MARRASKUUN 2012 masuasukit <3 *kesäkuussa*

Maniokille voimia! :hug:
Itelleki nousi kauhee epävarmuus taas, että miten tuon oman möntin laita, kun en vieläkään oikein tunnista sieltä mitään liikkeitä. Tai nyt en oo varma, että tuntuuko vai ei. Perjantaina on rakenneultra, niin silloin selviää viimeistään.

Mää en oo jotenki nyt yhtään pysyny vissiin syömisen perässä kiinni, kun koko viikon on joka päivä tullu jossain vaiheessa huono olo. Vai johtuuko se vaan siitä, että syön sitä puuroa aamulla ja vähemmän leipää? Meenpä tästä siis tekeen jotain ruokaa. Ei jaksa nyt enempää kirjotella... :|

 

Hei kaikille!!! Meillä ois la 22.11 ja kolmas ois tulollaan...takana on
2 keskenmenoa. Synnäri on Oys.

 

Olin tulossa valittamaan olotilaani mutta huomasin Maniokin uutisen ja omat murheet tuntuvat siihen verrattuna taas niin kovin pieniltä...

Osanotto suureen suruun:hug::hug:

 

nellielli kannattaisko kysellä asiaa liitosta? siellä ne varmasti osaisi parhaiten neuvoa mitä on viisain tehdä.

mä olen menettänyt ne liiketuntemukset taas. en ymmärrä miten ne voi kadota kokonaan? oikeastaan ihmettelen et onko ne olleet tähän astikin vain suolen mutkaan joutunutta ilmakuplintaa... hämmästyttää kyllä. ´tai sitten mussa on vaan niin paljon löysää nahkaa edellisistä odotuksista et jää peittoon tämä pikkuinen.

kemut... niin... mies ei oikein tykännyt kun sanoin et en halua osallistua kumpanakaan ajankohtana nyt kerran oon raskaana ja muut pämppää vieressä. totesi et no tarvii sit järjestää jossain muualla. kaverinsa luona voisivat mun puolesta aivan hyvin järkätäkin. ei mua haittaa jos mies menee. mutta en kyllä jaksa ite lähteä messiinkään.
kyllä ystävien kanssa oleminen on mukavaa ja virkistävää, vaikka lastenkin kanssa, mutta silloin siihen ei kuulu kova juominen. ei enää. entisen miehen kanssa elämä olikin sellaista, ja olen kurkkuani myöten täynnä moista.
jos on tarvis järkätä aikuisten ilta, niin lapset siinä tapauksessa hoitoon.

saapa nähdä miten sitten kaverit tulee suhtautumaan. varmaan mua aletaan pitää tiukkapipona... hällä väli. mä odotan vauvaa ja muut muksut.. ne on nyt tärkeintä.

 

Tässä kun viikko 20 on alkanut, niin vitsi tuntuu hurjalta ajatella, että kohta (parin viikon päästä) sitä voisi syntyä jo ehkä elinkelpoinen lapsi jos niikseen tulee.. Ei jäis näin ensikertalaiselle enää kauaa aikaa miettiä onko noi tapahtumat tuola vatsassa liikkeitä vai vatsan väänteitä... Viikko 23(kos?) se aika ehdoton raja oli että vois ajatellakaan lapsen selviävän hengissä..?

Kuulin juuri että samaa aikaa raskaana oleva tuttukin oli synnyttänyt viime viikolla ennen aikaisesti, viikolla 28. Huhhuh ku tuntuu hurjalta.

 

Ihanaa, kun sai lapset vihdoinkin yöunille, nyt taas saa ite pari tuntia leppuutella ennen ku lähtee nukkumaan lapset on niin ihania, mutta se oma aikakin on aivan luksusta

Fourth gifth mul on vähä sama noitten liikkeittenkaa.. siis viikolla 14-16 ihan varmaan tuntu liikkeitä ja nyt 2 viikkoon ei mitään.. siis niin raastavaa, mut kuitenkii tuntee, että kohtu on kasvannu. Ekassa tunsin liikkeet vasta viikolla 24 ja tokassa viikolla 22, että ehkä ne sitten kuukauden päästä varmasti tuntuu..

