(no niin, eilen oli sivusto kaatunu, kun just ois ollut aikaa tulla päivitteleen..!)
Mulla tämä internet jäänyt hyvinkin toissijaiseksi tässä viimeisen viikon aikana, en edes ole facea päivittänyt, mies pitänyt omalta osaltaan siitä huolen..
Tyttö syntyi siis jo rv 39+4 eli 29.10. klo 17:00 17 tunnin työn tuloksena. Paino tasan 3600g ja pituus 48 cm. Lääkärin painoarvio meni täysin nappiin ja niin se kätilö sanoikin, että se lääkäri osuu aina oikeaan. :heart:
Tyttö muuten terve, mutta tiukassa ulosotossa oikea solisluu murtui, muttei juuri vaivaa.
Synnytyksen kulku: sunnuntai-lauantaiyönä heräsin kahdentoista aikaan supistuksiin, jotka oli heti säännöllisiä 5 min välein. Olin, että ei tää nyt voi olla vielä, eikä ne sillä tavalla kovin kipeitäkään olleet (lastenleikkiä verrattuna myöhempään!). En viittiny miestä herättää, kun aattelin, että menevät ohi varmaan kuitenki. Ei ne kuitenkaan menneet ja kellotin koko ajan 5-7 min ja kesto 30-45 s. 4 tuntia valvoin ja sitten herätin miehen, että tää voi nyt olla sitä. Maha oli kuitenkin aika kovana. Limatulppa irtos sitte jossain vaiheessa kokonaan. Mietittiin kyllä kauan, että pitääkö lähteä ja soitettiin kahdesti synnärille, mutta sieltä EI VASTATTU! Sitte oltiin, että kai se on pakko lähtee ja viiden aikaan lähdettiin. Sillon rupeski sattuun nivusiin ja kävely hankaloitu.
Täysin samaan aikaan synnärille tuli kanssa ambulanssilla nainen, joka synnytti vasta päivää mun jälkeen. Mut pistettiin tarkkailuun ja todettiin, että synnytys ei oo vielä kunnolla lähteny käyntiin. Kätilö ehdotti mulle vesiperäruisketta, koska suolessa oli aika paljon tavaraa, mikä hidasti homman etenemistä. Hänellä loppui vuoro ja työvuoroon tuli tosi tympeä kätilö. Aikasempi sanoi peräruiskeesta, että jos en ite sitä halua laittaa, niin kyllä joku heistä sen tekee. Mutta tätä tympeetä kätilöä ei sitten ilmeisesti kiinnostanut auttaa asiassa, kun en ollu kovin halukas sitä laittamaan (olis pitäny olla näin jälkeenpäin ajateltuna), vaan mieluummin kävin syömässä pussillisen luumuja.. Jotain nekin sai aikaan, muttei tarpeeksi.
Lisäksi vauvan pää painoi kohdunsuuta, että se oli takana. Tympeen kätilön käsi ei edes ylettyny tunnusteleen sitä. Sitä ennen kuitenkin kun supistukset jatku samaan tahtiin ja käyriltä ei saatu ilmeisesti kunnon voimakkuuksia, vaikka supistukset omasta mielestäni voimistu koko ajan. Muutenki tää toinen kätilö laitto ne käyrät jotenki eri tavalla kuin se joka otti vastaan, ja me miehen kanssa mietittiin, että oliko ne ihan oikein laitettu, koska tuntu ettei se kaikkia supistuksia mitannu edes ja se kätilö ei välittäny mitään, vaikka sanottiin. Sillä oli kauhee kiire, koska oli muita synnyttäjiä ja hän sitte sanoikin, että heillä oli poikkeustila, kun vain 2 salia oli käytössä, että voi olla, että me joudutaan vielä kotiin. Lääkäri onneksi oli käyristä sanonut, että pidetään tarkkailussa. Sitten kätilö sanoi jotain mitä jokainen synnyttäjä varmaan haluaa kuulla, että heillä on tärkeämpiäki synnyttäjiä odottamassa saliin pääsyä, kun vesiä menny ym. Mun annettiin vaan kärvistellä. Sanoi vielä, että voidaan lähteä vaikka käymään kaupungilla ja sanoin, että mä en kyllä pääse käveleen kunnolla, ettei taideta olla menossa. Mies lähti käymään jossain ja kun tuli takasin, niin sen kanssa käveltiin sitten sairaalaa ympäri ja alkohan ne olla ihan sikakipeitä suppareita.
