**Marraskuun muruset 2010** kesäkuu

Millä viikolla muuten te ensimmäistä odottavat olette tunteneet eka kerran vauvan liikkeet?

Mä tunsin jotain "epämäärästä" viikolla 15, ja viikolla 16 ollessani olin varma että vauvahan se on
Nyt viikon ajan pojan liikkeet + potkut on olleet sen verran voimakkaita, että oon puhellutkin sille et rauhottuis jo hieman

Huusholli on puti puhdas, ja leivoin korvapuustejakin litran verran pakastimeen vieraita varten
Syön ja alan pesemään yläkerran ikkunoita, kun kerran energiaa pisaa.

Tanya & herra hukkapätkä 21+0 :heart:

 

Onnittelut täältäkin jälleen kaikille ultrissa käyneille hyvistä uutisista!! :flower:

Lumi-Marjan positiivisia fiiliksiä oli kanssa mukava lueskella =)

Hienoja masukuvia oli myös! Itse en osaa kuvaa omasta mahastani laittaa, mutta Nallun maha näytti hyvinkin tutulta Aika samanlainen tuo minun kumpuni on myös jo tässä vaiheessa

Synnytyksestä: Heh. Mä oon opiskeluaikanani ollut mukana auttamassa yhdessä synnytyksessä. Kätilö sanoi mulle ponnistusvaiheen tullessa, että "sano sitten vaan heti jos alkaa siltä tuntumaan, että pyörryttää". Katselin tuota pään ulostyöntymistä siis about puolen metrin päästä ja jossain vaiheessa alko silmissä mustenemaan Ihan lattialle saakka en kupsahtanut, kun kätilö kerkesi mut sängylle siirtämään, ja siellä sitten nuokuin hetken pää jalkojen välissä. Ja kyllä nolotti! :ashamed: Itse luulen, että asiaan vaikutti lähinnä koko päivän odottelun jännitys ja heikohko syömiseni. Koska ei se vauvan pään ulostyöntyminen mitenkään veren tjms. takia mua inhottanut. Jännitys enempi. Kaikki sujui kyllä sitten hyvin ja näin sen vauvan ulostulonkin ja pitihän sitä "melkein" pyörtymistäni sitten vanhemmilta anteeksi pyytää Tulipahan muistoja vanhemmille vielä lisää synnytyksestä Kätilö mulle kyllä sitten vakuutteli, että pyörtyminen ei ole mitenkään tavatonta opiskelijoilla, jotka ovat mukana ensimmäisessä synnytyksessään. Mutta kaikenkaikkiaan mulle jäi positiivinen kuva synnyttämisestä ja siitä, että kaipa tuosta kivusta selviää

Oma synnytys jänskättää pikkusen just sen hätäsektion vuoksi, joka esikoisen kohdalla jouduttiin tekemään. Mutta en sitä hirveästi viitsi stressata, kun ne asiat menee niin kuin on mennäkseen. Oma sektiohaavani tehtiin poikittaina (josta oon äärimmäisen onnellinen!), vaikka kyseessä olikin hätäsektio. Leikkaava lääkäri oli vaan jo alan konkari ja päätti tehdä sen niin päin Ja tosi hyvin mun haava toipuikin, ilman komplikaatioita ja nopeasti =)

Mitähän vielä... Nyt ei enää muista. Toisella kertaa sitten

vaimo ja vaavi 16+3

 

synnytyksestä: Mulla on kanssa aikamoinen synnystyspelko, joka on yksi syy siihen miksi ollaan jätetty lapsen teko näinkin myöhään. Ollaan oltu miehen kanssa yhdessä jo lähes 15 vuotta, josta 5 naimisissa. Ens neuvolakäynnillä otetaan tämäkin asia esiin. Pelkään eniten sitä kipua.

