**Marraskuun muruset 2010** kesäkuu

tulin poksumaan.. 17+0..

Tänään ahdistava olo jo näin aamusta. Näin koko yön aivan hirveitä painajaisia. :( En siitä, että lapselle tapahtuisi jotain, vaan siitä, että mieheni petti minua ties kenen kanssa ja kirjoitteli sähköposteja ja viestejä muille naisille kuin vapaa ja sinkku mies. Olin siinä unessa raskaana mutta miestäni ei kiinnostanut pätkääkään.. Heräsin itkuuni, ja kun sain unen päästä taas kiinni, niin uusi uni mutta melko sama aihe sai taas itkemään. Ja näen näitä unia erittäin usein. Mieheni ei ole minua koskaan fyysisesti pettänyt, ei ole ollut sängyssä toisen kanssa saatika muuta puuhannut. ( tai ei sitten ainakaan ole minun tiedossa, jos on) Mutta suhteemme alku oli erittäin hankala, mies teki mitä halusi ja meni miten halusi, pyöri ties missä ja luottamus häneen oli pieni. Ajat ovat siitä muuttuneet, ja mieheni ei enää tee tuollaista, mutta silti ne vanhat asiat vain minua kummittelee. En ole koskaan päässyt käsittelemään niitä kunnolla, sillä mieheni ei osaa puhua asioista!!! Nytkin nousee kyyneleet, kun ajattelinkin. Menneisyytemme vainoaa minua, ja se tulee tuolla tavoin uniini. Haluaisin, että kävisimme yhdessä jossain asiasta puhumassa, koska ei se riitä, että minä puhun jollekin terapeutille asiat läpi, vaan myös mieheni pitäisi kuulla ajatukseni ja pelkoni. Jos kotona yritän puhua niin mies ottaa marttyyriasenteen ja alkaa mollaamaan minua, että aina sä nostat nuo vanhat asiat esille. Ei tämä asia minua jatkuvasti vaivaa, mutta tuollaisten unien jälkeen seuraava päivä tuntuu ylitsepääsemättömältä ja itku tulee herkästi, varsinkin tässä tilassa. Solmut pitäisi aukaista, mutta mies ei suostu lähtemään mihinkään kanssani.
 
Hehei,

onnea kaikille hyviä ultrakuulumisia saaneille! Mahtava juttu! Nythän näitä uutisia alkaa taas tulemaan roppakaupalla! Meillä on vielä 9 päivää ultraan, en jaksa odottaa!!!

Mutta ylipäänsä on niin uskomatonta, miten tuo aika kuluu... miten ihmeessä me ollaan jo näinkin pitkällä?! Ei aikaakaan, kun täällä alkaa porukalla jo rv30 lähestyä ja sittenhän me odotellaan pikkuhiljaa vauvauutisia.. hurjaa!!

Tsempit kaikille ongelmista kärsiville!

suhveli poksahtaa 19+0
 
Onnea monille hyvistä ultrakuulumisista! Itse saa vielä aika tasan viikon odottaa että pääsee toiseen ultraan. Viikon kuluttua tähän aikaan on ultra jo takana.

Tänään olisi puolentunnin päästä taas neuvola. Saas nähdä miten korkeita paineita terkkari tänään saa musta. Vertailun vuoksi mittasin aamutuimaan paineet ja ne oli 131/81. Ei ole neuvolassa lähellekään tota luokkaa..

Hyvää tiistain päivää kaikille!

T:Tiikeri ja pikkuinen 19+1
 
Onnea sintsu:lle tyttölupauksesta, tulin niin iloiseksi lukiessani sun viestiä :heart:

Kurja tuo jenspan tilanne, ja hormoonit siihen päälle.. niin avot :hug:

liirah meilläkin mies sanoi tehneensä pojan, eikä suostunut edes tyttönimiehdotuksia kuuntelemaan, no pojaksihan tämä on paljastunut :)
Mä olen itse suvusta (isäni puolelta), jossa viiden sukupolven ajan tehtiin pelkkiä poikia, isäni (kuudes sukupolvi) teki kaksi poikaa ja minut, iskä ei kuulemma uskonut äitiäni että tyttö tuli vaan piti tulla itse katsomaan sairaalaan jalkoväliini :D

