Malttia lapsentekoon..

[RouvaHuldaHuoleton]

Olisipa minulla murheena, että TEKISINKÖ lapset jonkun mielestä liian lyhyellä välillä vai pidemmällä.... Tekee mieli sanoa etä on varmaankin itsekkäin murhe maailmassa! Kun niitä lapsia tosiaan saadaan, minua kavahduttaa kaikki suunnitelmallisuus. Jos minä olisin "saanut tahtoni" niin minulla olisi lapsilla väliä alle 1,5v vaan kun luonto on eri mieltä. Nyt tulee pidempi väli jos nyt tulee ollenkaan.

Minusta on järkyttävää huomata taaskin miten paljon muiden ihmisten asiat kiinnostaa ja surettaa muita, etenkin muita äitejä. Kukaan ei tuo niitä "liikoja" lapsiaan sellaiselle, joka haluaa olla yhden kanssa vuosikaudet. Ja valitus on valitusta, se ei kenenkään luita riko ja harva sitä tarkoittaa siinä mielessä että vaihtaisi asioista jotakin. Monet lapsettomat työssäkäyvä valittavat kovaa väsymystä, jatkuvalla syötöllä mutta ei yksikään varmasti ottaisi lopareita työstään. Minä, lapsettomuudesta vuosia ja vuosia kärsinyt valitan usein, kuinka rankkaa on ja väsyttää vaikka mulla on "vain" tämä 1 lapsi.... Ja minä jos kuka arvostan silti lastani, koska tätä lasta ei ole "tehty" silloin kun MINULLE sopi ja kalenteri näytti sopivalta. Silti minulla on oikeus olla väsynyt tuntematta huonoa omaatuntoa. Ja oikeus TEHDÄ lapsia vaikka pirun tusina vuoden välein. Kukaan ei ikinä milloinkaan saa ulkopuolelta tulla sanomaan ettenkö lapsiani arvostaisi ja heistä nauttisi, ulkopuolinen kun ei tiedä yhtään mitään miltä toisesta oikeasti tuntuu, vaikka kuulisikin murto-osan sen hetkisistä tuntemuksista!

 

[Kirsikka]

Mä olen kans huomannu sen, että ne yhden lapsen äidit marajaa että voi sitä ja voi tätä Se mikä sopii ap:lle, ei sovi muille. Meillä on sitten kai alkuperäisen mielestä niitä liukuhihnalapsia, neljäs on tulossa kun esikoinen on 4.5v. Mutta tää on meille paras tyyli ja ennemmin mä olen vuosissa vähemmän aikaa kotona, kun mitä semmoset, joilla on 3 lasta ja 3v. ikäerot ja aina ollaan kotona siihen asti kun kodinhoidontuki loppuu että huppista keikkaa, johan siihen 9v meniki kotonaolles 3 lapsen kanssa

 

[leevi]

\

Mulla on yksi 1v8kk:n ikäinen lapsi ja ruikutan aika usein väsymystä. Väsyttää vaan niin kovin. En uskaltaisi nyt tehdä sitä toista kun tuntuu, että tää yksikin vie kaikki energian. Tietenkin nautin lapseni seurasta varsinkin kun saan olla vielä muutaman kuukauden kotona. ...Joko se on luonnekysymys tai sitten toiset vaan tarvii enemmän unta. Ei se välttämättä lasten lukumäärästä ole kiinni. Mä olen vähän kateellinen niille, jotka jaksaa paremmin kuin minä. Haluaisin nimittäin toisenkin lapsen, en vain uskalla, koska olisin luultavasti itkuinen, hermoheikko äiti heille. Yhden jaksan hoitaa ilman pahempaa kiukkuilua.

Yhdyn edelliseen. 1,5 v ja olen ihan puhki. En tosiaan edes tajunnut, kuinka helpolla sitä pääsi, kun lapsi oli vielä vauva. Liikaa höösäsin ja keskustelin yms. enkä ymmärtänyt antaa vain OLLA. No, toisaalta poika on tosi iloinen ja "syvällinen" ikäisekseen ja olen ajatellut, että ehkä tuolla varhaisvauvaiän intensiivisellä huolenpidolla olen sen saanut aikaiseksi...

Mutta toista lasta en ole vielä edes ajatellut. Olen ihan eri planeetalta kuin monet kaverini, jotka varmoina asiastaan haluavat toisen lapsen heti "putkeen". Minusta ei tällä hetkellä riitä kuin tälle yhdelle, ei ole voimavaroja - ei henkisiä, eikä fyysisiä.