Mulla ei käy mielessäkään, että katsoisin mitään synnytysvideoita. Luulen, että mun paniikki vaan yltyisi siitä. Opiskellessani lähihoitajaksi tuossa 10 vuotta sitten katsottiin yksi video, tai siis mä en voinut katsoa, muut katsoi Arvatkaa olenko tehnyt päivääkään hoitsun töitä Vaihdoin alaa tuon tutkinnon jälkeen ja nyt olen siistissä konttorityössä

Soitin tänään neuvolaan ja pyysin lähetteen vielä varuiksi pissanäytteen antamista varten. Ensi viikolla kiikuttelen vielä ne labraan. Mahakivut ovat hieman helpottuneet, mutta en mä kovaa pysty käveleen, enkä 40 min pidempään. Joku täällä muutama päivä sitten oli lähdössä 20km pyörälenkille, mua kyllä kadehdittaa ne jotka pystyy kunnolla kuntoilemaan. Tää olo ei kyllä sovi mulle ollenkaan, kun olen tottunut liikkumaan päivittäin vähintään 2h!

Liikkeistä: Olen kanssa ensisynnyttäjä ja ekat epämääräiset liikkeet tunsin rv 16+3. Sitten meni kolme päivää etten tuntenut mitään ja siitä eteenpäin olen päivittäin tuntenut poitsun liikeitä ja potkuja pitkin päivää, varsinkin iltaisin.

Viikonloppuja kaikille!

Terese ja poitsu 19+3

 

Ja viel tiedän, että morsian suuttuu jollen mene baariin. Suuttukoot, mut mulle on todellakin tärkeämpi tämä Sissi, kuin mitä hän. Kuten huomaatte, ketuttaa...

Liirah + Sissi

Sanot että lääkäri määräs sut nukkumaan illalla ajoissa jos joudut olla koko päivän liikkeellä.

 

Toivotaan Lumi-marja,että voisit alkaa nauttimaan odotuksesta ihan joka päivä =)

Mä tajusin vasta viimeisimmässä synnytyksessäni pyytää,että näkisin istukan. Aiemmissa se ei tullut edes mieleeni eikä sitä ilmeisesti näytetä jos ei erikseen pyydä. Eikä se nyt niin ällöttävä ollut=) Mä olin vaan onnellinen,että istukka tuli ulos,eikä jumiutunut.

Synnytysvideoo en ole tainnut katsoa,mutta aborttivideo oli aikasta :x Ei tee mieli toiste katsoa...

Mä haen tänään mun siskon luota vauvalle vaatteita :heart:

LilliM ja manteli 16+5

 

Kojootti: EI meilläpäin järjestetä mitään tommosia. Sit jos jotain ongelmia on niin pääsee d-hoitajalle ohjaukseen. Meillä ei pääse kuin yhteen extra ultraankaan tämän asian tiimoilta kun ovat laittaneet koko homman neuvolan tätien hartioille ja harkintaan...

On ihan sama miten syön eli paljon vai vähän ja onko paasto 9-15 h... tänä aamuna jostain syystä paasto oli taas ensin sen 5.6 ( 10h ) ja sit ku mittasin uudestaan ku kunnolla nousin ylös niin paasto 5.1 ( 12,5h ). Eilen en syönyt kuin ison omenan iltapalaksi ja normaalisti syön 1-2 leipää ja joskus tosiaan kokeilumielessä vielä myöhäisen iltapalan, mutta mikään ei oo auttanu

Tanyalla ihana masu, mun masu näyttää tosi isolta ku on tota massaa muutenkin, mutta en nyt onnistu saamaan kuvaa koneelle..

Mukavaa kun monella hyvät ultrakuulumiset taas takana ja voi nauttia odotuksesta =)

Synnytystä en pelkää, mutta tämä matka 50km vähän jännittää sitten talvikeleillä, mutta luotan tohon mieheen kuin kalllioon =)

vkoloppua kaikille.

piprane ema ja Lotta rv 19 ( 19+4 )

 

Tässä sitteki kuva tältä päivältä =)

 

Heippa kaikille, saiskos liittyä seuraanne? Täällä odottellaan kolmatta ja laskettuaika 21.11. Ennestään 3 ja 5 vuotiaat tytöt.

Täällä on keskusteltu liikkeistä, itse olen niitä kyllä tuntenut mutta huolestuttaa kovasti kun saattaa mennä joitain päiviä jolloin niitä ei tunnu laisinkaan. Onhan se vauva vielä kovin pieni ja voi piiloutua vielä vaikka minne mutta huolettaa siltikin...

Harkkasuppareitakin on tullut ja huomaan että erityisesti aina rasituksessa. Kakkosen aikaan näitä tuli paljon ja jouduinkin niistä sitten sairaslomalle. Rakenneultra vasta 8.7 joten sinne atsi pitä kärvistellä että näkee toivottavasti vauvan voivan hyvin.

