Marrasmammat 2008

[helmipelmi :)]

Hei naiset! ja spesiaalisti Sonatar!!

Mun kirjoittamiset on jääneet jotenkin, vaikka olenkin aina käynyt lukemassa muiden kirjoituksia. On meneillään sellainen seesteinen kausi, ettei oikein mitään merkittävää tunnu tapahtuvan.Paitti perinteiset jokapäiväiset ajatukset: Millos se mammaloma alkoikaan? Millon saan jäädä vaan nukkkumaan aamulla? Miten saan pidettyä työmotivaation edes auttavalla tasolla lokakuun alkuun asti?...

Mä kävin neuvolassa viikolla 27 ja seuraava neuvola vasta 14.9...sillon vk 27 Sf-mitta oli käyrän yläpuolella komiasti mutta lääkäri sanoi ettei mitään hätää, sillä sinä pystyt kyllä synnyttämään hieman isommankin lapsen!! Tavallaan oli helpotus kuulla että vartaloni soveltuu hyvin synnyttämiseen, mutta samalla jäi pieni pelko että entä jos sisälläni kasvaa aivan valtava vauva.

Moni muukin on kertonut unistaan, mä olen myös nähnyt unia (ihan siis vasta viime aikoina) missä vauva onkin jo aika iso ja viime yönä sillä oli VIIKSET kun se syntyi Aamulla mua nauratti aika paljon - Onkohan meidän pojulla amisviikset het alusta alkaen, me akateemiset vanhemmat oltais ihmeissään hih hih kun huvitti tosiaan.

Vointi siis ollut hyvä, mutta motivaatio työhön NOLLA!
Mutta onneksi aika on alkanut valua tiimalasissa jo paljon nopeammin kun alkuunsa, joten eiköhän tämä tästä iloksi muutu!

Ihanaa iltaa kaikille.

Helmipelmikelmitelmi 29+2

 

[Sonatar]

Helmi, naureskelimme mieheni kanssa tuota sinun unta! Kaikkea se alitajunta ja mielikuvitus teettää!!!

Unohdin muuten raportoida, että tiistaina tuli todistetusti ensimmäistä kertaa rinnoista nestettä, eli harjoitukset myös sillä osastolla ovat alkaneet! Odottelinkin, että milloin alkaa jotain tapahtua, kun koon puolesta eivät ole niin mahdottomasti kasvaneet.

Äitiysjooga oli muuten ihan kiva kokemus, vaikka eka kerralla ei paljon ehditty tekemään ja aika meni vähän liikeratoja hakiessa. Repesin ihan täysin kun meidän piti lopuksi rentoutua niin, että nostetaan jalat seinälle ja takamus on seinässä kiinni. Helpommin sanottu kuin tehty! Yritin ähkiä lähemmäs seinää, ei onnistunut selällään eikä kyljellään, olo oli kuin selällään olevalla kilpikonnalla! Aloin nauraa ihan hervottomasti omaa avuttomuuttani. No, pääsin lopulta suht lähelle ja sitten koko homma loppuikin jo! No, ensi kerralla paremmalla onnella.

Täällä myös lasketaan viikkoja äitiyslomaan, vielä viisi viikkoa jäljellä! Aika menee kyllä töissä tosi nopeasti, tämäkin viikko hävisi vaan jonnekin. Kiva aloittaa ä-loma yhtä aikaa miehen kanssa, hän on myös lomalla tuolloin viikon. Suunnitelmissa on silloin muuntaa työhuone lastenhuoneeksi, lähinnä tarkoittaa että tietokone + pöytä siirtyy muualle.

Päätös ä-pakkauksesta ja avustuksista tuli keskiviikkona, nyt vain odottelen postin ilmoitusta sen saapumisesta.

Rentouttavaa viikonloppua kaikille!
t. S & Ö rv 29+3

 

[barbalala]

Heh, kaikkea se unimaailma teettääkin ! Ja Sonatarella oli hauska joogatunti. Kyllä sitä itse kukin aina vaan kömpelömmäksi tulee. Olen just lähdössä töistä ja saa taas mies hieroskella tämän ankkaemon turvonneita jalkoja. Kyllä sitä aikamoiseksi lylleröksi itsensä taas tuntee..

Eipä minulla mitään ihmeellistä, tulin vaan toivottamaan kivaa viikonloppua! Ja olisi tosiaan ihan kiva kuulla teidän taustailijoidenkin kuulumisia..

Viikonloppuja ja vointeja kaikille!

barbalala ja pikkuinen rv 30+3

 

[Tuulen Poikanen]

Heips vaan!

Mitäs teidän viikonloppuun kuuluu?
Itse kävin herättyäni koiran kanssa vajaan tunnin tepastelulla ja kyllä sitä taas huomasi, ettei olla niin voimissaan kun ennen. Vaikka matka ei ole pitkä, niin johan puolessa välissä alkoi ristiselässä ja alamahassa tuntumaan. Unohtui tukivyö laittaa. En oikeen muista käyttää sitä, kun en ole ollut varma, että onko sillä vaikutusta. Ilmeisesti on, kun sen puuttumisen heti huomaa!

