Marraskuun 2009 odottajat

Onni88: oi, ihanaa kuulla et täällä on vielä joku toinenkin!! (vaikka kivaa tietysti meidän kannalta olisi, jos päästäs jo tuonne muiden mukaan...)

Me käytiin tänään esikoisen kans pulkkamäessä yli tunti, ja lopussa tuntu jo, et koko kylki repee irti, ku niin kovasti alko pistämään...mut ei siis supistellu lainkaan, tavallista rasitusta vaan. Huomenna meen käyttämään poikaa sikainfluenssarokotteessa ja jos hän on reipas poika, lupasin ostaa pikkuauton kaupungilta palkaksi
pakko koittaa keksiä joka päivälle joku "tehtävä", ei nää muuten kulu millään! Mulla on toi häpyluu ihan sairaan kipee, koko ajan vihloo ja jomottaa. Ja meinasin huutaa ku se neuvolatäti tänään kokeili, joko se pieni on sinne kiinnittyny...ei muuten ollu vieläkään, pää liikkui vielä.

Jo75:lle paljon onnea pikkuisesta pojasta <3

 

Onnea Jo!

Mä kanssa odottelen vielä. Oon vähän laiska kirjoittelemaan, välillä taas innostuu jorinoimaan ehkä liikaakin...

Mulla on kanssa vihlomisia, esim. kun nousen sohvalta tai sängyltä ylös niin vihloo kunnolla. Ja ekat askeleet on hankalia. Mutta muuta sitten ei olekaan. Yöt on tosi hankalia, kun mulla puutuu kädet ja pakottaa lonkkia. La:han on tosin vielä jokunen päivä, mutta alan kanssa olla kyllästynyt raskaanaoloon ja haluaisin jo kovasti vauvan maailmaan!

Mutta ehkä tässä jaksaa vielä, kämppää voi raivata edelleen ja voisi ehkä askarrella joulukortteja valmiiksi. Ja loput joululahjatkin voisi ostaa ja paketoida, niin ei olisi niistä enää hässäkkää kun vauva on syntynyt. Oletteko Onni ja Villa jo tehneet jouluaskareita?

 

Mommuli: Muuta en ole tehnyt, kun jouluvalot viritellyt esille tasan yhden joululahjan oon ostanu, ja sekin odottelee vielä paketoimistaan! (ehkä tosiaan kannattas alkaa jo jouluakin miettimään...)
Mulla kans kädet puutuu tosi helposti, ja lonkkia pakottaa! Ja yöllä kylen kääntäminen on kyllä tuskaa...joka paikkaan käy, poksuu ja natisee liitoksistaan. Joka ilta nukkumaan mennessä odotan supistuksia, ja joka aamu herätessäni petyn, kun taaskaan ei mitään tapahtunut. Meidän esikoinen syntyi mun äidin nimipäivänä, huomenna ois mun isän nimipäivä, kuulema siihen pitää tähdätä toivottavasti vauvakin tähtää nyt sitten huomiseen!

Isäntäkin alkaa olla aika kyllästynyt tähän odotteluun, joka kerta kun voihkasenkin, se on jo lähdössä sairaalaan ...eikä varmaan oo hirveen ihanaa joka päivä kuunnella tätä mun marinaa "syntys jo..."

-villa- 40+2

 

Onnea Jo:lle vielä tätäkin kautta
Ihana kuulla että teillä nukutaan hyvin!

Täällä menee pikku-aarteen kanssa muuten kivasti, mutta toi nukkuminen on vähän niin ja näin, Sarpan kirjotukset kuulostaa hyvin tutuilta.. Öisin valvotaan yleensä 01-04 välinen aika ja senkin jälkeen pikku-kitinällä loppuyö.. Päivät taas nukutaan oikein hyvin .. Ei kai noin pienen rytmeihin voi vielä mitenkään vaikuttaa.. Mulla on se hyvä että pystyn aamusin venyttää sängystä nousemista kyllä, tänäänkin noustiin vasta klo 13... muuten en jaksais millään. Saa nähdä mikä kulttuurishokki tulee kun isäntä lähtee töihin ens vkolla! Mä luulen että meillä yövalvomisiin vaikuttaa vatsanpurut, kun alotettiin d-vitamiinit viikko sitten. Nyt kokeilen Cuplatonia ja Relaa, katsotaan oisko niistä apuja.

