Hei
Kamat on nyt kannettu uuteen kotiin, kun vain joku ne vielä laittaisi paikoilleen
.
Eilen käytiin miehen kanssa Väestöliitossa kuulemassa tutkimustuloksia. Mullehan tehtiin viime kierrossa kierron kartoitus ja miehelle simppatestit. Kyllä se vähän jännitti mennä kuulemaan tuloksia. Kaikki oli suunnilleen ok. Minun kiertoni on lyhyenlainen, joten progesteronia ei luultavasti ehdi syntyä tarpeeksi (niinköhän se meni? ) ja samoin kilpirauhasarvoni ovat rajamailla. Mies käyttää verenpainelääkitystä, jota myöhemmin mietitään vaihdettavaksi, jos raskautuminen ei ota onnistuakseen.
Seuraavaksi menen munanjohtimien aukiolotutkimukseen ensi kierrossa (noin marraskuun puolivälissä ) ja sitten, ellei tässä meneillään olevassa kierrossa tärppää, inseminaatioon joulukuun alkupuolella.Hirvittää ja pelottaa niiden piikkien pistely
.
Tuntuu edelleenkin siltä, että eihän me nyt OIKEASTI jouduta hoitoihin, että kyllä se tärppi tulee ennen sitä. Mutta kai se on vähitellen alettava asennoitua toisella tavalla
. Nuo hoidot kuulostavat jo niin isolta jutulta- on ihan eri asia käydä tutkimuksissa kuin aloittaa hoidot. Pelottaa hiukan, että jos munatorvet ovatkin tukkeessa. Silloin kuulemma ainoa vaihtoehto on koeputkihedelmöitys.
Meidän Kallis Lapsi on jo nyt maksanut melkein 600 euroa, vaikkei häntä vielä ole edes olemassa, ei edes pienenpienenä alkiona.
Nyt en jaksa muuta kuin omat päivitykseni. Keräilen voimia ja palaan teidän muiden kuulumisiin myöhemmin. Voikaa hyvin!