Ilma oli ihana ja nautin ulkoilusta täysin siemauksin, päätin vaan vähän levähtää lenkin jälkeen ja istahdin tähän koneelle. Jaksaa sitten taas tehdä vähän kotihommia. Vaikka en ole koskaan ollutkaan mikään himomarjastaja, niin tänä syksynä on kyllä kovasti haluttanut käydä mustikassa... Epäilen vaan, että onkohan se kovin hyvä idea lähteä kyykkimään sinne metsään. Jo kotona enemmistä kyykkimisistä menee selkä. Pitäis löytää niin hyvä mustikkapaikka, että ei tarvis kuin istua keskellä ja poimia sieltä ympäriltä Ovat tainneet mustikat jo mennä..

Mukavaa viikonloppua kaikille!

Tuulen poikanen rv 28+4

 

[oona76*]

Hui! Lueskelin syys-ja lokakuisten ketjuja ja siellähän ollaan kohta tositoimissa. Tajusin, että kohta me ollaan vuorossa ihan oikeasti:-O

Alkais vaan jo toi äippäloma. Saikulla olin neljä päivää väsyn takia ja teki kyllä hyvää. Huomenna aloittaa sijaiseni, joka vielä pitäisi jaksaa perehdyttää. Kattoo sitten, josko taas saikkua tarvitsee hakea. Mutta on se vaan hurjaa, että enää kahdeksan viikkoa laskettuun aikaan.

Onko muilla vielä alkanut tuntua selinmakuu tukalalta? Itse olen viimeisen viikon aikana huomannut, että ihan hirmu kauan en jaksa esim. lukea selälläni. Tulee sellainen pakahduttava tunne kaulalle ja sitten on noustava tai mentävä kyljelleen.

Mukavaa alkavaa viikkoa kaikille!

t.oona ja tytsy 32+0

 

[Malvia]

Hei joukolle,

uusi viikko alkakoon.

Koetan estää flunssan uutta tuloa, siksi olo on jotenkin rampa. Liikkuakaan ei uskalla. Toivottavasti muualla ollaan terveinä.

Oletteko muutne käyneet raskaudenajan hammaslääkärissä? Minulla oli pitkästä aikaa tarkastus ja hyvä että oli: nyt on aika hoitaa ikenet kuntoon ennen kuin kuukaudne päästä "ne vuotavat verta vaikket tekisi mitään". Eli limakalvojen verestäminen vaikuttaa tietenkin kaikkiin limakalvoihin ja kuulemma veta saa sylkeä hyvinkin helposti, mutta sille ei voi tehdä mitään.

Ajattelimme hankkia vaunut, ehkä Emmaljungat, viimeisistä alennusmyynneistä. On kyllä harmi, että niillä on vain yksi maahantuoja, joka pitää hinnat aika katossa. Jos oikein ymmärsin, ov-hinnat nousevat vuodenvaihteessa. Mutta kaupunkiajoon sopivat kevyet rattaat koppineen olisivat hakusessa.

Ja se täytyy vielä todeta, että minä kyllä pidän tämän vuoden äitiyspakkauksesta. Ne vaaleat ja keltaiset sävyt ovat ihan ok, en toivoisikaan mitään sukupuolivärejä enkä ole niin vihreän perään. Kunhan pääsisi käyttämään jo!

Malvia rv 30+

 

[Sonatar]

Tervehdys siskot!

Tuulen poikanen mietit marjastamista: minä kävin muutama viikko sitten mustikassa ja nyt víime viikonloppuna puolukassa. Ihan hyvin jaksoin, tosin matka metsään oli lyhyt ja huolehdin siitä, etten kyyki mättäisi tuntitolkulla. Enemmänkin selkään minulla kävi marjojen siivoaminen. Tuli kuitenkin hyvä fiilis kun pakkasessa on nyt marjoja moneen lähtöön talven varalle. Käy tämä on osa sitä pesänrakennusta... Vielä ei siis ole myöhäistä, jos vain paikat kestää ja hyviä ilmoja riittää.

Barbalala, minua käy niin sääliksi nuo sinun jalkasi! Toivottavasti jaksat vielä taapertaa, vaikka vaikeaa onkin. Itse olen säästynyt vielä (koputtaa puuta) pahemmilta turvotuksilta, mutta kyllä tässä ehtii.

Malvia kyselit hammaslääkäristä. Minä varasin ajan hammastarkastukseen heti ekan neuvolakäynnin jälkeen kun sitä suositeltiin. Meillä kun vaan julkiselle pääsy on kiven alla, noinkohan edes houtotakuun piiriin ehdin tarkastukseen? Edelleen siis odottelen aikaa ja jos huonosti menee, en ehti tarkastukseen ennen vauvan tuloa. Meillä täällä vielä sanottiin, että raskaanaolevia ei kohdella mitenkään erityisasemassa olevina hammashoidon suhteen, niin kuin olen ymmärtänyt että joillain paikkakunnilla tehdään. Tyypillistä!

Huomenna rv 30 täynnä, jipii!
t. Sonatar rv 29+6

 

[oona76*]

Nostan Sonatar sulle hattua, että olet jaksanut kyykkiä marjamättäillä. Minulle se ei tullut heinäkuun lopulla kuuloonkaan, saati sitten nyt:-O

Ja taas väsyttää...blaah.

