Masentunut mieheni sanoo ettei rakasta mutta tahtoo naimisiin

Olemme olleet kihloissa kaksi vuotta ja häät on sovittu ensi syksylle. Miehellä todettiin syksyllä lievä tai keskivaikea masennus ja on nyt jonossa johonkin keskusteluapuun. Elämämme on mennyt ihan kivasti kaikin puolin, mutta mieheni sanoi ettei suhteemme alkuaikojen jälkeen ole enää rakastanut minua, eli viimeiseen kolmeen vuoteen. Kuulemma tykkää minusta eikä koskaan tahdo olla kenenkään muun kanssa vaan haluaa edelleen kanssani naimisiin sovittuna ajankohtana, ja että sen jälkeen alettaisiin yrittämään vauvaa.

Olen sanonut miehelle että en minäkään tunne samanlaista huumaa kuin alussa vaan rakkaus on sellaista arkirakkautta, eihän elämästä tulisi mitään jos toista ikävöisi jatkuvasti kuten ihastuessa, ja mies on myöntänyt että ehkä hänelläkin on näin, ettei vaan ole tiennyt että noin käy, on siis käynyt vaan ammattikoulun ettei ihmisen tunneasioista paljoa tiedä.

Nyt mietin että pitäisikö siirtää häitä kunnes kuulisin mieheltä että rakastaa minua vai pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Jotenkin ahdistaa jos häissä joku puhuu keskinäisestä rakkaudesta, rakastavaisista jne, jos mies ei kerran sellainen ole, vaan minä olen yksin.

Kiitos jos jaksoit lukea!

 

Masennus saattaa tappaa kaikki tunteet: ilon, surun, rakkauden... Uskon, että miehesi rakastaa sinnuu edelleen, mutta ei nyt jaksa tuntea niin vahvasti. Kyllähän tuo miusta rakkautta on, että haluaa olla vain siun kanssa, mennä naimisiin ja saada lapsia :heart: Ei kai kukaan tekis sellasta, jos ei rakastaisi tai sitten on ihan omat motiivit (esim. raha).

 

Olemme olleet kihloissa kaksi vuotta ja häät on sovittu ensi syksylle. Miehellä todettiin syksyllä lievä tai keskivaikea masennus ja on nyt jonossa johonkin keskusteluapuun. Elämämme on mennyt ihan kivasti kaikin puolin, mutta mieheni sanoi ettei suhteemme alkuaikojen jälkeen ole enää rakastanut minua, eli viimeiseen kolmeen vuoteen. Kuulemma tykkää minusta eikä koskaan tahdo olla kenenkään muun kanssa vaan haluaa edelleen kanssani naimisiin sovittuna ajankohtana, ja että sen jälkeen alettaisiin yrittämään vauvaa.

Olen sanonut miehelle että en minäkään tunne samanlaista huumaa kuin alussa vaan rakkaus on sellaista arkirakkautta, eihän elämästä tulisi mitään jos toista ikävöisi jatkuvasti kuten ihastuessa, ja mies on myöntänyt että ehkä hänelläkin on näin, ettei vaan ole tiennyt että noin käy, on siis käynyt vaan ammattikoulun ettei ihmisen tunneasioista paljoa tiedä.

Nyt mietin että pitäisikö siirtää häitä kunnes kuulisin mieheltä että rakastaa minua vai pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Jotenkin ahdistaa jos häissä joku puhuu keskinäisestä rakkaudesta, rakastavaisista jne, jos mies ei kerran sellainen ole, vaan minä olen yksin.

Kiitos jos jaksoit lukea!

siis täh?tuo särähti korvaan ja kovasti...et on käynyt vaan ammattikoulun ettei ihmisen tunneasioista paljoa tiedä?? mun tietääkseni ei ole kuin elämän koulu missä opit tietämään/tuntemaan omat tunteesi...

 

Miten tuo "vain ammattikoulun käynyt" vaikuttaa tunneasioiden tietämykseen?

 

Kyllä minusta se että tykkää eikä halua koskaan olla kenenkään muun kanssa ja et haluaa naimisiin ja haluaa sun kanssa lapsen, ON rakkautta. Miksi siltä rakkaudelta pitäisi vaatia jotain aivan mielettömiä tulenpalavia tunteita, kun se harvoin on sitä. Minusta rakkaus on sitä, että haluaa jakaa toisen kanssa elämänsä, niin hyvät kuin huonot hetket. Ja miehesi ihan selvästi haluaa.

 

Tarkoitin sillä yleistä tietämystä ihmissuhdeasioista. Näytin hänelle omaa psykologian kurssikirjaa jossa oli kerrottuna parisuhteen vaiheista ja olivat hänelle aivan uutta tietoa. Siis näitä että alkuhuuma kestää vain vuoden tai pari ja että parisuhteeseen kuuluu eri kriisejä, samalla tavalla kuin ihmisen omassa kehityksessä on erilaisia vaiheita. En tarkoittanut haukkua hänen koulutustaan, koska omalla alallaan hän on hyvä, mutta yleistieto yhtä lailla vaikkapa lapsen kehitysvaiheista puuttuu.