Jos sitä sit siirtyis ansaitusti sohvalle löijjäämää ja kattoo josko telkusta tuli ees jotaa katottavaa

Niiskuneiti-87 ja murunen 18+3

 

Odottelen niinhän se taitaa mennä, että kun yli 22 viikon pääsee niin lapsi on elinkelpoinen. Sen jälkeen jos lapsi vaikka kuolee kohtuun tms. niin kirjoitetaan kuolintodistuskin (sikiön pitää painaa yli 500 g kuitenkin) eli siinäkin mielessä ajatellaan sikiön olleen elinkelpoinen. Tämä vain kylmänä faktana, edelleenkin voimia maniokille toivoen. :heart:

Niiskuneiti-87 ompa "ihana" kuulla, että vasta nuin myöhään olet tuntenut ekassa ja tokassakin liikkeet. Itsellä kun meinaa usko loppua liikkeiden suhteen. Nyt on puoliväli ja niin malttamattomana odottelen ja tietysti pelkää siinä sivussa ettei kaikki olisikaan kunnossa. Täytyy siis jaksaa vaan odottaa.

Pampula84 & pikkupapu 20+0 POKS

 

Onnittelut ultrakuulumisista Kun menis itelläkin toi aika jotenkin nopeemmin...mut tuntuu, et aina vaan on sama "pari viikkoo" siihen rakenneultraan. Toisaalta oon melko huoleton tällä hetkellä, mut sit taas toisaalta....

Tänään on mahassa ollu ilmeisesti jumppatunti Töistä kotiin tullessa tuntu niin kun koko maha oli pyörähtänyt ympäri ja piti oikein kädellä tukea sitä ja mennä pitkälleen, kun tuntu, että se putoo kohta. Tais vaan seve siellä oikoa raajojansa Harmi, kun mies ei ollu kotona sitä ihmettä todistamassa

Kemuista mun on pakko sanoo kanssa sen verran, että täys örveltäminen, kun lapsia on talossa, kuulostaa kyllä jokseenkin huonolta idealta, enkä yhtään ihmettele ketään äitiä, joka siitä ei innostu! Ja tosiaan, kyl nämä väsymykset yms. tekee kans tehtävänsä, että ilman lapsiakin suurten pippaloitten järjestäminen+siivous jälkeen+toisten makoilu nurkissa seuraavana päivänä ei kuulosta houkuttelevalta. Kuitenkin, mua on hiljaa itekseni ärsyttäny vähän toisenlainen pippaloihin liittyvä juttu. Nimittäin se, että jos joku muu järkkää illanistujaisia, niin tuntuu, et kukaan ei laske mua mukaan osallistujiin. Ei se tosiaan oo sanottu, että jaksaisin lähtee, saatika olla kauheen pitkään...mut tulee vaan vähän paha mieli, kun toiset järjestää pippaloita ja kutsuu vaan miestä mukaan... Ja pahinta on tietysti, jos mies ei ymmärrä oikasta asiaa, vaan miettii itekin ääneen jaksaisko hän lähteä Tää on varmaan ihan pikkumainen juttu ja kun en tosiaan oo varma ärsyyntyisinkö asiasta näin helposti ilman hormooneja......joten en oo vielä toistaseks sanonut asiasta sen painavammin. Lähinnä koittanut tuoda esiin, että kyllä mä ihan kiinnostunut oon istumaan iltaa ystävien kanssa, omilla ehdoillani. Kuinka vaan tuntuu siltä, että nyt olisin pippaloitten ilonpilaaja siis muitten mielestä..en omastani

Hihhei, huomenna poksuu maaginen 20+0 :heart: Nyt vaan nauttiin loppuillan auringonpaisteesta ja lämmittelemään saunaa

Iloista odotusta meille kaikille =)

sisunen ja seve 19+6

 

Iltaa mammat.

Eipä ole tullut kirjoiteltua pitkääään aikaan ja laiskasti olen lukenutkin. Oma jaksaminen on mennyt ihan arjen pyörittämiseen ja selviämiseen. Energiaa ei ole ollut mihinkään ylimääräiseen. Nyt ehkä tuntuu siltä että saattaisi jo helpottaa ja jaksaa taas vähän enemmän ja paremmin.