 

[kuu]

Jokainen tavallaan. Itse en ole ollut lainkaan väsynyt tämän ensimmäisen kanssa vaan päivät on olleet aika ruusuilla tanssimista.

Itse olen saanut paljon veljiltäni, ja minusta sisarukset ovat niin hieno asia elämässä että pidän sitä tärkeänä. Lisäksi pojalle tekee varmsti hyvää saada leikkitoveri ja kumppani. Oppia niin tappelemaan kun sopimaankin.

Toinen pointti on elämäntilanne, minulla on tietty ajatus mihin suuntaan haluan elämäni viedä, ja siihen sopii paljon paremmin se, että teen lapset nuorena, opiskelen siinä lomassa (etänä) ja siinä kun lapset alkavat olla koulu ikäisiä voin myös siirtyä keskittymään toteuttamaan toisia unelmia.

(ei sillä että jaksaisi kyllä uskoa että elämä menisi millään muotoa suunnitelmien mukaan, mutta täytyyhän sitä olla unelmia ja yritystä ettei ihan kangistu ja jämähdä paikoilleen)

Se kyllä kieltämättä välillä ihmetyttää, että joku tekee sarjatuotannolla vaikka viisi lasta putkeen ja on niiden kanssa ihan pulassa. Tosin onhan isossa lapsilaumassakin ilonsakin, liian herkästi ihmiset tuppaavat vaan valittamaan.

 

[leevi]

Suurin osa naisista kyllä tietää, että niitä lapsia ei noin vaan "tehdä". Nykyään on paljon puhetta "toisen lapsen lapsettomuudesta" eli ei ole sanottu, että vaikka yhden olisikin saanut, toisen saaminen onnistuisi noin vaan.

Sisarukset ovat hyvästä, totta kai. Minä en ole koskaan elämääni kovin paljon suunnitellut, mutta koulutukset ja työelämän aloittamisen halusin aina tehdä ennen mahdollista perhettä. Olin 2-kymppisenä niin kakara, etten ikimaailmassa olisi halunnut lasta, halusin hauskaa ja vastuutonta nuoren naisen elämää...sitä sainkin kyllä kyllästymiseen asti.

Nyt päälle 3-kymppisenä lapsi on ollut ihana ja tervetullut lahja. Työ ei kiinnosta enää samoissa määrin kuin nuorempana. Mitään opiskeluja en ikinä voisi lapsenhoidon ohella saada aikaiseksi, ei kerta kaikkiaan pysty ajattelemaan mitään "vaativaa". Eri asia toivottavasti sitten kun palaan töihin - ehkä ne aivot tästä vähän vetreytyvät!

Kukin tyylillään, toivon että joskus tulevaisuudessa poika saa pikkuveljen tai -sisaren. Mutta jätetään suunnittelu sikseen...

 

[taustalla]

\

eikö siis äitiä (yhden taikka useamman) saa koskaan väsyttää? eikö sitä ainakaan saa kenellekään kertoa? kaikkia väsyttää joskus ja mielestäni on vain parempi, että sen kertoo ja purkaa jollekin toiselle kuin väkisin pakottaa itseään jaksamaan. lapsetkin tai ne useammat siinä kärsii. itselläni on nyt 1v2kk muksu ja toista odotan. välillä väsyttää ja olen väsymykseni rohkeasti myös ilmaissut miehelleni ja myös perheelleni. he ovat auttaneet ja tukeneet minua enkä näe siinä mitään väärää. miksi ihmeessä pitäisi jaksaa kaikki yksin?

ja myös minusta riittää kyllä yhdellä kertaa useammalle lapselle. kuten joku muukin jo totesi niin ne identtiset kuutoset ovat myös tänne tervetulleita =)

koita kuitenkin itse joskus saada sen verran vielä energiaa kasaan että jaksat toisen lapsen tehdä. mitä enemmän lapsia niin sitä kivempaa kuitenkin yleensä on. :hug:

Samaa mieltä. Ja kannattaa muistaa, kaikki eivät voi syystä tai toisesta venyttää toisen hankintaa useammalla vuodella esim. juuri sairauden takia tai oman ikänsä. Aina lasten kanssa on raskaampaa kuin olisi sinkkuna, koska oma aika jää kortille. Tukea siihen pitäisi saada, ei moraalisaarnaa. Vapaa aikaa tarvii jokainen, ei kukaan ole kone. Suomessa kaikki vaan pitää hoitaa yksin, kunnia-asia. Nainen ei ole yli-ihminen ja itseään kannattaa myös säästää, jos mahdollisuuksia on (ts. saada apua, päästä liikunta tms. harrastuksiin).