Nukuin sitten viime yönä kymmenen tunnin yöunoset taas, unen saanti oli vaikeaa kun herra hukkapätkä aloitti sänkyyn menessäni iltajumpan, joka kestikin kauan :heart:
Mä olen nyt vihdoin ja viimein päässyt kaikista peloistani yli, ja päättänyt olla onnellinen loppuraskauden ajan, hyvin tämä menee!
Nyt lenkkeilemään, sitten laittamaan ruuaksi jauheliha-tonnikala-juusto täytteisiä lettuja ja salaattia <3

Tanya & herra hukkapätkä 20+4
 
Onnea kaikille taas hyvistä ultrakuulumisista! Ja tyttö/poikalupauksista :)

Todellakin moni meistä taitaa painia kaikenlaisten pelkojen kanssa.. itsekin odotan huomista neuvolaa taas kun kuuta nousevaa, pääsee kuulemaan sydänäänet toivottavasti. Melkein viimesen viikon tai pari on taas kamalat epäilykset nousseet pintaan, kun mielestäni jo tunsin liikkeitäkin mutta nyt on ollut jonkun aikaa kovin hiljaista.. no, toisaalta ensimmäistä odottaessa ei kai ne tässä vaiheessa vielä monella tunnu ollenkaan. Ja mahakaan ei ole omasta mielestä kasvanut "tarpeeksi". Ihan hölmöjä ajatuksia varmaan, mutta minkäs teet kun pieni pää alkaa kelailemaan kaikenlaista ;)
Huomiseen kun vielä jaksais kärvistellä niin sais taas ehkä hetkeksi mielenrauhan..
Tsemppiä kaikille, yritetään nauttia tästä ihanasta ajasta näistä ikävistä peloista huolimatta =)

katjuska 17+6
 
Onnittelut kaikille hyviä ultrauutisia saaneille!!! :heart: Mulla siihen on vielä matkaa n. 4 viikkoa :p

Ja voimia täältäkin jälleen kerran kaikille niille, jotka sitä tarvitsevat!! :hug: Koitetaan kaikki olla positiivisilla mielin vauvojemme ja raskauden etenemisen suhteen =) Vaikka tiedän, että se on välillä helpommin sanottu kuin tehty :whistle:

Meidän esikoisen neuvola on huomenna ja olisi se tosi ihanaa, jos se neuvolatäti-sijainen suostuisi kuuntelemaan tän vauvan sydänäänetkin.. ;) Vaikka en yhtään epäile, etteikö masussa kaikki olisi kunnossa. =) Olisi se silti kiva ;)

Ei muutoin tänne mitään kummempaa. Eilen poksui taas viikot :heart:

vaimo ja vaavi 16+1
 
Vihdoin ja viimein kaikille halukkaille lähetetty kutsu FB:hen :wave:
Ne jotka ei ole kutsua saanut, teidän pitää laittaa mulle yv:llä teidän sähköpostiosoite jonka olette naamikseen ilmoittanut.
Ja tosissaan toi ryhmä on salainen, ei näy mitään tietoja ulkopuolisille :)

Ja vaikka ryhmä on perustettu, niin mä ainakin aion täällä jutella entiseen tapaan, loppuvaiheessa tulee varmaan kirjoiteltua paaaaaljon enemmän kuin nyt tänne, nyt on vaan sellainen suvantovaihe menossa, mut kohta alkaa jo synnytyksen miettiminen yms niin sitä juttua riittää enemmän :p

BV ja Chilli 20+1
 
liirah: aikas samat tuntemukset olon suhteen mitä on ollut viimeisen parin vuoden ajan :|
viimekshän esh sanoi ettei näistä pelkistä jutusteluista ole apua ja pelkästä levosta..tänään jutellaan tuosta lääkkeen ottamisesta kuvioihin mukaan jotta saatais tasaisempi mieli...silloin kun saan olla ihan yksin ilman paineita niin olo on ihan ok, saa tehdä mitä haluaa, milloin haluaa ja nukkua ja olla rauhassa, pahinta aikaa on silloin kuin koko perhe on koolla silloin olen sietokyvyn rajoilla koko ajan ja pinna palaa erittäin herkästi ja pienestä, en pysty yhtään hillitsemään itseäni tai sanomisiani ja on todella kamalaa kuultavaa mitä sanoja suustani lähtee :ashamed: :/ ja tämä on siis joka päiväistä. mun masennus on lähtöisin ainakin 7 vuoden takaisista tapahtumista jolloin hautasin kolme vauvaani, lapsettomuushoidot näiden vuosien aikana ja sit viimeiseks siihen päälle kuopuksen hankala vauva aika..hiljaa ja katalasti se masennus on minuun syöpynyt ja pitkä hoitorumba edessä mutta uskon että saan mieleni taas ennalleen tai ainakin paremmaksi ennen uuden vauvan tuloa..
 
