Masennus ja terapia

[myy]

ja ei tarkoita että sä olisit mieleltään sairas. Suru kuuluu osaksi elämää. Ja sairaus on sitten eri juttu.

 

[?mietin?]

ja ei tarkoita että sä olisit mieleltään sairas. Suru kuuluu osaksi elämää. Ja sairaus on sitten eri juttu.

okei. Kiitos.

Tsemppiä kaikille apua hakeville!! Toivon kaikille voimia.

 

[psykologi vielä]

mä sain 16 pistettä tuolla masennustestillä. Mulla on sellainen tilanne,että lapseni on todettu kehitysvammaiseksi ja se on musertanut aika kovasti. Voiko tuota testiä ottaa ihan todesta mun tilanteessa? koska esim.se syyllisyyskysymys antaa isot pisteet, koska tottakai syyllisyydentunteita koen tästä lapseni asiasta,ainakin vielä.

On olemassa masennusta ja sitten on olemassa reaktiota vaikeaan elämäntilanteeseen. Kumpikin ovat raskaita asioita ja molemmissa voi ammattiapu olla tarpeen. Tuo Beckin depressiomittari mittaa KARKEASTI masennusta ja sen tasoa tyypillisimmillä oireilla. Jos elämäntilanne musertaa ja masentaa, olo voi olla tosi rankka, vaikka se ei mittareissa näkyisikään.

Mä en tiedä olenko apua vailla vai en.Toisaalta olen iloinen ja onnellinen, vain lapseni asia surettaa. Luulen olevani hieman shokissa siitä uutisesta. Koen kuitenkin että tästä mennään eteenpäin vaikka läpi harmaan kiven, mutta toisaalta saatan purskahtaa itkuun,kun mietin että miksi juuri meidän lapselle kävi näin.
Kannattaisikohan mun soittaa omalle lääkärille tai jollekkin? neuvolaan? osaisiko ne sanoa tarvinko apua?

Mitä jos antaisit vähän ajan kulua ja katsoisit, miten vointisi etenee? Minusta tuo kuulostaa normaalilta surureaktiolta, mutta näin netissä en uskalla arvella enempää . Mitään haittaa ei neuvolassa tai lääkärissä puhumisesta varmastikaan ole. Kuulostat sinnikkäältä ihmiseltä ja se on hyvä asia, kunhan muistat sitten tarvittaessa hakea apua, jos uuvuttaa .

 

[?mietin?]

mä sain 16 pistettä tuolla masennustestillä. Mulla on sellainen tilanne,että lapseni on todettu kehitysvammaiseksi ja se on musertanut aika kovasti. Voiko tuota testiä ottaa ihan todesta mun tilanteessa? koska esim.se syyllisyyskysymys antaa isot pisteet, koska tottakai syyllisyydentunteita koen tästä lapseni asiasta,ainakin vielä.

On olemassa masennusta ja sitten on olemassa reaktiota vaikeaan elämäntilanteeseen. Kumpikin ovat raskaita asioita ja molemmissa voi ammattiapu olla tarpeen. Tuo Beckin depressiomittari mittaa KARKEASTI masennusta ja sen tasoa tyypillisimmillä oireilla. Jos elämäntilanne musertaa ja masentaa, olo voi olla tosi rankka, vaikka se ei mittareissa näkyisikään.

Mä en tiedä olenko apua vailla vai en.Toisaalta olen iloinen ja onnellinen, vain lapseni asia surettaa. Luulen olevani hieman shokissa siitä uutisesta. Koen kuitenkin että tästä mennään eteenpäin vaikka läpi harmaan kiven, mutta toisaalta saatan purskahtaa itkuun,kun mietin että miksi juuri meidän lapselle kävi näin.
Kannattaisikohan mun soittaa omalle lääkärille tai jollekkin? neuvolaan? osaisiko ne sanoa tarvinko apua?

Mitä jos antaisit vähän ajan kulua ja katsoisit, miten vointisi etenee? Minusta tuo kuulostaa normaalilta surureaktiolta, mutta näin netissä en uskalla arvella enempää . Mitään haittaa ei neuvolassa tai lääkärissä puhumisesta varmastikaan ole. Kuulostat sinnikkäältä ihmiseltä ja se on hyvä asia, kunhan muistat sitten tarvittaessa hakea apua, jos uuvuttaa .

Kiitos neuvoista. Mä kyllä haen heti apua, jos mun olosta tulee tosi paha.

 

[samperi]

Mulla tuo masennus tulee ja menee
Tavan lääkärin kautta oon apua saanut. Perinteinen "kallonkutistajalla" käynti ei mitään maksa
Terapia on sit erikseen-tosin miä oon tällä hetkellä ilmaisessa terapiassa

Lääkityshän se nopeimman avun tuo
Osastolla sen saisi nopeammin kuntoon, mutta tietenkin voi kotonakin aloittaa ittesä hoitamisen

Paljon jaksamisia :hug: