**Marraskuun muruset 2010** kesäkuu
- Viestiketjun aloittaja kojootti
- Ensimmäinen viesti
No niin, nyt on tk: ssa käyty. Ja siellä oli ihan asiallinen lääkäri. Kuulemma ei pitäis olla huolissaan, paikat kyllä pehmentyneet mutta ei ole auenneet. Maanantaina sitten neuvolaan, kun proteiinit oli plussalla pissassa ja tiistainahan mulla on se lääkäri muutenkin. Ja sairaslomaa... Mä alan vaan olee niin kypsä tähän tekemättömyyteen.. Mutta Sissin takia sen kestää. :heart:
Kiitos kaikille tsempityksistä. :heart:
Ja onhan tyksissä gyne joo, mutta sinne ei pääse ennen kuin on 22 viikkoa täynnä, koska sitä ennnen ei kuitenkaan tehdä mitään. Näin mulle aamulla sanottiin. Ja yksityisellä ei ole päivystäviä viikonloppuisin.
Liirah + todellinen pikkuSissi :heart:
Kiitos kaikille tsempityksistä. :heart:
Ja onhan tyksissä gyne joo, mutta sinne ei pääse ennen kuin on 22 viikkoa täynnä, koska sitä ennnen ei kuitenkaan tehdä mitään. Näin mulle aamulla sanottiin. Ja yksityisellä ei ole päivystäviä viikonloppuisin.
Liirah + todellinen pikkuSissi :heart:
Liirah ei mene enää montaa viikkoa, niin sissin tuloa aletaan estelemään tosissaan, nyt vaan paljon lepoa :hug:
BV ja Chilli 19+5
BV ja Chilli 19+5
Liirah, voihan nenä. Nyt vaan kaikki toivo siihen, että Sissi pysyy matkassa ja pehememinen loppuu nyt ja heti. :hug:
Noora, samoilla rajotuksilla menään ja kyllä todellaki tuntuu sitlä, että päivät muuttuu viikoiks ja viikot kuukausiksi, mutta mitäpä sitä ei pienen rakkaan eteen tekis.
Vaunuista, meillä on entuudestaan city crossit, mutta pitäis hommata niihin joko city koppa tai kantokassi, etä kävis ihan pienelle. Mä en tosin hommaa niistä kumpaakaan, ennen kuin on varmaa, että vauva tulee elävänä maailmaan. Elikkä hommataan ne sitten, kun vauva on jo syntynyt.
Mies olis kovasti hommaamassa turvakaukaloo etukäteen, mutta kielsin senkin :ashamed: Sen joutaa käydä ostamassa, kun vauva on maailmassa ja ollaan lähdössä kotiin. Luvan annoin varata sen marraskuussa, kun varausmaksun saa ainaki täällä takas, jos hullusti pienelle käy. Mut kotiin en lupaa anna tuoda mitään vauvajuttuja etukäteen. Pelkään liikaa, että tässä käy vielä pahasti. Vaatteet varmaan pitäis kattoo ja pestä tuolta vintiltä hyvissä ajoin, mutta sen asian hoidan kans sit vasta myöhemmin syksyllä. Vain sen verran, mitä nyt alkuun tarvii, ei koko arsenaalia. Jos poika tulee, ei oikein mitään valmiina olekkaan, kun ehdin antaa kaikki poikien vaatteet kiertoon jo vuosia sitten, kun ajattelin neljännen jälkeen, että ikinä en enää lapsia tee, kun yksinhuoltajaksi jäin. Kuka nyt huolis mut ja neljä lasta...no tässä sitä ollaan.
