Heippa kaikille, pitkästä aikaa. 
Meillä on ollu tosi rankkaa tässä reilu viikko. Tosiaan on mun ja miehen psyykettä koeteltu! Äitienpäivänä alkoi verenvuoto sitten ja aattelin että noh, se oli siinä. Ultraan sitten samana pvänä ja kaikki olikin hyvin. Sikiö voi hyvin ja hematooma löytyi kohdusta. Pieni kuitenkin. No siitä lähettiin kotiin sitten ja koetin ottaa iisisti.
Noh, vuotoa jatkui tiputteluna muutama pv, kunnes yhtenä iltana sitä alkoi tulla hirveellä paineella. Housut ihan veressä, jalat, lattia.. Ja sit istuinkin melkein tunnin vessassa koska ei ois pystyssä pysynyt ja kämppä ois näyttäny teurastamolta. Hyytymää ja verta pönttö täynnä. Kello oli kuitenkin niin hirveesti etten mä pystynyt mihinkään lähteä, ei autoa eikä kyytiä. Ei mee busseja. Enkä mä jaksanut henkisesti liikkua mihinkään.. Halusin vain nukkumaan. Keskenmenolta se tuntui, ja verta tosiaan oli niin kamalasti. No heti aamulla sit soittelemaan joka puolelle, ja enhän mä mihinkään päässy. Lääkäriaikoja ei muka oo ja hematoomasta johtuvaa vain tuo. Normaalia siis. Yritin uskoa lääkäreitä jne, ja rauhoittaa mieleni. Neuvolassakin käytiin ja sieltä jauhoi samaa. Mua kuitenkin vaivasi..
No vuoto sit rauhottui. Ja tuli taas vaan tiputellen. Ja mun mieli alkoi rauhoittua.
No joo, sitpä heräsin seuraavana yönä klo 5, siihen että sänky aivan veressä, jalat myös, housut jne jne.. Sit yritin selvitä vessaan asti sotkematta paikkoja. Verta tuli ja tuli taas. Vieläkin enemmän. Hyytymiä ja verta, niin paljon että vessassa oli istuttava reilu tunti. Kun sain itseni tolpilleni, soitin päivystykseen. Ja käskivät heti sinne. Kuulosti keskenmenolta ilmeisesti heidänkin korvaan jo, kun niin kiireellä käskivät.
No sairaalaan lähdettiin taksilla ja pääsin lepäämään sängylle siellä ja sit ultrattiin. Mua kohdeltiin kauheen nätisti ja sillein varovasti. Ja se musta enteili tosi pahaa. Ihanku mua oltais valmisteltu huonojen uutisten kuulemiseen. NO MUTTA, ei, ei huonoja uutisia. Sikiö voi HYVIN, ja hematoomasta tosiaan kaikki tämä johtuu. Ja näytti vielä siltä että vuotelee jatkossakin. Mutta toivotaan todella että pian katoaa. On kuitenkin sillein ns. hyvässä paikassa, ettei vaarallisessa. Voin siis olla aika huoletta, vaikka rankkaahan nää on kun ei kotootakaan nyt uskalla poistua..
Mutta tärkeintä on että meiän pienen pieni pysyy nyt kyydissä näinkin sitkeästi ja tää tuleva äiti on niiiiiin onnellinen. :heart:
Nunnush 13+5! :heart:
Meillä on ollu tosi rankkaa tässä reilu viikko.
Tosiaan on mun ja miehen psyykettä koeteltu! Äitienpäivänä alkoi verenvuoto sitten ja aattelin että noh, se oli siinä. Ultraan sitten samana pvänä ja kaikki olikin hyvin. Sikiö voi hyvin ja hematooma löytyi kohdusta. Pieni kuitenkin. No siitä lähettiin kotiin sitten ja koetin ottaa iisisti.Noh, vuotoa jatkui tiputteluna muutama pv, kunnes yhtenä iltana sitä alkoi tulla hirveellä paineella. Housut ihan veressä, jalat, lattia.. Ja sit istuinkin melkein tunnin vessassa koska ei ois pystyssä pysynyt ja kämppä ois näyttäny teurastamolta. Hyytymää ja verta pönttö täynnä. Kello oli kuitenkin niin hirveesti etten mä pystynyt mihinkään lähteä, ei autoa eikä kyytiä. Ei mee busseja. Enkä mä jaksanut henkisesti liikkua mihinkään.. Halusin vain nukkumaan. Keskenmenolta se tuntui, ja verta tosiaan oli niin kamalasti. No heti aamulla sit soittelemaan joka puolelle, ja enhän mä mihinkään päässy. Lääkäriaikoja ei muka oo ja hematoomasta johtuvaa vain tuo. Normaalia siis. Yritin uskoa lääkäreitä jne, ja rauhoittaa mieleni. Neuvolassakin käytiin ja sieltä jauhoi samaa. Mua kuitenkin vaivasi..
No vuoto sit rauhottui. Ja tuli taas vaan tiputellen. Ja mun mieli alkoi rauhoittua.
No joo, sitpä heräsin seuraavana yönä klo 5, siihen että sänky aivan veressä, jalat myös, housut jne jne.. Sit yritin selvitä vessaan asti sotkematta paikkoja. Verta tuli ja tuli taas. Vieläkin enemmän. Hyytymiä ja verta, niin paljon että vessassa oli istuttava reilu tunti. Kun sain itseni tolpilleni, soitin päivystykseen. Ja käskivät heti sinne. Kuulosti keskenmenolta ilmeisesti heidänkin korvaan jo, kun niin kiireellä käskivät.
No sairaalaan lähdettiin taksilla ja pääsin lepäämään sängylle siellä ja sit ultrattiin. Mua kohdeltiin kauheen nätisti ja sillein varovasti. Ja se musta enteili tosi pahaa.
Ihanku mua oltais valmisteltu huonojen uutisten kuulemiseen. NO MUTTA, ei, ei huonoja uutisia. Sikiö voi HYVIN, ja hematoomasta tosiaan kaikki tämä johtuu. Ja näytti vielä siltä että vuotelee jatkossakin. Mutta toivotaan todella että pian katoaa. On kuitenkin sillein ns. hyvässä paikassa, ettei vaarallisessa. Voin siis olla aika huoletta, vaikka rankkaahan nää on kun ei kotootakaan nyt uskalla poistua..Mutta tärkeintä on että meiän pienen pieni pysyy nyt kyydissä näinkin sitkeästi ja tää tuleva äiti on niiiiiin onnellinen. :heart:
Nunnush 13+5! :heart: