P
PossuIhmemaasta
Vieras
NE niin luulee ettei kukaan voisi heidän paikkaansa ottaa, tai kukaan muu heidän töitään tehdä, SAATI AUTTAA. Yrittävät tehdä itsestään liian tärkeitä miehelleen ja lapsilleen, nämä muut ei SAISI TULLA omillaan toimeen, sitä pidetään lapset viimeseen asti pumpulissa ja äiti hoitaa. Ikävä kyllä tämä jatkuu kun lapset ovat jo lähteneet pesästä, pidetään tiukkaan kiinni ja paasataan vieläkin sitä kun ei mihinkään ole aikaa kun on pyykit ja kaikki.
Näitä mahtuu lähipiiriin. Kun soittaa ei kerkiä puhuun kun on kädet täynnä hommia(toki välillä mutta että joka päivä ja koko ajan). Kun he sitten soittaa ja sanoo että tässä oltu vaan päivä niin he ovat siellä että " Mä en kuule kerkee ees istuun, tässä samallakin luuttuan pöytää. Ja kuka ruoat tekee, kuka pyykkää, kuka tekee mitäkin jos MINÄ en ole tekemässä. "
Ja tuntuu, että pitävät miehiään ihan toopeina, avuttomina hulttioina.
Minä käyn yhdella tai kahdella kun siltä tuntuu ja kun näille äideille soittaa että "Tule sinäkin" Niin vastaus on tottakai joku näistä" Että en minä voi täältä lähteä./En kerkeä, pyykit odottaa./Ruokaa pitää tehdä." jne jne. Siis täh? Toki ymmärrän jos ei kiinnosta, se on eri asia kuin nuo tai jos mies on jossain,ettei voi lähteä mutta kyllä minä ainakin saan lähteä aina kun mies on kotona niin ihan mihkä lystään ja outoa kyllä minun mieheni osaa tehdä kotitöitäkin, kun VAAN PYYTÄÄ! Monesti se on varmasti kiinni siitä ettei osata enää pyytää apua.
Minusta ei moiseen olisi, toisten passaamiseen koko elämän, kun on ihan se omakin elämä elettävänä ja sitten on vielä näillä marttyyreilla ne jutut että "kun ei ole mitään omaa juttua,harrastusta tjs" ja tällähän vain pönkitetään sitä että "katsos kun Minua ilman ei perheeni pärjää edes tuntia"
Minä olen MINÄ, tyttäreni on tyttäriäni,poikani on poikiani, mieheni on mieheni mutta yhtäkään heistä en omista, he ovat omia itsejään ja minä toivon että tulevat toimeen myös ilman minua sen ajan koittaessa. Toivon että kasvatan maailmaan ihmisiä, jotka ovat omia itsejään ja osaavat elämän perusasiat, en mitään helmassa roikkuvia minustariippuvaisia nössyköitä.
Äiti ei saa olla = perhe, äiti voi olla perheen pää, se ei tarkoita alistumista kaikkien tallottavaksi. Lasten pitää oppia sieltä kotoa asiat joilla pärjätä aikuisena, ei jäädä äitistä täysin riippuvaiseksi vaikka toki äiti on äiti ja isä on isä. Kun arvostaa itseään niin koko perhe arvostaa sinua ja tekevät kotiaskareet kanssasi. Ja oman miehen pitäisi olla se joka kulkee sinun rinnallasi tämän elämän läpi, ei se jonka paskaset pyykit peset, jonka ruoat teet ja jota palvelet kuin olisit myös hänen äiti.
Näitä mahtuu lähipiiriin. Kun soittaa ei kerkiä puhuun kun on kädet täynnä hommia(toki välillä mutta että joka päivä ja koko ajan). Kun he sitten soittaa ja sanoo että tässä oltu vaan päivä niin he ovat siellä että " Mä en kuule kerkee ees istuun, tässä samallakin luuttuan pöytää. Ja kuka ruoat tekee, kuka pyykkää, kuka tekee mitäkin jos MINÄ en ole tekemässä. "
Ja tuntuu, että pitävät miehiään ihan toopeina, avuttomina hulttioina.
Minä käyn yhdella tai kahdella kun siltä tuntuu ja kun näille äideille soittaa että "Tule sinäkin" Niin vastaus on tottakai joku näistä" Että en minä voi täältä lähteä./En kerkeä, pyykit odottaa./Ruokaa pitää tehdä." jne jne. Siis täh? Toki ymmärrän jos ei kiinnosta, se on eri asia kuin nuo tai jos mies on jossain,ettei voi lähteä mutta kyllä minä ainakin saan lähteä aina kun mies on kotona niin ihan mihkä lystään ja outoa kyllä minun mieheni osaa tehdä kotitöitäkin, kun VAAN PYYTÄÄ! Monesti se on varmasti kiinni siitä ettei osata enää pyytää apua.
Minusta ei moiseen olisi, toisten passaamiseen koko elämän, kun on ihan se omakin elämä elettävänä ja sitten on vielä näillä marttyyreilla ne jutut että "kun ei ole mitään omaa juttua,harrastusta tjs" ja tällähän vain pönkitetään sitä että "katsos kun Minua ilman ei perheeni pärjää edes tuntia"
Minä olen MINÄ, tyttäreni on tyttäriäni,poikani on poikiani, mieheni on mieheni mutta yhtäkään heistä en omista, he ovat omia itsejään ja minä toivon että tulevat toimeen myös ilman minua sen ajan koittaessa. Toivon että kasvatan maailmaan ihmisiä, jotka ovat omia itsejään ja osaavat elämän perusasiat, en mitään helmassa roikkuvia minustariippuvaisia nössyköitä.
Äiti ei saa olla = perhe, äiti voi olla perheen pää, se ei tarkoita alistumista kaikkien tallottavaksi. Lasten pitää oppia sieltä kotoa asiat joilla pärjätä aikuisena, ei jäädä äitistä täysin riippuvaiseksi vaikka toki äiti on äiti ja isä on isä. Kun arvostaa itseään niin koko perhe arvostaa sinua ja tekevät kotiaskareet kanssasi. Ja oman miehen pitäisi olla se joka kulkee sinun rinnallasi tämän elämän läpi, ei se jonka paskaset pyykit peset, jonka ruoat teet ja jota palvelet kuin olisit myös hänen äiti.
