Minun äidilläni oli keskivaikea masennus useita vuosia, mutta silti hän oli paras aikuinen elämässäni lapsena. Isäni oli ainakin virallisesti täysin terve, mutta suhteeni häneen ei ole koskaan ollut lämpimät. Hän on etäinen, ankara ja hieman tunnekylmä. Äitini on puolestaan lämmin, avomielinen ja herkkä. Ja luulen, että vanhempieni luonteilla on jotain tekemistä sen kanssa, että toinen on sairastanut masennuksen ja toinen ei varmaankaan tule koskaan sairastamaan.
Tietysti lapselle on pelottavaa jos vanhempi on huomattavan sairas, mutta ei masennus tarkoita huonoa vanhemmuutta automaattisesti - eikä terveen paperit ole tae hyvästä vanhemmasta. Jos minun pitäisi valita vanhemmistani vain toinen kasvattajaksi, niin valitsisin äitini ehdottomasti.