Kyllä mä tuossa palapeittoo virkaan vähän sillä silmällä, että se oli vauvalle. Pidän asian tosin omana tietonani. Jos vaikka vauvaa ei tulekkaan, niin teen vain enemmän palasia ja peitto käy isommalle. Muistan kyllä ne hyvin menneet raskaudet, kun oli onnensa kukkloilla ja tuli hommattua vähän kaikkee jo ekan kolmanneksen aikana. Muistan elävästi sen, kun plussasin ekaa kertaa ja sillon teetätin testin tk: labrassa. Sen aikaset testit oli vielä mallia koeputki ja arvaa vastaus. Samalla reissulla kun kävin kysymässä vastaukset (meillä ei ollu puhelinta ja kännyjä ei ollu ku rikkailla, neki niitä järkkyjä joissa hehtaariakkuerikseen ja paino tonnin) menin ostaan pinniksen
Seuraavalla viikolla jo kattelin vaunuja ja löysin todella hyväkuntoiset käytetyt ja niillä meni kolme lasta. Ne oli jokku oran vaunut. Kun kuulin, että odotan kaksosia, niin meni vähän koko pakka sekasi, mut kaksostenvaunuihin ei ollu varaa ja ne jäi ostamatta. Alkuun ajattelin, että kaks mahtuu hyvin samaan pinnikseenkin. No, onnellinen odotus päätty sit ennen aikojaan ja alko ongelmat. Onneks ei ollu kaikkee kahdelle, muuta kuin pakkaukset. Putosin kyllä kolisten pilvilinnoista.
Toivottavasti kenenkään teistä ei ihan totta tarvi käydä tätä kaikkee kamaluutta läpi. Kyllä sitä mulle on jo ollu varmaan toistenkin puolesta. Joillekki kai vaan kasautuu nää ongelmat ja toisille niitä annetaan vähemmän. Monesti olen ajatellut, millainen tyttöni olis. täyttäis ihan pian 18v, miltä hän näyttäisi... olisiko veljensä kaltainen... Suru muutaa muotoaan vuosien varrella ja jäljelle jää ikuinen kaipuu ja ikävä.
Anteeksi, kun vaivuin muisteloihin :ashamed: tänään on nyt se pelottava 15+5. Tähän kellon aikaan mennessä oli jo molemmat pienet poissa. Nyt olen vielä ainakin koossa ja syke kuului tasaisena tiuhana jumputuksena ja pikkuinen möyrii tälläkin hetkellä ja tunnen ne hennot liikkeet, kun pikein pysähdyn niitä "kuuntelemaan".
kojootti, tuli mieleen tosta auktoriteetistä Meillä on kolme vanhinta musta jo reippaasti pidempiä, esikoispoika jo noin 25cm mua pitee, joten vähän tuntuu välillä menevän ojeistukset kuin tyhjään mettään. Tää 13v on kans jo noin 7cm mua pitee ja käyttää "isomman" asemaansa todella kätevästi hyväkseen :headwall: Silti vielä helpommin hallittavissa, kun nämä kaks vanhinta. Musta on helppo kasvaa yli, olen vain 153cm lyhyt Olen toisaalta vain tosi tyytyväinen, että kasvavat mun ohi, että heistä tulee edes vähän normaalimman kokoisia ihmisiä
Lumi-Marja ja Nuppunen 15+5
Noora, samoilla rajotuksilla menään ja kyllä todellaki tuntuu sitlä, että päivät muuttuu viikoiks ja viikot kuukausiksi, mutta mitäpä sitä ei pienen rakkaan eteen tekis.
Vaunuista, meillä on entuudestaan city crossit, mutta pitäis hommata niihin joko city koppa tai kantokassi, etä kävis ihan pienelle. Mä en tosin hommaa niistä kumpaakaan, ennen kuin on varmaa, että vauva tulee elävänä maailmaan. Elikkä hommataan ne sitten, kun vauva on jo syntynyt.
