mä tässä ihmettelen sekä omasta kokemuksesta että tuttujen,missä se päiväkodin hlö kunnan ammattitaito on?

[QUOTE="Jenis";23399718]Mä olen edelleen sitä mieltä, että vanhempien hälytyskellojen pitäis ensisijaisesti soida... ei tarvi pystyä diagnoosia omasta lapsestaan tekemään, mutta pitää pystyä neuvolassa nostamaan esiin asioita jotka huolestuttavat. Kun tota päiväkotien touhua kattoo, niin ei siinä hirveästi kyllä ehditä yksittäistä lasta seurailla. Varsinkaan isojen ryhmässä, jossa lapset puuhailee omiaan ja hakee hoitajan paikalle ainoastaan jos jotain sattuu.[/QUOTE]

Noita hälytyskelloja olen paljon miettinyt ja pohtinut mitä kaikkea jäi itseltäni huomaamatta kakkosen kanssa. Esikoinen kun oli kehistysvammainen niin ei ollut kokemusta normaalisti kehittyvästä ja toimivasta vauvasta. Olin kuullut paljon huutavaista ja vaativsita vauvoista joten pistin vauvaiän ongelmat sen piikkiin että tyttö nyt on tällainen tapaus. Motoriikan ongelmsita puhuin kyllä heti nauvolassa mutta kun fysioterapeutti löysi niille omat selitykset ja hommat lähtivät etenemään en niitäkään enempää miettinyt (=siis uskonut niiden liittyvän mihinkään isompaan). Kun tutuille ja täälläkin ihmettelin kun 2v ei puhu kuin ne pari satunnaista sanaa niin kuulin kasapäin tarinoita lapsista jotaka alkavat yhtäkkiä puhumaan 3v iässä. Mitä vauvaiän jälkeiseen kiukutteluun tulee niin sitä pistettiin ensin liikkumisen ongelmien ja sen jälkeenuhmaiän sekä puheen myöhässäolemisen piikkiin. Kuulon ongelmat tuntuivat loogisilta niin minun, päiväkodin kuin neuvolalääkärinkin mielestä. Oikeasti hälytyskellot heräsivät kunnolla vasta kun lastenlääkäri 2,5v ikäisenä näki lapsessa autistisia piirteitä niin paljon että suositteli pikaisesti tutkimuksiin lähettämistä. Ja tunsin kyllä itseni täydelliseksi idiootiksi. :ashamed:

Ja niiden tutkimusten myötä huomasin esikoisen omaavan autistisia piirteitä enemmänkin kuin kakkosen joka kuitenkin sai lapsuusiäsn autismi-diagnoosin. Kun kerroin huomioistani pk-hoitaja myönsi huomioineensa samoja juttuja, kaikki oli kuitenkin pistetty kehitysvamman piikkiin ja kuntoutustiimi suoraan nauroi minun hölmöille ajatuksilleni. Kesti muutenkin aika raskaassa elämäntilanteessa jokusen kuukauden ennen kuin kerkesin ja jaksoin itse viedä asioita eteenpäin ohi normaalireitin ja kyllähän se autismidagnoosi sitten vahvistui esikoisellekin.

Mutta siis vaikka jotain huomioisi ja huolistaan kertoisi niin niille voi neuvolassa, fysioterapeutilla, lääkärissä tms löytyä muita selityksiä. Ymmärrän hyvin sen halua että oma lapsi olisi terve ja jos sitten sitä muualla puolustellaan niin varmasti yksi ja toinen haluaa uskoa siihen ja luottaa että lapsi on vaan tässä asiassa vähän myöhässä/erilainen. Jos lapsikin sattuu olemaan vielä esikoinen niin kaikille ei varmasti ole itsestään selvää millaista kehityksen kuuluisi olla - minä en kahden erityislapsen jälkeen vielä kolmannenkaan kohdalla hahmota tuota - joten jos päiväkodissakin ollaan tyytyväisiä niin vanhempi helposti kuvittelee vain huolehtivansa turhia.