Pieni on kyllä aivan ihana ja edelleen häntä vain tuijottelee. Monesti päivässä totean (vaikka olis miten väsynyt) että oon niin onnellinen <3 <3

Tsemppiä vielä teille viimesille odottajille, pian loppuu se teidänkin odotus ja nyytit on sylissä!

terkuin Sandy ja poju 3vkoa! (aika menee järkky nopeesti nyt kun pieni on maailmassa!!)

 

Aamulla klo 5.00 alkoi supistukset ja olivat kipeät tuntuivat kovilta kuukautiskivuilta selästä.
Lähdettiin 8.00 sairaalaan ja siellä oli kauhea pettymys ku jonotin puoli tuntia ilmoittautumiseen ja sitten laitettiin sydänkäyrälle, piti istua vain 15min. mutta istuinkin 40min. ja sitten käytävään odottamaan että lääkäri tutkii mut mentiin sitten aulaan ja olin siellä ensimmäinen mutta kaikki mun jälkeen tulleet pääsivät aikaisemmin kuin minä. 50min. odotuksen jälkeen sanoin kätilölle joka käveli ohi että joko mä pääsen lääkärille, sanoi että olen seuraava. Noh lääkäri tutkii mut ja sanoi et vauvalla on kaikki hyvin kohdunsuu on pehmeä sormella auki (taisi sanoa 1cm) ja pituutta 2cm. Mitäköhän tämäkin tarkoittaa???????
Sanoi että kyllä on alkanut tapahtumaan 8-O mutta kotiin vielä odottamaan että lapsivesi menee tai supistukset ovat niin pahat ettei kotona enää kestä olla.

Olen hyvin pettynyt kyseiseen sairaalaan että en tiedä tahdonko enää mennä takasin sinne kun alkaa tapahtumaan taas.

Huomenna menen neuvolaan terkkari kirjoittaa lähetteen jolloin synnytyssairaala ottaa muhun yhteyttä käynnistämistä varten. En tiedä miks tänään ei tehty mitään ku viikkojakin on 41+1 joten ei täs mitään enää tarvi odottaa!!!

Voiko joku kokeneempi tai jo synnyttänyt kertoa että mitä nyt toi tarkottaa et kohdunsuu on pehmeä ja sormella auki (1cm) ja pituutta 2cm ja mitä hän tarkoittu että on alkanut tapahtua? Milloin synnytys alkaa? Mul oli kauheet supistukset aamulla en olisi muuten mennyt sairaalaan, nyt en tiedä milloin toisen kerran taas mennä sinne uudestaan millaiset kivut täytyy olla et jätetään/pääse synnyttämään ku en haluaisi et käännytetään uudestaan....

Olen hyvin, hyvin pettynyt....

Taidan odottaa et se lapsivesi menee seuraavan kerran kun päätän mennä synnärille

 

Onni88, sulla on tapahtunut niin vähän tuolla kohdunsuulla, ettei käynnistämisestä vielä olis välttämättä hyötyä. Usein odottavat ettei kohdunkaulaa ole enää juurikaan jäljellä (kohdunkaula kai tavallisesti sen 3 cm ja sulla lyhentynyt siten vain sentin) ja jos on auki yhdelle sormelle, niin sekään ei ole paljoa. Monet on sen verran auki monta viikkoa ennen synnytystä. Käynnistystä ei siis yleensä tehdä, jos paikat ei ole tarpeeks kypsiä.