sintsu78 onnittelut etukäteen jo rouviintumisesta :flower:

Oonko mä muuten ainoa, joka inhoaa sanaa Rouva? :/
Tai silleen inhoan, että jos menisin joskus naimisiin, niin en halua mielellään, että musta käytetään ko. sanaa :D

Ja onnittelut myös tyttölupauksesta! :heart:

nienor onnittelut poikalupauksesta :heart:
Muut ne tekee poikia, mä tyttöjä :D
Eilen tuli käytyä katsomassa kummipoikaa, joka pääsi 3vk sairaalassaolon jälkeen vihdoin kotiin :heart:
Ja herranjestas, että se oli pieni! :)
Pituus alle 50cm ja paino 2,6kg, vaikea uskoa että meidän nuorimmainen oli vuosi sitten samankokoinen "rääpäle" =)

Lumi-Marja höh, nyt en keksi oikeaa sanaa, mutta on "kiva" tietää myös erilaisista odotuksista, kun kaikki ei mene oppikirjojen mukaan.
Toisille tie hedelmöityksestä synnytykseen on pelkkää suoraa ja toisille jatkuvaa ylä- ja alamäkeä :hug:

Itse olen saanut sen kokea esikoisen ja kakkosen odotusaikana, esikoisen odotus meni juuri niinkuin pitikin, mutta kakkonen meinasi syntyä ennen aikojaan, välillä menin jo verenvuodon takia piipaalla Koksiin ja loppujen lopuksi likka syntyi 36+6, onneksi kaikki oli kuitenkin hyvin =)

Harjoitussupparit mulla on alkanut nyt taas iltaisin tulla yksi, onneksi vain se yksi kipeämpi supistus, joka menee kyllä äkkiä ohi.
Et tuosta en ole vielä huolissani, kun niitä ei sen enempää ole tullut :)

RouvaPapunen ei ole haittaa tullut :hug: :)
Mä jo ajattelin jossain vaiheessa, ettei sulle olis mitään sattunut, ennenkuin hokasin et oot paikalla :D
Tuu aina välillä huikkailee kuulumisia :wave:

BV ja Chilli 20+1
 
:wave:
Taustailija palaa linjoille.
Koko ajan oon käyny pinoja lukemassa, mut kirjottaminen on jäänyt :ashamed: Aikasemmin syynä oli mun kertakaikkinen pahoinvointi - töistä kun kotiin pääsin, niin en paljon muuta jaksanut/kyennyt kuin sohvalla makoileen; illat ja yöt oli yhtä yökötystä rv16+ saakka. Pahoinvointi helpotti, mutta väsymys jäi... Eli edelleenkää töistä tultuani en juuri muuta ku sohvalla makoillut...(kiva äiti ja vaimo :LOL: )
Nyt oon toista viikkoa kesälomalla ja alkaa vähä jo virtaa löytymään muuhunkin (miksei, ku viime yönäki päästelin 13h unta putkeen :whistle: ), niin ajattelin nyt ryhdistäytyä tän palstailunki suhteen. Kiva jakaa tuntojaan muiden samassa tilassa olevien kanssa :)

Paljon on tosiaan tässä marraskuisten porukassa ollut vastoinkäymisiä :( Toivottavasti nyt kuitenkin loppuis noi ikävät uutiset, ja saatais kaikin ne ihanat ja kaivatut nyytit syliimme sitte syksyllä :heart:
Kovasti tsemppiä ja jaksamisia kaikille erilaisten ongelmien kanssa odottaville :hug: :hug:

Moni on ottanut/aikoo ottaa sukupuolesta selvää... Me ei aiota kysyä (rakenneultra 28.6.), ei kysytty viimeksikää ja olinki salissa puulla päähän lyötynä, ku kätilö onnitteli pojasta. Mä en voinu kuvitellakkaa poikaa saavani - kolme tyttöä ku oli ennestään ja kaikki neljä raskautta hyvin samankaltaisia keskenään (noh, ainut ero oli siinä, että poikaa odottaessa ei närästäny ollenkaa, tyttöjä odottaessa joka kerralla närästys oli entistä pahempaa). Nytkää mulla ei oo mitää aavistustakaa, kumpi olis tulollaan...