 

en ole aineissa vaan tosissani. minua ärsyttää se jos aina lapsen poikkeavasta käytöksestä ensimmäisenä aletaan syyttää vanhempia. jos he tietäisivät niinkuin minusta kuuluukin miten erilaiset sairaudet/Vammat voivat vaikuttaa lapsen toimintaan, he eivät kuormittaisi vanhempia turhilla syytöksillä,minusta se on ammattitaidottomuutta.

Poikkeava käytös? Siinä vaiheessa kun poikkeava käytös vaikuttaa myös muihin lapsiin, on syytä keskutella vanhempien kanssa.

Kyllä lapsella pitää rajat olla ja lapselta on vaadittava, että niitä noudatetaan, ei diagnoosilapsi saa käyttäytyä miten vain...

 

Ei päiväkotihenkilökunta voi toimia ilman vanhempien lupaa (ellei ole ls-ilmoitus, mikä on jo kovin vakavaa) ja silloin keskustelussa lienee asiallista kysäistä myös miten kotona sujuu. Esim. vanhempien keskeneräinen/tulollaan oleva erotilanne ei tule mitenkään henkilökunnan tietoon elleivät vanhemmat siitä kerro - ja lapsen käytöksessä se saattaa näkyä kovinkin paljon.

Voidaan myös kysyä saako elto (erityislastentarhaopettaja) tarkkailla lasta pk:ssa ja sitten kertoa oman ammatillisen mielipiteensä. Mutta onhan se hölmöä tarkkailla ilman, että on kysytty tietävätkö vanhemmat muuta syytä - ja se kohta voi tuntua arvostelulta, jos se hoidetaan kömpelösti tai ihan vaan vääränä päivänä.

Enkä ole pk-henkilökuntaa...

 

Noita hälytyskelloja olen paljon miettinyt ja pohtinut mitä kaikkea jäi itseltäni huomaamatta kakkosen kanssa. Esikoinen kun oli kehistysvammainen niin ei ollut kokemusta normaalisti kehittyvästä ja toimivasta vauvasta. Olin kuullut paljon huutavaista ja vaativsita vauvoista joten pistin vauvaiän ongelmat sen piikkiin että tyttö nyt on tällainen tapaus. Motoriikan ongelmsita puhuin kyllä heti nauvolassa mutta kun fysioterapeutti löysi niille omat selitykset ja hommat lähtivät etenemään en niitäkään enempää miettinyt (=siis uskonut niiden liittyvän mihinkään isompaan). Kun tutuille ja täälläkin ihmettelin kun 2v ei puhu kuin ne pari satunnaista sanaa niin kuulin kasapäin tarinoita lapsista jotaka alkavat yhtäkkiä puhumaan 3v iässä. Mitä vauvaiän jälkeiseen kiukutteluun tulee niin sitä pistettiin ensin liikkumisen ongelmien ja sen jälkeenuhmaiän sekä puheen myöhässäolemisen piikkiin. Kuulon ongelmat tuntuivat loogisilta niin minun, päiväkodin kuin neuvolalääkärinkin mielestä. Oikeasti hälytyskellot heräsivät kunnolla vasta kun lastenlääkäri 2,5v ikäisenä näki lapsessa autistisia piirteitä niin paljon että suositteli pikaisesti tutkimuksiin lähettämistä. Ja tunsin kyllä itseni täydelliseksi idiootiksi. :ashamed:

Ja niiden tutkimusten myötä huomasin esikoisen omaavan autistisia piirteitä enemmänkin kuin kakkosen joka kuitenkin sai lapsuusiäsn autismi-diagnoosin. Kun kerroin huomioistani pk-hoitaja myönsi huomioineensa samoja juttuja, kaikki oli kuitenkin pistetty kehitysvamman piikkiin ja kuntoutustiimi suoraan nauroi minun hölmöille ajatuksilleni. Kesti muutenkin aika raskaassa elämäntilanteessa jokusen kuukauden ennen kuin kerkesin ja jaksoin itse viedä asioita eteenpäin ohi normaalireitin ja kyllähän se autismidagnoosi sitten vahvistui esikoisellekin.