Blush rv 17+5

 

Rakenneulra oli tänään rv 21+1 (tai 20+4) painoarvio 331g ja ehkä tyttö tulossa, ei ihan paras kuvakulma ollut mutta näin. Vointi on ollut hyvä, nyt muutamana iltana alkanut närästämään.
Harkkasuppareita on muutamia päivän aikana.

Ella ja Kirppu 20+4

 

blushille tervetuloo joukkoon mukaan

ellalle onnea hyvistä ultrakuulumisista

 

kultapossun ja piprane eman mahat on ihanan "isoja", mäkin tahtoisin isomman masun :heart:
blush:lle tervetuloa joukkoon :flower:
Ella:lle onnittelut hyvästä ultrasta

Piti se vielä sanoa, että en ala katselemaan synnyntys videoita, kun se vasta mulle stressiä tulevasta aiheuttaisikin. Parempi mennä näin, kun ei tiedä mitään tulevasta

Edit: Onko piprane emalla todettu RD vai? Mulla on kokonaan mennyt ohi tommonen. Kurjaa

Tanya & herra hukkapätkä 21+0

 

Juu noi synnytyvideot olisi mullekkin vihoviimeisiä..olen kärsinyt järkyttävästä synnytyspelosta ja nytkin alkaa taas tuo pelko nostamaan päätään mitä enempi viikkoja kertyy....miten mä saan itseni tsempattu tuohon synnytykseen? kakkosen aikaan kävin pelkopolilla mutta en kokenut siitä juurikaan apua olevan, ainut että synnytykseen sattui kätilö joka oli juurikin näitä sypekätilöitä ja oli aivan ihana tuki miehen ohella synnytyksessä. Mutta muutoin synnytys edelleen ahdistava kokemus ja kakkosen odotusaikakin meni murehtiessa ja unettomina öinä. Onko täällä muita jotka kärsii häiritsevästi synnytyspelosta?

 

Kojootti: EI meilläpäin järjestetä mitään tommosia. Sit jos jotain ongelmia on niin pääsee d-hoitajalle ohjaukseen. Meillä ei pääse kuin yhteen extra ultraankaan tämän asian tiimoilta kun ovat laittaneet koko homman neuvolan tätien hartioille ja harkintaan...

On ihan sama miten syön eli paljon vai vähän ja onko paasto 9-15 h... tänä aamuna jostain syystä paasto oli taas ensin sen 5.6 ( 10h ) ja sit ku mittasin uudestaan ku kunnolla nousin ylös niin paasto 5.1 ( 12,5h ). Eilen en syönyt kuin ison omenan iltapalaksi ja normaalisti syön 1-2 leipää ja joskus tosiaan kokeilumielessä vielä myöhäisen iltapalan, mutta mikään ei oo auttanu

piprane ema ja Lotta rv 19 ( 19+4 )

Meillä oli yhdellä ryhmässä ongelmia just noiden paastoarvojen kanssa. Tää ravintoterapeutti suositteli, että iltapalaksi söisi vaikka pari ruisleipää (valitse kaikkein kuitupitoisin, esim. oululaisen jälkiuunileipä tai real), päälle juustoa ja leikkelettä ja vaikka kurkkua tai tomaattia, ja lisäksi lasi maitoa. Eli paljon kuituja ja lisäksi proteiinia. Kuitu sitoo niitä verensokereita ja siten ruoka täyttää pidempään. Ja kun vatsa on kylläinen, ei maksa ala puskemaan niitä sokereita. Eli koitappa jotain tämmöstä kaavaa, josko se auttaisi Ja tosiaan, jos paastoaika venyy pitkäksi (yli 10h), niin silloin se maksa alkaa tekemään sokeria kun se kuvittelee kropan olevan jossain nälänhädässä.

 

Niin ja jos tykkäät puuroista, niin kokeile ruispuuroa.

