masennus päällä
- Viestiketjun aloittaja Harmaa
- Ensimmäinen viesti
K
Kanssakulkija
Vieras
Ota yhteyttä terv.as. lekuriin tai jos sinulla on lapsia niin neuvolapsykologin puheille vaan..tai mielenterv.toimistoon=psykiatrian poliklinikkaan..näiltä tahoilta itse saanut apua..päässyt eteenpäin..ja kyllä lääkkeet auttavat..muttei alussa pelkästään ne vaan asioiden puiminen myös tärkeää ammattiauttajan kanssa.. :hug: hae reippaasti apua..nykypvänä tämä masennus on ihan tavallinen juttu..sitä on niiiin paljon ettei moni osaa ees kuvitellakaan..voimia sinulle! :hug:
hei,
käy esim. terveyskeskuksen yleislääkärillä ja pyydä lähete psyk. avopuolelle.Masennuslääkitys auttaa,ei heti ensimmäisestä pilleristä mutta parin viikon jlk huomaa yleensä eron.Joku kuuntelija on hyvä löytää,ja mahd. kotiin apua,joko perhepiiristä tai sitten vaikka sos. puolelta.ÄLÄ JÄTÄ pahaa oloa hoitamatta,jos noinkin itse koet ettet pärjää niin ole itsellesi hyvä ja hae apua.TK:n kauttahan ei maksa maltaita!
:hug: tsemppiä sinulle ja kerro miel. miten menee :flower:
käy esim. terveyskeskuksen yleislääkärillä ja pyydä lähete psyk. avopuolelle.Masennuslääkitys auttaa,ei heti ensimmäisestä pilleristä mutta parin viikon jlk huomaa yleensä eron.Joku kuuntelija on hyvä löytää,ja mahd. kotiin apua,joko perhepiiristä tai sitten vaikka sos. puolelta.ÄLÄ JÄTÄ pahaa oloa hoitamatta,jos noinkin itse koet ettet pärjää niin ole itsellesi hyvä ja hae apua.TK:n kauttahan ei maksa maltaita!
:hug: tsemppiä sinulle ja kerro miel. miten menee :flower:
No tänään menin sitten lääkäriin. Sain lääkityksen. Lääkäri ehdotti keskustelu apua myös, mutta itse en oikein osaa sellaisessa olla normaalisti. Ihmettelen suuresti, että voiko ne lääkkeet muka heti tehota??? Olen ollut monta päivää tekemättä mitään. lapset olen hoitanut, mutta muuta en. Joitakin tunteja ensimmäisen lääkkeen ottamisesta, mieleni jotenkin muuttui. Imuroin koko kämpän ja muutenkin siivosin ja virtaa riitti! Nytkin olo tuntuu normaalilta. sain syötyä oikein ruokaakin, viime päivinä syöminenkin on ollut hankalaa..mikään ei ole maistunut, mutta nyt ruokakin maistui normaalisi. Toivon, että tämä olotila olisi pysyvää, mutta varmaan vain joku väliaikainen hyvän olon tunne. kertokaa te muut kokemuksista...
Moi vaan! Kirjoitan ihan omalla nimimerkilläni ja asiani on tälläinen.Minulla masennus alkoi työpaikkakiusaamisesta ja nyt odottelen aikaa psykologille. Kun töissä menee huonosti niin näkyy se myös kotona ja pitemmän päälle kotiasiatkin alkaa mennä huonosti ja hetken päästä huomaa ettei ole hyvä olla kotona eikä töissä, yöt menee valvoessa ja usein itkien. Rohkeasti menin työpaikkalääkärin juttusille ja asiaa alettiin heti viemään eteenpäin. Toki toivon saavani apua ja tukea muualtakin kuin ammattiauttajista mutta tällä hetkellä ystäväpiirini vaikuttaa kovin pieneltä ja ajattelin kertoa siksi tämän ongelmani myös täällä jos vaikka teistä joku alkaisi ystäväkseni. Joskus tuntemattomalle helpompi puhua asioista. Toivon samalla että itsekin voisin olla jollekkin kuuntelijana ja ystävänä. Kiitos ja aurinkoista kesän odotusta. P.s. postia saa laittaa tulemaan minttuli68@suomi24.fi <br><br>
E
eliana
Vieras
hei,
minäkin tässä tunnen, jaolen jo aika pitkään tuntenut aika surkeaksi. lääkäriin menemistä olen pähkäillyt iät ajat, mutta jotenkin se tuntuu vaikealta. yksi syy on varmaan se, että tk-lääkäri on tietty sama jonka luona käyn lasten kanssa, ja on jotenkin vaivaannuttavaa mennä sellaiselle ihmiselle juttelemaan omista huolistaan.