Mies olis kovasti hommaamassa turvakaukaloo etukäteen, mutta kielsin senkin :ashamed: Sen joutaa käydä ostamassa, kun vauva on maailmassa ja ollaan lähdössä kotiin. Luvan annoin varata sen marraskuussa, kun varausmaksun saa ainaki täällä takas, jos hullusti pienelle käy. Mut kotiin en lupaa anna tuoda mitään vauvajuttuja etukäteen. Pelkään liikaa, että tässä käy vielä pahasti. Vaatteet varmaan pitäis kattoo ja pestä tuolta vintiltä hyvissä ajoin, mutta sen asian hoidan kans sit vasta myöhemmin syksyllä. Vain sen verran, mitä nyt alkuun tarvii, ei koko arsenaalia. Jos poika tulee, ei oikein mitään valmiina olekkaan, kun ehdin antaa kaikki poikien vaatteet kiertoon jo vuosia sitten, kun ajattelin neljännen jälkeen, että ikinä en enää lapsia tee, kun yksinhuoltajaksi jäin. Kuka nyt huolis mut ja neljä lasta...no tässä sitä ollaan.
Kyllä mä tuossa palapeittoo virkaan vähän sillä silmällä, että se oli vauvalle. Pidän asian tosin omana tietonani. Jos vaikka vauvaa ei tulekkaan, niin teen vain enemmän palasia ja peitto käy isommalle. Muistan kyllä ne hyvin menneet raskaudet, kun oli onnensa kukkloilla ja tuli hommattua vähän kaikkee jo ekan kolmanneksen aikana. Muistan elävästi sen, kun plussasin ekaa kertaa ja sillon teetätin testin tk: labrassa. Sen aikaset testit oli vielä mallia koeputki ja arvaa vastaus. Samalla reissulla kun kävin kysymässä vastaukset (meillä ei ollu puhelinta ja kännyjä ei ollu ku rikkailla, neki niitä järkkyjä joissa hehtaariakkuerikseen ja paino tonnin) menin ostaan pinniksen
Seuraavalla viikolla jo kattelin vaunuja ja löysin todella hyväkuntoiset käytetyt ja niillä meni kolme lasta. Ne oli jokku oran vaunut. Kun kuulin, että odotan kaksosia, niin meni vähän koko pakka sekasi, mut kaksostenvaunuihin ei ollu varaa ja ne jäi ostamatta. Alkuun ajattelin, että kaks mahtuu hyvin samaan pinnikseenkin. No, onnellinen odotus päätty sit ennen aikojaan ja alko ongelmat. Onneks ei ollu kaikkee kahdelle, muuta kuin pakkaukset. Putosin kyllä kolisten pilvilinnoista.Toivottavasti kenenkään teistä ei ihan totta tarvi käydä tätä kaikkee kamaluutta läpi. Kyllä sitä mulle on jo ollu varmaan toistenkin puolesta. Joillekki kai vaan kasautuu nää ongelmat ja toisille niitä annetaan vähemmän. Monesti olen ajatellut, millainen tyttöni olis. täyttäis ihan pian 18v, miltä hän näyttäisi... olisiko veljensä kaltainen... Suru muutaa muotoaan vuosien varrella ja jäljelle jää ikuinen kaipuu ja ikävä.
Anteeksi, kun vaivuin muisteloihin :ashamed: tänään on nyt se pelottava 15+5. Tähän kellon aikaan mennessä oli jo molemmat pienet poissa. Nyt olen vielä ainakin koossa ja syke kuului tasaisena tiuhana jumputuksena ja pikkuinen möyrii tälläkin hetkellä ja tunnen ne hennot liikkeet, kun pikein pysähdyn niitä "kuuntelemaan".