Mutta siis vaikka jotain huomioisi ja huolistaan kertoisi niin niille voi neuvolassa, fysioterapeutilla, lääkärissä tms löytyä muita selityksiä. Ymmärrän hyvin sen halua että oma lapsi olisi terve ja jos sitten sitä muualla puolustellaan niin varmasti yksi ja toinen haluaa uskoa siihen ja luottaa että lapsi on vaan tässä asiassa vähän myöhässä/erilainen. Jos lapsikin sattuu olemaan vielä esikoinen niin kaikille ei varmasti ole itsestään selvää millaista kehityksen kuuluisi olla - minä en kahden erityislapsen jälkeen vielä kolmannenkaan kohdalla hahmota tuota - joten jos päiväkodissakin ollaan tyytyväisiä niin vanhempi helposti kuvittelee vain huolehtivansa turhia.

Joo, eihän tää tiettykään aina mitään suoraviivaista reittiä mene - mutta tarkoitin lähinnä sitä, että kotona kuitenkin tunnetaan se lapsi parhaiten, ja tiedetään jos joku ei tunnu menevän ns. normaalisti, tai samoin kuin muilla... mun on vaikea uskoa, että joku päiväkodin ylikuormitettu, kiireinen harjoittelija esim. olisi jotenkin paremmassa asemassa huomaamaan poikkeavuuksia.

Mutta toisaalta, mulla on kaks tervettä ja "normaalia" lasta, eli asiasta en oikeasti mitään tiedä

 

eikö he tosiaan tunnista tavallisempia neurologia,yms ongelmia? luulisi että heidän pitäisi koulutuksensa ja kokemuksensa puolesta tajuta muitakin syitä ajatella kuin kasvatusta jos näkevät jotakin poikkeavaa.

ei ilmeisesti tunnisteta ainakaan dysfasiaa,eikä adhd,add,aspergeria. yms.

törkeää, ensinnäkin on varmasti vanhempia jotka ei tiedä kyseisistä asioista mitään,saati tutkimuksista,kuntoutuksesta,siitä mikä on sopivin päivähoito/esikoulumuoto tms. minusta koulutetun kokeneen henkilökunnan pitäisi osata olla se taho joka osaisi vanhemmillekkin kertoa,että hei tässä voisi nyt olla tälläistä tämän ongelman takana.

mutta yleensä ongelman syytä aletaan etsiä vanhemmuudesta, mikä luultavasti vaan kuormittaa jo valmiiksi hankalassa tilanteessa lisää,eikä suinkaan palvele kenenkään etua,vähiten sen lapsen. tieto ja ymmärrys sen sijaan auttaisi.

mitä ne lto:kin ja kelto:t oikein opiskele jos ei tiedä tullaisia asioita? siis toki neurologi,puheterapeutti,psykologi yms on sitten se väylä siihen viralliseen diagnoosiin. mutta se tie on pitkä. joten minusta päiväkodin henkilökunta voisi omalta osaltaan edistää asiaa, omaamalla ammattitaidon

Päiväkodin työntekijän osaaminen tulisi keskittyä lapsen normaalin kehitysaskelten ymmärtämiseen ja seuraamiseen sekä päiväkodissa että yhteistyössä vanhempien kanssa. Eri kehitysaskelten ymmärtäminen ja tukeminen onkin ja tulisi olla hoitajan ja vanhempien yhteistyön ydin. Kun ja jos ei yhdessä pystytä lasta auttamaan eteenpäin eikä yhteiset eväät riitä silloin pyydetään apujoukkuja.Ensin on tavallisesti elton mukaan ottaminen sitten neuvola psykologin ja jos asia tuntuu vieläkin epäselvältä eikä apua ja ymmärrystä riittävästi ole vasta silloin lähetteet tutkimuksiin ovat paikallaan.Kannattaa siis edetä näissä asioissa rauhallisesti.