 

[oona76*]

Nostan Sonatar sulle hattua, että olet jaksanut kyykkiä marjamättäillä. Minulle se ei tullut heinäkuun lopulla kuuloonkaan, saati sitten nyt:-O

Ja taas väsyttää...blaah.

 

[Tuulia-70]

Heippa ja mukavaa viikonalkua!

En ole käynyt kirjoittelemassa, kun tuntuu ettei mitään juuri ole tapahtunut. Kuulumisia käyn kyllä päivittäin lukemassa .
Maha kasvaa ja painoa on tullut lähes 10 kg lähtöpainoon lisää, käääääk. Tuntuu kyllä tuo ylimääräinen paino, melkein pitää olla vaan lenkkarit jalassa, muut kengät puuduttaa jalkapohjat kiitettävästi. Onneksi huomenna pääsee jalkahoitoon .

Ihana sää oli viikonloppuna, ulkoiltiin ja fillaroitiin miehen kanssa. Vauvan vaatteita olen myös pessyt, pitäs vielä viikata kaappiin. Hankinnoista puuttuu vielä itkuhälyttimet, olisko kellään antaan hyviä vinkkejä? Mahdottomasti on erilaisia hälyttimiä, vaikea tehdä päätöksiä. Ja tietysti kaikkea pientä sälää, mm. vaippoja, rasvoja, harsoja ym. pitää vielä ostaa. Vaunut ja pinnis saadaan, ne käydään noutamassa sukulaisilta tuossa lokakuun loppupuolella vasta.

Töissä pitäisi vielä jaksaa kuukauden verran. Olo on kyllä hyvä tehdä töitä, mutta mullakin alkaa tuo motivaatio olla ihan nollassa....
Taidankin tästä alkaa valmistautumaan iltapäivän jumppatunnille.

Mukavaa viikkoa
Tuulia, 29+5

 

[jonsku79]

Täälläkin odotellaan vaan äitiysloman alkua. Tämä viikko meneekin lomaillessa.
Selkäkipu on nyt taas pahentunut. Särkylääkettä pakko syödä pahinpaan kipuun. Kipu on siinä alaselässä ja ristiluun molemmilla puolilla. Perjantain olin pois töistä kivun takia. Saa nähdä, miten ens viikolla töissä menee. Täytyy ottaa pilates-dvd varovasti esille. Neuvolan mukaan kipu johtuu lantion löystymysestä ja siitä, että töissä joutuuu seisomaan, kyykkimään, kumartelemaan ja nostelemaan ihan liikaa. Ei kyllä yhtään huvittaisi mennä enää töihin nostelemaan.

Neuvolan perhevalmennukset on käyty. Eipä niissä kovin tähdellistä tietoa jaettu. Vauvan hoito on jo entuudestaan tuttua. Enemmänkin se oli sellaista miehen kanssa keskustelua herättävää. Miehelle tietysti oli paljon uuttakin tietoa. Saatiin vielä Helistimen dvd vauvan odotuksesta, synnytyksestä ja hoidosta. Huvittavia kysymyksiä tuli mieheltä aina siinä välissä, kun katsottiin kotona filmiä. Ja olihan se aika suloinen, kun se niin innokkaasti keskittyi ja mietti joka asiaa.

Lokakuussa on sitten synnytyssairaalan omat valmennukset. Niitä odottelenkin mielenkiinnolla. Ensi viikolla pitäisi saapua vaunut ja turvakaukalo.

 

[jonsku79]

Laitetaan tällekin sivulle:

Hippo-78: LA 1.11.2008, esikoinen
Aurinkoinen99: LA 1.11.2008, esikoinen
nn08: esikoinen, LA n. 1.11.2008
Oona76: LA 2.11.2008, esikoinen
nalle-- LA 2.11.2008, esikoinen
Mariah: poika 01/06 LA 4.11.2008
Misai82: tyttö 11/05 LA 5.11.2008
Möykky08: poika 10/06 LA 5.11.2008
henriikka73: poika 05/94, tyttö 12/95, LA 9.11.2008
Karvakuono: poika 06/07 LA 10.11.2008
Arabis: poika 11/06 LA 10.11.2008
barbalala: esikoinen LA 11.11.2008
Ainikki: esikoinen LA 13.11.2008
Viljonkka: esikoinen, LA 13.11
MaMaLi: esikoinen, LA 13.11.2008
Pilvikirsikka-80: poika 06/07, LA 15.11.2008
Sacha: esikoinen LA 15.11.2008
Sanna: poika 08/06, la 16.11.2008
Rouva H: poika 04/07, la 17.11.2008
Sonatar: esikoinen LA 18.11.2008
Helmipelmi: esikoinen LA 18.11.2008
Tuulia: esikoinen LA 19.11.2008
mamma 87: esikoinen LA 20.11.2008
Sade81: esikoinen LA 21.11.2008
Tirl: poika 10/06, la 22.11.2008
Malvia: esikoinen, LA noin 25.11.2008
Tuulen Poikanen: esikoinen, LA 25.11.2008
Brogan: esikoinen LA 27.11.2008
Minea 77: tyttö 06/04, LA 15.11.2008
Jonsku79: esikoinen LA 30.11.2008 (poika)[/quote]


Olinkin tippunut listalta jostain syystä...