kojootti, tuli mieleen tosta auktoriteetistä
Meillä on kolme vanhinta musta jo reippaasti pidempiä, esikoispoika jo noin 25cm mua pitee, joten vähän tuntuu välillä menevän ojeistukset kuin tyhjään mettään. Tää 13v on kans jo noin 7cm mua pitee ja käyttää "isomman" asemaansa todella kätevästi hyväkseen :headwall: Silti vielä helpommin hallittavissa, kun nämä kaks vanhinta. Musta on helppo kasvaa yli, olen vain 153cm lyhyt Olen toisaalta vain tosi tyytyväinen, että kasvavat mun ohi, että heistä tulee edes vähän normaalimman kokoisia ihmisiä Lumi-Marja ja Nuppunen 15+5
Lumi-Marja, mäkin olen täällä ihan tippa linssissä kun ajattelen sun enkeleitä :'(
Mä olen menettänyt yhden ystävän, hän kuoli 26-vuotiaana hukkumalla. Itku tulee edelleenkin aina, kun näen hänen kuvan tai vaan ajattelen häntä, vaikka tapahtuneesta on jo 8 vuotta. Eniten suren hänen vanhempiaan ja sisaruksiaan. Samasta perheestä oli kuollut toinenkin lapsi leukemiaan. Mä en tiedä, miten kukaan voi selvitä niin suurista suruista. Mutta jostain ne voimavarat kai vaan löytyy.
Ja mitä tuohon auktoriteetti-kysymykseen tulee, tarvinee alkaa kattella korkeita jakkaroita joiden päälle voin kiivetä antamaan ukaaseja hujoppi-pojalleni
Mä olen menettänyt yhden ystävän, hän kuoli 26-vuotiaana hukkumalla. Itku tulee edelleenkin aina, kun näen hänen kuvan tai vaan ajattelen häntä, vaikka tapahtuneesta on jo 8 vuotta. Eniten suren hänen vanhempiaan ja sisaruksiaan. Samasta perheestä oli kuollut toinenkin lapsi leukemiaan. Mä en tiedä, miten kukaan voi selvitä niin suurista suruista. Mutta jostain ne voimavarat kai vaan löytyy.
Ja mitä tuohon auktoriteetti-kysymykseen tulee, tarvinee alkaa kattella korkeita jakkaroita joiden päälle voin kiivetä antamaan ukaaseja hujoppi-pojalleni
Onnea JanJade :flower: :flower:
kojootti, mielessä on kans käyny, jotta jos akanjatkolle kiipiäis ja sieltä pamahuttas ukaasit, niin jospa menis perille Hujoppipoika meilläkin ja vähän paremmin sille menee asiat jakeluhun, kun tuolle omapäiselle lähes hujoppi likalle. SE on niin omatahtonen nuori naisen alku, että mikään ei mene perille. Meillä on ollu hautajaisia täs vuoden sisään kans ihan riittämiin. Tasan vuos sitten kuoli miehen setä/kuumisetä. Hänen hautajaispäivänä kuoli mun rakas mummu. Sit heinäkuussa kaverin lapsi jäi autonalle suojatiellä ja kuoli. Lokakuussa kuoli mun miehen isä. Kaks viikkoo sitten meni ex-appiukko ja neljä vanhinta oli hänen hautajaisissa. Viikko sitten tytön yks läheinen ystävä, nuori poika päätti päivänsä ja hänen hautajaisensa ovat perjantaina. Anopin saattelin hautaan jo ennemmin, 2003. jotenkin tuntuu, että tää suru vaan seuraa jotenkin kurjasti mun elämässä ja munperheen elämässä mukana. Eikö nyt vois jo olla valosammat ajat. Niin ja tuos 2005 mun ystävä tappo kans ittensä, kun oli saanu kuulla, että lasta heille ei tule, kun 8v oli hoitoja ja yritystä takana. Mies oli sanonu adobtiolle ei ja tästä sitten ystäväni saanu järkyn psykoottisen kohtauksen ja häntä etitiinkin jo isommalla joukolla. Mutta turhaan. hän oli toki jonossa mielenterveyshoitajalle, mutta liian myöhään olis aika ollu. Hän ehti päättää päivänsä ja kirjeessä oli, kun minusta ei ole äidiksi, minusta ei ole elämään. Surullista :'( Kyllä ikäihmisten pois menot paremmin ymmärtää, mutta nämä nuoret ihmiset ja lapset, ne on vaikeita hyväksyä ja ajatella, että näin oli tarkoitettu ja