Nyt aloitin työt pari viikkoa sitten, mutta olo ei ole muuttunut yhtään paremmaksi. Työpaikkalääkärillekin meno jännittää, minusta tuntuu tosi hölmöltä jutella asioistani ventovieraalle. Olen jotenkin pattitilanteessa,sillä olen niin uupunut ettei työnteosta oikein tule mitään ja lasten kanssa en jaksa olla oikein ollenkaan...
Sanokaapa miten olette saaneet itsenne lääkäriin ja miten olette asianne esittäneet?
minäkin tässä tunnen, jaolen jo aika pitkään tuntenut aika surkeaksi. lääkäriin menemistä olen pähkäillyt iät ajat, mutta jotenkin se tuntuu vaikealta. yksi syy on varmaan se, että tk-lääkäri on tietty sama jonka luona käyn lasten kanssa, ja on jotenkin vaivaannuttavaa mennä sellaiselle ihmiselle juttelemaan omista huolistaan.
Nyt aloitin työt pari viikkoa sitten, mutta olo ei ole muuttunut yhtään paremmaksi. Työpaikkalääkärillekin meno jännittää, minusta tuntuu tosi hölmöltä jutella asioistani ventovieraalle. Olen jotenkin pattitilanteessa,sillä olen niin uupunut ettei työnteosta oikein tule mitään ja lasten kanssa en jaksa olla oikein ollenkaan...
Sanokaapa miten olette saaneet itsenne lääkäriin ja miten olette asianne esittäneet?
Ajattelin nyt kertoa omasta kokemuksesta ja olosta....
Olen kahden pienen lapsen äiti. esikoisen kohdalla sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja se meni aika pahaksi. Kuitenkaan en käyttänyt mitään lääkkeitä, enkä mitään muutakaan hoitomuotoja. Aika vain paranti oloni. Nyt toisen lapsen jälkeen taas iski se masennus! Tunnistin heti oireet itsessäni ja hakeuduin lääkärin puheille. Kun hakeuduin lääkäriin, niin oloni oli tosi hirveä. En jaksanut tehdä mitään. Lapset hoidin, mutta sen takia koska ne oli pakko hoitaa. Kotitöitä en jaksanut tehdä, kaikki tuntui kurjalta. Lääkäri ehdotti lääkitystä. hetken aikaa epäröin...mietin mielessäni, että sellaiset mieliala lääkkeet on vain sekopäitä varten, mutta halusin silti kokeilla niitä. Tosiaan ne lääkkeet ovat minua auttaneet. selviydyn arki askareista ja mieleni on parempi. Tämän oman kokemuksen kautta haluan sanoa muille masentuneille, että hakeutukaa vaan rohkeasti lääkäriin. Lääkkeitä voin myös suositella, koska itse niistä ainakin avun sain. Lääkäri sanoi minulle, että olen rohkea nainen kun menin lääkäriin. Monet eivät uskalla mennä lääkäriin, vaan jättävät masennuksen kotiin. Masennus on kuitenkin niin yleinen "sairaus", että ei sitä kannata hävetä. kaikille reipasta mieltä ja hyvää kesää!
Olen kahden pienen lapsen äiti. esikoisen kohdalla sairastuin synnytyksen jälkeiseen masennukseen ja se meni aika pahaksi. Kuitenkaan en käyttänyt mitään lääkkeitä, enkä mitään muutakaan hoitomuotoja. Aika vain paranti oloni. Nyt toisen lapsen jälkeen taas iski se masennus! Tunnistin heti oireet itsessäni ja hakeuduin lääkärin puheille. Kun hakeuduin lääkäriin, niin oloni oli tosi hirveä. En jaksanut tehdä mitään. Lapset hoidin, mutta sen takia koska ne oli pakko hoitaa. Kotitöitä en jaksanut tehdä, kaikki tuntui kurjalta. Lääkäri ehdotti lääkitystä. hetken aikaa epäröin...mietin mielessäni, että sellaiset mieliala lääkkeet on vain sekopäitä varten, mutta halusin silti kokeilla niitä. Tosiaan ne lääkkeet ovat minua auttaneet. selviydyn arki askareista ja mieleni on parempi. Tämän oman kokemuksen kautta haluan sanoa muille masentuneille, että hakeutukaa vaan rohkeasti lääkäriin. Lääkkeitä voin myös suositella, koska itse niistä ainakin avun sain. Lääkäri sanoi minulle, että olen rohkea nainen kun menin lääkäriin. Monet eivät uskalla mennä lääkäriin, vaan jättävät masennuksen kotiin. Masennus on kuitenkin niin yleinen "sairaus", että ei sitä kannata hävetä. kaikille reipasta mieltä ja hyvää kesää!