 

[Tuulen Poikanen]

Hei vaan!

Juu puolukassa käytiin mekin eilen. Otin liian pienen astian mukaan, kun ajattelin, että 'ei sieltä kumminkaan paljoa löydy'. Mulla kävi myös niin, että ei tarvinu kun autosta nousta niin johan oli puolukkaa vaikka kuinka Onneksi oltiin syrjäisillä alueilla, että viitsi siitä läheltäkin poimia. Mutta täytyy vielä tällä vkolla hakea ne loput puolukat sieltä pois, harmitti oikein jättää niitä sinne. Toivottavasti ne sielä säilyy siihen asti.

Tosin siellä marjassa ei selässä tuntunut, mutta illalla kyllä selkä muistutteli olostaan. Täällä on sama homma kuin jonskulla, että selkä alkanut vihoitella. Onneksi olen lomilla, että voi touhuta oman jaksamisen mukaan. Alkaa vaan tuntua, että selkä ei tykkää tuon masun painosta, vaikka kuinka välttelisin kyykkimisiä yms. Muutenkin on skolioosia selässä niin varmaan tuo lisäpaino on aika huonoksi sille. Ja myös jalat väsyvät täällä aika nopeaa.

Hammaslääkärin varasin heti keväällä ekan neuvolan jälkeen ja sain ajan kesäkuulle. Meillä myös sanottiin, että ei raskaana olevat pääse sen aikaisemmin kuin muutkaan. On näköjään kahdenlaista toimintaa, koska tällä nykyisellä asuinpaikkakunnallani taas raskaana olevat pääsevät kuulemma jonojen ohitse hammaslääkäriaikoja varatessaan. Tuota miestä olen myös hoputtanut koko kesän varaamaan oman aikansa hammaslääkärille, mutta ei se oikein saa aikaiseksi. Olisikohan jonkinlaista kammoa ilmassa..

Onko muilla tuota turpoamista havaittu? Ystäväni oli omassa raskaudessaan tässä vaiheessa erittäin turvoksissa ja olen miettinyt, että onkohan se yksilöllistä kun minulle ei ole turvotuksia vielä tullut. Vai ehtiihän ne vielä ilmestyä tietenkin, täytyy olla vaan onnellinen kun ei vielä ole mitään ollut.

Tuulen Poikanen 28+6

 

[bombera]

Hyvää alkanutta viikkoa kaikille!

Hammaslääkärissä käytiin tarkastuksessa myös melkein heti ekan lääkärikäynnin jälkeen ja kuukausi sitten laitoin kaksi paikkaa yksityisellä. Harjaan nykyisin hampaat neljästi päivässä, ja hammaslankaa kuluu. Mulla on aina ollut huono hammaslaatu niin pelkään että tulee reikiä kaksinverroin..

Selkäkipuja on ja ei voi istua eikä seistä pitkään, vähän väliä pitää vaihtaa asentoa.
Menisi nopeammin vaan tämä aika, ensi kuussa vasta on synnytysvalmennus. Meillä hankittuna vain ne erittäin perus-perus-tarvikkeet, kaikki muu vielä saa hetken odottaa

Eipä ole oikein mitään uutta tapahtunut, täällä on kylän fiestat menossa, on tivolia ja markkinaa.. táytyy lähteä kävelemään ja katselemaan myyntikojuja.

B vko 30+6

 

[Minea 77]

Tiistaita!

Mä en ole hammaslääkärissä käynyt tän raskauden aikana. Silloin esikoista odottaessani tuli käytyä.
Tänään oli terveydenhoitajalla, sydän-äänet kuului hienosti ja sf- mitta oli 27cm.
Mulle tehtiin kans se täälläkin jonkun mainitsema "perheväkivalta"-testi.
Kyseli kysymyksii ja sit antoi sellaisen esitteen.
Mainitsi muuten et, se väkivalta-testi tehdään aina kaksin äidin ja terveydenhoitajan kesken, eli ne joille sitä ei ole tehty onko mahdollisesti tuleva isukki ollut aina neuvolakäynneillä mukana?
Mitään erikoista ei kuulemma löytynyt

Tähän asti aika rauhallisesti masussa viihtyvä vauva on innostunut jumppailemaan normaalia enemmän, ja masu liikkuu puolelta toiselle välillä, tuntuu jännälle!
Edelleen on niin sanotussa "poikkitilassa" eli sivuttain, mutta terveydenhoitaja lohdutteli et vielä on aikaa kääntyillä vaikka mihin suuntaan. Ns. Maitoa tihkuu pikkusen jo, tosin pääasiassa vaan toisesta rinnasta..

Mitään kummempia hankintoja en ole viel vauvalle tehnyt, sellaisen "pörröisen nallekorvallisen". haalarin sorruin ostamaan, kun oli NIIN suloinen! ja Esikoisen yhdistelmät olen purkanut ja pessyt kangasosat. Lastentarvikeliikkeessä kävin kyselemässä sitä pehmeätä kantokoppaa. Siinä 50 ja 150 € välissä huitelevat. Sitä seisomalautaa en pöhkö sit tietenkään enää muistanut kysyä, no ehtiihän tässä.