 

[taustalla]

\

Mä olen kans huomannu sen, että ne yhden lapsen äidit marajaa että voi sitä ja voi tätä Se mikä sopii ap:lle, ei sovi muille. Meillä on sitten kai alkuperäisen mielestä niitä liukuhihnalapsia, neljäs on tulossa kun esikoinen on 4.5v. Mutta tää on meille paras tyyli ja ennemmin mä olen vuosissa vähemmän aikaa kotona, kun mitä semmoset, joilla on 3 lasta ja 3v. ikäerot ja aina ollaan kotona siihen asti kun kodinhoidontuki loppuu että huppista keikkaa, johan siihen 9v meniki kotonaolles 3 lapsen kanssa

Miten olet pärjännyt käytännössä? Miten liikut lasten kanssa?Onko vapaata aikaa olenkaan ts. oletko miehesi kanssa järjestänyt itsellesi? Pian meilläkin on tuplat tulossa ja ikäeroa ei ole paljon. Sama tarina kuin yhdellä toisella, hoitojen jälkeen vihdoin onnistui ja seuraavat helposti hoidoilla tu´lossa (ts varauduttiin pidempään odotusaikaan)...

 

[Kirsikka]

\

\

Mä olen kans huomannu sen, että ne yhden lapsen äidit marajaa että voi sitä ja voi tätä Se mikä sopii ap:lle, ei sovi muille. Meillä on sitten kai alkuperäisen mielestä niitä liukuhihnalapsia, neljäs on tulossa kun esikoinen on 4.5v. Mutta tää on meille paras tyyli ja ennemmin mä olen vuosissa vähemmän aikaa kotona, kun mitä semmoset, joilla on 3 lasta ja 3v. ikäerot ja aina ollaan kotona siihen asti kun kodinhoidontuki loppuu että huppista keikkaa, johan siihen 9v meniki kotonaolles 3 lapsen kanssa

Miten olet pärjännyt käytännössä? Miten liikut lasten kanssa?Onko vapaata aikaa olenkaan ts. oletko miehesi kanssa järjestänyt itsellesi? Pian meilläkin on tuplat tulossa ja ikäeroa ei ole paljon. Sama tarina kuin yhdellä toisella, hoitojen jälkeen vihdoin onnistui ja seuraavat helposti hoidoilla tu´lossa (ts varauduttiin pidempään odotusaikaan)...

No mielestäni hyvin, tosin siihen pärjäämiseen kyllä vaikuttaa mun mielestä sekin minkäluontoiset lapset oot sattunu saamaan. Meillä jo tuosta 4veestä on iso apu ja on rauhallinen luonteeltaan. Nelonenhan on vasta odotteluasteella, mutta tähän asti on liikuttu kaksostenrattailla ja pyörällä, kävellen tai rattikelkalla. Neljännen tullessa mietin seisomalautaa tai kantoliinaa, koska tuo kakkonen on tommonen pieni sirpakka, ettei jaksa pitkiä matkoja kävellä, tai jos jaksaa, niin kestää iäisyys. Pääasiassa päivisin kävellen liikutaan, joten esikkokin on jo pienestä asti jaksanu kävellä pitkiäki matkoja. Tuosta vapaa-ajasta, mulle on aika luksusta jo se, että mennään lasten kans kaverille ja pääsen valmiiseen ruoka ja kahvipöytään, se lataa mun akkuja pitkäksi aikaa Sitte pääsen kyllä tarvittaes yksin kauppaan mutta oon pyrkiny ottaan sen semmoseks luksusajaks, että 1 lapsi pääsee vuorotellen mun mukaan ja pääsee vaikuttaa viikon menuun Niin ja mies osallistuu kyllä paljon kotitöihin ja lasten kanssa oloon :wave:

 

[minttu]

