Masennus ja terapia

  • Viestiketjun aloittaja Viestiketjun aloittaja bee
  • Ensimmäinen viesti Ensimmäinen viesti
B

bee

Vieras
Moi kaikki!

Mä kaipaisin nyt vähän infoo jos joku tietäis.. Tein tuossa sellaisen Beckin masennustestin ja siinä kun sanotaan että jos pisteitä on yli 17 niin pitäisi harkita lääkäriin menoa. Mä sain 40. Olo on siis suht tuskainen, ollut jo hetken aikaa.

Onko kukaa käyny kallonkutistajalla? Mitä sellanen maksaa, ja maksaako kela siitä jotain? Pitääkö sinne mennä jonku lääkärin lähetteellä? Tuntuu vaan hassulta mennä tavalliselle lekurille valittaa että nyt vähän harmittaa eikä oikee jaksas ol ittensä kans.

Neuvoo?
 
mitä mä sinne sanon? "nyt harmittaa"? Hieman jopa pelottaa, eniten hävettää tällänen asia ku pitäis kaikki olla hyvin ku katto pään päällä ja ruokaa kaapis mut ...
 
hei mulla on ihan samanlainen tilanne ja eilen kyselinkin jo täällä et oiskohan jotakin masennusta kentie..on vaikea lähtee hakemaan apua.tein ton testin ja sain 34..et silleen..tänään mietin et minne soitan..en saanu soitettuu minnekkä ku en tienny,mtt,lääkäri vai neuvola
 
mä en edes tiedä jaksanko soittaa mihinkä.. jos vaan yksinkertaisesti heitän filtin niskaa ja hautaudun tähän sohvaan.äijä mut pakotti tekee ton testin, ja naistenkartano.com :issa kävin kirjautuus sisää. siel on jotai ilmasta keskusteluapua. tiä sit ku heil kestää vastat vissii pari viikkoo, eilen itku kurkus väänsin sinne tekstiä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja kuu kko:
vähän harmittaa. Ja ne huonotkin päivät kuuluu elämään.

kiitos,sinulla se päivä loistaakin sitten hyvin.mutta milloin on sitten oikea aika mennä lääkäriin?sittenkö kun on jo liian myöhäistä.ei jaksa hoitaa lapsia,tai hermostuu niihin niin että tekee jotakin?niin sittenkö sun mielestä vasta lähetään lääkäriin?itse kyllä olen ajatellut hakea apua ennakkoon..
 
Alkuperäinen kirjoittaja bee:
mä en edes tiedä jaksanko soittaa mihinkä.. jos vaan yksinkertaisesti heitän filtin niskaa ja hautaudun tähän sohvaan.äijä mut pakotti tekee ton testin, ja naistenkartano.com :issa kävin kirjautuus sisää. siel on jotai ilmasta keskusteluapua. tiä sit ku heil kestää vastat vissii pari viikkoo, eilen itku kurkus väänsin sinne tekstiä.

auttako jos juteltas keskenään?siis s.postilla tai yv:llä?
 
Alkuperäinen kirjoittaja moikka taas:
Alkuperäinen kirjoittaja bee:
mä en edes tiedä jaksanko soittaa mihinkä.. jos vaan yksinkertaisesti heitän filtin niskaa ja hautaudun tähän sohvaan.äijä mut pakotti tekee ton testin, ja naistenkartano.com :issa kävin kirjautuus sisää. siel on jotai ilmasta keskusteluapua. tiä sit ku heil kestää vastat vissii pari viikkoo, eilen itku kurkus väänsin sinne tekstiä.

auttako jos juteltas keskenään?siis s.postilla tai yv:llä?

mä en usko että tästä olis mitää hyötyä, asiat jotka rassaavat ovat niin henkilökohtaisia ettei niistä voi puhua "ääneen". Olen vain todella jaksamisen rajamailla, tähänkin keskusteluun pakotan itseni jotta saisin jonkunlaisen kontaktin ulkomaailmaan. Ystäville, tai niille, joita minulla oli vielä puoli vuotta sitten, en jaksa edes mesettää, kun olen vain vaivaksi murheineni. Mutta kiitos, tuo oli ystävällinen kysymys.

 
sain heti ajan kun kerroin että on pahoja itsemurha ajatuksia. Viikon päästä taas piti mennä tavan lääkärin vastaanotolle päivystyksenä taas. Kerroin oireet ja sen että pelkään että teen itsemurhan. en saanu käydä viemässä pyörää kotiin. Kai lääkäri näki sen tilanteen niin pahana ettei voinu päästää mua käymään kotona hoitamassa asioita kuntoon. Sieltä sitten ampulanssilla psykiatrian päivystykseen. Sitä kautti suljetulle osastolle. Siellä olin sitten 8 ja puol kuukautta. Nyt olen kotona ja hyvin pärjään täällä. Ja olen hyvillään että pääsiin heti hoitoon osastolle. Siellä sitten tutkivat tarkasti mikä on.
 
Alkuperäinen kirjoittaja myy:
sain heti ajan kun kerroin että on pahoja itsemurha ajatuksia. Viikon päästä taas piti mennä tavan lääkärin vastaanotolle päivystyksenä taas. Kerroin oireet ja sen että pelkään että teen itsemurhan. en saanu käydä viemässä pyörää kotiin. Kai lääkäri näki sen tilanteen niin pahana ettei voinu päästää mua käymään kotona hoitamassa asioita kuntoon. Sieltä sitten ampulanssilla psykiatrian päivystykseen. Sitä kautti suljetulle osastolle. Siellä olin sitten 8 ja puol kuukautta. Nyt olen kotona ja hyvin pärjään täällä. Ja olen hyvillään että pääsiin heti hoitoon osastolle. Siellä sitten tutkivat tarkasti mikä on.

Mulla ei kuitenkaan oo itsemurha-ajatuksia, haluun vaan piiloon maailmalta. Enkä mä voi lähtee osastolle, mulla on duuni ja perhe ja koulut ja kaikki hoidettavana. Mut hyvä jos sä oot saanu avun.

 
Hei. Tuo 40p on BDI:stä aika iso tulos. Kannattaisi hakeutua joko omalle lääkärille ja pyytää lähete julkiselle puolelle mielenterveystoimistoon tai sitten hakeutua psykiatrille yksityisesti. Saattaa suositella lääkitystä. Psykoterapiaa jos ajattelet, niin siihen tarvitset psykiatrilta b-lausunnon ja sen psykoterapeutin (psykiatri varmaan osaa suositella joitakin psykoterapeutteja). Kela korvaa usein 37e/käynti ja omavastuuksi jää iästäsi riippuen n.9e tai 25e psykoterapeutin taksasta riippuen. Julkisella puolella et välttämättä saa varsinaista psykoterapiaa, mutta ammattihenkilön tukea joka tapauksessa ja useimmiten siitä on paljon apua. Masennus on asia, jota voidaan hoitaa tehokkaasti ja se kannattaa. Tehokkain hoito olisi lääkityksen ja psykoterapian yhdistelmä, mutta elämäntilanteesta tai oireista riippuen joskus vain jompikumpikin riittää. Joskus voi olla vaikea löytää psykoterapeuttia tai omavastuuosuuskin tuntuu liian suurelta taloudellisen tilanteen vuoksi (vakuutuksista osa korvaa psykoterapian kahden vuoden ajalle!). Avun eteen kannattaa kuitenkin nähdä vähän vaivaa, se palkitsee :). Jaksamista!
 