Mulla olis aika tarkkaan vielä kuukausi töitä jäljellä ja sit saan vihdoin aloittaa mamma-loman. Vähän alkaa selkä ja jalat väsyä istumiseen, mutta keksin kaikkia jaloittelu-asioita välillä niin helpottaa!

Mietin sitä haalari-hommeliakin, että hankkiiko sitä sitten suosiolla sellaisen talvihaalarin vauvalle jonka saa kätevästi laitettua myös turvaistuimeen, vai liekö ns. normaali parempi vaihtoehto.
Pikkuruisia vaippoja ja ehkäpä muutama tuttipullo tulee varmaankin myös hankittua jossain vaiheessa. Ihanaa kun saa kohta alkaa miettimään oikein tosissaan noita hankintoja ja alkaa pesemään pikkuruisia vaatteita!!

Tällaisia ajatuksia tänään.

-Minea 77- rv 30+3

 

[Sonatar]

Ainakin Jonsku ja Bombera kärvistelee selkäkipujen kanssa, harmin paikka. Toivottavasti saatte apua vaivoihin, auttaisiko tukivyö, fysioterapia tai joku muu? Selkäkipu on kyllä ikävä vaiva, se kun ei anna oikein tehdä mitään.

Minea, meidän juniori hytkyttelee myös mahaa todella aktiivisesti! Maha on kyllä hauskan näköinen, töissä joudun palavereissa pitämään käsiä mahan päällä kun vastapäätä istuvien huomio kiinnittyy siihen enemmän kuin itse asiaan!

Me saimme äitiyspakkauksen tänään! Olimme kuin pienet lapset jouluna, kävimme kaikki tavarat läpi innosta hihkuen. Mies jutteli sitten masulle mitä kaikkea siellä oli niin vauvalle kuin vanhemmillekin... Tai siis jätti sen vanhempien osuuden kertomatta, asia kuulemma ei koske poikaa vielä kahteenkymmeneen vuoteen!

t. S 30+0 (JEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!)

 

[sacha]

Hei kaikki marraskuulaiset!

En ole kirjoitellut tänne mitään kuukausiin, kun ei ole tuntunut olevan mitään ihmeempää raportoitavaa raskauden suhteen. Muutenkin olen yrittänyt ottaa vähän etäisyyttä netistä, ja etenkin näistä odotussivuista, ettei koko elämä pyörisi ihan vaan tämän raskauden ympärillä. Vaikka sitä se kyllä tekee, tein sitten mitä hyvänsä, nähtävästi. Olen kyllä silti lueskellut aika säännöllisesti kuulumisianne ja raskauksien etenemisiä. Hauskaa, että kaikilla näyttää olevan asiat ainakin päällisin puolin hyvin.

Vime viikolla tapahtui sitten kuitenkin sellaista, mistä halusin täälläkin kirjoittaa. Jouduin nimittäin aika vaaralliseen auto-onnettomuuteen moottoritiellä, mutta onneksi selvittiin vauvan kanssa, kuin ihmeen kaupalla tosin, pelkällä (elämäni) säikähdyksellä. Oikealla puolellani ajanut autoilija vaihtoi täysin katsomatta kaistalleni juuri kun olin kohdalla, ja väistöliikkeen seurauksena autoni sinkoutui vasten keskikaiteita, meni useamman kerran ympäri (ei kuitenkaan katon kautta), ja lopulta ajautui nurmikaistaleen kautta toiselle tielle vievälle ulostulorampille, jolla lopulta sain auton uudelleen hallintaan.

Kaikki tapahtui niin nopeasti, ja samalla se tuntui ikuisuudelta, mielessä vain yksi asia: nyt menetin vauvan. En ole luultavasti ikinä kokenut mitään yhtä kamalaa. Mutta todella, loppu hyvin, kaikki hyvin; olin sairaalassa vielä kahtena päivänä jälkitarkastuksissa, ja vauva voi hyvin, ja se jos mikä on tärkeintä.

Täytyy myöntää, etten ole oikein vieläkään täysin palautunut kaikesta tuosta, vaikka siitä on jo melkein viikko. En tahdo saada öisin nukuttua, kun päässä pyörii vaan, kuinka lähellä oli, ettei meidän elämä muuttunut painajaisuneksi vauvan menettämisen myötä. Mieltä kalvaa myös jonkin verran onnettomuuden aiheuttaneen naisen välinpitämättömyys. Sain nimittäin vasta jälkeenpäin tietää, ettei tämä ollut edes pysähtynyt, saatika ilmoittanut onnettomuudesta poliisille. Tavatessani hänet poliisiasemalla, ei hän kysynyt vointiani, ei pyytänyt anteeksi. Oli ainoastaan huolestunut vakuutusbonuksistaan, jotka nyt mahdollisesti menettäisi... Meitä on tosiaan joka lähtöön, ja ehkä sitten odotan liikoja toisilta ihmisiltä, mitä tulee empatiaan ja sosiaalisiin taitoihin, mutta täytyy sanoa, että tuollainen käytös tuntui tosi pahalta. Minä meinasin menettää vauvani, ja toinen kehtaa puhua bonuksista.

Meillä oli siis todella onni myötä, ja tapahtunut pisti kyllä jälleen kerran asiat kertalaakista takaisin tärkeysjärjestykseen. Nähtäväksi sitten jää, kauanko kestää, ennen kuin pikkuasioista nalkuttaminen ja valittaminen taas alkaa, heh.