Onnea hyvistä rakenneultra kuulumisista ja tyttö-poikalupauksista. Me ei aiota kysyä kun esikoisesta kysyttiin ja nyt halutaan olla jännässä loppuun asti. Tosin rakenneultraankin vielä se pari viikkoa...miten aika menee hitaasti.

Jaksamista taas menetyksen kohdanneille. Ei vaan löydy sanoja....

Omaa napaa: RD todettiin sokerirasituksen jälkeen ja siihen aloitettiin heti tabletti lääkitys, jonka toivotaan ruokavalion kanssa auttavan niin että ei tarvisi aloittaa insuliinin käyttöä. Saas nähdä kuin käy. Kaikki muut arvot päivästä pysyy hyvin rajoissa mutta se paastosokeri (joka tietysti kaikkein tärkein) ei tahdo laskea. Masentaa.
Onneksi sentään nyt sitten ilmeisesti ruokavalion ansiosta niin paino on pudonnut lähtölukemista sellaisen 3,5kg, se piristi kummasti mieltä ja yritetään mennä loppuun asti niin että ei nousisikaan.
Liikkeitä odottelen myös kovasti, ja saattaa olla että niitä silloin tällöin tuntuu mutta varma en ole. Esikoisestakin taisi mennä aika pitkälle yli rv 20 ennen kuin tunsin joten en panikoi vielä.
Mielihaluina täällä on tällä hetkellä SITRUUNA eli imeskelen sitruunanviipaleita ja juon lasin vettä jossa on pohjalla pari kolme senttiä sitruunatiivistettä. Samoin raejuustoa voisin syödä purkki tolkulla. Muuten ei ihmeitä...paitsi että kana ei uppoa missään
muodossa ja pelkkä hajukin saa yökkimis reaktion aikaan, jotenkin hassua kun muistelen että esikoisesta oli sama efekti mutta jauhelihasta.
Mutta huomenna aion syödä kuitenkin kakkua hyvällä omalla tunnolla palasen nimittäin on aika siirtyä aikuisten kerhoon ja mittariin tulisi se 30v. juhlia ei sen kummemmin pidetä vaan kahvitellaan ja kakun leivon. Aikaisemmin oli tarkoitus pitää suuret juhlat ja kutsua paljon kavereita mutta se ei nyt innostanut kun se oma juhlinta olisi jäänyt niin vähälle. (eli tässä siis myös mun mielipide tähän kemu keskusteluun, myöhemmin sitten.) Sovittiin vielä miehen kanssa että kun sen kolmekymppiset on parin vuoden päästä niin panostetaan niihin sitten molempien kavereilla.

Tulihan sitä tekstiä sitten kun alkoi kirjoittamaan Mukavaa illan jatkoa kaikille.

Firesun&pulla rv17+6, huomenna siis poksutaankin kaiken lisäksi

 

Maniokki voi ei Paljon voimia teille! :hug:

Tervetuloa uudet! =)

Minä jo yks päivä tänne kirjottelin pitkän runon, mutta sitte tuo hemmetin kone sekosi ja hävitti koko jutun Mies on tuossa nyt virittelemässä uutta konetta, kun hermot meni siihen vanhaan kun temppuili niin paljon..

Äitiyspakkauksesta ainakin ollu puhetta. Me aijotaan se tälläkin kertaa ottaa, ehdottomasti.

Kestovaipat ei tunnu oikein meidän jutulta, joten kertiksillä mennään. Muutenkin pyykkiä tulee paljon, eikä meillä ees oo kuivausrumpua, vaan kahdella telineellä kuivataan, jotka on melkein aina täynnä ja vievät vielä paljon tilaa.

Nyt on muuten mieskin päässyt kokeilemaan pienenpieniä potkuja masun päältä:heart: Tässä vähän aikaisemmin pieni piti oikein kunnon potkuharjoitukset, kun mahoton mylttäys vain kävi =) Ja nyt tuntuu taas potkiutuvan.

Hui kun alkaa jännittää se rakenneultra, vaikka vielä on vajaat pari viikkoa aikaa siihen. Lähinnä se kystan tilanne huolettaa, jos se onkin kasvanut ja pitää leikata tai jotain? :/

Äh, vielä ois vaikka kuin paljon asiaa, mutta taidan kyllä lopettaa tähän. Päivällä oli migreeni ja vieläkin tuntuu pää (ja silmät) vähän hönöltä.. Eikä tämä tietokoneen tuijotus ainakaan yhtään helpota asiaan. Taitaa olla paras kömpiä sänkyyn ja toivoa että aamulla on pää taas "selvä".

kiukuttelija 19+2 (kohta puoliväli jo! :heart

 

Maniokki: Ihan kamalaa... Ei löydy sanoja, itku vaan tuli. :hug:

Henna-riikka Laitoin sulle viestiä siitä Facesta. Meniköhän oikein? =)

Äitiyspakkaus Otetaan tälläkin kertaa, on se jotenkin niin kiva ja siihen laatikkoon saa sitten kerätä vauvamuistoja ja pieneksi jääneitä vaatteita sitten jälkeenpäin. <3

Harakanhattu ja pieni 18+0 <3 <3 <3 poks poks

 

Tervetuloa uusille! Meitähän on jo todella paljon täällä =)

Juhlien pitämisestä on ollut puhetta ja fourth giftkö niistä kyseli.... Oon samoilla linjoilla muiden kanssa. Meillä olisi ehdoton ei, jos mies haluaisi pitää ryyppypirskeet ja lapsia olisi kotona. Mun raskaus sinällään ei haittaisi juhlien järjestämistä - mielellään istun iltaa kavereiden kanssa, vaikka raskaana olenkin, se ei mua haittaa.

Kestovaipoista on myös ollut juttua. Haluaisin kovasti käyttää kestovaippoja ja oon niistä jonkin verran ottanut selvääkin, mutta mitään stressiä en asiasta kuitenkaan aio ottaa. Aloitellaan kertiksillä ja sitten siinä rinnalla kokeillaan muutamia kestovaippoja ja katsellaan miten se sujuu. Jos tuntuu omalta jutulta, niin sitten ostan/teen kestovaippoja lisää, ja jos tuntuu liian hankalalta, niin jatketaan kertiksillä.

Kuinka monella on ollut jo harjoitussupistuksia? Mulla on viime aikoina pitkien kävelylenkkien aikana vatsa/kohtu yhtäkkiä vetänyt ihan kovaksi ja sitten taas palautunut ennalleen. Olettaisin, että kyse on harjoitussuppareista...

Ootteko miettineet jo nimiä vauvalle? Meillä on juhannuksen jälkeen se rakenneultra ja kun se tehdään keskussairaalassa, joka on mein synnytyssairaala, niin rakenneultran yhteydessä sinne täytetään synnytystä varten sellainen lomake, jossa kysytään mm. hätäkastenimiä. Mies hylkää lähes kaikki mun nimiehdotukset eikä silti hänellä itsellään ole yhtään ehdotusta. Yhden mun ehdottaman pojan nimen hän on hyväksynyt, muttei vielä yhtään tytön nimeä. Nyt oon antanut pari päivää miettimisaikaa ja sit hänen pitää ilmoittaa kolme häntä miellyttävää tytön ja pojan nimeä =) Eihän hätäkastenimien tarvi olla lopullisia ja hätäkasteessa annetun nimenkin voi vaihtaa, mutta olis kiva päättää nyt alustavasti nimet, niin sitten olis vielä monta kuukautta aikaa fiilistelllä, että onko nimi varmasti hyvä.

idylli 19+4 :heart:

 

huomenet

juhlista vielä niin siis muuten raskaana ollessa mäkin siedän istua iltaa vaikka muut ottaa ja ite ei voi. nyt vaan kun mä en saa edes öitä nukkua kunnolla, niin en uskalla ajatellakaan miten huonosti sitten nukkuisin kun poppi soi ja porukka möykkää. ja päivällä on pakko jaksaa. saati oikeasti, kuka siivoaa jäljet??
olkoot vaikka kolmas maailmansota edessä, mutta mä en lähde tohon hommaan nyt. ja tämän porukan tuntien, ne ei mitään "vähän" ota. vaikkakin hauskaa on aina ollut, ja ovat tosi kivoja, ja hyviä kavereita, mutta nyt vaan tuntuu et en jaksa.... mä vaan toivon että kaikki ymmärtäis.
Ja ehtiihän niitä juhlia järjestää sitten kun elämäntilanne on rauhottunut. miesten on joskus vaikea asettua raskaana olevan asemaan. ja haluaisin kai minäkin istua rentoa iltaa, mutta mitä rentoutumista se on jos mun tarvii pienintä vahtia kuitenkin...hmmmm

uskon että menee ihan ok tämä ohi. ainakin olen suoraan ja nätisti voinut asian tuoda esiin.