\

Mulla on yksi 1v8kk:n ikäinen lapsi ja ruikutan aika usein väsymystä. Väsyttää vaan niin kovin. En uskaltaisi nyt tehdä sitä toista kun tuntuu, että tää yksikin vie kaikki energian. Tietenkin nautin lapseni seurasta varsinkin kun saan olla vielä muutaman kuukauden kotona. Mulla on nyt mahdollisuus nukkua päivälläkin, mikä helpottaa jaksamista.
Mulla on pari kaveria, joilla on useampi lapsi enkä ole heidän kuullut valittavan ikinä väsymystään.
Joko se on luonnekysymys tai sitten toiset vaan tarvii enemmän unta. Ei se välttämättä lasten lukumäärästä ole kiinni. Mä olen vähän kateellinen niille, jotka jaksaa paremmin kuin minä. Haluaisin nimittäin toisenkin lapsen, en vain uskalla, koska olisin luultavasti itkuinen, hermoheikko äiti heille. Yhden jaksan hoitaa ilman pahempaa kiukkuilua.

Moikka,
mulla on poika 1,5-vee ja tytto 4-vee, ja riittää,mä en kans ymmärrä sitä että lapsia pitää vääntää tulemaan solkenaan,eikä sitä aikaa riitä meillä ees molemmille aina.Kyllä se on puppua,et jaksaminen kymmenen kans ois sama kuin kahen,ja minustakin lapsi tarvii sen oman aikansa saada olla vauva ja huomion keskipiste.Toki lapsista tulee helposti omatoimisempia suuressa perheessä,jossa kaikille ei niin aikaa ole.Mutta jokainen valitkoon tiensä.Mutta mun mielipide-vankka semmonen ,että antakaa lapsille aikaa olla huomion keskipiste,ettei heti pukkaa uutta,kun eka on syntynyt.Vaan minun mielipide.Ja äitien kyky ajatella realistisesti siis jos on yhden lapsen äiti,että pärjää vaikka kymmenen kanssa ei aina vastaakaan sit todellisuutta-että rajansa kaikella.Puolin ja toisin on kieltämättä sekä hyviä että huonoja puolia.Tässä vain minun näkökohta,ja olen aikalailla olen samaa mielta alkuperäisen kirjoittajan kanssa. :heart:

 

[minttu]

\

Älkää hyvät ihmiset tehkö niitä lapsia ihan sarjatyönä niin tiheään tahtiin, miettikää ensin ja toimikaa vasta sitten!! Ettei tule sitten sitä pelkkää kitinää kun ei jakseta ja kaikki on niin kauheeta, ei sen niin pitäis mennä! Lapset on ihania ja heistä pitäis nauttia!!


Jaa ehkä jouduit omien sanojesi takia tilanteeseesi.

Mutta kun nämä lapset on niin yksilöllisiä, kuten myös vanhemmatkin. Meillä on lapsi ollut enkeli pienen ikänsä, jota kateelliset kyllä lähipiiristäkin kritisoivat kyllä se sitten viimestään murrosiässä...

Mutta tohon ettei saisi valittaa väsymystä? Minäkin olen välillä ollut todella väsynyt saati sitten sellaisten lasten kanssa joita esimerkiksi siskoni kasvatti, huh huh. Ja silti hän oli todella tyytyväinen kun sai tytön ja pojan samoilla valvomisilla, ei tarvinnut aloittaa alusta vaikka viiden vuoden kuluttua. Valitti ja voivotti, minä valita ja voivotan kun esim. hampaita tms. tulee. Miksen saisi?

Toki äidit saavat olla väsyksissä,eihän kukaan niin väittänytkään,eikä se varmasti vähennä rakkautta lapsiinsa,mutta jaksamiseen olla ja touhuta lastensa kanssa.Jos jaloissa vilistää kymmenen kakaraa,niin kyllä niiden kanssa pitäisi jaksaa tulla ja mennä ulos,synttäreille ja muualle,viedä harrastuksiin,hakea,pukea ja kuka väittää etteikö se olisi helpompaa 1-2 lapsen kans kuin kymmenen.Ja joku kirjoitti,että on sairas,ja siksi pitää tehä lapset piakkoin-nooh aika ihmeellistä.jos on jokin sairaus kannttaisiko tyytyä siihen yhteen,lapset tarvitsevat virikkeitä ja ulkoilua,ei niitä voi sisälle lukita??Ja lapset vievät aika reippaasti rahaa-kaikki hankinnat maksavat hunajaa-ei mulla ois varmaan varaa ostaa aina kaikille uutta,ja mielestäni on kohtuutonta,että nuorin kulkee aiana vanhempien sisarusten vanhoissa vaatteissa!No mun mielipide vaan :heart:

