MASENTUNEET ja väsyneet äidit huom!!

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja Ex-Masentunut äiti vm82
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
E

Ex-Masentunut äiti vm82

Vieras
N.3kk sitten olin täällä palstalla pyytämässä neuvoa,hakemassa tukea synnytyksen jälk.masennukseen!!
en saanut mitään neuvoja ja huomasin silloin kuinka paljon meitä on jotka kamppailevat tämän sairauden kanssa...Onneksi tajusin mennä lääkäriin joka kirjoitti mielialalääkkeen nimeltä mirtazapiini ja varasin ajan psykologille.
Olin aina todella väsynyt,vihainen ja näin vaan elämän negatiivisen puolen jokaasiassa...,kun katsoin lastani en tuntenut mitään..olin ,kuin robotti vailla tunteita!Kotona vaan siivosin ja tein kotitöitä,kuin kone.Mietin kuolemaa joka pv ja itkin,kun lapsellani on näin huono äiti ja koin huonoa omaatuntoa joka asiasta(olin tulossa hulluksi)
Yöllä valvoin ja sain kamalia paniikkikohtauksia.Päivällä ahdisti ja pelotti! JOS kuulustaa tutulta hae apua heti!!Varaa aika lääkärille.
Nyt n.3kk myöhemmin olen taas pikkuhiljaa oma itseni ja nyt,kun katson lastani niin koen sellaista rakkautta ja hellyyttä mitä en koskaan voinut kuvitellakkaan tuntevani:)
Leikin lapseni kanssa ja nauran,nautin elämästäni!!!
Masennus on kamala sairaus,mutta siitä parantuu,jos ymmärtää hakea apua!! Muistakaa myös,että itselläni ainakin lääkkeen aloituksesta ensimmäiset pari viikkoa on kamalaa..olo paheni itselläni ja oli todella vaikeaa...muistaa vain,että kuuluu asiaan ja kohta helpottaa!! Hidasta paraneminen on,mutta onnistuu!!Vieläkin on hetkiä varsinkin iltaisin ennen nukkuumaan menoa,kun ahdistaa,mutta huomattavasti vähemmän,kuin ennen lääkitystä! Itse imetän vielä pari kertaa pvässä eikä tämä lääke imeydy juurikaan äidinmaitoon ja olen kysynyt asiaa monilta lääkäreiltä!Lääke myös väsyttää kovasti ja 2 ensinmäistä aamua olin ihan tokkurassa ja yksinhuoltajana se eio ollut kovinkaan kivaa,mutta selvisin!!Lääke myös lihottaa joitakin(minua ei ole lihottanut),mutta se on pientä,jos oma ja lapsesi elämä on kyseessä!!! Toivottavasti joku luki nyt tämän ja sai vähän edes tsemppiä!!!Hyvää uutta vuotta kaikille äideille!!!
 
Masennuksesta voi kyllä selvitä ihan ilman lääkkeitäkin. Terapiaa ja keskusteluja, tukea tarvitaan.

Itsellä takana vaikea masennus, joka alkoi jo ennen kolmatta raskautta ja kolmas lapsista on jo 1,5 v.
 
Alkuperäinen kirjoittaja näin:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Tuolla lääkkeellä huomaat pian olevasi 30 kg läskimpi... :whistle: Mutta onnea olon parantumisen johdosta. :)

Se, että sä läskistyit entisestään siitä lääkkeestä, ei tarkota että kaikille kävis niin

Se on tutkittu juttu, että Mirtatzapiini on lihottavin kaikista myynnissä olevista masennuslääkkeistä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Tuolla lääkkeellä huomaat pian olevasi 30 kg läskimpi... :whistle: Mutta onnea olon parantumisen johdosta. :)

Se on pieni hinta mielenterveydestä.

Mulla ainakin meni loputkin mielenterveydestä kun lääke lihotti.

EIKÖHÄN se oli vähän itsetä kii jos vaan makaa ja syö niin lihoo!!!!
Mä en ole lihonnut vaik söin lääkettä n.1,5vuotta..makean himo kasvoi,mut pidin itseni kurissa ja liikun muutenkin lasteni kanssa paljon!! Perse ylös ja liikkuun niin läskit karisee!!!!!!
 
Tästä tuli mieleen oma kokemukseni esikoisen vauva-aikaan. Varsinaista synnytysmasennusta mulla ei ollut, mutta todella vaikea unettomuus, joka tietysti masensi, kun en saanut nukuttua silloinkaan, kun lapsi nukkui. Keräsin rohkeuteni ja soitin neuvolaan. Siellä todella töykeä nainen sanoi: "Sulla ei ole oikeutta mihinkään unilääkitykseen, koska imetät. Tee itselles jotain!" Ja nää on sanasta sanaan, mitä hän tosiaan mulle sanoi. Tietenkin ymmärsin, etten voi ottaa lasta vaarantavia unilääkkeitä, mutta olisin tarvinnut jotakin tukea unettomuuteeni. Lapsikin oli jo 6kk, joten jälkeenpäin ajatellen ei se nyt ihan katastrofi olis ollut se imetyksen lopettaminenkaan...

