söpöjooseppi kovin samalta kuullostaa tilanne, kumpa saisin lähdettyä, aina mietin et nyt kyllä lähen ja sit kumminkin jään.. mutta joku päivä se mitta tulee kait niin täyteen et on vaan lähdettävä. ja nyt vielä kun on pikkuinen tulossa, en halua olla masentunut ja surullinen äiti, kyllähän lapsi siihenkin reagoi joten ajattelen nyt vain vauvani parasta, hänet kun on laitettava etusijalle. itseasiassa kesällä kun oli meillä kunnon kriisi hain asuntoa mutta vieläkään ei ole kuulunut ja olen virallisesti asunnoton olevinaan tällä hetkellä. pitää varmaan ajaa asiaa eteenpäin jos oikeesti kohta on muutettava omaan lukaaliin.. kiva tämmösiäkin vielä miettiä, aaaaargh!! |O