 

[milla]

\

Mulla on yksi 1v8kk:n ikäinen lapsi ja ruikutan aika usein väsymystä. Väsyttää vaan niin kovin. En uskaltaisi nyt tehdä sitä toista kun tuntuu, että tää yksikin vie kaikki energian. Tietenkin nautin lapseni seurasta varsinkin kun saan olla vielä muutaman kuukauden kotona. Mulla on nyt mahdollisuus nukkua päivälläkin, mikä helpottaa jaksamista.
Mulla on pari kaveria, joilla on useampi lapsi enkä ole heidän kuullut valittavan ikinä väsymystään.
Joko se on luonnekysymys tai sitten toiset vaan tarvii enemmän unta. Ei se välttämättä lasten lukumäärästä ole kiinni. Mä olen vähän kateellinen niille, jotka jaksaa paremmin kuin minä. Haluaisin nimittäin toisenkin lapsen, en vain uskalla, koska olisin luultavasti itkuinen, hermoheikko äiti heille. Yhden jaksan hoitaa ilman pahempaa kiukkuilua.

Peesi. Paitsi että mulla 1v7kk lapsi. Varsinkin alku oli tosi takkuista väsymyksen/unettomuuden takia, poika heräs tunnin välein yöllä ja oli hereillä tunnin jne. kuljin aivan kuin sumussa ekat kuukaudet. En edes tiennyt mitä on olla VÄSYNYT ennenkuin sain lapsen. En todellakaan olis jaksanu, jos vielä toista lasta olis heti aamusta pitäny hoitaa ja herätä leikkimään +keksiä tälle tekemistä Saati sitten et 2 tai useamipi lapsi heräilis eri aikoihin yöllä huutamaan.. Ei hitto, mä varmaan sekoisin. Oon muutenkin sellanen ihminen, et tarviin kunnon yöunet että kuljen täysillä ja jaksan olla iloinen. Väsyneenä katoaa kaikki ilo elämästä. ja sellanen äiti ei oo mun mielestä paras mahdollinen äiti lapselle :\|

 

[leevi]

Vielä kommentoisin, että on se jännä kuinka kaikki pitävät itsestään selvänä, että jos on yksi lapsi niin varmasti "tekee" toisenkin.

Työpaikassa (jonne juuri kohta pitäisi palata) kuulin hyvältä työkaverilta, että pomo pelkää (!!) minun jäävän pian uudelle äitiyslomalle.

Ajatelkaa! Mitä ihmettä se pomo sellaisia miettii?! Mitä se hänelle kuuluu? Kuinka hän voi olettaa tietävänsä, että minä teen tai edes saan toisen lapsen? Miksi hän ottaa ongelmia asiasta, kun kyse ei ole hänen omistamastaan firmasta? Ja ylipäätään: nämä lapsi- ja perheasiat ovat hiukkasen tärkeämpiä asioita kuin DUUNI. Hänellä taitaa olla arvojärjestys pahemman kerran sekaisin...

Tuli tällainen purkaus, mutta kun tästä asiasta vähän aikaa sitten kuulin niin en ollut uskoa korviani.

 

[taustalla]

[/quote]
Toki äidit saavat olla väsyksissä,eihän kukaan niin väittänytkään,eikä se varmasti vähennä rakkautta lapsiinsa,mutta jaksamiseen olla ja touhuta lastensa kanssa.Jos jaloissa vilistää kymmenen kakaraa,niin kyllä niiden kanssa pitäisi jaksaa tulla ja mennä ulos,synttäreille ja muualle,viedä harrastuksiin,hakea,pukea ja kuka väittää etteikö se olisi helpompaa 1-2 lapsen kans kuin kymmenen.Ja joku kirjoitti,että on sairas,ja siksi pitää tehä lapset piakkoin-nooh aika ihmeellistä.jos on jokin sairaus kannttaisiko tyytyä siihen yhteen,lapset tarvitsevat virikkeitä ja ulkoilua,ei niitä voi sisälle lukita??Ja lapset vievät aika reippaasti rahaa-kaikki hankinnat maksavat hunajaa-ei mulla ois varmaan varaa ostaa aina kaikille uutta,ja mielestäni on kohtuutonta,että nuorin kulkee aiana vanhempien sisarusten vanhoissa vaatteissa!No mun mielipide vaan :heart:
[/quote]

Sairauksia voi olla kaikenlaisia. Esim. tietyistä syistä johtuvaa lapsettomuutta, jolloin lapsi on hankittava tietyn ajan sisällä, jotta olisi edes jonkinlaiset mahdollisuudet. Samoin jos hankkii lapset vanhempana, ei voi pitää niin pitkiä taukoja, jos tosissaan haluaa useamman kuin yhden. Aina se mies ei löydy 25-v.