 

Tarkoitin sillä yleistä tietämystä ihmissuhdeasioista. Näytin hänelle omaa psykologian kurssikirjaa jossa oli kerrottuna parisuhteen vaiheista ja olivat hänelle aivan uutta tietoa. Siis näitä että alkuhuuma kestää vain vuoden tai pari ja että parisuhteeseen kuuluu eri kriisejä, samalla tavalla kuin ihmisen omassa kehityksessä on erilaisia vaiheita. En tarkoittanut haukkua hänen koulutustaan, koska omalla alallaan hän on hyvä, mutta yleistieto yhtä lailla vaikkapa lapsen kehitysvaiheista puuttuu.

Voi herran jee! Oikein kirjoista näytetty miten rakkaus etenee??? Apua,

 

Uskon, että miehesi kyllä rakastaa, mutta ei sitä masennukseltaan tunne. Itsellä vähän sama tilanne, mutta minä se masentunut osapuoli. Naimisiinmenosta ollaan puhuttu, mutta tultu siihen lopputulokseen, ettei se masennuksen vuoksi ole oikein, sillä kyllä minäkin haluan niistä häistä nauttia ja tiedän, että masentuneena en täysin rinnoin niin voi tehdä, eikä energiaakaan kaikkiin tarvittaviin järjestelyihin ole riittävästi.
Suosittelisin lykkäämään häitä - ensin miehen mielenterveys kuntoon ja sitten uudella innolla häitä suunnittelemaan! Uskon, että miehesikin saa sitten enemmän iloa koko hää-touhusta! Ja noita lapsia en kyllä masennuksen keskelle suosittele tarkoituksellisesti tekemään, meillä raskaus/synnytys laukaisi minulle masennuksen.

 

jessus onko näitä oikeasti olemassa jotka elää joittenkin kirjojen mukaan...

 

En varsinaisesti elä kirjojen mukaan, mutta kyllä se tieto elämää helpottaa. Esimerkiksi jos kaksivuotias lapsi alkaa kiukuttelemaan ja heittäytyy lattialle niin sen sijaan että huolestuisi että onko tämä epänormaalia ja onko lapsi sairas, auttaa tieto että kyseessä on uhmaikä. Tai esimerkiksi murrosikäisen itsensä etsintä ja siihen liittyvät vaiheet ovat kaikille aika lailla samantyylisiä, tämä tieto voi helpottaa vaikeuksien keskellä.

 

Kyllä mä tiedän noi sun esim. asiat vaikka olen vain ammattikoulun käynyt!!! Ei ihme jos on miehes masentunut kun on sun kanssa.

 

jessus onko näitä oikeasti olemassa jotka elää joittenkin kirjojen mukaan...

näköjään

 

En varsinaisesti elä kirjojen mukaan, mutta kyllä se tieto elämää helpottaa. Esimerkiksi jos kaksivuotias lapsi alkaa kiukuttelemaan ja heittäytyy lattialle niin sen sijaan että huolestuisi että onko tämä epänormaalia ja onko lapsi sairas, auttaa tieto että kyseessä on uhmaikä. Tai esimerkiksi murrosikäisen itsensä etsintä ja siihen liittyvät vaiheet ovat kaikille aika lailla samantyylisiä, tämä tieto voi helpottaa vaikeuksien keskellä.

olet ihan oikeassa tuosta tietoasiasta. ilmaisit ehkä asiasi vähän huonosti tuossa alussa ja ihmiset nyt sitten takertuu siihen.
ei nämä asiat ihan itsestään selvyyksiä kaikille ole. siksihän niitä tutkitaankin ja selitetäänkin.

kyllä minäkin neuvoisin teitä odottamaan, että miehesi tervehtyy. mutta kyllä se rakkaus on tärkeä asia, että jos toinen sanoo, ettei rakasta, niin silloin sinun on päätettävä, haluatko olla ilman sitä rakkautta vai et.

 

Kyllä mä tiedän noi sun esim. asiat vaikka olen vain ammattikoulun käynyt!!! Ei ihme jos on miehes masentunut kun on sun kanssa.

No minun mieheni ei tiennyt ja sanoi ettei hänen koulussaan niitä asioita ole käsitelty, oman alan lisäksi lähinnä matikkaa ja kieliä vähän. Ja kiitos tuosta viimeisestä, toivottavasti olet iloinen kun sait minut itkemään, vaikka tiedän ettei tuo pidä paikkaansa kun masennus alkoi hänen lapsuudenperheessään tapahtuneen asian jälkeen, johon minulla ei ole vaikutusta.

Kiitos myös asiallisista kommenteista.