mä olen ihan sekasi.. lapsimäärästä..

[-.-]

Olen aina toivonut kahta lasta. Nyt kun meillä on yksi niin tuntuu että haluanko tähän toista. Mutta samalla tiedän että jos toista ei edes yritä niin kadun sitä vielä joskus.

Ikää on jo yli 30 joten ei ole aikaa odottaa vuosia. Esikoinen on nyt reilu vuoden.

Mun pitäis opiskella uusi ammatti että pääsisin töihin ja tuntuu että olisi senkin kannalta helpompaa jos saisi sen toisenkin nyt samaan syssyyn jotta voisin keskittyä sitten täysillä opiskeluun/töihin ilman raskautta kesken kaiken.

Miksi tämä aiheuttaa ahdistusta? Tosin olin ahdistunut ensimmäisestäkin kun pelkäsin pärjäänkö ja kaikki on mennyt loistavasti. Rakastan tuota pientä todella paljon ja hetkeäkään en ole katunut.. Olisiko näin toisenkin kohdalla? Riittääkö mun rakkaus..

 

[vieras..]

Riittää se rakkaus t. kuuden äiti

 

[vierrass]

se rakkauden määrä vain kasvaa jokaisen lapsen myötä eikä jakaannu kuten moni luulee. seuraava lapsi tuo mukanaan suuremman määrän rakkautta molempia lapsia mukaan. jokaista lasta rakastaa omalla tavallaan erilailla mutta jokaista rakastaa kuitenkin samanlailla.

nimimerkilllä 4 lapsen äiti

 

["a.p"]

Mä pelkäsin jo tän ekan kohdalla olevani liian itsekäs äidiksi. Mutta en ollut.

Mistä nämä pelot oikein tulee?

 

[äiti 33 v]

Mä sain juuri toisen ja myös pelkäsin jo esikoisen kohdalla olevani liian itsekäs äidiksi.

Nyt tuntuu, että rakastan esikoista jos mahdollista vielä enemmän kuin aiemmin. Lisäksi olen aivan rakastunut vauvaan. Mulla ainakin rakkaus 2,5-kertaistui

Tokan kohdalla äitiys on ollut helpompaa kuin esikoisen kanssa. Luopumista on ollut paljon vähemmän, kun sitä itsekkyyttä miettii.

 

["a.p"]

Ja tyhmää varmaan mutta mua harmittaa jo valmiiksi ajatus siitäkin että esikoinen jää vähemmälle kun on sitten toinenkin. Nyt on saanut kaiken huomion itselleen.

Järki sanoo että tämä voisi olla hyväkin asia... Miksi mä olen tällainen nyt oikeasti