muut kliseet päälle. Viime kesänä kuoli meidän naapuristakin mun ikäinen äiti syöpään, jolle jäi kolme lasta, kaikki alle 15v. heille ei jäänyt isääkään, kun on menehtynyt työtapaturmassa, kun nuorin lapsi oli vain 4kk. Jotenkin näitä ajatellessa on omassa elämässä kuitenkin pientä valoa, tai paljonkin enemmän. Meillä on sentään miehen kanssa toisemme ja nämä olemassa olevat lapset. Vaikka neljä heistä ei ole mieheni kanssa samaa lihaa ja verta, ovat he hälle tärkeitä siitäkin huolimatta. Kunhan nyt vain saisimme tämän pienen kultamurusen pitää, niin sitten en enää edes ajattelis vauvahankkeitä. Enkä kyllä sittenkään, jos tämä lähtee enkelten valtakuntaan. Ei tätä pelkia ja tuskaa enää enempää ihminen kestä. Sori hei tämä alakuloinen teksit, mutta elämä vain välillä mättää oikein urakalla.
kojootti, mielessä on kans käyny, jotta jos akanjatkolle kiipiäis ja sieltä pamahuttas ukaasit, niin jospa menis perille
Hujoppipoika meilläkin ja vähän paremmin sille menee asiat jakeluhun, kun tuolle omapäiselle lähes hujoppi likalle. SE on niin omatahtonen nuori naisen alku, että mikään ei mene perille. Meillä on ollu hautajaisia täs vuoden sisään kans ihan riittämiin. Tasan vuos sitten kuoli miehen setä/kuumisetä. Hänen hautajaispäivänä kuoli mun rakas mummu. Sit heinäkuussa kaverin lapsi jäi autonalle suojatiellä ja kuoli. Lokakuussa kuoli mun miehen isä. Kaks viikkoo sitten meni ex-appiukko ja neljä vanhinta oli hänen hautajaisissa. Viikko sitten tytön yks läheinen ystävä, nuori poika päätti päivänsä ja hänen hautajaisensa ovat perjantaina. Anopin saattelin hautaan jo ennemmin, 2003. jotenkin tuntuu, että tää suru vaan seuraa jotenkin kurjasti mun elämässä ja munperheen elämässä mukana. Eikö nyt vois jo olla valosammat ajat. Niin ja tuos 2005 mun ystävä tappo kans ittensä, kun oli saanu kuulla, että lasta heille ei tule, kun 8v oli hoitoja ja yritystä takana. Mies oli sanonu adobtiolle ei ja tästä sitten ystäväni saanu järkyn psykoottisen kohtauksen ja häntä etitiinkin jo isommalla joukolla. Mutta turhaan. hän oli toki jonossa mielenterveyshoitajalle, mutta liian myöhään olis aika ollu. Hän ehti päättää päivänsä ja kirjeessä oli, kun minusta ei ole äidiksi, minusta ei ole elämään. Surullista :'( Kyllä ikäihmisten pois menot paremmin ymmärtää, mutta nämä nuoret ihmiset ja lapset, ne on vaikeita hyväksyä ja ajatella, että näin oli tarkoitettu ja muut kliseet päälle. Viime kesänä kuoli meidän naapuristakin mun ikäinen äiti syöpään, jolle jäi kolme lasta, kaikki alle 15v. heille ei jäänyt isääkään, kun on menehtynyt työtapaturmassa, kun nuorin lapsi oli vain 4kk. Jotenkin näitä ajatellessa on omassa elämässä kuitenkin pientä valoa, tai paljonkin enemmän. Meillä on sentään miehen kanssa toisemme ja nämä olemassa olevat lapset. Vaikka neljä heistä ei ole mieheni kanssa samaa lihaa ja verta, ovat he hälle tärkeitä siitäkin huolimatta. Kunhan nyt vain saisimme tämän pienen kultamurusen pitää, niin sitten en enää edes ajattelis vauvahankkeitä. Enkä kyllä sittenkään, jos tämä lähtee enkelten valtakuntaan. Ei tätä pelkia ja tuskaa enää enempää ihminen kestä. Sori hei tämä alakuloinen teksit, mutta elämä vain välillä mättää oikein urakalla.jenspa, ihanaa varmaan. millä viikoilla siis olitkaan ja onko tää ensimmäinen? itse siis esikoista odotan ja huomen tulee 18 viikkoa täyteen ja ketuttaa kun ei mitään tunnu vielä....!!!!!!