Voin uskoa että pettymys oli kova ja tässä vaiheessa vauvaa odotetaan jo kovasti syliin, mutta ne siellä sairaalassa tekevät vain työtään. Jos vauvalla ei ole hätää, niin sen on ihan ihan hyvä köllötellä yksiössään vielä se pieni tovi. Tsemppiä! Toivotaan että alkais supistella kovemmin ihan ittekseen!

Meillä menee ihan mukavasti vauva-arki. Tosin mä otan vähän stressiä imetyksestä kun toivon niin paljon että saisin sen tällä kertaa onnistumaan ja voisin imettää ainakin 6kk. Koko ajan stressaa että riittääkö maito ja syökö vauva tarpeeks. Etenkin kun mä jouduin maanantaina ylim. punnitukseen kun vauvalla oli neuvolatädin kotikäynnillä vieläkin paino laskussa. No maanantaina oli noussut huimasti, 340g parissa päivässä ja syntymäpaino paukkui yli.

Vauva tuntuu ajoittavan enimmät syömiset ja näin myös kakkaamiset ja pissaamiset yöajalle. No kyllä se siitä rytmi vielä kehittyy . Meillä muuten nukutaan näköjään sitten kaikki perhepedissä, minä keskellä, vauva toisella puolella ja esikoinen toisella

 

Ainiin ja onni88 vielä, synnytyskivut/supistukset on tosiaan sellasia kipuja että et pysty olemaan kotona! Kyllä ne sitten tunnistaa, trust me!

 

Onni88, voi että, varmasti harmittaa! Sillon ku minä olin viimeviikon torstaina siellä osastolla ja yrittivät käynnistellä, mulla oli just noin 1 cm auki ja n. 2-1cm kaulaa jäljellä. Kaks käynnistyskapselia kerkesin saada, eikä ne auttanu asiaa mitenkään... Ja edelleen täällä kärvistellään. Valitettavasti siis voi olla että vielä joudut odottelemaan.

Meillä kaveri, joka lupasi tulla esikoista vahtimaan, lähtee tänään reissuun ja tulee vasta maanantaina takasin... mun tuurilla tää nyt syntyy viikonloppuna ja isukki ei sit pääse mukaan :'/ harmittaa, ku se kaveri lupas olla hälytystilassa ja nyt sit lähteekin. Mut enpä kehdannu asiasta sille sit enempää mainita, voihan se hyvinkin olla, että vasta ensviikolla saadaan vauva maailmaan...

On tämä odottelu kyllä niiiin pitkäveteistä....

-villa- 40+3

 

Hei kaikille ja onnittelut uusille äideille ja vauvoille! Ihania uutisia alkaa tippumaan tähänkin ketjuun.

Meille syntyi myös viime sunnuntaina pieni tyttövauva, pituutta 44cm ja painoa 2800 g eli synnytin rv 37+6. Sunnuntai-aamuna meni lapsivedet ja lähdettiin soiton jälkeen sairaalaan. Iltapäivällä klo 14 jälkeen käynnistyi varsinainen synnytys ja se olikin menoa. Synnytyksen kokonaiskesto oli 2 ja puoli tuntia ja ponnistusvaihe kesti 11 minuuttia. Supistukset olivat niin rajuja ja tehokkaita ja ponnistusvaihe lyhyt, etten ehtinyt saamaan mitään puudutuksia. Ilokaasua otin ekoihin suppareihin, mutta sen vaikutus ei sitten kovin kauan vaikuttanut. H***vetin kipeää otti, mutta se on täysin totta että kun vauva syntyi niin kivut katosivat saman tien.

Olimme sairaalassa kolme päivää ja nyt siis muutaman päivä kotosalla. Pää on pyörällä, väsyttää ja välillä itkettää koko tämä onni mikä meille tytön myötä on tullut. Tyttö on niin suloinen, että sitä voisi katella kaiket päivät (mitä kyllä teenkin ).

Onnea matkaan vielä teille jotka odottavat pienokaista. Kaikki menee varmasti hyvin.

 

Hei taas!