 

Liirah Niistä polttareista sen verran, et mun paras kaveri meni just naimisiin ja järkkäsin sille polttarit. Juhlinta alkoi klo 8 aamulla ja mä tein koko porukalle erittäin selväksi, että "viralisten" osuuksien jälkeen ku sauna piti luovuttaa klo 23 mä häivyn kotiin nukkumaan. Kenelläkään ei varsinkaan morsiammella ollu mitään sitä vastaan. Morsian kuitenkin on varsin tietoinen lapsettomuudestamme ja haluaa vain, että minä ja vauva noidaan hyvin. Päivä oli hauska ja treffasin tytöt sit seuraavana aamuna uudelleen eikä tod. tullu sellasta oloa, et olisin jäänyt jostain paitsi. Teet siis ihan juuri niin ku SUSTA PARHAALLE TUNTUU!

Mä oon taas nukkunut vain suurimman osan päivästä. Talteen menee kesäloma. Ainakin tulee levättyä. Aamulla olin tosi virkee mut sit se energia vaan loppuu vaikka tasasesti syönki. No eipä sillä eihän tässä kummempaakaan hommaa ole.

AaVee ja Baby 16+3

 

Synnytyspeloista kärsiville: tää ei tietenkään ole mikään yleispätevä neuvo mutta musta tuntuu että jos oikein pelottaa niin kannattais ennemmin katsoa niitä videoita vaikka kymmenen kertaa ja lukea tietoa normaalisynnytyksen kulusta ym eikä kääntää päätä pois ja yrittää olla ajattelematta koko synnytystä, siitä voi muuten kasvaa sellainen suuri ja tuntematon mörkö.

Itse toki oon huonossa asemassa tämmöisiä neuvomaan kun olen koulutuksen puolesta (tk-puoskari) saanut olla toistakymmentä synnytystä näkemässä, ja tietty kaikenlaisia leikkauksia ym. ja on sillä tavalla raakiintunut että kaikki inhotukset, neulakammot tms on kauan sitten unohtuneet. Mulle jäi kyllä tosi valoisa kuva niistä synnytyksistä, vaikka osassa jouduttiin toimenpiteisiinkin eikä edennyt ihan mutkattomasti niin se oli aina jotain mahtavaa kun pieni kalpea rääpäle veti henkeä ja hulvahti täyteen väriä ja parkaisi :heart: Mulla oli vaan se ongelma kun oli itsellä kauhea vauvakuume jo silloin ja liikutuin aina niin niistä parkaisuista, tuli kyyneleet väkisin silmiin muttei siinä voinut alkaa herkistelemään ja tulemaan liikaa mukaan tilanteeseen kun oli opiskelijan roolissa ylimääräisenä riesana muutenkin. Kaksi asiaa jäi vähän yllättävinä mieleen, ensinnäkin se millaista runnomista kahdessakin sektiossa jouduttiin tekemään että saatiin isompi vauva keploteltua ulos kohdusta (oli mielikuva että se vaan nostetaan sieltä) ja toinen miten kamalilta monet alapäät näytti heti synnytyksen jälkeen, sivusta katsoen tuntui ettei yhtään osaisi sanoa mitä siinä pitäisi tikata ja mihin Omassa ekassa synnytyksessä pelottikin eniten sitten (tietty vakavien komplikaatioiden lisäksi) miten käyttökelvottomaksi sitä meneekään... Ja suoraan sanoen olinkin kyllä tosi kipeä ekan viikon ajan, siihen ei ollut jotenkin osannut varautua kun oli ajatellut vain itse synnytystä. Mut niin siitä vain hyvin toipui, ja nyt jälkitarkastuksia kerran-pari viikossa tekevänä täytyy sanoa että useimmat näyttää jo siinä vaiheessa todella hyvin toipuneilta. Toki poikkeuksia löytyy mutta todennäköisempää on selvitä vähällä =)

Tulipas romaani, kun innostuin aiheesta :ashamed:

Kysyisin teiltä vuorostani, kuinka moni olisi valmis ottamaan opiskelijan mukaan synnytykseen? Itse olen ollut saamapuolen asemassa niin paljon että otin viimeksi kandin ja otan nytkin, ehkä ainoa mikä hieman huolestuttaisi olisi jos selvästi ensikertalainen kätilöopiskelija kysyisi voiko ommella, hmmm. Lääketieteen kandithan ei yleensä ompelua yritäkään synnytyksissä tehdä joten siinä mielessä en koe olevani sitä velkaa... mutta katsotaan mitä tuleman pitää!

