Masentuneiden ei ikinä kannattaisi tehdä lapsia.

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja "kaija"
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
Minun äidilläni oli keskivaikea masennus useita vuosia, mutta silti hän oli paras aikuinen elämässäni lapsena. Isäni oli ainakin virallisesti täysin terve, mutta suhteeni häneen ei ole koskaan ollut lämpimät. Hän on etäinen, ankara ja hieman tunnekylmä. Äitini on puolestaan lämmin, avomielinen ja herkkä. Ja luulen, että vanhempieni luonteilla on jotain tekemistä sen kanssa, että toinen on sairastanut masennuksen ja toinen ei varmaankaan tule koskaan sairastamaan.

Tietysti lapselle on pelottavaa jos vanhempi on huomattavan sairas, mutta ei masennus tarkoita huonoa vanhemmuutta automaattisesti - eikä terveen paperit ole tae hyvästä vanhemmasta. Jos minun pitäisi valita vanhemmistani vain toinen kasvattajaksi, niin valitsisin äitini ehdottomasti.
 
Ei meistä kukaan kiveä ole ja psyykkiset sairaudet on sairauksia siinä missä muutkin. Perhesuunnitelussa on pakko kuitenkin miettiä asiat lapsen kannalta ja lapsen hoito on vaativaa. Riippuu ihmisestä ja masennuksen vaikeudesta onko riittävän hyvä vanhempi.
 
[QUOTE="jorma";28845889]No eihän sille tietenkään voi mitään ja ikävää jos niin käy. Silloin toivottavasti itse / joku läheinen tajuaa asian ja osataan hakea apua niin että henkilöllä on edes mahdollisuus parantua.

Lapsia ei tulisi siis mielestäni pelkän masennuksen takia esim. ottaa väliaikaisesti huostaan ellei tilanne ole todella paha. Mutta juuri lapset saattavat estää parantumisen sillä että vanhempi ei uskalla hakea sitä apua kun pelkää huostaanottoa. Silloin lapset sekä vanhempi vain kärsivät vuodesta toiseen kun luulevat tekevänsä oikein.

Myös masentuneen vanhemman tulee ymmärtää että kyseessä on sairaus siinä missä syöpäkin, johon tulee hakea hoitoa.[/QUOTE]

Mun mielestä tää oli ihan hyvä kommentointi ja ihmettelen miksi monet tässä keskustelussa alkoivat väittämään vastaan.

Itselläni oli synnytyksen jälkeinen masennus ja uskaltauduin hakea apua ja sitä sainkin helposti ja nopeasti. Minua siis kiinnostaa aina keskustelut, joissa puhutaan äidin masennuksestä ja usein niitä luen. Poikkeuksetta noissa ketjuissa puolet vastanneista on sitä mieltä, että ei kannata hakea apua, kun joutuu vaan syyniin ja lapset lopulta huostaanotetaan.. Onneksi en ollut koskaan lukenut noita ketjuja ennen omaa sairastumistani tai olisin joutunut kahta kauheampaan ahdistukseen: " otetaanko lapseni pois jos haen apua?"

Eli "jorman" pointti on ihan hyvä minusta.
 

Yhteistyössä