Sen verran musta huolehdittiin sitten, kun en enää pystyny käveleen ja selässä alko tuntuun kovat poltot, että sain edes lämpöpusseja, vaikka en nyt tiedä miten lämpöpussi muutenki polttelevassa selässä ois auttanu, mutta autto jonku verran.
Sitten tämä kiireinen tympeä hoitaja viimein tarkisti tilanteen kohdunsuulla. Tai siis yritti. Hän joutu hakeen pitempisormisen kätilön paikalle, joka tuumas, että 4-5 cm auki. Tämä oli yhdeltä päivällä ja olin ihan tosi väsyny. He sitten supattivat siinä, että mitä tehdään ja päättivät antaa mulle Petidiniä. Jos oisin muistanu minkälainen lääke se on, niin en ois välttämättä halunnu. He ei kertoneet mitään sen mahdollisista haittavaikutuksista, vain sen, että se rauhottais ja antais mun nukkua vähän. Se joko auttais tai ei. Sain Petidinin ja kohta sainki mennä pöntölle, koska se tyhjensi mun suolen totaalisesti. Olo tuli tokkuraiseksi, mutta supistuskipuun se ei auttanu. Tympeen hoitajan vuoro loppui ja mun tuskat kasvoivat, KOSKA Petidinin aiheuttama suolen tyhjentyminen KÄYNNISTI synnytyksen kunnolla. Synnärillä piti kiirettä. Vuoroon tullut mun synnytyksessä ollut kätilö sanoi myöhemmin, että olin kolmas synnyttäjä hänen vuorollaan (ja 2 salia vaan käytössä). Eli en päässy tarkkailuhuoneesta ollenkaan pois ja kätilöllä oli kiire muiden synnytysten kanssa, että mun tilaa ei ehditty niin hyvin seuraamaan. Lopulta hän ehdotti mulle suihkua, jos se rauhottais kivun tunnetta. Minähän menin ja vei se terän kivulta, mutta kyllä se sattu kuitenkin ja lopulta vauhditti synnytystä niin, etten meinannu päästä suihkusta pois jatkuvan supistuksen takia. Kätilö kävi sanomassa, että tulla pois heti kun pääsen. Siihen meni aikaan ja kun pääsin huoneeseen, olin ihan tosi tuskissa ja kätilöä ei kuulunu ja sitten siihen tuliki joku muu hoitaja ilmeisesti sanomaan, että kätilö oli kiinni toisessa paikassa, mutta meni ilmeisesti sanomaan sitten, mikä tilanne oli. Kätilö tuli, en ollu päässy viel ees sänkyyn, se oli tosi vaikeeta ja oli pakko, että ois pantu käyrille. Ei ne ehtiny sit edes käyrää laittaa, kun tekivät sisätutkimuksen ja HUPS! olin KOKONAAN AUKI. Sali oli onneks valmiina mua varten, että ei muuta kun sinne vaan sängyllä.
En sitte ehtiny saada mitään muuta kuin ilokaasua naamariin ja kyllä se autto sen jonku verran. Jouduttiin laittaan supistuksia jouduttavaa tippaa. Olin kyllä aika pihalla, että mitä pitää tehdä. Salissa oli varmaan kolme kätilöä ja vauhtia niillä tuntu olevan. Kalvot puhkastiin ja se oli niinku vesi-ilmapallo olis räjähtäny, kätilöki naurahti, että ohoh! Kalvojen puhkaseminen kyllä helpotti oloa. Mutta työntösupistuksia mulle ei oikein tullu, mitä odotin. Epäilen näin jälkeenpäin, että Petidin oli laiskistuttanu vauvaa, ettei se lähtenyt kunnolla työntämään itseään ulos. Luin vasta kotona, että Petidiniä ei anneta, jos synnytyksen epäillään alkavan neljän tunnin sisällä, koska se väsyttää myös vauvaa....