 

[QUOTE="Jenis";23398491]Eikös toi ois enemmän neuvolan asiantuntemusta? En jotenkin osaa ajatella päiväkodille tuollaista vastuuta... jos itse epäilisin oman lapsen suhteen jotakin, niin varmaan neuvolassa ensin ottaisin asian puheeksi.[/QUOTE]

Kyllä tähän peesi! Tiedät kai, että vain lääkärillä on oikeus tehdä diagnooseja sairauksista. Hoitajien ja lastentarhanopettajien koulutuksessa keskitytään hoitamiseen, leikkimiseen, oppimiseen jne. ei siellä voida käydä kaikkia maailman sairauksia läpi.

 

Mikään ammattitaito ei riitä enää näiden nylylapsien röyhkeyteen ja itsekkyyteen. Eikä varsinkaan vanhempien itsekkyyteen suhteessa omiin lapsiinsa.
Nykylapset on jokainen nostettu jalustalle kuninkaiksi ja kuningattariksi ja hovi tekee niinkuin tyranni sanoo ja hoitopaikoissa ei tälläiseen osata suhtautua millään ammattitaidolla.

Sitten nämä kirjainyhdistelmäsairaudet, jotka lisääntyneet liian nopeasti johtuvat monista asioista esim. ravinnon mukana tulevista myrkyistä, viljoista, rokotuksista, lääkkeistä eli myrkyistä kuitenkin, jotka vaikuttavat suoraan hermostoon eli aivoihin....Jo raskausaikan sikiöt altistetaan kaikelle kemialliselle saasteelle vaikuttaen negatiivisesti kehittyviin aivoihin....

 

Diagnooseja ei päiväkodissa minusta voikaan tehdä. Päiväkodissa henkilökunta on tai pitäisi ainakin olla lapsen normaalin kehityksen asiantuntijoita. Neurologisista sairauksista ei tietenkää pidä syyttää vanhempia, mutta kyllä päivähoidon henkilökunnan pitää voida pystyä nostamaan esille ongelmia joita lapsella on.

Vanhempien kuuluisi olla asiantuntioita siinä milloin ongelmat on ilmenneet, ilmeneekö niitä samassa määrin sekä kotona että hoidossa. Ongelmien ilmetessä sitten pitäisi pystyä lähinnän vanhempien ehkä yhdessä neuvolan tai muun terveydenhuolto henkilöstön kanssa miettiä mistä ongelmat johtuu ja mitkä tavat parhaiten tukevat lapsen kehitystä.

Perheen tapoja ja tottumuksiakin voi joutua miettimään vaikka niissä varsinaisesti ei mitään vikaa olisikaan. Juuri ko. käytäntö ei vain palvele juuri tätä lasta parhaalla mahdollisella tavalla. Kasvatuksen pitää olla joustavaa ja myös omia tottumuksia pitää pystyä arvioimaan.

 

Mikään ammattitaito ei riitä enää näiden nylylapsien röyhkeyteen ja itsekkyyteen. Eikä varsinkaan vanhempien itsekkyyteen suhteessa omiin lapsiinsa.
Nykylapset on jokainen nostettu jalustalle kuninkaiksi ja kuningattariksi ja hovi tekee niinkuin tyranni sanoo ja hoitopaikoissa ei tälläiseen osata suhtautua millään ammattitaidolla.

Sitten nämä kirjainyhdistelmäsairaudet, jotka lisääntyneet liian nopeasti johtuvat monista asioista esim. ravinnon mukana tulevista myrkyistä, viljoista, rokotuksista, lääkkeistä eli myrkyistä kuitenkin, jotka vaikuttavat suoraan hermostoon eli aivoihin....Jo raskausaikan sikiöt altistetaan kaikelle kemialliselle saasteelle vaikuttaen negatiivisesti kehittyviin aivoihin....