Nuorimman ei tarvi aina kulkea vanhoissa vaatteissa, voihan olla eri sukupuoltakin. Järjenmukaan ja varallisuuden. Tuskin yksilapsisissa perheissä lapsi saa kaiken uutena ja edes ns. hyvätuloisissa. Menot nousevat iän mukana.

Miksi lapset lukitsisi sisälle?

Eiköhän jokainen hanki lapsensa silloin kuin haluaa, toki parempi olisi että pystyy ne myös hoitamaan. Omat tuttavani ovat hyvissä ammateissa ja töissä ja lapsia on useampia ja muutaman vuoden välein. Vaatii järjestelyä, jos ja yleensä kun myös miehellä on vaativa työ. Mutta näillä perheillä yleensä onnistaakin.

 

[Tulilatva]

Ajattelinpa minäkin kirjoittaa tilanteestamme. Minulla ja miehelläni on nyt 2v 3kk ikäinen prinsessa ja toista lasta olen (mieheni ei niinkään) halunnut jo parin vuoden ajan. Kuitenkaan emme ole tosissamme alkaneet yrittää.. Syynä on se, että opiskelen vielä ja nyt haluan saada opinnot päätökseen. Kaksi vuotta vielä kestää.. Kyllä olen oman aikani surrut sitä, että tyttärellämme ei tule olemaan samanikäistä sisarusta. Itse olen perheestä, jossa lapset ovat hyvin lyhyillä ikäeroilla. Kuitenkin voin sanoa olevani onnellinen; aina kaikki ei mene niinkuin suunnittelee etukäteen! Lapsi viihtyy tarhassa ja äiti tykkää opiskella. Tästä en enää suostu potemaan huonoa omaatuntoa! Eli se, mikä sopii toiselle, ei välttämättä sovi toiselle. Miksi meidän äitien pitää aina arvostella muiden tekemiä valintoja? Ja mitä lapsiin tulee, aiomme vielä yrittää ainakin kahta lasta, mutta ei vielä Ja mitä opiskeluun tulee, se on osoittautunut melkoisen rankaksi lapsen kanssa! Joten tästä syystä ei ole mielestämme mitään järkeä "rääkätä" koko perhettä vetämällä itseään aivan piippuun.. Tsemppiä kaikille omiin valintoihin! Älkää välittäkö muiden mielipiteistä

 

[Tulilatva]

Väsymisestä vielä: kyllähän sen nyt tyhmempikin ymmärtää, että yhdenkin lapsen kanssa väsyy joskus, ja SAA väsyä! Kukapa vanhempi ei joskus väsyisi oli sitten yksi tai kymmenen lasta? Kyllähän lapsettomatkin väsyvät Me ollaan lapsen kanssa välillä itketty "kuorossa": lapsi uhmaa ja äiti väsymystä. Sitten helpottaa taas! Mielestäni kotona ja lasten nähden saa näyttää myös ns. negatiivisia tunteita kuten väsymystä ja surua. Elämäähän se vain on.. että yhdessä itketään ja nauretaan

 

[RouvaHuldaHuoleton]

Minusta tää on loukkaavin ketju mitä palstan historiaan mahtuu, ja tänne mahtuu paljon loukkaavaa.

Tässä puututaan tosi halveksien jo niiiiin totaalisen henilökohtaisiin asioihin että oksat pois. Loukkaa niin julmetusti tuo kommentti joltakin, että ei saisi toivoa lisää lapsia ollenkaan, jos terveydellisistä syistä lapsille tulisi pienehkö ikäero. Niin ja btw meillä ei rahasta tee tiukkaa, lapsia olis mahdollista elättää melkein pirun tusina, sitäkin kun joku suri ja murehti.

T: Nainen jolle on annettu vain muutama vuosi aikaa jolloin olen EHKÄ kykenevä saamaan lapsia lisää.