[QUOTE="Jenis";23399718]Mä olen edelleen sitä mieltä, että vanhempien hälytyskellojen pitäis ensisijaisesti soida... ei tarvi pystyä diagnoosia omasta lapsestaan tekemään, mutta pitää pystyä neuvolassa nostamaan esiin asioita jotka huolestuttavat. Kun tota päiväkotien touhua kattoo, niin ei siinä hirveästi kyllä ehditä yksittäistä lasta seurailla. Varsinkaan isojen ryhmässä, jossa lapset puuhailee omiaan ja hakee hoitajan paikalle ainoastaan jos jotain sattuu.[/QUOTE]
Noita hälytyskelloja olen paljon miettinyt ja pohtinut mitä kaikkea jäi itseltäni huomaamatta kakkosen kanssa. Esikoinen kun oli kehistysvammainen niin ei ollut kokemusta normaalisti kehittyvästä ja toimivasta vauvasta. Olin kuullut paljon huutavaista ja vaativsita vauvoista joten pistin vauvaiän ongelmat sen piikkiin että tyttö nyt on tällainen tapaus. Motoriikan ongelmsita puhuin kyllä heti nauvolassa mutta kun fysioterapeutti löysi niille omat selitykset ja hommat lähtivät etenemään en niitäkään enempää miettinyt (=siis uskonut niiden liittyvän mihinkään isompaan). Kun tutuille ja täälläkin ihmettelin kun 2v ei puhu kuin ne pari satunnaista sanaa niin kuulin kasapäin tarinoita lapsista jotaka alkavat yhtäkkiä puhumaan 3v iässä. Mitä vauvaiän jälkeiseen kiukutteluun tulee niin sitä pistettiin ensin liikkumisen ongelmien ja sen jälkeenuhmaiän sekä puheen myöhässäolemisen piikkiin. Kuulon ongelmat tuntuivat loogisilta niin minun, päiväkodin kuin neuvolalääkärinkin mielestä. Oikeasti hälytyskellot heräsivät kunnolla vasta kun lastenlääkäri 2,5v ikäisenä näki lapsessa autistisia piirteitä niin paljon että suositteli pikaisesti tutkimuksiin lähettämistä. Ja tunsin kyllä itseni täydelliseksi idiootiksi. :ashamed:
Ja niiden tutkimusten myötä huomasin esikoisen omaavan autistisia piirteitä enemmänkin kuin kakkosen joka kuitenkin sai lapsuusiäsn autismi-diagnoosin. Kun kerroin huomioistani pk-hoitaja myönsi huomioineensa samoja juttuja, kaikki oli kuitenkin pistetty kehitysvamman piikkiin ja kuntoutustiimi suoraan nauroi minun hölmöille ajatuksilleni. Kesti muutenkin aika raskaassa elämäntilanteessa jokusen kuukauden ennen kuin kerkesin ja jaksoin itse viedä asioita eteenpäin ohi normaalireitin ja kyllähän se autismidagnoosi sitten vahvistui esikoisellekin.
Mutta siis vaikka jotain huomioisi ja huolistaan kertoisi niin niille voi neuvolassa, fysioterapeutilla, lääkärissä tms löytyä muita selityksiä. Ymmärrän hyvin sen halua että oma lapsi olisi terve ja jos sitten sitä muualla puolustellaan niin varmasti yksi ja toinen haluaa uskoa siihen ja luottaa että lapsi on vaan tässä asiassa vähän myöhässä/erilainen. Jos lapsikin sattuu olemaan vielä esikoinen niin kaikille ei varmasti ole itsestään selvää millaista kehityksen kuuluisi olla - minä en kahden erityislapsen jälkeen vielä kolmannenkaan kohdalla hahmota tuota - joten jos päiväkodissakin ollaan tyytyväisiä niin vanhempi helposti kuvittelee vain huolehtivansa turhia.
Noita hälytyskelloja olen paljon miettinyt ja pohtinut mitä kaikkea jäi itseltäni huomaamatta kakkosen kanssa. Esikoinen kun oli kehistysvammainen niin ei ollut kokemusta normaalisti kehittyvästä ja toimivasta vauvasta. Olin kuullut paljon huutavaista ja vaativsita vauvoista joten pistin vauvaiän ongelmat sen piikkiin että tyttö nyt on tällainen tapaus. Motoriikan ongelmsita puhuin kyllä heti nauvolassa mutta kun fysioterapeutti löysi niille omat selitykset ja hommat lähtivät etenemään en niitäkään enempää miettinyt (=siis uskonut niiden liittyvän mihinkään isompaan). Kun tutuille ja täälläkin ihmettelin kun 2v ei puhu kuin ne pari satunnaista sanaa niin kuulin kasapäin tarinoita lapsista jotaka alkavat yhtäkkiä puhumaan 3v iässä. Mitä vauvaiän jälkeiseen kiukutteluun tulee niin sitä pistettiin ensin liikkumisen ongelmien ja sen jälkeenuhmaiän sekä puheen myöhässäolemisen piikkiin. Kuulon ongelmat tuntuivat loogisilta niin minun, päiväkodin kuin neuvolalääkärinkin mielestä. Oikeasti hälytyskellot heräsivät kunnolla vasta kun lastenlääkäri 2,5v ikäisenä näki lapsessa autistisia piirteitä niin paljon että suositteli pikaisesti tutkimuksiin lähettämistä. Ja tunsin kyllä itseni täydelliseksi idiootiksi. :ashamed:
Ja niiden tutkimusten myötä huomasin esikoisen omaavan autistisia piirteitä enemmänkin kuin kakkosen joka kuitenkin sai lapsuusiäsn autismi-diagnoosin. Kun kerroin huomioistani pk-hoitaja myönsi huomioineensa samoja juttuja, kaikki oli kuitenkin pistetty kehitysvamman piikkiin ja kuntoutustiimi suoraan nauroi minun hölmöille ajatuksilleni. Kesti muutenkin aika raskaassa elämäntilanteessa jokusen kuukauden ennen kuin kerkesin ja jaksoin itse viedä asioita eteenpäin ohi normaalireitin ja kyllähän se autismidagnoosi sitten vahvistui esikoisellekin.
Mutta siis vaikka jotain huomioisi ja huolistaan kertoisi niin niille voi neuvolassa, fysioterapeutilla, lääkärissä tms löytyä muita selityksiä. Ymmärrän hyvin sen halua että oma lapsi olisi terve ja jos sitten sitä muualla puolustellaan niin varmasti yksi ja toinen haluaa uskoa siihen ja luottaa että lapsi on vaan tässä asiassa vähän myöhässä/erilainen. Jos lapsikin sattuu olemaan vielä esikoinen niin kaikille ei varmasti ole itsestään selvää millaista kehityksen kuuluisi olla - minä en kahden erityislapsen jälkeen vielä kolmannenkaan kohdalla hahmota tuota - joten jos päiväkodissakin ollaan tyytyväisiä niin vanhempi helposti kuvittelee vain huolehtivansa turhia.