Omaa napaa sen verran, että se napa on jo kovasti kasvanu... Oikeasti mun maha on ISO. Tuttavaperheen äidin kun tässä näin, niin kysy, että jokos pian on laskettu aika... Ja miehen veljen vaimo tuumas lasketun ajan kuullessaan, että "no sitte sieltä on tulossa kaksoset". Mulla oli jo edellisessä raskaudessa melko valtava masu, mut kyllä tämä vetää pohjat... Että taitaa tukalat oltavat olla vielä tulossa :/ Oon lyhyt (alle 160cm) ja muutenki aika pieni, että toki tässä hukkapalassa sitte näkyyki...

Harjotussuppareita en -ihme kyllä- oo tuntenu vielä oikeestaan ollenkaan. Aikasemmissa raskauksissa ne on haitanneet harrastuksia varmaan rv15 lähtien, että parempi näin :) Mukavampi lenkkeillä ja muuta.
Liikkeitä tuntuu mukavasti ja olo on muutenkin nyt ihan hyvä. Mieliki suht tasainen, mitä nyt pieniä (???) räjähdyksiä aina välillä ihan mitättömistä asioista :whistle:

*imurin varteen tarttuva* nallepööh ja pieni rv20
 
BV minäkään en suuremmin rouva sanasta välitä, miehen mummo puhuttelee minua aina rouvana kun siellä käymme ja se tuntuu tosi oudolle...

Ihana kun noita liikkeitä alkaa tuntumaan jo ihan kunnolla :heart:

puhnalle 16+5
 
Onnea kaikille taas hyvistä ultrakuulumisista! Ja tyttö/poikalupauksista :flower:

BV, no mulla jostain syystä kääntyy käyrä ketutukseen, jos joku rouvittelee tai tulee vaikka joulukortti Rouva alkuisena. Tiedän, olen rouva joo joo, mutta kun se saa sen kuulostaan joltain...en mä tiedä...Ei sovi mulle. ehkä sitten joskus, kun olen mummo monetta kertaa, jos sittenkään. Äitinihän oli jo mummo mun iässä, eikä liioin pitäny rouvittelusta :D

Mua kieltämättä vähän sapettaa, kun kaikilla muilla tuntuu olevan tuo rakenneultra jo ihan näillä näppäimillä ja siinä 20 viikon tuntumassa. Mulla se on vasta heinäkuun loppupuolella rv23. Täällä meirän sairaalalla keit se on vähän tuollane käytäntö, jotta sitte vasta. Nyt menen kyllä sinne kontrolli ultraan 28. päivä. Toivottavasti kaikki ok ja saisin tällä kertaa edes kuvan mukaan. Viimeks olis saanu tosi hyvän kuvan, kun pikkuinen oli siellä kokonaan atupuoli "kameraa" kohti jalat levällään jalkapohjat yhdessä, kädet rinnanpäällä ja toinen käsi hamus suuta. Mut eipä lekuri siitä voinu kuvaa ottaa, vaikka pyysin. Höpötti vaan niille knadeilleen :headwall: Kyllä siitä hematoomasta ja kaikesta sillä hetkellä oikeesti oleellisesta oli kuvia, mutta ei pikkuisesta. Seuraavaks mene äitipolin puolelle, jospa ne siellä sitten paremmin suhteutus tuohon kuvan antamiseen. Ultra onki sit 18+0, hui, kun tuntuu olevan vielä kauakan, vaikka pari viikkoa on matkaa tuonne. Nyt vain päivät matelee.