harjoitussupistukset voi ei niitä vielä ole ollut, ihan kiva kyllä sitten kun alkaa tulla

huoli niin, toisaalta miettii et onko pieni elossa, mut toisaalta tää jatkuva unen puute on tehnyt sen, et oikeesti huomasin etten kohta tunne mitään... ja SE on tylsää. mä vaan sanan mukaisesti ODOTAN

issias meinaa nostaa päätään jos leikin lattialla istuen hetkenkin. tai jos kanniskelen tuota taaperoa...tarttis muistaa olla kanniskelematta...

neuvola on huomen aamulla oi sitä odotan nyt

eipä ihmeitä, fourth gift ja pikkupallero 16+1 :heart:

 

harakanhattu, vastasin yksityisviestillä

 

Huomenta!
Ei mulla muuta, mutta on pakko vähän oikaista Pampula84:n kirjoitusta. Jos lapsi kuolee kohtuun, niin silloin ei kirjoiteta kuolintodistusta. Ainoastaan hautauslupa tulee sairaalasta.

Kylmä tosiasia on, että sikiö/vauva ei tälle yhteiskunnalle ole olemassa ennen kuin elävänä syntyy. Jos syntyy elävänä rv 22 jälkeen ja elää vaikka vain puoli tuntia, niin hän on ollut olemassa ja toimenpiteet sitten sen mukaiset.

Nim. kokemusta on. Rv 40+1 olen synnyttänyt kohtuun kuolleen 4300g painavan ja 56 cm pitkän poikavauvan, joka ei ole ollut olemassa muille kuin minulle ja meidän perheelle. Mutta toivotaan, että kukaan meistä ei joudu enää näiden asioiden kanssa tekemisiin.

 

Scala pakko myös oikaista täältä päin. Päivittäin pyöritän työssäni kuolintodistuksia ja olen myös tehnyt uudet kuolintodistuslomakkeet, jotka ovat tällä hetkellä STM:ssä kommentoitavana.

Tässä suora lainaus Kuolleena syntyneen tai alle 28 vrk:n iässä kuolleen kuolintodistuksesta: "Kuolleena syntynyt on sikiö tai vastasyntynyt, joka syntyessään ei hengitä ja jolla ei todeta muita elonmerkkejä, ja jonka syntymä tapahtuu, kun raskaus on kestänyt 22 täyttä raskausviikkoa (154 päivää), tai jos raskauden kesto ei ole tiedossa, jonka syntymäpaino on vähintään 500 g.
Kaikista alle 28 vrk:n iässä kuolleista ja kuolleena syntyneistä täytetään kuolintodistus ja lupa hautaamiseen. Elävänä syntyneen kuolemasta ilmoitetaan väestötietojärjestelmään. Kuolleena syntyneestä ilmoitetaan Kansaneläkelaitokselle."

Jokainen kuolintodistus lähetetään alkuperäisenä tilastokeskukseen, josta omaisilla on mahdollisuus pyytää kopio eli jos sinua kiinnostaa, niin kysy ihmeessä sieltä, josko sieltä todistus kuitenkin löytyisi, vaikka te ette olisi sitä silloin nähneet. Mikäli ei löydy, niin ihmettelen kyllä miten se on mahdollista. Jos vauvalle on silloin tehty esim. ruumiinavaus, niin kuolintodistus on luultavasti kirjoitettu vasta kuukausia tapahtuneen jälkeen.

Olen todella pahoillani tuosta menetyksestä :hug: ja todellakin toivotaan, ettei kenellekään käy näin.

 

Jee, vapaapäivä ja jopa kerranki tuntuu siltä, että on energiaa tehdä jotain! Eli siivota...