Kyllä ne lapset nyky-yhteiskunnassa altistetaan etenkin meidän aikuisten välinpittämättömyydelle ja puuttuvalle oikealle tuelle jo hyvin pienestä lähtien. Ei ole laisinkaan ihmeellistä että vanhemmat, kuten ap, ovat turhautuneita ja hädissään kun lapsi oireilee eikä ole hajuakaan mistä on kyse. Päiväkodin valmiudet nähdä ja ymmärtää edes normaalia kehitystä eivät ole riittäviä ja kun tähän vielä sitten yhdistetään liian pinnallinen yhteistyö vanhempien kanssa silloin sekä vanhemmat että hoitajat ovat ulalla kun lapsi oireilee, on sitten kyse vakavammasta tai vähemmän vakavasta avun tarpeesta

 

[QUOTE="ehkä apua";23401368]Päiväkodin työntekijän osaaminen tulisi keskittyä lapsen normaalin kehitysaskelten ymmärtämiseen ja seuraamiseen sekä päiväkodissa että yhteistyössä vanhempien kanssa. Eri kehitysaskelten ymmärtäminen ja tukeminen onkin ja tulisi olla hoitajan ja vanhempien yhteistyön ydin. Kun ja jos ei yhdessä pystytä lasta auttamaan eteenpäin eikä yhteiset eväät riitä silloin pyydetään apujoukkuja.Ensin on tavallisesti elton mukaan ottaminen sitten neuvola psykologin ja jos asia tuntuu vieläkin epäselvältä eikä apua ja ymmärrystä riittävästi ole vasta silloin lähetteet tutkimuksiin ovat paikallaan.Kannattaa siis edetä näissä asioissa rauhallisesti.[/QUOTE]

Liika "rauhallisuus" minusta lasten kohdalla helposti kostautuu, jos ei tiedetä mistä ongelmat johtuvat niihin ei voida puuttua. Jos lapsi jää kehityksestä kovin paljon jälkeen hän jää sitä kokoajan enemmän ja enemmän. En tietenkään tarkoita sitä että jokaisesta pienestä ja yksittäin ilmenevästä ongelmasta pitäisi heti aloittaa mittavat tutkimukset, mutta liian kauaa ei pidä odotella.

 

Kyllä se pk:n henkilökunallkekkin kuuluu. Se lapsen arviointi. Mun yhdellä tutulla oli lapsi pph:lla monta vuotta, vasta kun tämä lapsi meni eskariin. Huomas pk.n tädit että lapsella oli häiriöitä kehityksessä. Lopputulos lapsi otettiin pph:lta pois pistettiin pk:n koko päiväiseksi, laitettiin toimintaterapiaan ja mukautetulle ekaluokalle.

jos tädit eivät olisi olleet tarkkaavaisia, olisi nämä oppimisongelmat huomattu vasta ekalla...

Aivan bullshittiä. Tai sitten on myös neuvolatäti ollut surkea kun ei ole tarkistuksissa huomannut mitään, ei edes VIISIVUOTISNEUVOLASSA!

 

Siis ammattitaitoa, ja elämänkokemusta arvioidakseen yksittäisen lapsen käytöksen mahdollisia syitä. Syy voi olla vaikka se, että lapsi stressaantuu päiväkodissa, ei pidä hoitajista ja olisi mielummin kotona.

 

Onko, sulla, ap, nyt oma lehmä ojassa kun tuollatavalla vaahtoat? Eli onko sun lapsi jotenkin siis poikkeava ja olet tuohduksissa kun pk:n tädit eivät ole antaneet sulle diagnoosia? Way to go, noin just se homma eteneekin.

Tok tok.

 

Liika "rauhallisuus" minusta lasten kohdalla helposti kostautuu, jos ei tiedetä mistä ongelmat johtuvat niihin ei voida puuttua. Jos lapsi jää kehityksestä kovin paljon jälkeen hän jää sitä kokoajan enemmän ja enemmän. En tietenkään tarkoita sitä että jokaisesta pienestä ja yksittäin ilmenevästä ongelmasta pitäisi heti aloittaa mittavat tutkimukset, mutta liian kauaa ei pidä odotella.

