uusi täällä
Olemme olleet kihloissa kaksi vuotta ja häät on sovittu ensi syksylle. Miehellä todettiin syksyllä lievä tai keskivaikea masennus ja on nyt jonossa johonkin keskusteluapuun. Elämämme on mennyt ihan kivasti kaikin puolin, mutta mieheni sanoi ettei suhteemme alkuaikojen jälkeen ole enää rakastanut minua, eli viimeiseen kolmeen vuoteen. Kuulemma tykkää minusta eikä koskaan tahdo olla kenenkään muun kanssa vaan haluaa edelleen kanssani naimisiin sovittuna ajankohtana, ja että sen jälkeen alettaisiin yrittämään vauvaa.
Olen sanonut miehelle että en minäkään tunne samanlaista huumaa kuin alussa vaan rakkaus on sellaista arkirakkautta, eihän elämästä tulisi mitään jos toista ikävöisi jatkuvasti kuten ihastuessa, ja mies on myöntänyt että ehkä hänelläkin on näin, ettei vaan ole tiennyt että noin käy, on siis käynyt vaan ammattikoulun ettei ihmisen tunneasioista paljoa tiedä.
Nyt mietin että pitäisikö siirtää häitä kunnes kuulisin mieheltä että rakastaa minua vai pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Jotenkin ahdistaa jos häissä joku puhuu keskinäisestä rakkaudesta, rakastavaisista jne, jos mies ei kerran sellainen ole, vaan minä olen yksin.
Kiitos jos jaksoit lukea!
Olen sanonut miehelle että en minäkään tunne samanlaista huumaa kuin alussa vaan rakkaus on sellaista arkirakkautta, eihän elämästä tulisi mitään jos toista ikävöisi jatkuvasti kuten ihastuessa, ja mies on myöntänyt että ehkä hänelläkin on näin, ettei vaan ole tiennyt että noin käy, on siis käynyt vaan ammattikoulun ettei ihmisen tunneasioista paljoa tiedä.
Nyt mietin että pitäisikö siirtää häitä kunnes kuulisin mieheltä että rakastaa minua vai pysyä alkuperäisessä suunnitelmassa. Jotenkin ahdistaa jos häissä joku puhuu keskinäisestä rakkaudesta, rakastavaisista jne, jos mies ei kerran sellainen ole, vaan minä olen yksin.
Kiitos jos jaksoit lukea!