Marrasvauvat 2007 marraskuussa

Syntyneet

11.10
emmamma rv 36+6 tyttö 3390g 49cm

20.10
sasu79

21.10
sasu79 rv 38+2 tyttö 3550g 52cm
petriina rv 38+2 poika 3300g 49cm

22.10
Pömppöli rv 37+5 poika 2640g 47cm

23.10
Sanna-78 rv 35+6 tyttö 2720g 46cm

25.10
n77 rv 39+0 tyttö 2600g 45,5cm
miki-77 rv 37+3 A-tyttö 2610g 47cm, B-tyttö 3105g 49cm

26.10
LiituraitaRuutupaita rv 37+4 A-tyttö 2450g 46cm, B-tyttö 1950g 44cm

28.10
Rosa Dumalis tyttö 3990g 50cm

31.10
manta rv 39+4 tyttö 2785g 48cm

1.11
pikku-jussi rv 37+4 tyttö 2770g 48cm
mittari poika 2780g 46cm tyttö 2910g 46,5cm

2.11
Lumihiutale-78 rv40+0 tyttö 3510g 51cm
Mussukka79 rv 39+5 poika 3710g 47cm

5.11
Donu rv 39+1 tyttö 3525g 49cm
hilla83 rv 38+3 poika 3740g 50,5cm
loviisa rv 39+2 tyttö 3000g 49cm

6.11
Perfekta rv 39+6 tyttö 4030g 52cm
emcom tyttö 3635g 49,5cm

7.11
Helmentyttö rv 40+5 Enkelipoika 3750g 50 cm :'(
mamma 2006 ja 2007 rv 38+3 poika 4790g 55cm
viivin rv 40+6 tyttö 3610g 50cm
Hipkukka rv 42+1 poika 4360g 56cm

8.11
viikuna rv 40+0 tyttö 3512g 51cm

10.11
pikkupeikko85 rv 31+1 poika 1210g 38,5cm
PupuNimeltäPunni rv 40+4 tyttö 3734g 51cm

11.11
joppana rv 39+6 poika 4300g 54cm
nelikonmamma rv 40+6 tyttö 3700g 49cm

12.11
Ellu24 rv 41+0 tyttö 3510g 49cm
PikkuM rv 40+2 tyttö 3610g 50,5cm
Kyyhkynen-82 rv 38+4 tyttö 3025g 48cm

13.11
edla rv 38+5 tyttö 3280g 50cm

14.11
tulikellukka rv 39+5 tyttö 3610g 50cm
Sanle rv 40+1 poika 3320g 50cm
HE82 rv 39+1 tyttö 3410g 48cm

17.11
Vimpula 05 ja 06 rv 40+1 poika 3504g 50cm
Martta-A rv 39+3 tyttö 3350g 50cm

19.11
krista1 rv 41+0 poika 4050g 51cm
miiku84 rv 39+6 tyttö 3720g 50cm
moksa rv 37+6 tyttö 2790g 48cm

20.11
katjuza rv 41+0 poika 3730g 50cm
Peikko-Enkeli rv 39+6 poika 3690g 50cm
piiparinen rv poika 3376g 50cm
hemski rv 41+3 tyttö 4390g 53cm

22.11
körömölli rv poika 4260g 55cm

23.11
Tipi rv 41+0 tyttö 3130g 52cm

25.11
Enni1980 rv 39+5 poika 3500g 52cm

 

Elikkä tässä olis pino meille marraskuisille, vaikka lokakuun puolella osan vauvat jo syntyivätkin.

Tänne siis vauvakuulumisia yms.

Sanna ja Neiti 2vkoa 1 pvä

 

Mut voi lisätä vauvautuneiden joukkoon Eli rv 37+4 ja A-tyttö 2450g ja 46cm, B-tyttö 1950g ja 44cm. Synttäripäivähän oli 26.10. =)

Liituraita

 

Ja perään copy-pastena synnytystarina tännekin puolelle..

Kaksostyttöjen syntymätarina

Perjantai-aamuna 26.10. kello herätti 5.30. Mies jäi vielä nukkumaan, minä keräilin hiljakseen loput tavarat sairaalakassiin ja jäin odottelemaan siskoani joka oli luvannut kyyditä minut Oyssiin. Vatsa täynnä vauvoja ja perhosia olin osasto 13:lla sovittuna aikana 6.30, hoitaja otti vastaan ja ohjasi mut omaan 1. hengen huoneeseen jossa tulisin asustamaan leikkauksen jälkeen. Sain ohjeeksi käydä suihkussa ja pukeutua leikkausvaatteeseen, sitten vain odoteltiin isää ja lupaa siirtyä leikkaussaliin.