Luin pikasesti muita viestejä ja Sarpalle kommenttia. Mäkin oon pumppaillu rintapumpulla (avent) ja se on tosiaan kullanarvoinen. Oon laittanut maitoa pakkaseen ja jääkapissa on myös pikkupusseissa maitoa valmiina jos tulee jotain, ettei rintaa suostu ottamaan. Se tuo jotenkin turvallisuuttakin. Oon pumpannut vähän yleensä ennen syöttä koska tissit on niin täynnä maitoa, että tytön välillä vaikea saada otettaa rinnasta. Meillä tyttö on niin pikkuruinen, että välillä oon ihan hermona että saako se tarpeeksi ruokaa. Sairaalassa annettiin vähän lisämaitoa. Nyt kuitenkin syö tehokkaasti ja pissaa tulee tosi hyvä. Sinappikakkaa ei vielä ole tullut, tänään ikää tytöllä 5 vrk joten eiköhän se rumba kohta ala...

Meillä tyttö nukkua tuhertaa päivät ja herättelen sitä välillä syömään jos ei itekseen heräile. Joudumme myös käymään ylimääräisissä punnituksissa painon takia. Ja öisin ollaan valvottu noin 1-3 ja sitten aamuyöllä vähän pidemmät unet yleensä tulee. Itellä vähän hankala päivisin saada nukuttua vaikka väsyttääkin ihan hulluna. Ajatukset pyörii vauvassa, tisseissä ja kaikessa mahdollisessa.... ... ja sitten vain tulee kateltua sitä kun se nukkuu.

 

Paljon onnea Sanipille pikku tylleröstä <3
tosi pikkuinen neiti teillä siellä ilona... voi kun jo itsekin pääsis pikkuista hoivaamaan. Ihana lukea näitä vauva-uutisia täältä, käykää vaan enemmän kirjottelemassa mulla alkaa olla jo niin tylsää ja tekemisen puute, että käyn monta kertaa päivässä täällä...vaikka kyllähän tuo esikoinen pistää touhuamaan kaikenlaista.

 

Olipas täällä paljon viestejä, luin pikaisesti lähes kaikki.

Meille syntyi poika 16.11 klo 16.11 eli sairaalassa ehdittiin olla 10h. Näin se kaikki lopulta meni: Mentiin sairaalaan klo 06 ja päästiin semmoiseen lepohuoneeseen jossa oli parisänky ja tv jne. Siellä supistukset koveni ja tunnin välein otettiin käyrää vauvasta. Sain myös kipupiikin pakaraan, joka ei auttanut mitään, mutta muuta kivunlievitystä ei vielä silloin voinut antaa kun kohdunsuu vielä niin vähän auki. Jossain vaiheessa siirryttiin saliin, jossa ensin ilokaasua, josta ei suurempaa apua ja lopulta epiduraali. Mun epiduraali oli täydellinen, sen jälkeen tunsin vain hennosti pakaroissa, että supistus oli päällä. Ilo oli kuitenkin lyhytaikainen sillä vauvan jo alusta asti epäsäännölliset sykkeet vain pahenivat. Mun piti olla kontallaankin aika pitkään kun yritetiin josko asennon muutos auttaisi tasaamaan sykkeet. Aika nopeasti lääkäri teki päätöksen, että siirrytään sektioon ja hetkessä synnytyssali oli täynnä porukkaa ja mua alettiin valmistella kiireiseen sektioon. Anestesialääkäri päätti käyttää epiduraalia avuksi ja laittoi lisää puudutetta hississä matkalla leikkaussaliin. Leikkaus meni muuten hyvin ja nopeasti, mutta lääkäri ei meinannut saada vauvaa ulos kohdusta vaan lopulta käytettiin imukuppia ja poika saatiin maailmaan. Pojalla oli napanuora toisen jalan ympärillä, joka vaikeutti irroitusta ja aiheutti kuulemma myös sykkeiden vaihtelut. En ollut ennen kuullutkaan, että myös sektiossa voidaan käyttää imukuppia, eikä kaikki leikkurihenkilökuntakaan kun niin ihmeissään alkoivat etsiä sitä kun lääkäri sitä pyysi. Näin vauvan sektion jälkeen nopeasti, sai 9/9 pistettä ja heti mulle kerrottiin että terve vauva syntyi. Mies ei päässyt mukaan saliin kun tehtiin kiireellinen toimenpide vaan hän jäi synnärille odottamaan. Ei siinä kuulemma mennyt kuin 20min kun vauva jo tuotiin sinne pesuihin ja punnituksiin jne.
Mut vietiin sit heräämöön johon myös mies ja poika tulivat jonkun ajan kuluttua. Sain imettää ekan kerran jo siellä. Miehelle oli kerrottu, ettei poika olisi mahtunut ulos alakautta (3900g, 52cm) koska hänellä oli kuulemma niin pyöreä pää (ei iso) ja napanuora kireästi jalan ympärillä olisi myös estänyt ulospääsyn.
Leikkaushaava oli tosi kipeä epiduraalin vaikutuksen loputtua vaikka sain kipulääkettä reilusti. Seuraavana aamuna n

