Kiva että täällä on vähän piristynyt meininki
Tervetuloa mukaan Dijana!
Siitä parisuhteesta. Täälläkin usein tuntuu tältä:headwall: Meilläkään ei tunnu miestä häiritsevän ne öiset huutelut, tai vaikka sattuisikin siihen heräämään, ei nouse katsomaan. Tuntuu olettavan, että mun yksin kuuluu nousta tsekkaan tilanne. Joskus tästä miehelle mainitsinkin, perusteli sitä sillä, et hänen pitää aamulla jaksaa lähteä töihin. Joo, mut pitäähän munkin jaksaa aamulla herätä kun poika herättää. Ja kun asiaa oikein pohdin, niin se mieshän hitto soikoon nukkuu joka yö enemmän kun mä! Aika harvoin viikonloppuisinkaan nousee yöllä tai aamulla, kun poika huutelee. Viime viikonloppuna sellainen ihme kävi aamulla, viime kerrasta on tosi paljon aikaa. Olis tosi kiva, että mäkin saisin joskus edes nukkua kokonaisen yön ja vaikka aamulla vielä niin pitkään kun unta riittää.
Iltaisin on ihan kiitettävästi pojan kanssa, jonka aikaa mä teen niitä kotihommia. Meillä kun ei edelleenkään oikein ne päivisin pojan kanssa suju. Ei viihdy vieläkään kovin kauaa sitterissä tai peitolla lattialla katselemassa mun touhuja. Hetken ehtii jotain tehdä, kunnes taas pitää seurustella.
Eli oikeastaan kaikki se aika, jonka mies on pojan kanssa, mulla menee kotihommissa. Joskus olis kiva ihan vaan istua, ottaa kuppi kahvia ja vaikka lukea lehteä. Tosin oon kyllä alkanut tekeen niin, et kun poika on niillä pitkillä päikkäreillään ulkona, otan sen kupin kahvia ja istahdan hetkeksi, niinkuin nyt. Mies kyllä osaa ottaa sen oman aikansa, jolloin tekee niitä omia touhujaan.
Dijanan ja Napsukan imetysvaikeudet kuulostaa niin tutuilta. Napsukka saikin homman toimimaan ja Dijanallakin se onnistui paaaaljon paremmin kun meillä. Meillä myös poika oli viikon verran osastolla matalien sokeriarvojen takia. Siellä tietysti sai pullosta ruokaa, kun eihän mulla heti alussa maitoa tullut sellaisia määriä kun olis tarvittu. Eikä sitä lopulta tullut missään vaiheessa niin paljoa, että olisi pelkästään riittänyt. No, kotiin päästyä tietysti koitin imettää ja lisänä sitten sitä korviketta. Pojalla ei ilmeisesti ollut imuote oikeanlainen, kun ei paljon mitään tuntunut saavan. Eikä saatu mistään apua sen oikean otteen löytämiseksi. Lisäksi siihen maidon vähenemiseen varmasti vaikutti se mieletön väsymys, mikä mulla oli sen koliikin takia. Nukuin vuorokaudessa 3-5 tuntia vaan, sekin useassa eri pätkässä. Lopulta poika ei enää huolinut rintaa ollenkaan. Kyllä siinä monet itkut itki sekä äiti, että poika, kun väkisin yritin saada toista imemään. Neuvolassakin jo th suositteli, että lakkaisin yrittämästä, kun molemmilla meillä menee hermot sen kanssa. Lopulta sitten annoin periksi ja ollaan oltu pelkällä korvikkeella nyt. Täällä on itketty monet itkut sen imetyksen epäonnistumisen takia ja syyllistetty itseä siitä. Vieläkin se on aika arka asia.
Meillä on Dijanan kanssa varmaan samantyyppistä taustaa? Meillä myös tätä poikaa toivottiin monen monta vuotta ja vaikeuksien kautta vihdoin saatiin se. Luulen, että siksikin se imetyksen epäonnistuminen ottaa niin koville.
Puuh, tulipahan avauduttua! Kahvikuppi on tyhjä, joten pitänee kirmata taas niihin hommiin.