saana07 Me saadaan vaunut heinä-elokuussa, miehen vanhemmat on lupautunut ne ostamaan meille joten riippuu vähän heistäkin et koska mennään. Mut ollaan jo valittu mitkä otetaan ja käyty niitä katsomassakin.
liirah :hug:
Lumi-Marja Voimahalit :hug:
Janjade Onnea :flower:
josefiina Mäkin odotan esikoista, liikkeet tunsin "vasta" 20+4 ekan kerran. Ja sen jälkeen olen joka päivä tuntenut pienet muljahdukset masussa.
Nallu ja Hattivatti 21 POKS :heart: Luin tuosta vaun vihkosesta, et mein pikkunen on noin 26cm pitkä tällä hetkellä :heart: Vielä neljä päivää ultraan!!
liirah :hug:
Lumi-Marja Voimahalit :hug:
Janjade Onnea :flower:
josefiina Mäkin odotan esikoista, liikkeet tunsin "vasta" 20+4 ekan kerran. Ja sen jälkeen olen joka päivä tuntenut pienet muljahdukset masussa.
Nallu ja Hattivatti 21 POKS :heart: Luin tuosta vaun vihkosesta, et mein pikkunen on noin 26cm pitkä tällä hetkellä :heart: Vielä neljä päivää ultraan!!
Liirah ja Lumi-Marja :hug: täältäkin!!
Janjadelle onnittelut :flower:
Itselleni ei mitään erikoista. Tuplarattaita pitäis alkaa hiljalleen suunnitteleen, ei vaan oikein tiiä millaiset hommais.. Pitäis kuitenki olla ihan "kunnolliset" rattaat, ei mitkään heppoiset rimpulat.. Emmaljungalta varmaan löytyis mut onko kellään kokemusta jostain muusta merkistä, jotka ois kuitenki jämäkät ja käytännölliset käytössä..? Meillä on tällä hetkellä kahdetkin Emmaljungat (scooterit ja duo edget) , joista noi scooterit varmaanki voitais myydä pois ku ei kaksia yhden lapsen rattaita/vaunuja tuu tartteen.
Pirtsi ja "kirppunen" POKS! 20+0 :heart:
Janjadelle onnittelut
:flower: Itselleni ei mitään erikoista. Tuplarattaita pitäis alkaa hiljalleen suunnitteleen, ei vaan oikein tiiä millaiset hommais.. Pitäis kuitenki olla ihan "kunnolliset" rattaat, ei mitkään heppoiset rimpulat.. Emmaljungalta varmaan löytyis mut onko kellään kokemusta jostain muusta merkistä, jotka ois kuitenki jämäkät ja käytännölliset käytössä..? Meillä on tällä hetkellä kahdetkin Emmaljungat (scooterit ja duo edget) , joista noi scooterit varmaanki voitais myydä pois ku ei kaksia yhden lapsen rattaita/vaunuja tuu tartteen.