 

Jotain tapahtui ja viesti lähti kesken..

Siis seuraavana aamuna jalkeille, mutta en hoitanut vielä vauvaa. Pikkuhiljaa aloin jo liikkua enemmän ja vauvan hoito oli mun hartioilla. Vähän lisämaitoa tarvittiin öisin, eikä kaveri nuku öisin juuri yhtään. Olen tosi väsynyt kun unet on jäänyt koko sairaala-ajalta ihan muutamiin tunteihin.
Lisäksi leikkauksessa menetin verta 900ml ja hb laski. Tänä aamuna hb oli vain 80 ja sain punasoluja tippana ennen kotiinpääsyä. Olo on kyllä todella heikko. Ihana kuitenkin olla kotona!!!
Poika nukkuu huonosti, kitisee hereillä ja syö kokoajan, joten ihanaa että mies on apuna. Nyt en jaksa kirjoittaa enempää, joten hyvää yötä ja tsemppiä vielä odottaville.

 

Onnea taas kaikille vauvan saaneille

 

ihanaa että lellukin sai jo oman nöppösen maailmaan!! onnea sinne!
sulla ollukin vaiherikas synnytys.
meidän pojallakin oli napanuora kerran kaulan ympäri ja yhessä vaiheessa ei saa ponnistaa ja piti olla ihan paikallaa mikä oli vaikeeta. pojan ulostullessa oli raukka ihan veltto mut vähän ajan päästä rupes hengittelemään.

 

Kysyn nyt ihan uteliaisuudesta, että paljonko teillä jo synnyttäneillä on vielä ylikiloja jäljellä synnytyksen jälkeen?

Mun maha on todella turvoksissa, varsinkin haavan seutu. Ja koko kroppa on melko pöhö, oli pakko ottaa sormuksetkin pois. Oli outoa laittaa sairaalassa kengät jalkaan kun nekin puristi, siis jalkaterätkin on ihan pulleat. Luin, että tällainen synnytyksen jälkeinen trvotus on normaalia, mutta en olis uskonut että sitä voi olla niin paljon.

Kävin äsken vaakassa ja ylikiloja oli vielä n.10kg siihen lähtöpainoon verrattuna. Eihän se siihen normiin laskekaan ennenkun imetyksen lopettaa, onhan noissa tisseissä jo muutama kilo painoa.

 

lellu: mulla lähtöpaino 70kg, nousi n. 90kg, paino nyt 80kg eli itelläkin vielä se 10kg jälellä. tosin 3-4kg pudonnu siitä kun kotiuduttiin saikulta eli viikossa. mulla siis varmaan tuli se 10 kg ylimääräistä r.aikana. kun saikullekaan jääny kun viitisen kiloa.
noh en ota stressii..

miustakin tuntuu et nää f-kupin rinnat painaa tosissaan kilon pari.. puolet kun sais pois näistä niin helpompi olis. jäljelle ei jää tietysti kun nahkalärpykät hah hah!!