Alkuperäinen kirjoittaja psykologi:
Hei. Tuo 40p on BDI:stä aika iso tulos. Kannattaisi hakeutua joko omalle lääkärille ja pyytää lähete julkiselle puolelle mielenterveystoimistoon tai sitten hakeutua psykiatrille yksityisesti. Saattaa suositella lääkitystä. Psykoterapiaa jos ajattelet, niin siihen tarvitset psykiatrilta b-lausunnon ja sen psykoterapeutin (psykiatri varmaan osaa suositella joitakin psykoterapeutteja). Kela korvaa usein 37e/käynti ja omavastuuksi jää iästäsi riippuen n.9e tai 25e psykoterapeutin taksasta riippuen. Julkisella puolella et välttämättä saa varsinaista psykoterapiaa, mutta ammattihenkilön tukea joka tapauksessa ja useimmiten siitä on paljon apua. Masennus on asia, jota voidaan hoitaa tehokkaasti ja se kannattaa. Tehokkain hoito olisi lääkityksen ja psykoterapian yhdistelmä, mutta elämäntilanteesta tai oireista riippuen joskus vain jompikumpikin riittää. Joskus voi olla vaikea löytää psykoterapeuttia tai omavastuuosuuskin tuntuu liian suurelta taloudellisen tilanteen vuoksi (vakuutuksista osa korvaa psykoterapian kahden vuoden ajalle!). Avun eteen kannattaa kuitenkin nähdä vähän vaivaa, se palkitsee :). Jaksamista!

Voi kiitos paljon!

 
mä sain 16 pistettä tuolla masennustestillä. Mulla on sellainen tilanne,että lapseni on todettu kehitysvammaiseksi ja se on musertanut aika kovasti. Voiko tuota testiä ottaa ihan todesta mun tilanteessa? koska esim.se syyllisyyskysymys antaa isot pisteet, koska tottakai syyllisyydentunteita koen tästä lapseni asiasta,ainakin vielä.
 
Alkuperäinen kirjoittaja ?mietin?:
mä sain 16 pistettä tuolla masennustestillä. Mulla on sellainen tilanne,että lapseni on todettu kehitysvammaiseksi ja se on musertanut aika kovasti. Voiko tuota testiä ottaa ihan todesta mun tilanteessa? koska esim.se syyllisyyskysymys antaa isot pisteet, koska tottakai syyllisyydentunteita koen tästä lapseni asiasta,ainakin vielä.

On olemassa masennusta ja sitten on olemassa reaktiota vaikeaan elämäntilanteeseen. Kumpikin ovat raskaita asioita ja molemmissa voi ammattiapu olla tarpeen. Tuo Beckin depressiomittari mittaa KARKEASTI masennusta ja sen tasoa tyypillisimmillä oireilla. Jos elämäntilanne musertaa ja masentaa, olo voi olla tosi rankka, vaikka se ei mittareissa näkyisikään.
 
Alkuperäinen kirjoittaja psykologi vielä:
Alkuperäinen kirjoittaja ?mietin?:
mä sain 16 pistettä tuolla masennustestillä. Mulla on sellainen tilanne,että lapseni on todettu kehitysvammaiseksi ja se on musertanut aika kovasti. Voiko tuota testiä ottaa ihan todesta mun tilanteessa? koska esim.se syyllisyyskysymys antaa isot pisteet, koska tottakai syyllisyydentunteita koen tästä lapseni asiasta,ainakin vielä.

On olemassa masennusta ja sitten on olemassa reaktiota vaikeaan elämäntilanteeseen. Kumpikin ovat raskaita asioita ja molemmissa voi ammattiapu olla tarpeen. Tuo Beckin depressiomittari mittaa KARKEASTI masennusta ja sen tasoa tyypillisimmillä oireilla. Jos elämäntilanne musertaa ja masentaa, olo voi olla tosi rankka, vaikka se ei mittareissa näkyisikään.

Mä en tiedä olenko apua vailla vai en.Toisaalta olen iloinen ja onnellinen, vain lapseni asia surettaa. Luulen olevani hieman shokissa siitä uutisesta. Koen kuitenkin että tästä mennään eteenpäin vaikka läpi harmaan kiven, mutta toisaalta saatan purskahtaa itkuun,kun mietin että miksi juuri meidän lapselle kävi näin.
Kannattaisikohan mun soittaa omalle lääkärille tai jollekkin? neuvolaan? osaisiko ne sanoa tarvinko apua?
 

Yhteistyössä