Tervehdys pitkästä aikaa!
Ollut kiirettä ja hoppua, kun keksittiin kuukausi sitten käydä varaamassa aika maistraatista ja häät pidettiin eilen... Olihan tuo jo aikakin, yhdessä kun olemme olleet jo 16,5v. Eipä voi ainakaan valittaa myöhemmin, ettei ehditty kunnolla tutustua toisiimme ennen viimeistä niittiä... B)
Nyt vetää sitten ryhtiä vasemmalle, kun nimettömässä painaa timantit ja identiteettikriisiä iskee päälle, sillä päätin ottaa miehen sukunimen, että olisimme koko perhe samannimisiä. Juhlat olivat pienet, mutta mukavaa oli. =)
Alma kasvaa ja kehittyy vauhdilla, ei vielä konttaa, mutta ryömii hurjaa vauhtia ja tykkää kiipeillä esteitten yli. Konttausasennossa heiluu ja huojuu, jalat liikkuvat, mutta kädet eivät vie eteenpäin.
Puhetta koittaa kovasti harjoitella ja yrittää toistaa juttujamme ja sanoa omaa nimeään, toistaiseksi kuulostaa vielä "Abba":lta, mutta selvästi tarkoituksena on oman nimen sanominen. Puhelias tyttö on kyllä muutenkin, kovasti olisi asiaa!
Leluista suosikkeja on täälläkin ääntäpitävät lelut; lasten pianot sun muut, sekä koottavat/purettavat lelut. Joskin isosiskon leikkeihin on myös päästävä mukaan ja saatava juuri se sama lelu joka siskolla on...
(Sama toistuu kyllä toisinkin päin...) Tällä viikolla olen myös antanut Alman istuskella hiekkalaatikollakin, vaikka vahtiminen onkin melkoista touhua. On niiiin innokas hiekan kaivaja ja heittelijä ettei toista ole nähty... Tänään kyllä ehti vahtimisesta huolimatta tunkea kourallisen hiekkaa suuhunsa, ja siitäkös suuttui, kun äiti meni lopettamaan mukavan leikin ihan kesken...
Pottailu sujuu myös hienosti, lähes kaikki kakat saadaan jo pyydystettyä pottaan, ja aika moni pisuistakin. Tosi mukavaa, myös Almasta, joka suorastaan viihtyy potalla.
Vaan nyt poistun tuoreen aviomieheni seuraan, avaamme pullon kuohuvaa (jota en kyllä imetyksen vuoksi uskalla kovin paljoa maistella, harmi), ja uppoudumme viime viikon ohjelmiin, jotka jäivät kiireen vuoksi katsomatta.
Bliss ja Alma, kohta 9kk.