Voi Alisa, surettaa hirmuisesti teidän puolesta... Kun itse on tässä tilanteessa, niin tietää tasan miltä tuollaiset uutiset tuntuvat. Suuren halin voi vain lähettää ja toivoa teidän puolesta, että uutiset seuraavassa ultrassa olisivat parempia. Minäkin yritän luoda itselleni kokoajan luoda jonkinlaista puolustusmekanismia tyyliin, jos jotain kurjaa sattuu, se on tarkoitettu tapahtuvaksi syystä tai toisesta, vaikka tietää, että tosi paikan tullen menen ihan rikki.
Jänskä, ettei ole kyllä just mitään oireita. Tuntuu ihan epätodelliselta, että tuolla edes mitään on. Toki viikkoja on kasassa aika vähän, mutta silti... Noita alavatsan repäisykipuja on kyllä ollut, mutta mulla on ollu niitä menkkojen aikaankin. Parin viikon päästä on eka ultra, jospa sitä sitten olisi viisaampi. Tätä lasta tehtiin niin hartaasti, ettei toivoisi enää samaa rumbaa uudestaan.
Ja jänskä on sekin, että joka aamu kun herää, ensimmäinen ajatus on, että ai niin, minähän olen raskaana
Leppoisaa viikonloppua kaikille, meillä vietetään kuopuksen viisivuotisjuhlaa lauantaina, sokerihumalat tiedossa!!