Sokeripala 16+6, huomenna 17 viikkoa =)

 

Mä kyllä en halua valitettavasti mun synnytyksestä opetustapahtumaa, vaikka itse olenkin th opisk. Mutta mulle se tilanne on sellanen että on todella vaikea olla ihan vaan sen oman kätilön kanssa. Tai en oikein osaa selittää, mutta se on vähän niinku vessassa käynti eli tarviin siihen oman rauhan ja mahd. vähän muita ihmisiä

 

Minulla oli kakkosen synnytyksessä lääkäriopiskelija joka oli vieläpä nuori mies. Ei se minua haitannut, hän itse kohteliaasti kysi minulta ja mieheltä saako tulla synnytykseen. Miksipä ei; oppiahan heidänkin täytyy se asia. Toisaalta olin niin kipeä siinä vaiheessa että olisin sanonut kyllä mille vaan.

Synnytyspelosta vielä: minua ei pelota mitenkään se missä kunnossa olen synnytyksen jälkeen (vaikka esikoisen jälkeen ei puhettakaan istumisesta kuukauteen, tyttö syntyi imukupilla nyrkkiposkella joten voitte vetää johtopäätökset siitä) vaan se tilanne oli todella ahdistava, en voinut kontrolloida itseäni mitenkään, en pystynyt toimimaan ja kaikki ympärillä oli vaan sumeaa, sekasortoa ja kaaosta puhumattakaan siitä kivusta. Kakkosen synnytys menikin huomattavasti paremmin mutta esikoisen synnytys on vahvempana mielessä.

 

Onnea taas hyviä ultra kuulumisia saaneille :flower:

Masukuvat on sulosia! Pitänee kanssa opetella tuon saisi tänne ladattua. Harmitta, kun esikoiselta ei minusta ole raskaus ajan kuvia muuta kuin laitokselta. Siihen aikaan ei vielä nuo digikamerat olleet yleistyneet ja tavallisella emme tavanneet niin kuvata. Nyt jälkikäteen kyllä harmittaa kun ei voi sitten edes mahan kasvua verrata eikä esikoiselle näyttää millainen olin silloin ja silloin kun olit mahassani. Laitoksen kuvissakin olen jo sairaalapaita päällä, joten ei niin hehkeitä B)

Ihanaa, yövuoro töissä ja talossa mahatautia... Sairastin jo keväällä noron, joten se ei kai tartu jos sitä on. Tuo valvominen vain tahtoo jo itsessään olla raskasta! Varsinkin nyt kun voisi vain nukkua ja nukkua...

 

Opiskelijoista: Mulla oli esikoisen ja nuorimman synnytyksessä kätilöopiskelijat mukana ja aivan todella ihania ihmisiä olikin =) He olivat niin mukana synnytyksessä ja heiltä sai kaiken sen avun ja luottamuksen siihen,että kaikki menee hyvin. Voi että mä kaipaan joskus niitä ihmisiä =) Ne opiskelijat myös ompelivat mut ja mitään ongelmia ei ole ilmennyt,että siis olisi huonoa työtä tehty.

Mulla olisi nyt äitiyspakkauslaatikollinen vauvan vaatteita Hain tänään ne mun siskon luota ja täytyy peseskellä niitä sitten myöhemmin joskus.

LilliM ja manteli

 

Synnytyspelosta. Mulla oli tosi paha pelko ton ekan synnytyksessä viime vuonna. En pystynyt nauttimaan koko loppuraskaudesta ollenkaan. Olin varma, että minä ja vauva ei voida molemmat tulla sairaalasta kotiin hengissä. Kävin ekan kerran gynellä siis ollessani raskaana ja tän raskauden aikana olen jättänyt lääkärikäynnit väliin. Mahan päältä saa ultrata ja neuvolassa käyn silloin tällöin
Kaikki meni hyvin viime synnytyksessä, enkä enää pelkää, mutta ronkkimisia vältän viimeiseen pakkoon asti, enkä minäkään harjoittelijaa mukaan ottaisi. Oma mies oli suunnaton tuki, jota ilman en varmaan olis pärjännyt. Kävin myös silloin aikoinani pelkopolilla ja se kannatti!

Sokerirasitus meni hyvin. Joudun siihen ylipainontakia, jota kerty ekan raskauden aikana muhkeat 30 kiloo. Oli tarkoitus laihduttaa ne pois tässä välissä imetyksen loputtua, mutta toisin kävi kun tämä vauveli ilmoitteli tulostaan. En voinut kuvitella raskautuvani näin ylipainoisena, mutta ihana yllätys sitten yllätti. Nyt yritän sinnikkäästi pitää painon kurissa, eikä vielä ole tullut yhtään kiloo lisää ekasta punnituksesta. Näin kun sais pidettyä mahdollisimman pitkään. En siis varsinaisesti laihduta, mutta karkit, sipsit ja pullat olen jättänyt syömättä kokonaan ja ses siis on kannattanut.

Parin viikon päästä mullakin rakenneultra. sitä odottelen innoissani! Liikkeitä olen tuntenut vasta pari kertaa, mutta samaa oli ekan kohdalla näilläviikoilla.

Hyvää jaksamista kaikille!

T. Soikku ja masukki 18+0 Poks poks :heart: :heart:

 

huomenta!

opiskelijat synnytyksessä: jos mahdollista niin en kovin mielelläni haluaisi opiskelijoita sinne, ymmärrän kyllä että heidän tarvii saada oppia tositilanteissa mutta silti arvelluttaa...

hitsi kun sataa vettä mutta eiköhän me tänään kuitenkin sinne mökille lähdetä muuten lapset hyppii seinille tääl kotona

masussa on pikkuinen kovin rauhallinen ollut tän viikon..voisiko johtua tuosta mun antibioottikuurista? toivottavasti kaikki on hyvin..pitää jaksaa pitää hermot kasassa viel hetken että pääsee sinne ultraan..mä kyl pyysin miestä jo aamul ostamaan mulle sen dopplerin..

kurpitsa rv19+0 ( 4 yötä ultraan )

 

Opiskelijoista: Vaikka olen itse päässyt edes sen yhden synnytyksen näkemään, niin en oo silti kovin varma haluanko, että joku tulee omaani seuraamaan... Jos se tilanne tulee, että tullaan sitä kysymään, niin päätetään se sit siinä hetkessä sen mukaan miltä sit tuntuu. Voisi olla ehkä kuitenkin kivempi, jos porukkaa on niin vähän kuin mahdollista, kun tos esikoissynnytyksessä oli sitten lopulta paikalla 3 kätilöä ja 2 lääkäriä (etu- ja takapäivystäjä ) :/ Ja sit tietty lopulta leikkaussalissa se koko leikkaussalihenkilökunta, mut enpä mä siitä tilanteesta mitään muista kun nukuin leikkauksen ajan

Niin ja Ellalle onnittelut hyvistä ultrakuulumisista! Ja Blushille tervetulotoivotukset! :wave:

vaimo ja vaavi 16+5

 

Ai niin, kiitoksia kaikille tervetulotoivotuksista! :flower:

Voiskohan ketjun päivittäjä lisäillä minutkin etusivulle? eli la 21.11, kolmas tulossa ja synnytyssairaala k-sks.

Tänään onkin luvassa kaupunkikierrosta, ajattelin lapsille ostaa hieman kesävaatteita (jos se kesä sieltä joskus tulisi) ja ehkäpä tulokkaallekkin lähtee jotain mukaan. Harmi vaan kun sukupuolta ei ole vielä tiedossa niin pitää mahdollisimman neutraalia ostaa. Mä olen kyllä satavarma että tyttö tulossa, maha on kyllä muodoltaan ihan erilainen kun aikasemmissa joten voiskohan olla poikamaha..

Blush rv 18 poks!

 

pirpane ema ihana maha :heart:

Luin tääl juttui ja aloin vaa itkee, mä en ikin muista mitä mun pitää kommentoida ja kenellekki, mut luen ihan kaiken.

synnytyksestä mua ei pelota synnytys ollenkaan ainaka vielä, koska kaikki tutut on sanonut ettei se satu sillai kamalasti. Mut luulen et jossain vaihees iskee pelko synnyttää, mut se on sen ajan murhe, nyt nautin vaa täst raskaudesta ja siit et poitsul on kaikki hyvin

Ja tänne oli tullut joku uus, tervetuloa

mibetsy ja mara 20+1