LilliMenninkäinen: Joo, nuo hormonit taitaa välillä tehdä kepposia ja vetää mielialoja solmuun... Onneksi kuitenkin itsekin yleensä jossain vaiheessa tajuaa, että nyt ihan turhaan on negistelemässä. Kiukuttelee sitten loppujenlopuksi enää itselleen.
nita: Toivotaan nyt, että pikkunen alkaisi pyrkimään ulos ennen tiistaita. Mutta kuitenkin siis hyvä, että tiedät jotain jokatapauksessa ensiviikolla tapahtuvan. Ensiviikon jälkeen pitäisi olotilojen helpottaa ja se pieni ihminen on vihdoinkin hoivattavana. Pelkästään jo se pieni ihminen antaa varmasti voimia synnytyksen jälkeisiin kolotuksiin. :heart: Kai? Mitäs minä moisesta varsinaisesti tiedän, kun esikoista odotan.
Mä vähän jännäilen että joudunko käynnistykseen kanssa loppujenlopuksi. Mun äitillä kun ei nuo käynnistykset auttaneet ja on jouduttu aina loppujenlopuksi sille tekemään sektio. Äidillä tosin yritettiin noita käynnistyksiä jo ennen laskettua aikaa, hepatoosin takia. Tiedä sitten miten paljon se vaikutti asiaan. Jokatapauksessa: taas mietin sitten sitä, että kuinka periytyvää tuo on. Mutta eipä se hepatoosikaan mua mitenkään ole vaivannut (sitä jännäilin aika kovin), joten toivottavasti vauvakin osaisi ajallaan syntyä...
Tänään itseasiassa oli jotenkin lupailevia vihlomisia ja paineen tunteita, kun tuonne ostarille köpyttelin. Ei sinne ole edes pitkä matka ja tuntui niin työläältä se eteneminen ettei aiemmin ole tuntunutkaan. Olen jotenkin varovasti toiveikas, että jotain saattaisi alkaa tapahtua... Muuten en tässä ole kun kämpillä pyörinyt, mutta jos huomenna keksisi jonninmoista liikkumista... Maha muutenkin ollut aika pinkeä.
Kyllä meitä täällä vähän alkaa olla, kun tekstiä ei päivän mittaan synny juuri mitään!
nita: Toivotaan nyt, että pikkunen alkaisi pyrkimään ulos ennen tiistaita. Mutta kuitenkin siis hyvä, että tiedät jotain jokatapauksessa ensiviikolla tapahtuvan. Ensiviikon jälkeen pitäisi olotilojen helpottaa ja se pieni ihminen on vihdoinkin hoivattavana. Pelkästään jo se pieni ihminen antaa varmasti voimia synnytyksen jälkeisiin kolotuksiin. :heart: Kai? Mitäs minä moisesta varsinaisesti tiedän, kun esikoista odotan.
Mä vähän jännäilen että joudunko käynnistykseen kanssa loppujenlopuksi. Mun äitillä kun ei nuo käynnistykset auttaneet ja on jouduttu aina loppujenlopuksi sille tekemään sektio. Äidillä tosin yritettiin noita käynnistyksiä jo ennen laskettua aikaa, hepatoosin takia. Tiedä sitten miten paljon se vaikutti asiaan. Jokatapauksessa: taas mietin sitten sitä, että kuinka periytyvää tuo on. Mutta eipä se hepatoosikaan mua mitenkään ole vaivannut (sitä jännäilin aika kovin), joten toivottavasti vauvakin osaisi ajallaan syntyä...
Tänään itseasiassa oli jotenkin lupailevia vihlomisia ja paineen tunteita, kun tuonne ostarille köpyttelin. Ei sinne ole edes pitkä matka ja tuntui niin työläältä se eteneminen ettei aiemmin ole tuntunutkaan. Olen jotenkin varovasti toiveikas, että jotain saattaisi alkaa tapahtua... Muuten en tässä ole kun kämpillä pyörinyt, mutta jos huomenna keksisi jonninmoista liikkumista... Maha muutenkin ollut aika pinkeä.
Kyllä meitä täällä vähän alkaa olla, kun tekstiä ei päivän mittaan synny juuri mitään!