E
elämään väsynyt
Vieras
Olen ollu työttöänä jo pari vuotta (no okei, toisen vuoden siitä hoitovapaalla kun se oli vielä mahdollista). Mun alan töitä on vähän mutta kaikkia noiitä olen hakenut. Ei edes haastatteluun ole kutsuttu vaikka opaperit on ihan hyvät. Masentaa niin. Taas meni yksi paikka jollekin muulle.... Meidän talous on ihan kuralla. Olis pakko saada jotain töitä.
Palkkaakohan mua edes kukaan kun oon ollu yhteensä neljä vuotta kotona lasten kanssa (en omasta tahdosta vaan olosuhteiden pakosta) ja kokemusta ei oo paljon? Vai vaikuttaako oikeesti niin paljon se, että mulla on pieniä lapsia.... Toisinaan kaduttaa. Olis vaan pitäny jättää lapset tekemättä ja jatkaa entisessä työssä. Ei paljon lophduta kun rahat tuskin riittää laskuihin ja ruokaan. Ei mitään harrastuksia lapsille (vanhempi haluis soittaa pianoa, ei mitään mahdollisuuksia, yms.) eikä mitän koskaan itselle. Vaatteet on jo vuosia ostettu kirppareilta. Eikö tästä työttömyyden ja köyhyyden loukusta pääse koskaan irti????
Tätäkö tä on loppuelämä???
Palkkaakohan mua edes kukaan kun oon ollu yhteensä neljä vuotta kotona lasten kanssa (en omasta tahdosta vaan olosuhteiden pakosta) ja kokemusta ei oo paljon? Vai vaikuttaako oikeesti niin paljon se, että mulla on pieniä lapsia.... Toisinaan kaduttaa. Olis vaan pitäny jättää lapset tekemättä ja jatkaa entisessä työssä. Ei paljon lophduta kun rahat tuskin riittää laskuihin ja ruokaan. Ei mitään harrastuksia lapsille (vanhempi haluis soittaa pianoa, ei mitään mahdollisuuksia, yms.) eikä mitän koskaan itselle. Vaatteet on jo vuosia ostettu kirppareilta. Eikö tästä työttömyyden ja köyhyyden loukusta pääse koskaan irti????
Tätäkö tä on loppuelämä???