Minä sitte jouduin työntään aina kun supistus tuli ja yritin vähän päällekin. Vähän hakusessahan se työntäminen oli, mutta onneks oli loistavia kätilöitä ympärillä, jotka neuvo ja sano, jos puhalsin vahingossa ulos työnnön. Vauva oli tiukassa ja mulle jouduttiin antaan lääkehappea. Kauhee tsemppaus oli päällä ja tilannetiedotus, että siellä pää näkyy jo, vaikka se vissiin oli melkosta sahaamista ennen kuin sain ponnistukset kohilleen. Oli kyllä itelläki vähän hätä, kun ootin, että vauva tuntuis, mutta kyllähän se sitten tuntuikin kun jäi olkavarresta kiinni. Ihan hämmästyttävää, että jaksoin todellaki ponnistaa kuin viimeistä päivää, että tyttö saatiin ulos, vaikka kahden kätilön pitiki avittaa. Mies sano, että oli aika hurjan näköstä kun toinen kisko päästä ja toinen olkapäästä... Oli se helpottava tunne, kun tyttö viimein tuli ulos!!! Joutuivat kuitenki huonon happisaturaation takia viemään hänet virvoitteluhuoneeseen, mutta sanoivat, että kaikki on hyvin ja kuulinhan minä sen parkasunki. Ekat apgaarin pisteet oli 7, mutta nousivat 9 kuitenkin.
Ponnistusvaihe kesti 20 minuuttia ja jälkeiset tuli 5 minuutin jälkeen. Istukka tuli täydellisenä (605g) ja voi luoja kun se oliki iso! Mies sano, että napanuoraaki hänen mielestä tuli paljon enemmän kuin se mitä ois pitäny
Tyttö joutu happitarkkailuun tunniksi eli en saanu rinnan päälle vasta kun myöhemmin. Väliliha ei revenny, mutta muuten tuli joitaki repeämiä, joihin laitettiin 5 tikkiä. Häntäluu otti jotain damagea, on vieläki kipeä, mutta parempaan suuntaan menossa. Muutenki istuminen ollu aika hankalaa ja alapäässä limakalvot on vissiin ihan kuivat, en sitte hokannu kysyä keltään, että saako sinne laittaa jotain öljyä.
Solisluu murtui, mutta ei niin pahasti, että ois tarvinnut tukea laittaa. Sitä tarkkaillaan nyt ja keskiviikkona tulee terkkari kotikäynnille, niin saa katsoa mikä tilanne ja tarvittaessa lääkäriin. Lääkäri määräs kyllä kipulääkettä viideksi päiväksi, vaikka tyttö ei sitä ole tuntunut valittavan. Päivän verran saatiin annettua lääkesuppoja ja sitte ei enää onnistunu ei millään. Synnärille soitettiin ja kätilö sielä totesi, että jos ei kerran mitenkään onnistu, niin älkää sitten antako.
Kotiutuminen tapahtui siis viime torstaina, joka oliki laskettu aika
Paino tippui sairaalassa 7 prosenttia, minkä jälkeen lähti nousuun. Mulla nousi maito hyvin, mutta imemisotteen kanssa sai kyllä harjotella. Lähtöpaino oli 3370g. Päänympärys 34,5 cm.
Napatynkä irtosi viime yönä. Se ehtiki aiheuttaa parit itkut, kun vaipan reuna hiersi. Huomenna ensimmäiseen kylpyyn. Tytöllä on tosi hyvä iho ja
paksu tumma tukka. Kumoan siis väitteen, että närästys kasvattaisi tukkaa! Mua ei närästänyt ollenkaan raskausaikana.
Okei, nyt oon kirjottanu kyllä niin pitkän stoorin. Mun synnytyskertomus on paperilla vasta salista lähtien. Siitä miten siihen pisteeseen päästiin, on mun ja mun miehen oma kokemus. Vaikka kätilön kanssa käytiin niitä asioita läpi, niin kuitenkaan just tuon Petidinin haittavaikutuksen vasta ite luin kotona. Joudun varmaan seuraavalla kerralla pelkopolilla käydä, koska asiat ei todellakaan menny niinku strömsössä. Musta niin tuntu, että se yks kätilö ei ottanu vakavasti kuinka kipee olin, kun se ois niin ollu lähettämässä meitä viel kotiin. Kiitos varmaan taas sen mun hienon kipukynnyksen. Onneks se vastaanottanu kätilö sanoi, että ei oo pakko lähteä, saa jäädä, jos siltä tuntuu.
Ja kaikki mitä tapahtu sitten, kun saliin tositoimiin lähdettiin, niin siitä ei mitään traumoja jääny. Luotin niin niihin kätilöihin ja he kyllä osas hommansa loistavasti!
Että aika lailla luomuna sitte mentiin, vähän kuin olin toivonutkin, vaikka mielelläni olisin jotain kivunlievitystä ottanut, jos siihen olisi ollut mahdollisuus.
PALJON ONNEA KAIKILLE MUILLEKIN VAUVAN SAANEILLE!!!! :heart:
mnica ja lohikäärmetyttö 1 vkon