Jokainen tilanne on tietenkin erilainen,mutta ei kannata kuitenkaan hätiköidä. Jos hätä on suuri niin tietysti tulee toimia sen mukaisesti ja hakea nopeasti riittävää apua. Kokemukseni on kuitenkin että on varsin tavallista että ongelmien ollessa vielä pieniä ei niitä yhdessä vanhemmat ja hoitaja mieti, vaan odotetaan kunnes kaikilla on hätä ja silloin onkin todella vaikea rauhassa enää keskustella. Kokemukseni on myös että usein nämä "hätätilanteet" jossa lapsi vahvasti oireiden kautta yrittää sitä apua saada kun ei vielä itse osaa muulla tavalla avuntarvetta esille tuoda, ei välttämättä ole kyse vakavammasta häiriöstä vaan siitä että hätä jatkuvasti on kasvanut kun ei vanhemmat ja hoitajat ole asiaa ymmärtäneet, eivätkä siksi ole ajoissa pystyneet lasta auttamaan.

 

Eiköhän anneta ihan toisten ammmattilaisten diagnosoida. Ltolla, hoitajalla tmv ei todellakaan ole riittävästi koulutusta antamaan diagnooseja. Vanhemmat voivat hoitaa lapsen tutkimuksiin ja pk on toki tärkeä tiedonlähde siinä kohtaa. Henkilökohtaisesti olen sitä mieltä että nykyään diagnosoidaan kaikki "viat" ja selitellään jos vaikka millä sairaudella jos vaikka mitä. Mun mielestä siis ihan oikein että pk-henkilökunta hoitaa vain oman tonttinsa. Jos niitä todellisia epäilyjä on ja tutkimukset kesken niin työntekijöillä on toki velvollisuus hoitaa lasta tämän edunmukaisesti. Mutta vasta kun jokin asia "vikaan" viittaa selkeästi.

 

Lisään vielä että eiköhän ne kotiolot ole loppupeleissä huomattavasti todennäköisempi syy lapsen oireiluun kuin adhd tai muu dgn.

 

[QUOTE="ehkä apua";23401738]Jokainen tilanne on tietenkin erilainen,mutta ei kannata kuitenkaan hätiköidä. Jos hätä on suuri niin tietysti tulee toimia sen mukaisesti ja hakea nopeasti riittävää apua. Kokemukseni on kuitenkin että on varsin tavallista että ongelmien ollessa vielä pieniä ei niitä yhdessä vanhemmat ja hoitaja mieti, vaan odotetaan kunnes kaikilla on hätä ja silloin onkin todella vaikea rauhassa enää keskustella. Kokemukseni on myös että usein nämä "hätätilanteet" jossa lapsi vahvasti oireiden kautta yrittää sitä apua saada kun ei vielä itse osaa muulla tavalla avuntarvetta esille tuoda, ei välttämättä ole kyse vakavammasta häiriöstä vaan siitä että hätä jatkuvasti on kasvanut kun ei vanhemmat ja hoitajat ole asiaa ymmärtäneet, eivätkä siksi ole ajoissa pystyneet lasta auttamaan.[/QUOTE]

Lapsi ja lapsen hätä tai oireet pitäisi olla etusijalla. Ei niin että vanhempi tai joskus ehkä hoitaja ajattelee että minussa tai tekemisissäni on jotakin vikaa jos lapsi oireilee. Lapsen ei tietenkään myöskään tarvitse olla sairas tai hänelle ei pidä heti diagnoosia keksiä jos oireita ilmenee. Kyse voi olla juuri siitä että en ole juuri tämän lapsen tarpeita huomioinut hänelle sopivalla tavalla. Varhainen puuttuminen ja tapojen muuttaminen poistaisi juuri sitä suurta hätää. Toki avain asemassa pitäisi ensisijaisesti olla vanhempien ei välttämättä hoitjan. Tiedän että aina vanhemmille ei ole helppo kertoa "negatiivista" palautetta lapsen kehityksestä.

 

Lapsi ja lapsen hätä tai oireet pitäisi olla etusijalla. Ei niin että vanhempi tai joskus ehkä hoitaja ajattelee että minussa tai tekemisissäni on jotakin vikaa jos lapsi oireilee. Lapsen ei tietenkään myöskään tarvitse olla sairas tai hänelle ei pidä heti diagnoosia keksiä jos oireita ilmenee. Kyse voi olla juuri siitä että en ole juuri tämän lapsen tarpeita huomioinut hänelle sopivalla tavalla. Varhainen puuttuminen ja tapojen muuttaminen poistaisi juuri sitä suurta hätää. Toki avain asemassa pitäisi ensisijaisesti olla vanhempien ei välttämättä hoitjan. Tiedän että aina vanhemmille ei ole helppo kertoa "negatiivista" palautetta lapsen kehityksestä.

Kehittyvän lapsen kohdalle sattuu jatkuvasti haasteita joiden yli tulee päästä ja saada hallintaan, sitä se kasvaminen on. Tässä usein varsin vaivalloisessa prosessissa lapsi tarvitsee jatkuvasti sekä vanhempien että hoitajien tukea. Kun lapsi aloittaa päivähoidossa on vanhemman luonnollisesti vaikeampaa olla läsnä lapsen arjessa ja näin ollen myös kehityksellisten askelten äärellää. Päiväkodin hoitajan tehtävä onkin auttaa vanhempaa olemaan "läsnä" vaikka onkin pitkät tunnit erossa lapsestaan.Mitä pienemmästä lapsesta on kyse sitä vaikeampi on hoitajan tehtävä, mutta tämä on edellytys sille että lapsen kasvua yhdessä vanhempien kanssa pystytään tukemaan. Tämänkaltaisessa yhteistyössä eivät ongelmat yht`äkkiä ilmaannu ilmasta. Kun jokin huolettaa, puhutaan siitä heti esim. hoitaja voi sanoa:Matti on ollut tänään niin huonolla tuulella ja vihainen enkä oikein tiedä mistä on kyse, tarvitsen nyt sinun apuasi (vanhemman),olisiko hetki aikaa tai voimmeko sopia että vaikkahumenna soitan jne.

 

[QUOTE="ehkä apua";23401933]Kehittyvän lapsen kohdalle sattuu jatkuvasti haasteita joiden yli tulee päästä ja saada hallintaan, sitä se kasvaminen on. Tässä usein varsin vaivalloisessa prosessissa lapsi tarvitsee jatkuvasti sekä vanhempien että hoitajien tukea. Kun lapsi aloittaa päivähoidossa on vanhemman luonnollisesti vaikeampaa olla läsnä lapsen arjessa ja näin ollen myös kehityksellisten askelten äärellää. Päiväkodin hoitajan tehtävä onkin auttaa vanhempaa olemaan "läsnä" vaikka onkin pitkät tunnit erossa lapsestaan.Mitä pienemmästä lapsesta on kyse sitä vaikeampi on hoitajan tehtävä, mutta tämä on edellytys sille että lapsen kasvua yhdessä vanhempien kanssa pystytään tukemaan. Tämänkaltaisessa yhteistyössä eivät ongelmat yht`äkkiä ilmaannu ilmasta. Kun jokin huolettaa, puhutaan siitä heti esim. hoitaja voi sanoa:Matti on ollut tänään niin huonolla tuulella ja vihainen enkä oikein tiedä mistä on kyse, tarvitsen nyt sinun apuasi (vanhemman),olisiko hetki aikaa tai voimmeko sopia että vaikkahumenna soitan jne.[/QUOTE]

Hyvä jos näin on. Toisaalta minä näen asian niin päin että vanhemmille ja lapselle tulee tarjota apua, hoitaja pystyy tai joutuu hakemaan ohjausta työyhteisöstä.
Minä katson asioita ehkä vähän eri näkökulmasta ja muutaman kerran ole joutunut huomaamaan että ongelmia osataan myös vähätellä; "kaikki lapset nyt kehittyvät omaan tahtiinsa, ei tässä nyt vielä tarvitse hätäillä", silti joku pieni juttu voisi auttaa lasta ja perhettä eteenpäin.

 

matti ollut huonolla tuulella ja vihainen...mitens se töissä oleva äiti voi sille tilanteelle mitään? Jos Matilla on ollut huono päivä, hoitajien työ on selviytyä sen lapsen kanssa niin hyvin kun pystyy. Lapset ei oo päiväkodissa suorittamassa mitään oppivelvollisuutta, vaan saamassa turvallista hoitoa! Päiväkodissa olo on jo sinänsä lapselle työpäivä!!!!!

 

olen lh,eikä me todellakaan saada sanoa,että onkohan sun lapsella ADHD tms!Se on neuvolan heiniä kertoa ja epäillä.Toki siihen viisivuotistarkistus kaavakkeeseen laitetaan jotain jos epäilyksiä on,mutta lääkäri se sielläkin ne diagnoosinsa tekee.keeran yhden lapsen pph sai kauheat vihat pääsllensä kun epäili yhdellä hoidokillaan olevan jotain..

 

Entäs jos hoitajan arviot menevät metsään. Poikkeuksellisen lahjakas lapsi voi saada otsaansa asperger-leiman, vaikke siihen olisi oikein mitään muuta perusteita kuin hyvät matemaattiset taidot ja sujuva lukutaito 4-5v:na. Oikein ärsyttää kun kaikille lapsille, jotka hyvässä tai pahassa erottuvat joukosta, niin yritetään kaivamalla kaivaa niitä häiriöitä. Eikö voitaisi myös ajatella, että tuolla lapsella on lahjoja tuohon matikkaan, mutta ei niinkään lahjoja sitten taas esim. kädentaitoihin, jotka nekin kuitenkin ihan ikätasoiset. Harva kuitenkaan on äärettömän hyvä kaikessa.

 

[QUOTE="siis";23402047]matti ollut huonolla tuulella ja vihainen...mitens se töissä oleva äiti voi sille tilanteelle mitään? Jos Matilla on ollut huono päivä, hoitajien työ on selviytyä sen lapsen kanssa niin hyvin kun pystyy. Lapset ei oo päiväkodissa suorittamassa mitään oppivelvollisuutta, vaan saamassa turvallista hoitoa! Päiväkodissa olo on jo sinänsä lapselle työpäivä!!!!![/QUOTE]

Matille onkin tärkeintä että äiti tietää että harmittanut joku asia päivän aikana,oli se sitten lähtöisin päiväkodista tai kotoa.Kun hoitaja yhdessä äidin kanssa asiaa miettii niin ehkä syy yhdessä löydetään. Ja onhan se myös äidille tärkeää että voi lapsensa kanssa vaikeista asioista puhua ja niiden kanssa auttaa. Hoitajan apu tässä vanhemmalle onkin korvaamaton, koska lapsella ei useinkaan vielä kykyä äidille illalla kertoa, muuten kun ehkä kiukuttelun kautta, ja sen tulkitseminen onkin sitten äidille vaikeaa ilman hoitajan apua.

Lapsen turvattomuuden ja kiukuttelun takana on varsin usein avuntarve jota hoitaja eikä vanhemmat eivät riittävästi ymmärrä.

 

Aivan bullshittiä. Tai sitten on myös neuvolatäti ollut surkea kun ei ole tarkistuksissa huomannut mitään, ei edes VIISIVUOTISNEUVOLASSA!

Ei sitä ei edes huomattu 5 vuotis neuvolassa. Tämä äiti ihmetteli sitä minullekkin miksei ne siellä ollut huomanneet sitä. Mutta testeistä se tyttö oli vissiin rimaa hipoen päässyt läpi.

Kertakaikkisesti surkeitten sattumien sarja. Jos tässä nyt jonkun hälytysdkellojen olisi pitänyt soida, on tietysti vanhempien, mutta että myös pph:n. Hänhän hoiti tyttöä 10 kk:sta 5 ja puolivuotiaaksi asti.