitten (8v, olen nyt 20), luojankiitos...
Huomenna siis olisi lähtö sinne reissuun. Stressaan nyt jo (tai siis olen stressannut jo kuukauden), että jos sairastun/mieheni sairastuu/joku muu sairastuu oksennustautiin tai saa ruokamyrkytyksen. En tiedä kuinka uskallan syödä yhtään mitään siellä ollessamme. Olen vain alkuviikon (ma-ke) siellä, keskiviikkoaamuna tulen junalla (!!!) takaisin. Matka kestää 7 tuntia, mies jää vielä sinne kun minä palaan kotiin ja töihin.
Kuinka siis selviän matkasta, syömisistä ja jatkuvasta tautipelosta? Anteeksi sekava viesti, kirjoitan paniikissa ja kännykällä.
Huomenna siis olisi lähtö sinne reissuun. Stressaan nyt jo (tai siis olen stressannut jo kuukauden), että jos sairastun/mieheni sairastuu/joku muu sairastuu oksennustautiin tai saa ruokamyrkytyksen. En tiedä kuinka uskallan syödä yhtään mitään siellä ollessamme. Olen vain alkuviikon (ma-ke) siellä, keskiviikkoaamuna tulen junalla (!!!) takaisin. Matka kestää 7 tuntia, mies jää vielä sinne kun minä palaan kotiin ja töihin.
Kuinka siis selviän matkasta, syömisistä ja jatkuvasta tautipelosta? Anteeksi sekava viesti, kirjoitan paniikissa ja kännykällä.