 

Mulla ei oo vaakaa kotona, mutta uskosin ettei enää kovin montaa ylim. kiloa ole. Ei ainakaan näy missään omasta mielestäni.. paitsi maha ei tietenkään ole vielä ihan samoissa mitoissa kun ennen.

 

teillä kellä jo nyytti kotoa niin onko teidän pikkuisilta irronnu jo napatynkä?

meidän poitsulla 11 vrk vielä tynkä tallella ja tänään kun putsailin aamulla niin huomasin että siitä tulee verta..siis sieltä mistä yleensä löytyy töhnää.
liittyykö irtoamiseen vai pitäiskö olla huolissaan??

napa ollu alusta asti siisti ja puhdas. neukka tätikin kävi sillon ke ja kehu.

 

Sarppa, meillä tynkä irtosi just 11 vrk ikäisenä, ja samana päivänä ennen ku irtos se eritti vähän verta, on kuulemma tavallista. Eli varmaan teilläkin ihan just irtoaa. Tavallisesti ennen kahta ikäviikkoa kuitenkin.

Lellulle onnittelut pojasta!! Onneksi kaikki meni synnytyksessä lopulta kuitenkin hyvin ja saitte terveen pojan lohdutus, sektiohaava alkaa parantua tosi nopeesti Mulla viikon kuluttua leikkauksesta ei tuntunut enää missään.

Painosta ootte jutelleet, mulla se mahan turvotus kesti 5vrk ja viikon päästä synnytyksestä oli enää 1,5 kg jäljellä.. samat kilot vieläkin jäljellä, mutta eiköhän ne tässä imettäessä lähde, tuntuu olevan tehokas laihdutustapa


(.) täällä nukuttu pitkästä aikaa kohtalaisesti Ihanaa.. Poikaa ei saa unille ennen kahta/ kolmea yöllä, mutta sen jälkeen nukuttiinkin 4,5putkeen. ihanaa. Ja aamulla vielä torkuteltiin ja tissuteltiin, vuorotellen.

Kivaa viikonloppua kaikille!

 

Onnea vauvan saaneille!

Pikaisesti tulin ilmoittamaan, että meille syntyi 17.11 klo 2.05 tyttö, 3945g ja 49 cm, pipo 36 cm. Kotiuduttiin jo seuraavana päivänä. Synnytyskertomusta laitan myöhemmin, mutta sen verran tässä, että luomuna meni vasten tahtoani ja kivut oli järkyttävät. Mutta tulos sen arvoinen

 

Lellulle ja Empulle onnet pikkuisista!

ihania vauvauutisia taas! Aika erilaisia synnytyksiä on tässä ketjussa saatu kokea... mut ihana kun on erilaisia kokemuksia ja ihania terveitä vauvoja. Meillä oli tänään vieraita koko päivän (just lähtivät),niin tää päivä hurahti nopeesti...ei oo enää ku huominen ja maanantai aamuna on taas neuvola. Sitten varaillaan jo käynnistysaika,niin saapi tääkin mamma vauvan syliinsä <3

-villa- 40+4

 

Tässä olisi tää mun synnytyskertomus:

16.11 aamulla herätessäni oli housut normaalia märemmät ja pissalta noustessani jotain valui jalkoja pitkin. Sitä ei sitten kuitenkaan tullut lisää. Päivän ajan seurailin tilannetta ja käytin esikoisen possupiikillä (jonotettiin jotain 3 tuntia). Illalla sitten soitin sairaalaan, että pitäisikö tulla testauttamaan onko lapsivettä tihkunut. Pyysivät tulemaan ja klo 18 kävin siellä, jolloin käyrille tuli muutama kipeähkö suppari ja kohdunsuu oli sormelle auki. Testin mukaan ei ollut lapsivettä. Lähdin kotiin pettyneenä ja mies lähti peliin. Klo 19-20 alkoi supistelemaan kipeämmin ja klo 20 jälkeen aloin kellottamaan suppareita. Ensin niitä tuli 4-11 minuutin välein mutta tiheni pian alle 5 minuuttiin. Koitin helpottaa oloa suihkulla ja panadolilla, mutta ei auttanut. Soitin äitini lapsenvahdiksi klo 22.30, mutta kivut yltyi niin pahoiksi etten voinut jäädä odottelemaan hänen saapumistaan (yli 100 km päästä), joten soitin mummini, joka asuu samassa kaupungissa, meille. Synnärillä oltiin klo 0.00 jolloin olin 6 cm auki. Pyysin epiduraalin, mutta en saanut sitä, koska anestesialääkäri oli kiinni hätäsektiossa. Kivut oli jotain aivan järkkyä. Huusin läpi jokaisen supparin, mm. että kuolen, en kestä enää yhtään jne. Supparit oli tosi tiheitä ja olinkin täysin auki klo 1.50. Ponnistelin jakkaralla 10 minuuttia ja tyttö oli maailmassa. Ai niin, jossain vaiheessa sain pudendaalin, mutta avautumiskipuihin se ei auttanut yhtään. Ilokaasua hengittelin myös, mutta en kokenut senkään auttavan muuta kuin henkisesti. Runnoin miehen kättä kuin mielipuoli ja roikuin maskissa Smile
Synnytys oli siis nopeahko ja raju ja pelkoni toteutui, kun en saanut epiduraalia. Mutta tulos on sen arvoinen

Vauva on ihana. Nukkuu n. 3 h pätkiä ja syö. Maha vähän vaivaa jo ja aamuöisin sitä kitistään. Itse olen ollut tosi väsynyt ja kärsinyt univaikeuksista. Päivällä en saa unta ollenkaan ja iltaisinkin on vaikeaa saada unenpäästä kiinni, vaikka väsyttää niin pirusti. Muilla tällaista?

Tsemppiä vielä odottaville!
_________________

 

Mulla on Empun tavoin univaikeuksia. Päivällä en pysty nukkumaan yhtään. Alkuilllasta väsyttäisi älyttömästi, eilenkin nukahdin sohvalle hetkeksi. Yövalvomisen jälkeen en itse meinaa nukahtaa millään vaikka vauva vihdoin nukkuu. Olen kuitenkin yllättävän pirteä vaikka anemiakin vaivaa vähien yöunien lisäksi.

Kaveri on tänään nukkunut aika paljon ja pitkiäkin pätkiä. Toivottavasti nukkuu myös yöllä vähän pidempiä pätkiä kuin aikaisempina öinä. Pisimpään meillä nukutaan aamuyöstä eli n. klo 06-10 eli pisimmän valvomispätkän jälkeen.

Mulla ei vieläkään tule maitoa kovinkaan paljon. Päivällä se tuntuu riittävän, mutta yöllä vauva tarvitsee lisämaitoa. Yritin äsken lypsää maitoa toisesta rinnasta, joka oli mielestäni täysi, mutta en saanut kuin 20-30ml. Tietääkö joku paljonko tuommoisen 1-2 viikon ikäisen vauvan maidontarve on per syömiskerta? Sairaalassa annettiin lisämaitoa aina 30-50ml, saman verran ollaan tarjottu yöllä Nan:ia.

 

Tyttö tuli, tyttö tuli ja mun sydämeni suli

Täälläkin vihdoin pitkä odotus palkittiin! Sunnuntaina 22.11., klo 07:01, syntyi meille topakka tyttö <3 Kaikki meni TODELLA vauhdikkaasti, kolme tuntia ekasta supistuksesta ja tyllerö oli jo maailmassa. Sairaalassa kerkesin olla vain reilu puoltoista tuntia ja isäntä ehti noin puoltatuntia ennen tytön syntymää mukaan... oli kyllä tuskien taival, mutta kyllähän se oli sen arvosta nyt en ehdi tämän pitempää kirjoittelemaan, palaan asiaan uudelleen kotiuduttua.
On kyllä onnellinen olo nyt <3

-villa- ja Tintsi