Mieheni oli tällä välin vienyt Milan tarhaan ja saapui osastolle n. 7.40, meidän sektioaika oli sovittu jo kahdeksaksi mutta ainahan oli mahdollisuus kiireemmän tapauksen meno edelle. Olinkin aika yllättynyt kun viittä vaille 8, juuri kun mies oli saanut leikkaussalivaatteet päälle, pari hoitajaa marssii huoneeseen ja sanovat että nyt lähdetään. Olo oli hieman hämmentynyt ja sekava, ja tämä purkautuikin hysteerisenä itkuna leikkaussalin ovella kun kasvojen eteen tuli aina vaan uusi leikkaustiimin jäsen esittäytymään.. kenenkään nimi ei jäänyt mieleen. Mies kysyi salissa olisiko A-vauvan tarjontaa vielä mahdollista tarkistaa ultralla ennen leikkausta, B kun oli viikkoa aikaisemmin vielä yllärikäännöksen tehnyt täysin minun huomaamatta. Ja niin me sitten annettiin anestesiaporukalle ylimääräinen kahvitauko, kun puoli tuntia odoteltiin päivystävää lääkäriä ultraamaan. Eihän se vauva mihinkään ollut kääntynyt, ja näin ruvettiin valmistelemaan leikkausta.

Mut peiteltiin leikkausliinoilla, käteen tuli kanyylia, verenpainemittaria ja vaikka mitä, mies sai kasvojen eteen sermin, hoitaja vielä varmisteli isän vointia ja kertoi mihin suuntaan sitten lähteä jos huono olo sattuu yllättämään. Puudutusten laitto oli tuskainen tapahtuma, puristin miehen kättä ja tämä toisella kädellä pyyhkii mun kasvoilta kyyneleitä pois, sattui niin pirusti! Ensin laitettiin joku paikallispuudute, ja sen perään epiduraali- sekä spinaalipuudutteet. Ensimmäinen spinaaliannos, joka oli siis varsinainen leikkauspuudute, ei toiminut ollenkaan, mutta toinen jämäkkä satsi teki tehtävänsä ja kohta en tuntenut alakroppaani ollenkaan.

Tämän jälkeen kaikki kävi tosi nopeasti, juttelin niitä näitä miehen kanssa ja yritin saada hengitettyä armottoman närästyksen kanssa, että senkin vaivan piti jatkua aivan viime hetkeen saakka! Hoitaja kysyi säännöllisesti vointiani, ja kertoi että vauvat syntyvät pian. Ja kohta sermin takaa kuuluikin A-tytön ensimmäinen parkaisu, itkuhan siinä tuli kun se ääni oli niin ihana. Kello oli tuolloin 9.28. Sain pikkuisen hetkeksi poskea vasten ja suukotin pikkuista päätä, sitten vauva lähti lämpökaappiin ja mitattavaksi. Kaksi minuuttia myöhemmin, 9.30 päästi ensiäänensä neiti B ja huusikin heti keuhkojen täydeltä. Myös häntä pääsin tervehtimään poski poskea vasten, ja mies lähti B-neidin myötä katselemaan vauvojen hoitotoimia ja ottamaan valokuvia.

Molemmat saivat hyvät apgarpisteet, 9-9-9. A-vauvan mitat olivat 2450g ja 46cm, B:n 1950g ja 44cm. Lastenlääkäri tarkisti vauvat ja teki päätöksen siirtää pikkuinen B-neiti lastenosasto 64:lle pienen (alle 2kg) syntymäpainon vuoksi. Hoitaja kävi tästä minulle kertomassa, mikä tuntui hyvältä kun pidettiin ajan tasalla tapahtumista eikä unohdettu sinne leikkauspöydälle. Mut kursittiin kokoon ja mies sai sillä välin syntymäpäiväkahvit.

Minut siirrettiin heräämöön ja mies tuli sinne seuraksi istuskelemaan parkkiajan loppuun asti. Tuntui hassulta, nyt meillä on kaksi vauvaa! Katseltiin digikamerasta vauvojen kuvia ja minä palelin lämpöpeitteen alla. Pääsin heräämöstä osastolle joskus klo.14 jälkeen, kun jalat rupesivat pikku hiljaa ottamaan taas komentoja vastaan puudutteen läpi. A-vauvakin tuotiin viereen ihmeteltäväksi, ja kyllähän sellaisessa minivauvassa ihmeteltävää olikin. Seuraavana päivänä pääsin jo käymään os. 64:lla tervehtimässä pienempää kaveria.

Kaiken kaikkiaan sektio oli kuitenkin positiivinen kokemus, siinä missä alatiesynnytys oli rankka fyysisesti niin tämä tapa koetteli puolestaan henkistä kanttia aika tavalla. Leikkauksesta toipuminen on kuitenkin hyvässä vauhdissa, en ole enää juurikaan kipeä mutta toki liikkumista täytyy vielä jonkin verran varoa, enkä ole vielä uskaltanut aivastaa . Eikä todellakaan ole sellainen olo ettenkö olisi synnyttänyt "ihan oikeasti", tapa vaan oli toisenlainen. Ja kun tästä kaikesta sai palkinnoksi kaksi maailman kauneinta ja pienintä ihmettä, voi tunteet tiivistää laulun sanoin vaikka näin: "Elämälle kiitos, sain siltä paljon.".

Liituraita

 

Eli mukaan haluamme.....

