Iltaa!
Sopii mullekin toi porukan jakaminen... eipä varmaan kyl viel ees muutamaan päivään niit loppukuun laskettuja tule.
Voihan v mikä päivä ollu... poika oksens eilen pariin otteeseen ja illal oli kumetta. No, aamu alko ihan kivasti (kuumetta oli mut ei ollu muuten kipeen olonen), tosin harmitti kun oli tullu yöllä lunta eikä päässy pulkkamäkeen eikä markkinoille. Iltapäivällä kävi kummi tuomassa synttärilahjan joten pientä piristystä. Ilta olikin sit vähä kurjempi... pojalla masu ihan sekasin, ei maistunu ruoka ja kaikki tuli vetenä alakautta ulos ja sit kompastu viel pöydän jalkaan ja kaatu niit et tuli suusta verta ihan hirveesti. Mietittiin jo miehen kans et pitääkö lähtee lääkäriin kun alhaal hirvee reikä ja yläikenestä tuli verta kans aikalailla. No, veren tulo onneks lakkas ja poikakin rauhottu. Tosin alahuuli ihan turvoksissa ja varmasti tosi kipee useemman päivän ja sit muutenkin pieni aika reppanan näkönen kun kuumetta ja koko aika saa olla pyllyä pyyhkimässä niin et on pepun ihokin jo rikki. No, huomenna uus päivä... toivottavasti ei masu niin löysällä ja kuumekin laskis. :heart:
Painoista ollu puhetta... mul tuli painoa 17kg, tosin niistä 8kg jäi laitokselle ja loput lähti parin kuukauden aikana. Kropan malli on kyl nykyään vähä eri mallinen vaik samoissa kiloissa olenkin... kaappiin jostain kumman syystä jäänyt ne matalalantioisimmat housut. Muuten kyl menee samat farkut kun ennenkin. Saa nähä kuin pitkään ne nyt mahtuu.
Anopista ja appiukosta... mites sen nyt nätisti sanois... mies ja poika on ainoot syyt miks ees yritän tulla toimeen, tosin viime aikoina on kiehuttanut jo pelkkä ajatus niiden kyläilystä. Eka vuos pojan synnyttyä meni suht ok (mitä nyt kommentteja tuli et "eikö se äiti osaa" ja "tules papan syliin... kato heti rauhottu" ym mitkä ei välttämättä hiljattain synnyttäneen äidin korvissa kuulostanu kivalta, appiukko kun muutenkin kuvittelee tietävänsä kaikesta kaiken ja olevansa kaikessa parempi... ei tuntuneet tajuavan et meidän lapsi ja eikähän me tiedetä mistä meidän lapsi pitää ) mut sit kun miehen sisko sai lapsen niin miehellä ja mulla on meinannu mennä sukset ristiin kerran jos toisenkin mut nykyään mies on onneks mun kans samaa mieltä ja rupee olee kans aika kypsä. Tuntuu et meidän perhe ei oo mitään mut miehen siskon perheelle ostetaan kaikki valmiina ja hirvee hössötys koko ajan niiden ympärillä. Eipä sillä et mä anopin haluisin meille siivomaan tai laittamaan ruokaa mut ärsyttää kun aina puhutaan *****:sta ja meiän poika ei oo mitään. Monesti jos poika on vaik tekemäs palapeliä niin anopin kannustavat kommentit on tyyliin "et sä taida osata, pistetään pois" ennen ku poika on ehtiny ees kunnolla alottaa... kun oikeesti siis tykkää tehä palapelejä ja tod osaa. Anoppi jaksaa myös aina kauhistella sitä miten paljon meil on pojalla vaatetta ja leluja... kun ei ees ole mitenkään erikoisen paljon. Kerrankin erehdyin esittelemään talvitakkia jonka olin ostanut niin totee et miks piti ostaa uus, eikö noita ole vaikka kuinka paljon. Öööö, ei , kun jäi hiljattain pieneks kun noi lapset tuppaa kasvamaan, alstiko pojan pitäs kulkea?
Ehkä se mikä eniten tökkii on se et siin on kaks ihmistä jotka voi sanoa mitä vaan (vaikka jotain mikä loukkaakin) mut heille ei voi sanoa mitään vähänkään vastalauseen kuulosta kun muuten on samantien herneet nenässä ja ruvetaan tiuskii tai mököttää... todella aikuismaista toimintaa!
Oon yrittäny miehelle sano et voisitko ystävälliseti sanoa porukoilles et poika rupee koht olee sen ikänen et tajuaa et serkku saa aina kaikkea mut miksi hän ei saa mummolta mitään. Siinähän sit selittelee...
Äh, tulihan vuodatus... no, tiedättepä nyt et anoppi on mulle vähän ku punanen vaate härälle mikä sinänsä inhottaa kun kyseessä on kuitenkin mieheni vanhemmat. Ja kyse ei ole siitä etten tulis ihmisten kans toimeen... esim ex-anoppi oli yks maailman ihanimmista ihmisistä.
Mä joudun kans välillä käydä tarkistelee testistä ettei oo plussa hävinny mihinkään kun ei oikeen oireita ja oloa tunnu olevan. Parina iltana plussauksen jälkeen oli olo kun ois nielassu rantapallon mut nyt ei oo ollu sitäkään... tosin oon tietosesti syöny vähemmän tummaa leipää et jos se auttas tohon turvotukseen. Huonoa oloakaan ei varsinaisesti oo ollu... parina päivänä kahvin jälkeen vähä vellonu mahas mut ei muuta.
Miettiny jo et pitääkö käyä hakee testi ja varmistaa vielä.
Alkuraskauden ultraan haluisin mennä mut miehen mielest turhaa. Viimeks käytiin alkuraskauden ultassa kun oltiin reissuun lähössä niin halusin varmistaa et kaikki ainakin lähtiessä ok. Nyt haluisin käydä oman mielenrauhan takia mut eihän mies sitä voi tajuta kun ei tiedä mitä on kokea keskenmeno vaikka on luullut et kaikki on hyvin. No, pitää ruveta puhumaan sitä ympäri.
Eiköhän tää romaani riitä tälle iltaa et jää muillekin tilaa... taidan lähtee kattoo et jos nukku-matilla ois joku hyvä leffa näytettävänä niin jaksaa sit nousta jos poika sattuu keskellä yötä heräämään kipuun tai muuten vaan.
Hyvää yötä kaikille! :wave: