Onnea täältäkin uusille vauvautuneille!!!:flower:
Talventähti: Pian se sinäkin näköjään perässä tulit
Joko
pippari on saanut vauvansa maailmaan, vai vieläkö joudut yhdessä kasassa vaappumaan? Jos ei vieläkään ole syntynyt, niin montaa päivää ei enää mene, joten supistustuulia sinneppäin!! Ja onko pinossa vielä muita omaa kääröänsä odottavia?
Itse voisin pientä synnytyskertomusta raapustella nyt kun isommat lähti kouluun ja päiväkotiin ja isäntä ruuvaamaan autoaan katsastuskuntoon. Pikkumies taisi juuri nukahtaa ekoille päikkäreille<3
Eli tosiaan lauantaina 30.11 heräsin aamulla 03.30 tujuun supistukseen. Kävin vessassa ja palasin takaisin sänkyyn jatkamaan unia. Vähän ajan kuluttua supisti taas ja siitä vielä vähän ajanpäästä uudestaan. Tässä kohtaa vilkaisin kelloa ja se oli 4.00. Rupesin sitten kellottelemaan supisstuksia, kun selässäkin hieman tuntuivat ja niitä tuli 12-13min välein.
n.5.30 herätin miehen ja totesin, että saa vielä jatkaa unia, mutta vaikuttaa siltä, että hänen kaavailemansa veneenhakureissu taitaa muuttua vauvanhakureeissuun (miehen siis oli tarkoitus lähteä aamusta hakemaan venettä haminasta ja tästä syystä myös siskon mies oli meillä yökylässä). Jäin vielä sänkyyn kellottamaan suppareita, mutta kun miehenkään nukkumisesta ei olisi mun puhinan takia tullut mitään, niin siirryin alakertaan sohvalle. Tässävaiheessa otin myös panadolia ja kaurapussin avuksi supistuksiin (panadol ei kyllä tehonnut pätkääkään).
klo.7.15 herätin miehen uudestaan, että keitää itsellensä aamukahvia ja ruetaan suunittelemaan lastenhoitokuvioita. Supistuksia tuli tässävaiheessa 8min välein ja alkoivat jo tuntumaan selän ja mahan lisäksi myös reisissä. Siskon mies heräsi myös samaan aikaan ja sovittiin, että hän jää katsomaan lapsia ja me lähdetään ainakin käymään sairaalassa (itse kun olin vielä hieman skeptinen, että näinköhän nämä tässä vielä lopahtaa).
Sairaalaan päästiin klo.9 ja mulle kävi siinä sitten sama, kun esikoisen kanssa, eli supistusten väli piteni heti, kun sairaalan ovista sisään pääsin. Käyrällä maatessa supistuksia tuntui tasan kaksi ja sisätutkimuksessakin kohdunsuu oli vasta 1cm auki, kanava kyllä hävinnyt kokonaan. Meille annettiin kaksi vaihtoehtoa: joko lähteä kotiin odottamaan tai jäädä Jorviin "olohuoneeseen" pariksi tunniksi, jonka jälkeen voitaisiin tarkastaa tilanne uudestaan. Valitsin jälkimmäisen vaihtoehdon ja hyvä niin, koska kotona emme olisi kauan ehtineet olla.
Menimme siis olohuoneeseen odottelemaan, mitä tuleman pitää ja siellä supistuksia alkoi samantien tulla 6-7min välein. Kovin paljon en jaksanut kellottaa supistuksia, mutta hieman klo.11 jälkeen sattui jo sen verran, että supistuksen tullessa nojasin sohvaan kaurapussi mahalla ja mies hieroi selkää. Kävin siis kansliassa pyytämässä kätilöä tutkimaan kohdunsuun tilanteen, kun alkoi tuntua jo aika tuskaiselta. Tässä kohtaa supistusten välikin oli tihentynyt ja niitä tuli jo 3min välein. Kohdunsuu oli auki 5-6cm ja minut laitettiin hetkeksi käyrille makaamaan (joka oli niissä supistuskivuissa jo todella tuskallista). Kauaa siinä ei onneksi tarvinut maata (kätilökin vissiin totesi, että sen verran hyvä supistuskäyrä, ettei viitsi kiusata mua kovin pitkään) ja päästiin saliin n. klo 12. Sielä vaihdoin vaatteet ja sain ilokaasumaskin (paras kaverini tässä synnytyksessä). istuin jumppapallon päällä nojaten sänkyyn ja aina supistuksen tullessa höngin ilokaasua ja mies hieroi kaurapussilla selkää. Aivan loistava kivunlievitysmenetelmä!! Suosittelen lämpöisesti kokeilemaan! n.12.40 kätilö tuli kurkkaamaan vointiani ja sanoin, että supistuksen lopussa tuntuu ponnistamisen tarvetta joten kätilö kävi heittämässä lounaansa takaisin jääkaappiin ja sen jälkeen tarkistettiin kohdunsuun tilanne, joka olikin jo täysin auki.
Sain luvan ponnistaa ja samalla kun siinä ponnistelin, kätilö valmisteli pudendaalia. Toisella ponnistuksella kalvot kirjaimellisesti poksahtivat ja lapsivedet lensivät kaaressa lattialle asti. Tässäkohtaa mieheni, joka pelkää kaikkia epämääräisiä eritteitä, pakeni paikalta (jälkeenpäin kysyi varovasti, että mitä se tavara oli, joka sieltä ulos tuli? Ei raukka tajunnut, että kyse oli lapsivedestä
). Tämän jälkeen sain pudendaalin oikealle puolelle ja heti perään kätilö totesi, että vasemmalle puolelle ei valitettavasti ehdi laittaa, kun lapsi syntyy just. Alattelin mielessäni, että What the hell?! Meneehän siihen nyt vielä aikaa, kun aikaisemmatkin ponnistusvaiheet on kestäneeet reilusti yli puolituntia ja päättyneet imukuppiin.
No oikeassa kätilö oli, koska toisen kätilön saapuessa paikalle ponnistin kaksi kertaa, jonka jälkeen sain käskyn vaan hengitellä hetken, jonka jälkeen pää oli ulkona. Saman supistuksen aikana syntyi myös hartiat ja loppu pojasta pienen ponnistuksen saattelemana. Olin ihan ihmeissäni, että tässäkö se nyt oli, eikä sitä imukuppiakaan edes tarvinnut:O Kätilö totesi, että rohkeasti ponnistit. Olin kuulema luontainen synnyttäjä
. Poika siis syntyi klo.12.57 ja sai 9/10 pistettä <3
Istukkaa jouduttiinkin sitten odottelemaan hieman ja se syntyi klo13.13, kun olin ensin saanut hieman happea avustamaan rentoutumista.
Tämän jälkeen sitten alkoikin se inhottava osuus. Sängyllä makoillessa ja vauvaan tutustuessa minulle tuli tunne, että verta valuu vähän reilummin. Mainitsin siitä kätilölle ja hän tuli tarkastamaan tilanteen. Kohtua kokeillessa totesi, että se ei ole supistunut niinkun pitää, joten hän painoi sitä aika ronskisti (Sattui muuten aivan helvetisti!!) ja kohdusta tuli ulos paljon verta ja reilusti hyytymiä. Niinpä siis oksitosiini tippumaan jonkun ravintoliuoksen kanssa ja kätilö kävi aina välillä painamassa kohtua. Ruokaa en saanut vielä, kun oli pieni riski, että joudun vielä kaavintaan tms. vuodon takia. Onneksi vuoto kuitenkin rauhoittui ja lopulta hyytymiäkään ei enää tullut, joten sain ruokaa (nälkä olikin jo aika kova, kun en ollut syönyt/ juonut koko aamuna mitään!). Salissa jouduttiin siis viettämään 3h synnytyksen jälkeen normaalin kahden tunnin sijasta, mutta onneksi kaavinnalta vältyttiin. Verta tosin meni 700ml (tarkistin juuri että aiemmissa synnytyksissä mennyt 200ml ja 300ml), joten ei ihme että olen vieläkin 4pv synnytyksestä vähän kalpea.
Jos synnytys olisi päättynyt lapsen ulostuloon olisin ehdottomasti antanut sille arvosanaksi täyden kympin. Sen verran helppo ja nopea se oli, mutta kai sitä joka synnytyksessä pitää jokin komplikaatio olla... Lisäksi mulla osui pudendaali laittovaiheessa ilmeisesti johonkin hermoon ja tästä johtuen oikea jalka oli täysin puutunut/ tunnoton aina sunnuntai aamuun asti. (kävely oli aika mielenkiintoista, kun jalka piti alla ainoastaan niin että polven piti tikkusuorana kävellessä).Onneksi ei ehditty laittaa molemmille puolille tai olisin varmaan ollut vyötäröstä alaspäin halvaantunut :-D
Synnytyksen kestoksi merkattiin 2h23min, josta ponnistusvaihe 7min. 2pv oltiin sairaalassa ja vauva on aivan mielettömän ihana ja helppo ollut tähän asti. Nukkuu yönsä hyvin. Viimeyönä syötin nukkumaan mennessä n.klo23-23.30 ja seuraavan kerran n.klo3.30. Aamulla heräsin klo.6.30 ja oli pakko herättää vauva rinnalle, kun tuntui, että tissi räjähtää muuten.
Vaua-arki siis lähtenyt meillä todella mukavasti rullaamaan ja pienellä haikeudella täällä pientä hoidetaan, kun tiedän, että tämä on meidän perheen viimeinen vauva ja tämä ihana alkuvaihe on kohta jo historiaa. Voi kun tuon saisikin pysymään noin pienenä aina:heart:
-Nelly ja pikku-Pena kohta 4vrk-
P.s jos joku innostuu laittamaan pinoa vielä vauvapuolelle, niin lähden mielelläni mukaan. Päivittäjäksi en uskalla alkaa, kun olen niin lapanen näiden tietsikoiden kanssa...:ashamed: Olisi kuitenkin mukava kuulla tästä porukasta vielä tulevaisuudessakin