Tyttö syntyi siis 1.11 klo 16.17 2770g ja 48cm rv 37+4

pikku-jussi ja neiti

 

Oli kiva lukee LiituraitaRuutupaita sun synnytyskertomus. Miten tytöt voivat? Onko pikkuisempi jo päässyt kotiin kans?

Täällä taas alkaa oleen ilta/yö kiukku päällä. Päivällä syödään ja nukutaan niin nätisti, mut ku ilta/yö koittaa niin ei millään nukuttais. Silmät suurina vaan neiti kattelee tai sit kitisee, mut eipä edelleenkään pahemmin huuda..

Mies laitto seinään valon tonne makkariin ja koitetaan nyt ens yönä, et nukkuuko vauva paremmin, ku on valoa. Meinaan tuntuu, et ku on vähänki pimeempää niin heti on silmät suurina auki.

Tänään käytiin ekan kerran vaunulenkilläki. Oli kivaa päästä iteki ulos vähän pidemmäks aikaa ku et menee autoon jne. Joku puol tuntii oltiin ulkona ja iteki kummasti kyl piristy.

Mut kaippa sitä pitäs siirtyy uneten maille, kun vauvakin nyt nukkuu..

Sanna ja Neiti 15pvä

 

Meidät saa myös liittää joukkoon eli tuplatytöt:
A-tyttö 2610g ja 47cm
B-tyttö 3105g ja 49cm
ja syntymäpäivä oli 25.10 rv 37+3

 

Mekin haluamme mukaan! Onnea kaikille, joita en ole vielä onnitellut! Meille syntyi 5.11. klo 23.31 kaunis tyttövauva (rv39+1). Strategiset mitat 49cm 3525g.

 

Onnea kaikille jotka ovat jääneet onnittelematta ja kiitos onnitteluista. Tyttövoittoista näyttää olevan tämä marraskuu.

pikku-jussi ja neiti

 

Oikein paljon onnea kaikille ja tervetuloa tälle puolelle.. Ja tosiaan, melko tyttövoittoista tuntuu olevan, niinku pikku-jussi kirjoittikin.

miki-77 Ihan hyvänkokoiset kaksoset sait kyllä. Kauan olitte sairaalassa? Pääsikö molemmat heti sun kanssa osastolle?

 

Onnittelut kaikille vauvautuneille :flower:

Sanna: tytöt voivat oikein hyvin, kotiuduttiin a-neidin kanssa viikko sitten torstaina, ja b-vauva pääsi kotiin siitä kaksi päivää myöhemmin. Eivät juuri muuta tee kuin syövät ja nukkuvat, ja tänään neuvolassa saatiinkin uudet hienot painot molemmille: a 2600g ja b 2220g, ollaan siis oltu ruoka-aikaan kotona Imetys ei tällä kertaa ottanut onnistuakseen, mutta saavat sitten tissimaitoa pullosta ja korviketta lisäksi.

miki-77: tuplaonnittelut sinullekin tyttösistä, hyvänkokoiset kaverit! :heart:

 

Me kanssa puututaan vielä listasta.
Eli 31.10.2007 syntyi tyttövauva rv 39+4.
Painoa oli 2785g ja pituutta 48cm. Mutta nyt taas imettämään pienokaista
--- >

Terveisin Manta ja Enni (Vaavi)

 

Onnittelut mantalle :heart:

LiituraitaRuutupaita hienosti on neidit alkanu kasvamaan Ja kaippa se sit on sama mistä syövät, kunhan syövät.

Me oltiin tänään lastenneuvolassa ja neiti paino 2900g ja oli 48cm pitkä. Tota häpykukkulaa ihmetteli kun on vähän "korkee" mut eipä siittä sit sen enempää sanonu, et kaippa se sit ihan normaali on..

Oli tosi kiva mennä neuvolaan bussilla ku sato vettä. Vaunuihin toki on sadesuoja mut sit ite koitti satevarjon kanssa kikkailla ja ei ollu kauheen helppoa, mut hyvin joka tapauksessa päästiin.

Jospa menis kahvit keittää kun en ole tänään vielä kahvia juonu.

Miten muuten olette toipunu synnytyksestä?

Sanna ja Neiti

 

Meille tuli tyttö 6.11. klo 17.31, 4030g, 52cm py 36.

Minäkin laitan copyna tänne tuon synnytyskertomuksen;

Elikkäs 6.11 oottelin lääkärikiertoa siellä osastolla et mitä ny tehdään, jatketaanko kypsyttelyjä vai onko välipäivää. Lääkäri meinas kotio minut lähettää kun osasto alkoi täynnä olemaan, sanoin edellisiltaisista supistuksista, joita tuli noin 4 tuntia, ja lääkäri tsekkas kohdunsuun ja sanoi että tämä on 3-4 senttiä auki ja kanava jälellä n.1-1½ cm, et jos saliin lähtisin kalvojen puhkaisuun ja tippaan, hyvä että en ilmaan hypännyt, et vihdoinkin, konsultoi vielä ylilääkäriä, joka oli samaa mieltä.
No söin lounaan siinä ja sitten mentiin suihkun, peräruiskeen(ei miellyttävin kokemus) ja tavaroiden pakkaamisen jälkeen saliin.