Hyvä kuulla, että niitten liikkeitten tunteminen voi viedä vielä viikkoja.
En oo millään meinannu saada tällä viikolla unta yöllä, kun tuo pyöriny päässä ja yrittäny tunnustella niitä liikkeitä. Huomennapa selviää sitten kaikki rakenneultrassa! Toivottavasti möntti näyttää sukupuolensa. Ei sillä muuten ole merkitystä, mutta ettei tarvitse noissa hankinnoissa aivan valita kaikkia neutraalin värisiä juttuja. Jos löytää jonku kivan tyttöjutun, niin ei sitä oo kiva sitte poikavauvalle antaa.

Mutta nyt pitää lähtee hakeen kissoille lisää hiekkaa ja sit imurinvarteen

Ja tänään tietysti poksuu!

mnica ja möntti 20+0 POKS!

 

mnica mulle sanoi ultraaja nt ultrassa, että jos istukka on edessä, niin voi mennä tuonne viikoille 23-25 ennen kun alkaa tuntua liikkeitä. Surkuttelin jo että niinkö kauan mun pitää odotella, mutta kohdun kasvaessa on ilmeisesti istukka siirtynyt oikealle eteen, sillä kupliminen alkoi tuntua jo viikolla 15 ja nyt tuntuu jo päivittäin ja välillä jo ihan kunnon tömpsyttelyä. Eli ei kannata tosiaan huolehtia jos ei liikkeitä vielä tunnu, ne on kuitenkin täysin sen odotuksen arvoisia, ja enemmänkin. Myöskin jos pieni on selkä vatsan suuntaan ja tömistelee selkäpuolellesi, niin ne ei varmasti tunnu vielä ollenkaan.

 

Mä olen todella pahoillani kaikkien puolesta jotka noin noi pahoja asioita kokeneet :hug:... jotenkin näitä tuntuu olevan enemmän mitä olisin ikinä uskonut ja niistä ei vaan puhuta. Yleensä sanotaan että turvalliset viikot alkaa 12 viikon jälkeen mutta näköjään sitä saa olla pelkopersiissä ihan loppuun asti ja synnytyksessäkään ei tiedä kuinkapaljon asiat voi mennä pieleen. Esikoista odottaessa näistä jutuista ei ollut yhtä tietoinen kuin nyt kun itse on kokenut keskenmenon ja sen jälkeen kuullut enmmän kaikkea muutakin. Täytyy vaan toivoa että asukki masussa on terve ja kaikki menee hyvin loppuun asti koska mitään ei voi pitää nykyään itsestään selvyytenä.

Bileistä aivan samaa mieltä että silloin ei ryypätä kun lapset on kotona. Pienet illanistujaiset luotetussa seurassa on ok mutta rymyporukassa ei todellakaan.

(.) Liikkeitä tuntuu pävittäin.. no nyt kun niitä liikkeitä tunnen sitten ihmettelen jos ei liikukaan vähään aikaa. No silloin dopleri tulee käytöön ja tarkistan että onko siellä elämää vaiko ei. Ensi viikon keskiviikkoa on sitten se rakenneultra ja toivottavasti kaikki on hyvin siellä. Sen jälkeen ehkä osaan ottaa rennommin.

 

Niinhän se on... ja huoli jatkuu vaikka lapsi terveenä syntyisi. Eikä se lopu, kun lapsi täyttää 18v. tai muuttaa pois kotoa tms. Itelläkin pelko raskauden etenemisestä, kun pikkuveljeni ei selvinnyt harvinaisen ja vakavan sairauden vuoksi. Vasta nyt myöhemmin olen saanut tietää, kuinka myöhään edes selvisi, ettei lapsi tule selviämään. Ei synnytystä käynnistetty kovinkaan paljoa ennen LA. Äitini tosin lohduttaa, että kyllä ne nykyään saadaan nopeammin ja paremmin selville. Tapauksesta on 13 vuotta. Mutta kyllä sitä silti miettii, mitä kaikkea voi käydä. Ei onneksi kuitenkaan niin paljoa, että siitä haittaa olisi.

 

Hei kaikille,
Minäkin ilmoittaudun menoon mukaan. Olen jo jonkin aikaa seuraillut keskustelujanne taustalla, mutta koska minulle on tämä alku ollut vähän karikkoinen, niin uskaltaudun mukaan vasta nyt.