Aamulla heräsin järkkyyn kurkkukipuun. Ei kiva. Hyvä, kun edes puhuttua saa, satikka syötyä. Tein lämmintä viinimarjamehua ja se tuntu vähän auttavan. Kunhan nyt ei mitään angiinaa taas pukkaa, kun se on mulla vähän riesana isojen nielurisojen takia. Kaulalla imusolmukekkin on taas kipee, ihan kun aina mulla kurkkukivussa. Paistas nyt edes aurinko vaihteeks. Muuten olo on aika normaali näissä oloissa. Jospa kattos tänään joku hömppäelokuvan piristykseksi. Kyllä nyt oli taas niin omaa napaa, mutta tämä paikoillaan olo tekee musta vähän tällasen... mökkihöperön :)

L-M ja N 16+1
 
kojootti: kirjoititpa tosi kauniisti tohon vaiva asiaan =) :flower:
voisin yhtyä niihin sanoihin et oon kans nyt tosi onnellinen kun alotettiin perheen perustaminen :) ollaan nimittäin asuttu kahestaan isos omakotitalos kohta 3 vuotta ja nyt saa hiljasuus riittää :D

juhlimisesta tulikin mieleeni et oottekos kukaan kerenny miettii varpajaisjuhlia? me päätettiin uutenavuotena antaa vauva isovanhemille hoitoon ja järjestää meillä kotona varpajaisjuhlat :) ohjelmaa sinne kerkee viel keksii sit lähempänä.

on. huomasin tossa et aina kun syön jotain makeeta niin vauva alkaa potkimaan :D sokeri siis piristää sitä oikeesti! :D

hipsu86 19+5 huomenna rakenneultraan!!
 
torstain neuvola on peruttu kun oma th on sairaslomalla eivätkä ole saaneet ketään tuuraamaan eli jos jotain asiaa tulee neuvolaan niin sieltä ei kukaan vastaa :eek: ihmettelinkin sitä kun yritin soittaa neuvolaan eilen ja sit puhelu siirtyi viereisen kunnan neuvolaan..
 
kurpitsa, täällä ihan sama tilanne. Minä en tosin kovin harmissani ole tuon rouva kovakouran lomasta, mutta matkaa on se 40km tonne toiseen neukkaan. Sit vielä se, että en sais olla autossa mieluusti, ettei tärinä aiheuta mitään hämminkiä. Täällä on pien terveysasema ja lääkäriki paikalla seuraavan kerran heinäkuun puolvälissä :eek: Meinasin vaan kysyä, voisko nieluviljelyn ottaa angiinan varalta ja sanovat, jotta enää ei ehi, ku labraki meni just kiinni. Täällä on siis koko terveysasema kiinni tästäpäivästä heinäkuun toiselle viikolle asti. Terveydenhoitajia alkaa kuulemma tulla töihin jo ekalla viikolla, mutta lääkäri vasta puolessa välissä ja labra aukee sit toisella viikolla. Ihanaa palvelua hyvinvointiyhteiskunnassa! Meillä sentään auto, mutta tällä kylällä on kymmeniä autottomia pariskuntia ja muutamia lapsiperheitäkin. Taksilla pääsee sanovat, mutta on se kiva lähtee vaikka korvakipusen lapsen kans tonne "isoon Cityyn" päivystykseen istumaan muutamiksi tunneiksi.
 
heippa kaikille mammoille, itse jouduin poistumaan keväällä listalla kun molemmat pienokaiset eivät jaksaneet. Mutta kuulumisia: kaksiviikkoa häihin ja eilen alettiin taas yrittämään pienokaista eli perästä tullaan! onne teille mammat <3
 
Alkuperäinen kirjoittaja miimii10:
heippa kaikille mammoille, itse jouduin poistumaan keväällä listalla kun molemmat pienokaiset eivät jaksaneet. Mutta kuulumisia: kaksiviikkoa häihin ja eilen alettiin taas yrittämään pienokaista eli perästä tullaan! onne teille mammat <3
:hug:
Nauttikaahan häistä ja onnea seuraavaan raskauteen! :heart: Tulehan kertomaan kun tärppää! :)
 
miimii: Harmi,että teille kävi noin :/ Mutta onnea uuteen yritykseen =)

Minäkin liityin nyt tuonne fb ryhmään ja toivon ainakin omalta osaltani,etä se pysyisikin salaisena =)

Lumi-Marja: Et ole ainoa joka joutuu rakenne-ultraa vielä odottelemaan. Mullakin se on vasta rv 22. Odottavan aika on pitkä :whistle:

Tännepä ei kummmempia kuulu. Kirjastossa käytiin poikien kanssa ja sitten normi kaupassakäynnit ym settiä :wave:


 
Kurpitsa, en tiedä oletko aiemmin kertonut näistä kolmosista, multa on mennyt ohi jos olet. Mä olen tosi pahoillani :'( :hug: Noista menetyksistä jää aina iso kivi painamaan sydämen päälle. Mutta aina kannattaa muistaa, että yksikään poisnukkunut ei haluaisi meidän jäljelle jäävien kokevan syyllisyyttä ja loputonta surua. Itseään voi syyttää loputtomiin asioista, joihin ei oikeasti olisi voinut vaikuttaa. Anna itsellesi anteeksi. Et ole huono ihminen, jos suret ja sen takia sanot asioita, joita kadut. Jos se yhtään helpottaa, niin mä olen päivittäin ihan hirveä näissä hormonimyrskyissäni, huudan ja raivoon ja sanon tuolle 2-vuotiaalle todella pahasti kun saan tarpeekseni uhmakiukuttelusta. Mutta jahka saan taas itseni rauhoittumaan, pyydän anteeksi, halaan ja kerron, että tiedäthän kuinka paljon rakastan vaikka välillä olenkin vihainen? Täydellistä ihmistä ei olekaan, ja se on hyvä, jos sen oppii jo lapsena. Mun bipo-äitini yksi arvokkain opetus on, että elämän ei kuulukkaan olla aina mukavaa ja kivaa. Elämä on välillä raskasta ja kurjaa, ja silti se on ihan normaalia. Sinä tiedostat omat puutteesi, ja se on ensimmäinen askel kohti toipumista. Mä uskon ja toivon, että sinä toivut kyllä.

(.) Tosiaan, mulla on ollut pinna todella kireenä jo pitkään. Mies kyselee, että olenko huomannut. No, olen tosiaan. Mä vaan kiihdyn nollasta sataan alta nanosekunnin, ja päästelen niin kuumia höyryjä ulos että lähimpänä oleva taatusti polttaa sielunsa. Edellisessä raskaudessa oli samat fiilikset, joten kai tämä tästä. Vaikka esikon puolesta olen kyllä pahoillani, en haluaisi olla tämmöinen. Onneksi nyt on ollut n. viikko suht rauhallista uhmaiän suhteen, ehkä se alkaa pikkuhiljaa jäämään.
Mua supistelee päivittäin, ja supparit on melko kipeitä. Varsinkin jos vessaväli on pidempi, alkaa supistaa heti kun käyn pissalla. Kolotuksia on ja venymisen tunnetta, illalla lieviä liitoskipuja. Mutta huolissani en kyllä osaa olla, kaikki tuntuu "normaalilta".
Synnytystä jännitän kahdesta syystä: jännitän sitä napanuoran pituutta, ja pelkään että mulle tulee syöksysynnytys kun esikko tuli niin vipinällä. Kipua en pelkää, vaikka sattuuhan se enemmän kuin mikään mun kokema. Se kipu tosiaan katoaa HETI kun vauva on syntynyt, ja kivunlievitys tehosi mulle hyvin. Tosin jos tuo pelkäämäni syöksysynnytys toteutuu, niin kipulääkettä tuskin ehtii saamaan. Mutta sitä on turha murehtia, se nähdään sitten marras-joulukuussa.

liirah, toivottavasti poistokuoppa kohta rauhottuis :hug: Olikos se alaviisuri? Mä oon niin onnellinen ku nyt ei oo toukokuun jälkeen ollu mitään hammassärkyjä ku pääsin siitä romuhampaasta eroon. Puoli vuotta sitä ehtikin särkeä enemmän tai vähemmän jatkuvalla syötöllä.
 
kojootti: kaunis kiitos sanoistasi ystävä hyvä, kyyneleet tuli silmiin kirjoituksestasi, näinhän se on ettei itteään sais syyttää mutta sitä mä oon tehnyt viimeiset vuodet ja se jos mikä kalvaa sisintä. pitäisi myös osata antaa anteeksi itselleen ja yrittää päästää menneestä irti ja hyväksyä tapahtuma mutta en ole pystynyt sitä vielä tekemään mutta ehkä jonain päivänä..
 

Yhteistyössä