Pirtsi ja "kirppunen" POKS! 20+0 :heart:
Oon viikoilla 16+4, ja tuntuu vähän uskomattomalta, että nyt jo tuntuis, mutta oon kyllä niin varma että se on nyt sitä kutittelua, koska sitä on tullut päivien mittaan niin monta kertaa, että en usko, että se on mitää muuta!Alkuperäinen kirjoittaja Josefiina84:
Ja se ainakin tuntuu juuri siltä, miten mulle neuvolassa kuvailtiin sen tuntuvan, joten tiedän, että siellä se meidän toukka kertoo äitille, että kaikki hyvin. :heart: Kyllä juu esikoista odotan.. Joillain tuntuu vasta myöhemmin, se on niin yksilöllistä, toivottavasti pian tunnet liikkeet myös.. :flower: :heart:Se istukan paikka vaikuttaa runsaasti siihen, missä vaiheessa niitä liikkeitä alkaa tuntua. Mulla on istukka sellaisessa kohdassa kohdunsuulla, että liikkeitä ei tunnu vielä, vaikka uudelleenodottajat tuntee ne usein jo näillä viikoilla. Kerran on tuntunut semmosta vauvankutitusta. Mutta uskokaa pois, kyllä ne ennen pitkää tuntuu.. ja sit jopa vähän liiankin kanssa Se on jotenkin ilkeetä ku ne pikkujalat työntyy kylkiluiden alle. Onpa joillain jopa murtunut kylkiluukin siinä touhussa!
Se on jotenkin ilkeetä ku ne pikkujalat työntyy kylkiluiden alle. Onpa joillain jopa murtunut kylkiluukin siinä touhussa!liirah :hug: Lumi-Marja :hug: Noista kuolemista lukiessani täällä taas vetistelin... Jaksamisia teille ja varsinkin siihen toimettomana oloon!!!!! Vauvoille myös jaksuja! :heart: :heart:
Synttärionnittelut Janjadelle! :flower:
Onnittelut myös kaikille puolivälin saavuttaneille!!!! =)
Ja onnittelut myös kaikille niille, jotka liikkeet tunteneet!! =) Täälläkin on nyt muutaman edellisen päivän aikana alkanut vauvan hentoinen liikehdintä tuntua :heart: Varsinkin iltasella =)
Noista tyttö- ja poikaoloista. Mulla oli alussa enempi tyttöolo, mutta nyt en enää tiedä... Jotenkin tuntuu enempi, että sieltä kumminkin on toinen poitsu tulossa. Tiedä sitä sitten. Esikoisesta mulla ei ollut sitten minkäänlaista oloa sen suhteen kumpi tulee. Mies puhu kyllä esikoisen kohdalla pojasta ja nyt puhuu tytöstä, mutta se on lähinnä siltä pohjalta kumpaa enempi on toivonut
vaimo ja vaavi 15+6
Jaksamisia teille ja varsinkin siihen toimettomana oloon!!!!! Vauvoille myös jaksuja! :heart: :heart: Synttärionnittelut Janjadelle! :flower:
Onnittelut myös kaikille puolivälin saavuttaneille!!!! =)
Ja onnittelut myös kaikille niille, jotka liikkeet tunteneet!! =) Täälläkin on nyt muutaman edellisen päivän aikana alkanut vauvan hentoinen liikehdintä tuntua :heart: Varsinkin iltasella =)
Noista tyttö- ja poikaoloista. Mulla oli alussa enempi tyttöolo, mutta nyt en enää tiedä... Jotenkin tuntuu enempi, että sieltä kumminkin on toinen poitsu tulossa. Tiedä sitä sitten. Esikoisesta mulla ei ollut sitten minkäänlaista oloa sen suhteen kumpi tulee. Mies puhu kyllä esikoisen kohdalla pojasta ja nyt puhuu tytöstä, mutta se on lähinnä siltä pohjalta kumpaa enempi on toivonut
vaimo ja vaavi 15+6
Tuplarattaista mä oon nyt aikani kuluksi noita vertaillut ja päädyin niihin easywalkereihin. Ovat kapeat, vauvalle saa erillisen vaunukopan niihin, molemmilla lapsilla omat aurinkokuomut, voi kiinnittää turvakaukalon, tosi monipuolisesti niitä voi sisaruksilla käyttää ja menevät pieneentilaan kasattuna.