B)
Masennuslääkkeet eivät todellakaan ole sekopäitä varten, vaan masennuslääke on ihan tavallinen lääke niinkuin muutkin.joku joutuu käyttämään insuliinia esim diabetekseen, samalla tavalla ihminen käyttää lääkettä masennukseen.!!
itse olen raskauden loppusuoralla. ja sairastuin masennukseen nyt helmikuussa, huomasin itkeväni jatkuvasti, pelotti kaikki asiat, kotona seinät kaatuu päälle, ja kaveritkin vähissä.Aloin saamaan pakkoajatuksia, ja paniikkikohtauksia... lähdin itse hakemaan apua, ihan ensteks terv.keskus psykologilta, ja sainkin ajan heti.Aikaa minulle oli varattu tunti, jonka käytin itkemiseen, mutta sain asiani kuitenkin kerrottua, ja olin jo paperilapulle kirjoittanut kaikki oireeni, ja lykkäsin paperin psykologin käteen, josta hänen oli helpompi ymmärtää missä mennään..(kannattaa kirjoittaa ylös, auttaa erittäin paljon)
Tosi ihana psykologi, kuuntelee ja myöskin itse puhuu ja on oikeasti kiinnostunut minun huolistani.varasin ajan terveyskeskukseen jonne pääsin myös aika pian.Sain lääkityksen sepram 20mg.Alussa oireet paheni, ja sitten helpotti.nyt kolmeviikkoa olen syönyt lääkettä ja parempiakin päiviä on jo ollut, mutta esim tänään ja eilen olen ollut ns. tympääntynyt kaikkeen, ja turhautunut kun ei ole mitään tekemistä..mies sanoi että kyllä tää helpottaa, ja nyt on tällainen vaihe taas...
eihän se ole meidän vika jollei aivomme tuota serotoniinia tarpeeksi.Onneksi on lääkkeitä.
Tsemppiä kaikille, ja mukavaa kesää.Apua kannattaa aina hakea, se on itsensä parhaaksi sekä myös läheisten.
Masennuslääkkeet eivät todellakaan ole sekopäitä varten, vaan masennuslääke on ihan tavallinen lääke niinkuin muutkin.joku joutuu käyttämään insuliinia esim diabetekseen, samalla tavalla ihminen käyttää lääkettä masennukseen.!!
itse olen raskauden loppusuoralla. ja sairastuin masennukseen nyt helmikuussa, huomasin itkeväni jatkuvasti, pelotti kaikki asiat, kotona seinät kaatuu päälle, ja kaveritkin vähissä.Aloin saamaan pakkoajatuksia, ja paniikkikohtauksia... lähdin itse hakemaan apua, ihan ensteks terv.keskus psykologilta, ja sainkin ajan heti.Aikaa minulle oli varattu tunti, jonka käytin itkemiseen, mutta sain asiani kuitenkin kerrottua, ja olin jo paperilapulle kirjoittanut kaikki oireeni, ja lykkäsin paperin psykologin käteen, josta hänen oli helpompi ymmärtää missä mennään..(kannattaa kirjoittaa ylös, auttaa erittäin paljon)
Tosi ihana psykologi, kuuntelee ja myöskin itse puhuu ja on oikeasti kiinnostunut minun huolistani.varasin ajan terveyskeskukseen jonne pääsin myös aika pian.Sain lääkityksen sepram 20mg.Alussa oireet paheni, ja sitten helpotti.nyt kolmeviikkoa olen syönyt lääkettä ja parempiakin päiviä on jo ollut, mutta esim tänään ja eilen olen ollut ns. tympääntynyt kaikkeen, ja turhautunut kun ei ole mitään tekemistä..mies sanoi että kyllä tää helpottaa, ja nyt on tällainen vaihe taas...
eihän se ole meidän vika jollei aivomme tuota serotoniinia tarpeeksi.Onneksi on lääkkeitä.
Tsemppiä kaikille, ja mukavaa kesää.Apua kannattaa aina hakea, se on itsensä parhaaksi sekä myös läheisten.