Terveisiä vauvantuoksusta
Nyt en kyllä muiden kuulumisia ehtinyt lukea, kun ajattelin että laitan pikaisesti vähän enemmän kommenttia omasta synnytyksestä (kuulostaapa kamalan omanapaiselta... ja onkin!). Kohta kuitenkin tulee taas kutsu vauvaa nuuhkimaan.
Eli sunnuntaina lähdin puoli seitsemän aikaan käymään polilla liikkeiden vähyyden takia. Siellä otettiin käyrää ja sitten lääkäri ultrasi. Vauva oli edelleen tosi rauhallinen eikä liikkeitä tuntunut eikä myöskään ultrassa näkynyt (paitsi imuliikkeitä teki suullaan
). Ultrassa lapsivettä oli vähän, mutta muuten kaikki ok. Lääkäri tuumi, että synnytys saattoi olla käynnistymässä. Minut otettiin osastolle ja käyriä otettiin heti osastolla uudestaan, kerran yöllä ja vielä aamulla. Ensimmäinen käyrä sunnuntaina oli liian tasainen, muissa käyrissä oli jo vaihteluakin. Sunnuntai-iltana myöhään vauva piti kunnon jumpat ja ajattelin, että maanantaina pääsen kotiin.
Maanantaina aamusta oli lääkäri ja silloin tehtiin myös sisätutkimus, jossa kanavaa oli vielä, mutta hyvin pehmeää ja sisäsuu 3cm auki. Koska myös vettä oli vähän ja vauva taas hiljainen, päätettiin synnytys käynnistää. Toinen vaihtoehto olisi ollut jäädä sairaalaan seurantaan, mutta ei siinäkään oikein ideaa olisi ollut. Tilanne oli jo kypsä ja omiakin supistuksia pikkuisen.
Kymmeneltä sain pienen cytotecin (kirjoitetaanko noin?) kohdunsuulle. Päivän mittaan supistuksia tuli vaihtelevasti, mutta ei vielä sellaisia joilla synnytetään. Kipeitä kuitenkin. Koko ajan oli sellainen olo, että "eihän tästä mitään tule". Käyriä otettiin myös. Iltaa kohden supistukset napakoitui ja kahdeksasta eteenpäin alkoi olla jo tiukkoja. Ihan sai tosissaan hengitellä ja lämpötyynyn kanssa temppuilla
Mielenkiintoista sinänsä, että käyrillä supistukset eivät näkyneet ollenkaan siinä suhteessa kuin kipu oli. Pienestä supistuksesta saattoi tulla paljon isompi käyrä kuin suuremmasta. Joskus seitsemän aikaan tehtiin sisätutkimus ja silloin oli kanava edelleen, mutta 4cm auki. Ei siis suurta edistystä.
Puoli kymmenen jälkeen mentiin laittamaan peräruisketta ja silloin kohdunsuu oli samassa, mutta kanava hävinnyt. Ajatus oli ottaa ruiskeen jälkeen jotain rentouttavaa ja koettaa nukkua. Mutta ruiskeen jälkeen vauva potkaisi kovaa ja lapsivedet meni. Ihan samalla sekunnilla alkoi tosi kovat supistuskivut. En meinannut jaloilla pysyä. Kätilökin totesi heti, että nyt lähdetään saliin. Ja niin lähdettiin. Salissa olin puoli yhdeltätoista ja siinä jo 7 cm auki. Sitten alkoikin jo ponnistuttaa ja vauva syntyi vartin päästä. Eli lapsiveden menosta alkoi hirmuiset supistukset, joilla aukesin puolessa tunnissa 6 senttiä. Ja siltä kyllä tuntuikin. Oli kyllä kivuliain synnytys tähän mennessä, mutta lopputulos on ihana. Ja jotenkin tällä kertaa tuntui aivan erityisen ihanalta se tunne, kun vauva tuli ulos ja kivut loppuivat. Ponnistusvaihehan siis oli supernopea, 1min. Jarrutella piti. Tikkejä tuli vain pari ja istukkakin syntyi ongelmitta. Myös toipuminen on ollut supernopeaa. Istua pystyin suurin piirtein heti ja osastolle kävelyssä ei ongelmia. Synnytyksen jälkeen kuulin, että istukka oli aika lopussa eli olisiko siitä johtunut, että vauva alkoi olla vaisu. Ja ehkä kokokin kertoi siitä.
Prinsessalla kokoa oli 3170g ja 50cm
Alku on lähtenyt hyvin sujumaan. Rinnat vaan on imetyksestä kipeänä, mutta näin on ollut aina alussa. Eiköhän tämä pian helpota. Yhtään ei vielä ole tullut mahahaikeutta, pinnalla on vain suuri kiitollisuus terveestä lapsesta ja hyvin sujuneesta synnytyksestä.
Emmama + tyttö 4pv