Kerkesin olemaan viis minsaa (klo 12.35) salissa kun lääkäri jo tuli kalvot puhkasemaan, lapsivettä tuli paljon, kirkasta ja kinaista sanoivat.
No siinä käyrällä ollessa alkoi supistukset tulemaan noin kymmenen minsan päästä puhkasusta (tippaa ei ollut ollenkaan), ja heti säännöllisinä ja aikas kipeinä.

Pääsin käyrältä poissa siinä yhden maissa ja supistukset alkoi olemaan jo aika kivuliaita, lämpöpussin sainkin sitten joka hieman helpotti oloa. mutta ei sekään kunnolla auttanut kuin muutamaan supistukseen, kun ne koko ajan tulivat kipeämmiksi ja kipeämmiksi.

Kahen maissa sainkin sitten ilokaasumaskin naamalle, auki 4cm ja ah autuutta sen kanssa kun aloitti ajoissa aina hengittämään sitä, muutama supistus tuli et mukaan ei kerennyt kun edellinen ei kerennyt edes loppumaan kun uusi jo alkoi.

Aloin pyytelemään epiduraalia ennen kolmea ja sainkin sen sitten klo 15.10, piti kuitenkin vielä ilokaasua hengitellä kun ei ihan heti vaikuttanut kuitenkaan, mut koko ajan hiipui enemmän kivut supistuksista ja niiden tunto lyheni.
15.50 olinkin jo 7 cm auki. Tippa aloitettiin 16.10 tukemaan supistuksia. Klo 16.30 Pyysin lupaa käydä pissalla, sainkin sen ihana pöntön siihen sängyn viereen ja kokeilin sinne pissata, mutta ei onnistunut puudutuksen johdosta ja katetroitiin sitten, samalla (klo 16.45) olinkin jo 10 senttiä auki ja lupa ponnistella omien tuntemusten mukaan.

17.20 aloitettiin sitten kunnon ponnistamisurakka joka kesti 11 minuuttia (tuntui minusta kyllä tunneilta ), ja sen tuloksena syntyi paksuhiuksinen peikkotyttö klo 17.31, painoa 4030g ja pituutta 52 cm, py 36cm, apgarit 9/9.

Huomasin kyllä että oli "hieman" isompi kuin esikoinen, kun ponnistaessa oli pakko sanoa (huutaa) että sattuu, mut se oli enemmänkin sellainen automaattinen reaktio.

Istukka ei meinannut alkaa ollenkaan irtoamaan, sain 2 kertaa suoneen sitä syntocinonia, vauva oli rinnalla myös että saatais se irtoamaan. Kätilä meni vielä hakemaan niitä käynnistystabletteja viimeiseksi konstiksi synnytyssalissa jos ei niillä lähde niin pitäis leikkuriin sitten lähtä, kun istukan pitäis irrota tunnin kuluessa vauvan syntymästä , no onneksi sillä aikaa kun kätilö oli hakemassa niitä tabuja, oli ilmeisesti vauvan imeminen tehnyt tehtävänsä ja ilokaasumaski naamalla kätilö sai kuin saikin irrotettua istukan sitten mahan päältä painamalla ja säästyttiin tabuilta ja leikkaussalilta.

Synnytys kesti 4h46min josta 11 min oli ponnistusvaihe, istukassa meni se 45 minsaa ennenkuin suostui irtoamaan, en olisi kyllä uskonut että näin nopeaa syntyis pelkällä kalvojen puhkaisulla, oksitosiini laitettiin siis vasta epiduraalin jälkeen.
Seuraava tulee varmaan noin 2½ tuntiin sitten, kun tämä kesti noin puolet siitä mitä esikoisen synnytys, paree olla siitä sitten valmiina jo sairaalassa

Nyt elellään sitten vauva-arkea ja tyttö on pyöräyttänyt jo isänsä pikkusormen ympärille :heart:

Perfekta ja hattivatti 3 pv :heart:

 

Minun synnytys meni seuraavanlaisesti:

Maanantaina alkoi iltapäivällä supistelemaan suht kivuliaasti, mutta epäsäännöllisesti. Seuraava yö meni supistellessa ja nukuin todella huonosti.

Tiistai aamuna klo 8.50 irtosi limatulppa, kun kävin aamupissalla. Koko päivän supisteli epäsäännöllisesti. Illalla klo 20.30 supistuksia tuli 10 minuutin välein. Soitin sairaalaan, että miten on tullaanko vielä sinne, vai odotellaanko. Sain puhelimessa kehoituksen mennä nukkumaan.

Yöllä 1.40 tulivat lapsivedet, ainakin osaksi. Soitin uudestaan sairaalaan ja kehoittivat tulemaan sinne. Oltiin Hyvinkään sairaalassa kolmen maissa.
Kohdunsuu oli 2 senttiä auki. Hengittelin ilokaasua, joka ei auttanut ja kävin tunnin lillumassa ammeessa.