Eli LA 24.11./ Anukkio/ ensimmäinen/ TYKS

Saas nähdä, osasinko tuota väriä vaihtaa Vaikea alkuni johtui siis suurimmalta osin sikiöseulassa kärähtämisestä ja kaikesta siitä sotkusta, huolesta ja ahdistuksesta, jota se aiheutti. Eilen sain kuitenkin tietää lapsivesipunktiosta onnelliset uutiset: kromosomit ovat pienokaisellamme täysin terveet Kokemus oli erittäin rankka, ja oikeastaan vauva alkaa olla minulle vasta nyt todellinen :heart: Jos jotakuta kiinnostaa, niin tarinani löytyy tuolta ketjusta "Toisia sikiöseulonnoissa kiinni jääneitä vol.2"

Olen siis vähän jäljessä kaikenlaisesta suunnittelusta ynnä muusta sellaisesta vauvan suhteen. Nyt on kyllä sellainen olo, että lähden kohta kauppaan katselemaan jotain pientä ja suloista.. nyyh Ja ehkä itsellekin jotain kivaa Mukavaa kesäpäivää kaikille!

Anukkio ja Tyyppi 16+6

 

Hitsiläinen ku tää meijän kone sekoilee ja poisti mun koko pitkän tekstin, yhyy :'( Niin pohdiskelin tässä just, että mulla ku oli se eka ultra viikol 11 ja jotain ja silloin oli istukka vielä kohdun suulla ja kätilö sano, että kohdun kasvaessa, istukka varmasti vaihtaa paikkaa. Niin varmuudella oon tuntennu liikkeitä viikoilla 14-16 ja sit loppu ku seinää, niin oiskohan se istukka sitte siirtyn tohon eteen mikä estäis tuntemasta Nyt ku on kuullu näit kaikkia kauhutarinoita, mitä ei kellee toivoisi käyvän niin on kokoajan semmonen pala kurkussa olo : / vaikka luulis et kolmatta jo ootan ni ei enää stressais samal taval ku on niin tuttua jo mut ei, joku ku sais aivot välil off tilaan ni ois aika jees vaik kuin toivoo parasta ja pelkää pahinta ni ei se vaan auta.... hohhoijaa..

pakko vissii lasten kanssa lähtee ulos hiekkalaatikolle ni jos vaikka ajatuksetkin siirtyis vähän iloisempiin ajatuksiin =)

Niiskuneiti-87 ja murunen 18+4 :heart:

 

Anukkio Onnea hyvistä tuloksista! Tarinaasi olen seurannut siitä toisesta ketjusta. Mihin päätökseen tulitte sukupuolen suhteen, soititko vai maltatko odottaa synnytykseen?

 

Tervetuloa Anukkio mukaan! Ja hyvä juttu, ettei mitään poikkeavuutta ollut Jos nyt voisi yrittää ainakin hiukan huolettomampaa odotusta

 

fourth gift Mä tässä oon nyt ollu liittoon yhteyksissä.. tuntuu vaan, et sieltä ei vastausta varmaan hetkeen saa..ja oon ollu työkaverin kautta myös yhteydessä toiseen liittoon meidän työpaikan tiimoilta (ne ei mulle suostunu kertoon, kun en siihen liittoon kuulu), mut sieltä ei tosiaan tullu ku huonoja uutisia..mut kai nää asiat tästä selviää..

Tervetuloa uusille! :wave: Täällähän rupee oleen porukkaa jo ihan ääriään myöten!

Bileistä Mun piti jo aiemmin kommentoida, mut en todellakaan antais järkätä bileitä (joissa ryypätään) oman lapsen aikana! Mä ite oon kärsiny oman isäni alkoholismista koko ikäni ja en todellakaan halua, että oma lapsi joutuis koskaan kärsiin sen takia tai katteleen kännisiä ihmisiä kotonaan..onko mitään ärsyttävämpää kuin känninen isä lässyttää lapsilleen, kierii itsesäälissä ja itkee, kuinka huono isä on.. voin sanoa, ettei oo.. : /

Tule jo rakenneultra! Ei malta odottaa..ja sit siihen päälle juhannus ihanassa seurassa! Onneks on paljon ihanaa odotettavaa vaikka työpaikalla asiat onkin perseestä!

Nellielli ja pötkö 19+4