Olen kyllä nyt enemmân kuin koskaan kärsimätön näkemään vauvan "ihmisten ilmoilla". En enää millään jaksaisi olla raskaana. Tunnen itseni ihan Teletapiksi taapertaessani ympäriinsä raskaushaalareissani, sohvalta ylösnousu vaatii jo oman taktiikkansa, ja jos makaan selâlläni, tunnen itseni kumoon kellahtaneeksi koppakuoriaiseksi, joka ei tahdo päästä omin avuin ylös. Tuntuu vähän siltä, että nämä pari vikaa kuukautta tulevat olemaan ne kaikkein hidastempoisimmat. Mitens teistä muista? Nautitteko autuaina ja täysin siemauksin joka hetkestä, vai oletteko kärsimättömiä kärvistelijöitä, kuten minä?

Hyviä vointeja kaikille, toivoo
Sacha

 

[sacha]

Hei kaikki marraskuulaiset!

En ole kirjoitellut tänne mitään kuukausiin, kun ei ole tuntunut olevan mitään ihmeempää raportoitavaa raskauden suhteen. Muutenkin olen yrittänyt ottaa vähän etäisyyttä netistä, ja etenkin näistä odotussivuista, ettei koko elämä pyörisi ihan vaan tämän raskauden ympärillä. Vaikka sitä se kyllä tekee, tein sitten mitä hyvänsä, nähtävästi. Olen kyllä silti lueskellut aika säännöllisesti kuulumisianne ja raskauksien etenemisiä. Hauskaa, että kaikilla näyttää olevan asiat ainakin päällisin puolin hyvin.

Vime viikolla tapahtui sitten kuitenkin sellaista, mistä halusin täälläkin kirjoittaa. Jouduin nimittäin aika vaaralliseen auto-onnettomuuteen moottoritiellä, mutta onneksi selvittiin vauvan kanssa, kuin ihmeen kaupalla tosin, pelkällä (elämäni) säikähdyksellä. Oikealla puolellani ajanut autoilija vaihtoi täysin katsomatta kaistalleni juuri kun olin kohdalla, ja väistöliikkeen seurauksena autoni sinkoutui vasten keskikaiteita, meni useamman kerran ympäri (ei kuitenkaan katon kautta), ja lopulta ajautui nurmikaistaleen kautta toiselle tielle vievälle ulostulorampille, jolla lopulta sain auton uudelleen hallintaan.

Kaikki tapahtui niin nopeasti, ja samalla se tuntui ikuisuudelta, mielessä vain yksi asia: nyt menetin vauvan. En ole luultavasti ikinä kokenut mitään yhtä kamalaa. Mutta todella, loppu hyvin, kaikki hyvin; olin sairaalassa vielä kahtena päivänä jälkitarkastuksissa, ja vauva voi hyvin, ja se jos mikä on tärkeintä.

Täytyy myöntää, etten ole oikein vieläkään täysin palautunut kaikesta tuosta, vaikka siitä on jo melkein viikko. En tahdo saada öisin nukuttua, kun päässä pyörii vaan, kuinka lähellä oli, ettei meidän elämä muuttunut painajaisuneksi vauvan menettämisen myötä. Mieltä kalvaa myös jonkin verran onnettomuuden aiheuttaneen naisen välinpitämättömyys. Sain nimittäin vasta jälkeenpäin tietää, ettei tämä ollut edes pysähtynyt, saatika ilmoittanut onnettomuudesta poliisille. Tavatessani hänet poliisiasemalla, ei hän kysynyt vointiani, ei pyytänyt anteeksi. Oli ainoastaan huolestunut vakuutusbonuksistaan, jotka nyt mahdollisesti menettäisi... Meitä on tosiaan joka lähtöön, ja ehkä sitten odotan liikoja toisilta ihmisiltä, mitä tulee empatiaan ja sosiaalisiin taitoihin, mutta täytyy sanoa, että tuollainen käytös tuntui tosi pahalta. Minä meinasin menettää vauvani, ja toinen kehtaa puhua bonuksista.

Meillä oli siis todella onni myötä, ja tapahtunut pisti kyllä jälleen kerran asiat kertalaakista takaisin tärkeysjärjestykseen. Nähtäväksi sitten jää, kauanko kestää, ennen kuin pikkuasioista nalkuttaminen ja valittaminen taas alkaa, heh.

Olen kyllä nyt enemmân kuin koskaan kärsimätön näkemään vauvan "ihmisten ilmoilla". En enää millään jaksaisi olla raskaana. Tunnen itseni ihan Teletapiksi taapertaessani ympäriinsä raskaushaalareissani, sohvalta ylösnousu vaatii jo oman taktiikkansa, ja jos makaan selâlläni, tunnen itseni kumoon kellahtaneeksi koppakuoriaiseksi, joka ei tahdo päästä omin avuin ylös. Tuntuu vähän siltä, että nämä pari vikaa kuukautta tulevat olemaan ne kaikkein hidastempoisimmat. Mitens teistä muista? Nautitteko autuaina ja täysin siemauksin joka hetkestä, vai oletteko kärsimättömiä kärvistelijöitä, kuten minä?

Hyviä vointeja kaikille, toivoo
Sacha

 

[Tuulen Poikanen]

Meille ei ole tuota väkivaltatestiä tehty. Ja mies on ollut mukana tässä nykyisessä neuvolassa vain kerran, että ei ole siitäkään johtunut. Tosin, meidän neuvolatäti on vähän sen oloinen, että en ihmettelisi vaikka olisi unohtanut. Todella mukava hän on ja kokenut yms. mutta välissä on sellainen olo, että keskittyy puhumaan enemmän ihan omista asioistaan. Toki niistäkin on kiva jutella, mutta aika on rajallista ja olen siellä raskauteni takia.

Voi kauhea, mitä sacha olet kokenut! Ja kuinka välinpitämätön toinen osapuoli on ollut! Olen aivan järkyttynyt puolestasi.. Onneksi teille ei käynyt mitään.
Itse olen ajanut alkuraskauden aikana paljon pitkää matkaa ja kyllä sitä tuli monesti mieleen, että vaikka itse onkin varovainen, voi joku muu välinpitämättömyydellään tai varomattomuudellaan aiheuttaa onnettomuuden. Onneksi teillä oli onni myötä ja kuinkaan ei loppujen lopuksi teille käynyt.. Järkytyksestä toipuminen voikin viedä sitten vähän pitemmän aikaa.

Itsekin odotan malttamattomana jo marraskuuta, että saisin vauvan syliin. Tämä 'vajaalla toiminnolla' eläminen on kyllä välissä aika hankalaa. Omat ajatukseni ovat ristiriitaisia, toisaalta haluaisin olevan jo marraskuu ja toisaalta taas säikähdän, kun muistan, että se marraskuu on jo ihan kohta! Enää niin ja niin vähän aikaa! Minun on vaikeaa hyväksyä se, etten pysty enää samanlaiseen elämään kuin ennen tätä masua. En pysty tekemään sitä sun tätä ja tuota samalla teholla tai tempolla kuin ennen. Välissä se on turhauttavaa, mutta onneksi mies lohduttaa ihanasti, että ei mene enää kauaa, niin sitten meidän vauva on tuossa sylissä. On ollut liikuttavaa huomata kuinka mieheni huolehtii jaksamisestani. Joskus kun en oikein itsekään huomaa tekeväni liikaa, hän kysäisee, että jokos soitetaan synnärille, että täältä tullaan jo synnyttämään? Siihen yleensä loppuu liika touhuamiseni.

Tuulen Poikanen 29+0

 

[helmipelmi :)]

Ihanaa keskiviikkoa kaikille!
Kirjoittelen kuulumisia kunhan ennätän - kiireisenä pitää tämä työnaisen elo ja pesänrakennus

Helmipelmi 30+1!!!! OON KOLOMEKYMPPINEN.OON KOLOMEKYMPPINEN - TAKANA ON LUJA PUTKI RASKAUSKILOJEN (10kg)

 

[Sonatar]

Sacha, onneksi selvisitte kolarista pelkällä säikähdyksellä!!! Ihan kauheaa kun miettii, mitä kaikkea olisi voinut tapahtua. Meitä on niin moneksi, toiset ihmiset vaan eivät ota mitään vastuuta tekemisistään. Tämä näkyy kyllä liikenteessä joka päivä. Toivon sydämeni pohjasta teille onnellista ja positiivisessa mielessä tapahtumaköyhää loppuraskautta! Asia varmasti pyörii mielessä vielä pitkään, mutta toivottavasti saat sen painettua pikku hiljaa taka-alalle.

Minua on alkanut askarruttaa näin loppua kohti kaikki ne asiat, mitkä voivat mennä vielä pieleen. Jotenkin tähän saakka on elänyt niin "huolivapaana", alkuraskaus meni hyvin, ultrissa kaikki ok jne. Mutta nyt olen alkanut miettimään kohtukuolemaa, kaikkea sitä mitä voi mennä synnytyksessä pieleen ja sitten tietysti sen ajan vaaroja kun lapsi on jo sylissä. Ihan hölmöähän tätä on etukäteen murehtia, mutta kai nuo hormoonit tekevät myös tätä. Emo suojelee pentujaan...

Hyvä me Helmi!!!
t. Sonatar rv 30+1

 

[Minea 77]

Sacha: Oi hirmuista mitä olette joutuneet kokemaan!!
Ihanaa että kaikki on kuitenkin nyt hyvin, koitat nyt käsitellä tapahtuman itsellesi mahdollisimman selväksi ja muistaa että teille kävi loppujen lopuksi hyvin ja yritä jatkaa elämääsi ja ihanaa odotustasi!
Ns. pirujen maalaileminen seinille on ehkä huono vaihtoehto, elmässä tulee yllätyksiä ja niille me ei voida mitään. Mutta kun ollaan itse ainakin varoavaisia( kuten sanoit noille muille hölmöilijöille esim. liikenteessä ei tosiaan voi mitään..) uskon että elämästä selvitään hengissä.

Ja tuosta vauvan ilmoille saamisesta, ymmärrän että haluaisit nähdä sen söpöläisen jota sisälläsi kannat ja joka ilmoittelee säännöllisesti olostaan siellä.. ihastele nyt kuitenkin masuasi vielä, kun sitä et tästä vauvasta saa enää takaisin kun vihdoin näet hänet Ehkä seuraavista saat vielä kokea samat tunteet jos aiotte ( tai mahdollisesti luoja suo vielä..)hankkia lisää katrasta.

