Manipulointia vai oikeaa ymmärryksen puutetta?

[korkkiruuvi]

5 vuoden suhteen aikana josta 1 lapsi (2,5v) emme ole mieheni kanssa onnistuneet puhumaan juurikaan niin että minä ymmärrän mitä hän sanoo ja hän mitä minä sanon. Kriisejä riittää ja josjonkinmoista sotkua, itse selvitän asioita paljon puhumalla, mies on mielummin hiljaa ja/tai kertoo vain osan. En oikeastaan tunne miestäni kovin hyvin, peruspiirteittäin tiedän hänen historiaansa, hän ei halua puhua "menneistä".

Asiaan; meille tuli vkloppuna "välirikko" joka vaan jatkuu koska miehellä on juuri täysi-ikäiseksi varttunut lapsi, joka on ns. vahinko. Nainen piti lapsen vaikka mieheni ei sitä silloin halunnut. Mieheni ei ole pitänyt äitiin eikä tuohon lapseen mitään yhteyttä. Hän on aina puhunut hyvin negatiiviseen sävyyn, kuinka häntä ei kiinnosta ja että häntä on tuolloin vaan "hyväksikäytetty". Olen ollut tästä aavistuksen ärsyyntynyt, koska katson että mieheni on tehnyt valintansa tuolloin ihan itse ja mainittakoon vielä että tuo lapsi syntyi "sivusuhteeseen" eli mieheni petti silloista puolisoaan, joka olikin sitten ex kun totuus tuli julki.. suoraan sanottuna halveksin tuollaista käytöstä, mutta se oli silloin se..
nyt tämä lapsi otti yhteyttä isäänsä, ja positiivisesti. kertoi miten menee jne.. minä reagoin hyvin neutraalisti, totesin että hyvä juttu ja että ei varmaan ollut yllätys että hän joskus ottaa yhteyttä biologiseen vanhempaansa.. mieheni raivostui ja totesi minun olevan kylmä kun en ymmärrä miten surullinen hän nyt on ja miten huonoksi itsensä tuntee.. hän halusi minulta lohdutusta ja sympatiaa..
Minä tulkitsin tuon reaktion välittömästi vain huomionhauksi ja teatteriksi. Taidan olla tosi kylmä ihminen kun en oikasti näe mitään syytä miksi miestäni pitäisi nyt päähän silitellä ja voivotella..

 

[astrolabe]

Joskus pitää vaan olla ajattelematta onko puoliso väärässä vai oikeassa ja olla hetkessä lohduttajana, koska toinen on surullinen. Ei niille tunteille aina tarvitse olla oikeutusta.

 

[leikkiastro]

Et kai sinä ajattele, että voit määrätä miten miehen pitää tuntea?

 

[korkkiruuvi]

..muttakun on ilmaissut hyvin selvästi katkeruutensa äitiä kohtaan ja se että lapsi ei kiinnosta, joka on minusta aika "vammaista". Ennen tuota episodia meillä oli muutenkin negatiivinen ilmapiiri, koska olin järjestänyt itselleni ja lapselle lomaohjelmaa (hän on töissä), kerroin tästä niin hän loukkaantui kun olen ominpäin päättänyt lähteä pariksipäiväksi poiskotoa (ihanvaan sukulaisen luo). Hän koki että hänet on jätetty "syrjään". Tästä minä puhahdin että jo on lapsellista.. mies meni mököttämään ja huokailemaan toiseen huoneeseen ja kun en sitten mennyt perään anteeksi pyytelemään niin tuli muutaman tunnin kuluttua kertomaan tuota lapsensa yhteydenottojuttua, minä näen tässä sellaisen asiayhteyden että mieheni käytti tuota vaan tekosyynä saadakseen huomiota..

 

[lusikka]

Onhan tuollaiset tilanteet aika hankala kaikille, koska ei tarvitse katsoa kuin tv-sarjaa Kadonneen etsijät ja niissähän ei ikinä ole kadonneen isän uusin puoliso avosylin ottamassa Suomesta putkahtanutta aikuista lasta vastaan saati muutenkaan kutsuisi kotiinsa. Ja sinunkaan ei sen ihmeellisempi enkeli tarvitse olla, vaan neutraali asenne on mitä parhain tilanteessa missä et voi olla mitään mieltä. Asiahan ei millään lailla koske sinua, vaan mies siinä niittää nyt menneitä tekojaan (sen edestään löytää,minkä taakseen jättää on taas totta)!

Minusta on muutenkin hyvä, ettet mene miehesi oikkuihin mukaan. Parisuhteessa on hyvä, että on joskus vaan katsojan roolissa. Sitten kun miehesi rauhoittuu ja pystyy pohtimaan asiaa järkevämmin, kertomaan sinulla selvemmin mistä kiikastaa, voi jo olla hengessä mukana mitä seuraavaksi tehdään.

Elämässä on asioita, jotka vaan täytyy osata kestää yksin. On aivan väärin ajatella, että puoliso joutuu joka asiaa ymmärtämään ja tukemaan. Eikö ole joskus hyvä, jos on eri mieltä ja joutuu miettimään olenko minä oikeassa? Tässäpä siis terveiset miehellesi.

Koeta kestää. Vaikutat tasapainoiselta ihmiseltä, joten miehesi saisi olla kiitollinen ettet vouhkaa niin kuin hän.

 

[että mitä]

Mitä tuo otsikko oikein tarkoittaa? Kuka manipuloi eikä ymmärrä? Ap vai tämän puoliso?

 

[vierailija xx]

Luin korkkiruuvi tekstisi ja ajattelin et kuulostaapa tutulta. Elin tuollaisen miehen kanssa 6 vuotta ja meinas oma pää seota. Kaikki asiat oli taas huomenna ylösalaisin. Hänellä olisi juuri silloin ollut aikaa lapsille, kun lähdin niiden kanssa johonki, mut yritippä sopia jotain yhteistä, ehei...kiiruita

Onneksi nyt tietää et tänään sovitut asiat pitää vielä huomennakin...

 

[korkkiruuvi]

on joo huonosti otsikoitu. Tarkoitin että mies manipuloi minua tuolla "teatterilla" vaiko ei oikeasti ymmärrä miksi en minä ymmärrä hänen yhtäkkistä suruaan tästä asiasta..voimme puhua siis minun puolestani kyllä aiheesta ja jos hän haluaa kuullä mielipidettäni niin ok. Mutta mitään showta en halua. Minusta se ei tee itsestäni kylmää ja epäempaattista.
Kunhan vaan rupesi taas risomaan syllistäminen ja jotenkin tuollainen huomionhaku.

 

[LisaMarie]

Kieltäminen on luonnollinen defenssi ihmisellä.
On siis myös mahdollista, että miehesi on kokoajan surrut sitä, ettei ole aikanaan toiminut, kuten olisi halunnut. Usein asia käännetään päälaelleen, jotta sen kanssa voisi elää.
Monesti esim. ihminen, joka oikeasti tarvitsisi rakkautta ja hyväksyntää, mutta pelkää, ettei kukaan välitä hänestä, käyttäytyy hyvin hyökkäävästi tyylin "haistakaa paska koko maailma, mä en tarvi ketään".
Kun ihminen, joka on tottunut ohittaman tunteensa joutu ne väkisin tavalla tai toisella kohtaamaan, sitä tulee syvä kriisi. Se on pelottavaa, se tuntuu heikkoudelta, romahdukselta, elämänhallinnn menetykseltä... Se on todella musertava kokemus.