En uskaltanut enää puhua missään unettomuudestani. Etsin siihen itse keinot. Nyt lapseni ovat 4 ja 5, ja aika ajoin unettomuus jälleen yllättää. Nykyisin pärjään sen kanssa, mutta toivoisin kyllä, että muut tuoreet äidit saisivat paremmin tukea ongelmiinsa.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myö:
Tästä tuli mieleen oma kokemukseni esikoisen vauva-aikaan. Varsinaista synnytysmasennusta mulla ei ollut, mutta todella vaikea unettomuus, joka tietysti masensi, kun en saanut nukuttua silloinkaan, kun lapsi nukkui. Keräsin rohkeuteni ja soitin neuvolaan. Siellä todella töykeä nainen sanoi: "Sulla ei ole oikeutta mihinkään unilääkitykseen, koska imetät. Tee itselles jotain!" Ja nää on sanasta sanaan, mitä hän tosiaan mulle sanoi. Tietenkin ymmärsin, etten voi ottaa lasta vaarantavia unilääkkeitä, mutta olisin tarvinnut jotakin tukea unettomuuteeni. Lapsikin oli jo 6kk, joten jälkeenpäin ajatellen ei se nyt ihan katastrofi olis ollut se imetyksen lopettaminenkaan...

En uskaltanut enää puhua missään unettomuudestani. Etsin siihen itse keinot. Nyt lapseni ovat 4 ja 5, ja aika ajoin unettomuus jälleen yllättää. Nykyisin pärjään sen kanssa, mutta toivoisin kyllä, että muut tuoreet äidit saisivat paremmin tukea ongelmiinsa.

Tää on just tätä...

 
lääkkeet ovat hyvänä apuna ensihätään. kuten kainalosauvat kun jalka on kipsissä. mutta ne eivät poista tai auta käsittelemään niitä syitä, joiden takia ihminen on masentunut tai ahdistunut. ne täytyy kuitenkin jossain vaiheessa elämää käsitellä. vain käsittelemällä ja hyväksymällä asiat, pääsee elämässä eteenpäin.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myö:
Tästä tuli mieleen oma kokemukseni esikoisen vauva-aikaan. Varsinaista synnytysmasennusta mulla ei ollut, mutta todella vaikea unettomuus, joka tietysti masensi, kun en saanut nukuttua silloinkaan, kun lapsi nukkui. Keräsin rohkeuteni ja soitin neuvolaan. Siellä todella töykeä nainen sanoi: "Sulla ei ole oikeutta mihinkään unilääkitykseen, koska imetät. Tee itselles jotain!" Ja nää on sanasta sanaan, mitä hän tosiaan mulle sanoi. Tietenkin ymmärsin, etten voi ottaa lasta vaarantavia unilääkkeitä, mutta olisin tarvinnut jotakin tukea unettomuuteeni. Lapsikin oli jo 6kk, joten jälkeenpäin ajatellen ei se nyt ihan katastrofi olis ollut se imetyksen lopettaminenkaan...

En uskaltanut enää puhua missään unettomuudestani. Etsin siihen itse keinot. Nyt lapseni ovat 4 ja 5, ja aika ajoin unettomuus jälleen yllättää. Nykyisin pärjään sen kanssa, mutta toivoisin kyllä, että muut tuoreet äidit saisivat paremmin tukea ongelmiinsa.

Joo-o, unilääkkeet ei imetykseen vaikuta jos ajoittaa ne oikein (ja antaa välillä pullosta jos tarvis) Mulle annettiin pyynnöstäni jo synnytyssairaalassa unilääkettä, otin useampana yönä, koska tiesin tarvitsevani kunnon lepoa. Uskon että osa masennuksista tulee juuri siitä että äidit kärsivät niin kauheasta univajeesta (joka EI ole luonnollinen asia vauvan syntymän jälkeen). Ja mielestäni imetys on täysin toisarvoinen asia jos vastassa on tuoreen äidin mielenterveys! Siis äidit pitäkää huolta myös ITSESTÄNNE, vain silloin pystytte olemaan hyviä äitejä lapsillenne... Vaatikaa apua silloin kun tunnette sitä tarvitsevanne!
 
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Tuolla lääkkeellä huomaat pian olevasi 30 kg läskimpi... :whistle: Mutta onnea olon parantumisen johdosta. :)

Se on pieni hinta mielenterveydestä.

Mulla ainakin meni loputkin mielenterveydestä kun lääke lihotti.

Ehkäpä sinulle sitten lääkkeet oli turhia. Mä olen muuttunut jo merkittävästi lihavaksi, liekö sitten lääkkeet vaikuttaneet mutta ne ovat olleet minulle erittäin suuri apu toipumisessa kaiken muun avun rinnalla.

En todellakaan olisi noussut _vaikeasta_ masennuksesta ilman lääkkeitä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Alkuperäinen kirjoittaja vieras:
Alkuperäinen kirjoittaja v:
Tuolla lääkkeellä huomaat pian olevasi 30 kg läskimpi... :whistle: Mutta onnea olon parantumisen johdosta. :)

Se on pieni hinta mielenterveydestä.

Mulla ainakin meni loputkin mielenterveydestä kun lääke lihotti.

Ehkäpä sinulle sitten lääkkeet oli turhia. Mä olen muuttunut jo merkittävästi lihavaksi, liekö sitten lääkkeet vaikuttaneet mutta ne ovat olleet minulle erittäin suuri apu toipumisessa kaiken muun avun rinnalla.

En todellakaan olisi noussut _vaikeasta_ masennuksesta ilman lääkkeitä.

SAMA JUTTU!! En käynyt terapiassa kertaakaan koska minusta aivan tyhmää jauhaa vieraille asiotani jotka vaan nyökyttelevät(olen kuullut) reilu vuoden söin lääkettä ja nyt 3v mennyt tosi hyvin ilman,mutta lääkkeet ja läheisten tuki ainoat mitkä auttoivat!!!!!!ps ja minä en lihonnut vaikka remeronia söin(sama kun mirta) ja tosiaan ihan sama lihooko jos elämä on kyseessä varsinkin lapsen!!!
 

Yhteistyössä