Nyt ei ehdi työkiireiltä enempää kirjoittelemaan..

Ei mitään, pidetään lippu korkeella mammat!!

-Minea-

 

[Tuulia-70]

Sacha, onneksi selvisitte kolarista pelkällä säikähdyksellä. Selvää tietysti on että ajatukset pyörii asian ympärillä vielä pitkään jälkeenkinpäin. Jaksamista
Helmin ja Sonattaren tavoin tänään tuli täyteen 30 viikkoa ja neuvolan vaa'an mukaan myös 10 ylimääräistä kiloa
Mukavaa viikonjatkoa
toivottaa Tuulia rv 30+0

 

[barbalala]

Hei taas!

Ihan ensiksi pitää Sachalle lähettää virtuaalihalaus kokemasi jälkeen. Onneksi teillä oli suojelusenkelit matkassa, sinulla ja vauvalla.

Kiitos Sonatarelle myötäelämisestä, kunhan vielä jaksan töissä olla seuraavat vajaa 4 viikkoa, niin sitten varmasti turvotuskin jaloissa helpottaa (?) kun ei tarvi olla montaa tuntia päivässä jaloillaan.

Oona: täälläkin on selinmakuu alkanut olla vähän tukalaa. Lähinnä huomaa sen siitä, että happi alkaa ns. loppumaan eli hengitys vaikeutuu, jos on pidempään selimakuulla. Selkäkin on kipuillut ja eriyisesti kyljet, jos istuu kauan. Vatsa on jo niin iso, että se painaa ihan kiitettävästi vähän joka paikkaan ..

Malvia: olen myös ollut siellä hammaslääkärissä, tai siis lähinnä hammashoitajalla, joka tsekkasi onko kaikki ok ja olihan se suuvärkki ihan kunnossa. Raskauden jälkeen kehotti menemään sitten varsinaiselle lääkärille.

Oltiin synnytysvalmennuksessa ja siellä katsottiin nyt sitä synnytysvideota. Minähän ihan liikuituin ja nieleskelin kyyneliä, niin suloisia ne vastasyntyneet olivat!! Ajattelin hiljaa mielessäni, että miltäköhän se meidän pikku "vesieläin" näyttää, kun on juuri putkahtanut maailmaan.

Jaha, nyt alkoi pikkuisella taas jumppajytä ja mulla on nälkä, pitää lähteä syömään!

barbalala ja pikkuinen rv 31+1 <3

 

[Mariah_]

Heippa pitkästä aikaa!

Täälläkin lähinnä taustailtu, kun ei mitään erityistä tunnu tapahtuvan. Raskausvaivat vaihtelee, mutta nyt jo pahoinvointi tuntuu helpottaneen ja oksentelu vähentyneen!!Uutena vaivana nyt useamman viikon ajan on ollut ripulointi ja suolistovaivat...täytynee nyt ensin kokeilla laktoosittomia tuotteita ja maitohappobakteereita.Toisilla vaivaa ummetus ja täällä vatsa toimii liiankin hyvin!!

Neuvolakuulumisia:

sf-mitta 32,5.....joten yläkäyrillä mennään edelleen!
hemppa 128 eipä lisärautaa tarvita
painoa nyt yhteensä tullut 10 kg!!
rr 130/83 hieman korkeampi mitä mulla normaalisti, mutta ei vielä liikaa

Vauva kääntynyt jo raivotarjontaan luultavasti, aivan varma terkka ei ollut. Parin viikon päästä tulee vakkari terkka takaisin niin katsoo asentoa vielä tarkemmin!Ehdin jo pelästyä ettei vauva meinaa ollenkaan kääntyä oikeaan asentoon, kun niin sitkeästi oli poikittain tai perätilassa!Tosin kerkiää vielä asentoa vaihtaa...
Meillä ei terkka ole mitään väkivalta testistä puhunut. Eka käynnillä vain tehtiin alkoholin kulutus testi.

Varattiin jo kuukauden päähän lääkäri aika synnytystapa arvioon ym. Että kyllä se synnytys vaan hurjaa vauhtia lähestyy!!Tosin olisin jo nyt aivan valmis synnyttämään, sen verran rupeaa vatsa ahdistamaan ja muumimamma kävely häiritsee!=)

Sacha: Voimia!!Kyllä tuollainen varmasti pelästyttää!Itsekkin liikenteessä välillä hirvittää, kun noita törttöilijöitä siellä riittää!!

Täällä jo "lomaillaan", syyskuun teen pelkkiä lyhyitä sijaisuuksia, joten työ työpäiviä ei välttämättä edes joka viikko ole. 28.9 sitten alkaa virallisesti mammaloma. Ihanaa kun saa viettää päivät rauhassa kaksin pojan kanssa, eikä tarvitse työasioita miettiä!Tosin näkyy sitten tuloissa kun ei täyttä kuukautta töissä ole, mutta kyllä sitä aina jotenkin pärjätään...

Mariah 32+1!! Alle 8 viikkoa laskettuun aikaan!!