hyvää huomenta täällä mä jälleen olen, nyt jo hiukan paremmalla mielellä, kun eilinen henkisesti raskas päivä on onnellisesti takana....
katetri en mä pissahätää sen kanssa koko ajan tunne, eikä se makuuasennossa tunnu ollenkaan. mutta kävellessä .... ja sitten istuminen kovalla tuolilla on kenkkua. johtunee mulla siitä, kun tämä oli viikon aikana nyt neljäs kerta kun tuo letku tungettiin .... hiukan on arkana ...
mutta katetri toimii, herätykset on yötä päivää kolmen tunnin välein. ja opetan rakkoa olemaan pienempi. toivoa paremmasta on.
liikkeet kyllä ne on just semmosia elohiiri-pompahduksia
mäkin odottelen kovasti omalla kohdalla.. mutta ei ihan vielä taida olla niiden aika. parisen viikkoa jos vielä niin sitten saattaisi tuntuakin.
niipalle hyvää lomaa :wave:
uskoa täynnä käytätkö tukisukkia ja tukivyötä? seisomatyötä tehneenä tiedän ..... ja onko mahdollisuutta saada esim satulatuoli? riippuen mitä työsi käsittää... issiakseen kannattaa töihinkin ottaa mukaan pieniä venyttely-taukoja. mutta sitten kun se ottaa vaivatakseen, niin sitten se onkin tylsä työkaveri... kestämistä!!
itse makoilen tämän päivän, lapset meni jo aikaisin aamusta mummulaan, ja mies lähti jotain ostelemaan... mä saan vaan OLLA
joskus iltapäivän puolella tuleevat takaisin. eka yö pitkään aikaan, että nuo vessa-välit sain nukkua :heart: olo on kohtuu hyvä nyt, ja aamupalakin maistui. suurin stressi hetkeksi tainnutettu. maanantaina on neuvolalääkäri, ja saan sairaslomaa loppukesän. oletettavasti. mies jaksanut tukea mua valtavan paljon, yölläkin nousi taaperoa rauhoittelemaan kun se kiekui moneen otteeseen taas jotain. myötätuntoa saan, vaikka olenkin koittanut esittää urheampaa mitä oikeasti olen..... parasta tässä on se, että nyt ei tartte stressata vessaan mennessä tuleeko mitään... saa hermot hiukan levätä... teinkin itselleni herkullisen aamiaisen, ja tulin läppäri mukana sänkyyn sen mussuttamaan
pieniä iloja
tänään on aikaa, joten ajattelin alkaa kirjoittamaan odotus-kirjaan miten tämä odotus on tähän asti mennyt. maanantaina myös soitan psykologille ajan, päätä on mentävä purkamaan tuttuun paikkaan, ettei masennus iske salakavalasti....
ihana kun olette jaksaneet jälleen tukea:attn: mun kohdalla tämä on ollut järkytys, kolme hyvin mennyttä odotusta kun oli takana, ei voinut moisia ongelmia edes kuvitella... mutta taistelutahtoa löytyy taas, kun on saanut pahimmat järkytykset alta pois.
alapäätä on sitten ronkittu viime päivinä suuntaan jos toiseen, että tuntuu ettei millään ole enää mitään väliä, tuttua hommaa... yh...
antibiootti-kuuri on myös päällä, ettei pääsisi tulehdus nyt iskemään.
-MINÄ NOUSEN TÄÄLTÄ VIELÄ :wave:
fourth gift ja Eki, tänään jo hiukan valoisammalla mielellä.