Keskiviikkona 6.30 kohdunsuu oli 2,5 senttiä auki ja avautumisen nopeuttamiseksi sain epiduraalipuudutuksen ja samalla oksitoonitipan sekä keittosuolaliuosta tippana. Epiduraalin seurauksena nukuin jonkin aikaa.

11.15 kohdun suu oli melkein sen 10 senttiä auki ja sain alkaa ponnistamaan. Ponnistin 1h ja 10 minuuttia. Vauva tuli ponnistuksen aikana hyvin eteenpäin, mutta ponnistuksen loputtua valahti aina taaksepäin. Lopulta omat voimani olivat niin lopussa, että ylilääkäri päätti auttaa lapsen maailmaan imukupin avulla. Sitten ne tuskat alkoivat, kun imukuppi kiinnitettiin. Karjuin oikein kunnolla, kun niin sattui. Välilhaa leikattiin hieman ja aina kun ponnistin niin ylilääkäri veti vauvaa ulos. Imukupilla tapahtuma kesti 8 minuuttia ja pian minulla oli tyttö rinnuksilla paidan alla. Sitten paikat tikattiin ja pääsin osastolle vauvan kanssa.

Synnytys ei mennyt ihan suunnitelmien mukaan, sillä minun piti synnyttää "luomusti" ilman puudutuksia. Loppujen lopuksi sain neulakammoisena ihmisenä varmasti kaikki neulat ja piikit, mitä synnytyksessä voi vain käyttää. Mutta näin jälkeenpäin sanon ,että olen todella tyytyväinen epiduraaliin, sillä minulla se auttoi kipuihin.

Nyt alkaa nuo tikit jo parantua, kävely on helpottunut ja omia vaatteita voi jo käyttää (Ei ihan kaikkia). Tyttö on ihana ja kiltti, eikä turhia kitise. Päivä päivältä siihen rakastuu enemmän ja enemmän.

Manta

 

mites teillä muilla on alkanu imetys sujumaan, jotka imetätte? Täällä vauva imee hyvin ja pitkään (1-1½h kerralla)..korviketta pitää vielä antaa vähän, mutta alku on tämäkin, kun edes 50-50 sais onnistumaan...

 

Perfekta Hyvin täälläkin neiti imee ja syö. Kerralla imee noin 15-30min ja syö noin 2-4h välein. Iltaisin/öisin joutuu antaa yleensä korviketta, kun ei vaan oma maito riitä enää. Iltaisin siis saattaa neiti syödä tunninki välein, ennen ku mennään nukkuu ja sit yöllä, ku herää niin tuntuu ettei tisseistä tuu tarpeeks ja olen sit antanu pullosta maitoa ja taas ollaan tyytyväisiä.. Ja tällä tahdilla oli neidin paino vkossa noussu 200g, et riittävästi ruokaa kyllä saa. Toki oli eri vaa'at missä noi punnitukset tehtiin, mut kuitenkin.

Pulautteleeko teillä vauvat kuin paljon? Meillä tuntuu välillä, et tulee aika paljonki ylös, kun neiti saattaa vähän turhan ahneesti välillä imeä ja sit tulee ylös.. Ja korvikkeen jälkeen tulee yleensä aina puklua. Vaihdoin korvikemerkkiä ja nyt on pulauttelu vähentyny tosi paljon. Nyt syö Nan:ia. Baby Semp aiheutti kunnon puklut eli sitä ei sitte enää.

 

Sanna: Meillä ei nyt pahemmin pulauttele enää, laitoksella pulautteli kun lapsivettä oli vielä massussa..

Yksi keino ehkäistä pulauttelua on röyhtäyttää kesken syötön..meilläkin on niin ahne pullosta syömään (kerta helposti saa :heart: ) et pakko välillä röyhtäyttää, muuten tulisi ylös ne maidot sitten.
Meilläkin on nan maito käytössä suoraan kun esikoinen sai kamalta mahavaivat tuttelista(kermapohjainen) niin nanista ei hälle tullut, niin suoraan nania ostin sitten hattivatillekin.

Hattivatti päätti äsken että äitihän ei päikkäreitä nuku, isi hoiti ja laittoi nukkumaan sänkyyn niin kun isi meni tupakille niin samantein huuto, äiti ylös ja sohvalle istumaan ja meinasin alkaa syöttämään niin rupes sitten nukkumaan syliin...et se niistä unista sitten...ei enää jaksanu mennä sänkyynkään...

Onko teillä muilla liitokset miten kipeinä? mulla silloin osastolla kypsytyksiä ootellessa jotenkin rusahti tai jtn tuo vasemman puoleinen nivus ja nyt se sit on tosi kipee...pitkälleen meno ja nousu on kamalia, auta armias jos väärällä tavalla käännyyn niihn auts..en esikoisesta kyl muista tällaista...

Muuten palautuminen on lähteny hyvin käyntiin...yhden tikin sain alas, hieman isompi nirhauma kaipasi tikkiä..tosin huomasin tuossa et kun alkaa pissattaan niin pakko päästä heti vessaan, muuten meinaa tulla housuun...ilmeisesti lihakset "surkastuneet" kun vauva painoi niin kauan rakkoon että ei enää saa pidettyä kunnolla, sanoinkin miehelle et joululahja on sitten selvä, geishapallot oon kuullut hyvää sanottavaa niistä lantionpohjanlihasten harjoittamisessa..sai kerrankin mies sellaisen lahjan minkä mielellään ostaa

mitähän muuta..vois vaaveli heräillä, täällä alkaa rinnat räjähtämään jo

 

Synnytyksestä palautumisesta oli juttua: tikit tuntuu aina välillä vielä, mutta enää ei ole paikat kipeät. Mulle laitettiin kolme tikkiä nirhaumiin ja yksi välilihaan vaan siksi ettei pääsis tulehtuun ja olis siistimpi ensi kerralla. Olin ok kunnossa jo pari päivää synnytyksestä. Pidätysongelmiin en ole törmännyt, mutta pukamat aiheuttivat tuskaa vielä synnytyksen jälkeenkin. Sain ne riesakseni viimeisellä raskausviikolla. Nyt nekin pehmenneet ja saa jo vääntääkin ilman tuskastumista. Vuotoa vielä riittää.

Tänä aamuna oli tunne että vois harrastaa seksiäkin piiiiiiiiiiiiiiitkästä aikaa. (Oliskohan heinäkuu tai jotain viimeks :headwall: ) Läheisyyden kaipuu on valtava vieläkin vaikka joka ilta ja päivä sitä on saanut tankata kun mies on ollut tämän viikon isyyslomalla. S olis erilaista läheisyyttä. Odottakaas kun vuoto loppuu... :kieh: Taitaa tämä äitsykkä olla pikkupeto tai sitten ei, varovasti vaan.

Mites teidän kilot raskauden jälkeen? Mulle tuli lopulta noin 6,5kg. Tänä aamuna kävin vaa´alla ja näytti kaikki + vähän ylimääräistäkin lähteneen. Ei liikaa tarttis lähtee että olis vielä mistä kiinni pitää (miestä ajattelin kun ei tykkää luuviuluista). Tuntuu koko ajan olevan nälkä ja varsinkin jano kun imettää. Ja kaikki ruoka kelpaa.

Mulla maitoa riittää neidin tarpeisiin. Sairaalassa pari kertaa sai lisämaitoa, kotona kaksi kertaa alkupäivinä. Iltaisin meilläkin tankkaillaan useaan kertaan. Viime yönä neiti veteli 7tuntia unta putkeen, kyllä meni rinta tyhjäksi ennätys nopeaan kun nälästään ilmoitti. Muuten syöttöväli on kahden ja neljän tunnin haarukassa. Pulauttelua meillä ei ole juurikaan, aniharvoin pienenpieni puklu tulee. Rauhallisesti silti kyllä syö. Ruokailu kestää 20min reiluun tuntiin riippuen vireystilasta.

pikku-jussi ja neiti 10pv

ps. Laitoin profiiliin neidin kuvan. Tukkaa on enemmän kuin isopappallaan.

 

mä en oo uskaltanu enkä ees oo päässy vielä vaa'alle...ihan hirvittää onko mitään jääny laitokselle. pitää huomenna koittaa käydä mutsin luona kun itellä ei oo vaakaa

 

pikku-jussi Meil on kans neidillä varmaan enemmän tukkaa päässä ku isällään Söpö neiti teillä..

Mul on kans profiilissa neidin kuva :heart:

Tosta pulauttelusta, niin röyhtäytän välissä, söi sitte tissistä tai pullosta, mut esim. tänäänki aamulla veti niin ahneesti tissistä, et hetken päästä kun oli pari kertaa röyhässy niin tuli osa ylös.. Ja sit mieten sitä, et ku alettiin niitä tippoja antaa, mitä saatiin pe neuvolasta, et jos ne esim. aiheuttaa mahavaivoja neidille. Käski aloittaa et 2 tippaa, sit 3 jne.. Ja suurin osa tosta pulauttelusta on sellasta melko, hmmm, miten sen nyt sanoin, aika nestemäistä, siis niinku vettä ja vähän maitoa, sellanen sekotus ja alkanu muutenki kuola valuu välillä aika paljon.. Ja sit just jos on korviketta saanu niin pulauttelu on suurempaa.. Mut sisko sano, et heillä on kaikki pojat enemmän tai vähemmän pulautellu. Siskon vanhin poika oli hirvee pulauttelee, mut söiki pelkästään pullosta, hänelle ei tissi kelvannu lainkaan.. Enkä nyt jaksa huolestuu tosta pulauttelusta, kun neiti kuitenki on virkee ja oli se painoki noussu vkossa 200g, niin mä luulen, et hän vaan syö liikaa kerralla, ahnehtii..

Kilot raskauden jälkeen, niin mulle tuli joku 11kg raskauden aikana ja äsken kävin vaa'alla niin oli joku 4kg ylimääräistä vielä. Tosin tissit on kasvanu nyt aika paljon, et seki tekee varmaan tohon painoon oman lisänsä.. Maha on suht hyvin "litistyny", toki sellanen löysä se on ja ku en saa vielä treenata niin se on sit sellanen.. mut suurin osa vanhoista housuista menee päälle ja osaan joutuu laittaa vyötäki jo, et eiköhän se siittä sitte.. Ajatuksena olis kyl laihduttaa vähän enemmänkin, vaikka ei mulla mitään ylipainoa olekaan, mut silti vois olla vähän "kevyempi". Tosin en mäkään mikään luuviulu haluu olla.. Olipas sepustus

Jospa alkais laittaa itseensä ihmisen näköiseks. Neiti ku tosta herää ja syö, niin lähdetään vaunujen kanssa kauppaan. Saa ite vähän jotai liikuntaa ja neiti raitista ilmaa.

Sanna ja Nipsu-neiti 2vkoa 6 pvää :heart:

 

Kiloista kyseltiin, mulle tuli raskauden aikana aika tasan +10kg, ja kun synnäriltä päästyäni kävin puntarilla niin näyttäis olevan vielä 2,3kg jäljellä näitä vauvakiloja. Ei paha, tuplat kuitenki ollu kasvamassa Nyt vaan odotellaan tuon sektiohaavan paranemista niin pääsee mamma lenkille.

Hiukan ahdistaa tämä sisällä kökkiminen, meille suositeltiin olla viemättä pikkuisia ollenkaan ulos ennen kuin molemmat ovat yli 3 kiloisia. Ihan siksi vaan, että kun olivat niin pieniä syntyessään ja pienet pitää huonommin tuota ruumiinlämpöään, ja nyt olis tärkeetä saada typykät kasvamaan, eikä sitä kasvuenergiaa sais käyttää esim. ruumiin lämmittämiseen. Eli kavereille puetaan aina kaksinkertaiset vaatteet sisälläkin, ja pienempi käyttää ihan myssyäkin päivin öin ettei vaan mee lämpö hukkaan..

3 tunnin välein tarttee herättää pirpanat syömään, kellon ympäri. Meillä taisi mennä nyt ihan korvikkeen juonniksi, mun rinnanpäät on aivan hakkelusta, niin kuin olis puukolla viillelty pikkusia haavoja täyteen, eikä ne parane millään.. Imetyksestä ei tuu mitään, eikä oikein pumppaamisestakaan kun käy niin pirun kipeää! Auts..

Tänään pitäis aloitella D-vitamiinit, saa nähdä millainen kuorolaulu meillä täällä on, esikoinen ainakin reagoi tippojen aloitukseen mahallaan.

Liituraita ja tirppuset

 

LiituraitaRuutupaita Meen neiti oli joku 2600g, ku ekan kerran oltiin kunnolla ulkoilemassa. Ei meille kukaan sanonu ettei sais viedä ulos ennen ku on 3kg, mut kai tämäkin on tapauskohtaista.. Ja äkkiä ne teenki pikkuset kasvaa ja pääsette ulos.. Miten teen esikoisen maha reagoi noihin tippoihin? Meniks kovaks? Oksensiko? Ja mulla oli kans toi toinen nänni alkuun ihan rikki, mut rasvailin ahkerasti Lansinoh:lla niin kyl se siittä sitte, onneks.

Meen piti niin lähtee ulos vaunujen kanssa mut ei mentykään.. Meni ekaks syömiseen joku 45min ja sit alko sataa räntää, niin ei paljon houkuta lähtee ulos. Odotellaan, et mies tulee kotiin niin mennään sitte autolla kauppaan..

Pitääks teen vauvat sisällä hanskoja? Raapivatko ilman hanskoja paljon itseensä? Ja mä varmaan kyselen tyhmiä, mut ei voi tietää kaikkee, ku on eka lapsi kyseessä.

 

Synnytystarinaa hiukan. Eli supistukset alkoivat su-ma välisenä yönä, limatulppa alkoi irrota paria päivää aiemmin. Ma-aamu 10 ---> supistukset olivat säännölliset ja sairaalaan päätettiin lähteä siinä viideltä illalla. Sisälle kirjauduttiin kuudelta ja silloin supistusten väli oli 3-4min. Kätilö tutki kohdunsuun tilanteen ja paikat olivatkin 3cm auki, kaula kadonnut kokonaan. Pääsin kylpyyn ja viihdyin siellä tunnin. Sitten alkoi supistuksissa olla sen verran voimaa, ettei amme tuntunut enää hyvältä paikalta. Valitettavasti liitosten löystyminen oli aiheuttanut vaivaa si-niveleen niin, etten pystynyt seisomaan tai kävelemään kunnolla. Jalka tahtoi pettää alta. Suihkussa olisin varmaankin kestänyt supistuksia vielä tovin, mutta se seisominen kun ei oikein luonnistunut siirryttiin saliin. Tilannetta tarkisteltiin siinä vaiheessa uudestaan ja paikat olivat auki 4cm. Istuskelin keinutuolissa ja minulle tarjottiin ilokaasua, josta meinasi tulla huono olo. Apua siitä ei juurikaan ollut ja siksi kätilö alkoi ehdotella epiduraalin laittamista. Minä en sitä ensin halunnut kun sänkyyn joutuminen pelotti, mutta koska jalat eivät kantaneet kunnolla ja keinutuolissa alkoi tuntua tosi pahalta suostuin epiduraaliin. Näin jälkeenpäin ajateltuna se oli ainoa viisas ratkaisu. Se aine nimittäin todella tehosi! Sain hetken jopa nukuttua. Ainoa haittapuoli epiduraalissa oli sänkyyn joutumisen lisäksi supistusten tehon heikkeneminen. Paikkojen aukeaminen tyssäsi joten tipalla sitten avitettiin tilannetta. 23.05 sain luvan aloittaa ponnistamisen kun paikat olivat auenneet kokonaan ja 23.31 rakas tyttömme oli maailmassa. Tikkejä tarvittiin vain neljä. Jokin verran tuli nirhaumia ja jättikokoinen mustelma.


Palautuminen on ollut kohtuullisen nopeaa. Kyllähän alapää toki vielä hellänä on ja lantio ja selkä yhtä kysymysmerkkiä näiden muutosten jälkeen, mutta muuten ei mitään erityistä vaivaa. Maha onneksi toimii ja haavat alkavat parantua. Imettäminen on lähtenyt hyvin käyntiin. Maidon noustessa oli vähän hankala olo ja aika ilkeät patit kehittyi varsinkin toiseen rintaan. Kaurapussi on ollut korvaamaton apu! Rinnanpäät ovat menneet rikki, mutta rintakumin ja bepanthenin voimin aletaan olla voiton puolella!

Pulauttelua esiintyy täällä hiukan jos käytän rintakumia. Muuten ei ole pukluja tullut. Sukat kädessä on meidän neidillä koska kynnet ovat pitkät. Ilman tumppuja naama on nopeasti naarmuilla...

Kiloja tuli minulla PALJON. Nyt on matkaa lähtöpainoon vielä 10kg, mutta en kyllä tähtää siihen takaisin. Mies totesi ettei paino saisi tästä paljoa pudota, jotta olisi jotain mistä pitää kiinni!

Täytyy tässä ruveta imetys- ja vaippapuuhiin äänistä päätellen! :wave:

 

Me myös! :wave:

Tyttö syntyi sutjakkaasti 7.11. klo 4:22. Rv 40 +6 . Yhdeltä lähdettiin sairaalaan ja tyttö ponnisti tosiaan muutaman tunnin jälkeen ulos. Edipuraali ehti vaikuttaa hyvin kun sain sen saman tien kun menin sairaalaan sisään. Supistukset olivat kotona n. 4min ja matkalla tihenivät 3 min. Miehen kaasujalka alkoi painamaan kun sanoin että kolmen minuutin välein tulee . Matkaa meillä sairaalaan on 30 km, joten ei kiirettä pidetty vaikka anoppi kävi hoputtamassa että lähtekää jo. Synnytys eteni nopeasti ja saatiin täyden kympin tyttö 10-10-10. Tosin seuraavana päivänä keltaisuusarvot olivat koholla ja hän joutui valohoitoon päiväksi, mutta jo lauantaina päästiin kotiin ja nyt huolehditaan tuosta syömisestä että saa kolmen tunnin välein ruokaa (täytyy herättää jos ei itse herää, mutta ei sitä ongelmaa ole ollut).

Itse synnytyksen jälkeen jouduin leikkaussaliin koska istukka ei poistunut kokonaisena ja vuosin verta runsaasti yli 2 l. Siellä tehtiin kaavinta ja sain seuraavan päivän aikana kaksi pussia verta. Siitä johtuen olo on nyt hyvä. Lisäksi olin saanut juuri nielutulehduksen, joten kaiken kukkuraksi itse olen nyt penisiliinikuurilla. Täytyy muistaa vaan syödä maitohappobakteereja.

Isi on nyt hoitanut yhden iltasyötön joten olen saanut nukkua putkeen 4-5h ennen omia syöttämisvuoroja (siis maitoa tulee niukasti ja joudumme antamaan lisämaitoa). Kaameeta kun lähtee takas töihin niin "joutuu" itse hoitamaan täänkin vuoron, no nukutaan sitten kun saa.

Isosisko vaatii aikapaljon nyt kun uusi on tullut taloon. Ihan sääliksi käy kun hän hakee hirveesti lohtua äidistä ettei äiti vaan hylkää häntä, mutta eiköhän tuokin mene ohi kun huomaa ettei mitään hätää ole.

Palautumisesta. Minä olen palautunut hyvin. Ja ainoastaan yksi tikki tulu ja sekin oli jo sairaalassa parantunut (se välilihan öljyäminen siis kannatti). Viimeksi kun tikkejä tuli 5-6. Lähtöpaino saavutettu, mutta ei mulle niitä kiloja ehtinyt tulemaankaan paljon. Kun ei hirveesti tippuisi enää.

En muista mitä piti vielä kirjoitella, mutta tässä nää tärkeimmät kai.

-viivin ja mimosa (kaveri)-