Mua väsyttää ihan kamalasti, eilis aamun olin töissä ja loppupäivän makasin sohvalla ja kävin jo kasilta yöunille. Kohta pitäisi lähteä iltavuoroon, ei kyllä jaksaisi millään.
Liikkeitä tuntuu jo tosi paljon, ulospäin ei kylläkään vielä.
Torstaina ultra, ei malttaisi odottaa sitten millään
kirppunen 20+2 :heart:
Mua väsyttää ihan kamalasti, eilis aamun olin töissä ja loppupäivän makasin sohvalla ja kävin jo kasilta yöunille. Kohta pitäisi lähteä iltavuoroon, ei kyllä jaksaisi millään.
Liikkeitä tuntuu jo tosi paljon, ulospäin ei kylläkään vielä.
Torstaina ultra, ei malttaisi odottaa sitten millään
kirppunen 20+2 :heart:
Huomenta kaikille!
Ihanasti on taas ihmisiä, joilla rakenneultra lähenee, saadaan lisää kuvia ja hyviä kuulumisia :heart:
Mullahan oli alussa istukka edessä, mutta on siirtynyt aikaa sitten takaseinälle. Liikkeitä aloin tuntea tästä esikoisesta viikoilla 16, ja viikonlopun aikana olen tuntenut niitä jo mahan päältäkin :heart: Herra hukkapätkähän istuu aivan edessä ultran mukaan.
Väsyttänyt on täälläkin, mies on ollut ihan äimänä kun yleensä mä herään ensin, ja nyt mä olen nukkunut vielä tunnin hänen heräämisensä jälkeen
Ensi viikolla meen katselemaan vauvan sänkyjä, jos mieluisen löydän niin otan kyllä mukaani ja käyn ostamassa siihen patjat ym. tarvittavan
Muumilakanat tilasin netistä, ja muutamat 56cm puvut vauvalle, parit asut löytyy myös 50cm kokoisina <3
Tanya & herra hukkapätkä 20+2
Ihanasti on taas ihmisiä, joilla rakenneultra lähenee, saadaan lisää kuvia ja hyviä kuulumisia :heart:
Mullahan oli alussa istukka edessä, mutta on siirtynyt aikaa sitten takaseinälle. Liikkeitä aloin tuntea tästä esikoisesta viikoilla 16, ja viikonlopun aikana olen tuntenut niitä jo mahan päältäkin :heart: Herra hukkapätkähän istuu aivan edessä ultran mukaan.
Väsyttänyt on täälläkin, mies on ollut ihan äimänä kun yleensä mä herään ensin, ja nyt mä olen nukkunut vielä tunnin hänen heräämisensä jälkeen
Ensi viikolla meen katselemaan vauvan sänkyjä, jos mieluisen löydän niin otan kyllä mukaani ja käyn ostamassa siihen patjat ym. tarvittavan
Muumilakanat tilasin netistä, ja muutamat 56cm puvut vauvalle, parit asut löytyy myös 50cm kokoisina <3
Tanya & herra hukkapätkä 20+2
Kiitos kun päivititte tietojani tuon viikkomäärän suhteen jolla lähdetään hoitamaan, oli jäänyt vain mieleen kun opiskeluaikoina sanottiin että silloin ei lähdetty hoitamaan vauvaa alle viikon 24, nyt siis ilmeisesti rajana alkaa olla tuo 23 mikä tietysti loogista kun pienten hoito koko ajan kehittyy. Synnytyksen esto tietty aloitetaan jo aiemmin. Mut toki toivotaan ettei vielä niillä viikoilla tarvitsisi mitään hoitoja.