Mä oikeesti ihan vilpittömästi oon luullut että meillä on kaikki hyvin.

Ja en ymmärrä mistä ihmiset repivät tuon "miesparka ei pääse viihteelle kuin pari kertaa vuodessa", kun ap kerran sanoi että mies on kavereiden kanssa ulkona pari kertaa VIIKOSSA.
.

Suora lainaus aloituksesta

"Mies on tällä hetkellä aika humalassa, koska ei juo kuin muutaman kerran vuodessa."

 

Ymmärrän miehen kavereiden ärtymystä hyvin. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin että jollain kesken telakoitumisen alkaa puhelin piipittämään.

 

[QUOTE="vieras";25105499]Suora lainaus aloituksesta

"Mies on tällä hetkellä aika humalassa, koska ei juo kuin muutaman kerran vuodessa."[/QUOTE]

Eihän se viihteellä oleminen aina tarkoita juomista, joillakin ehkä...

 

En usko että nämä "rauhoitu, mene nukkumaan ja keskustelkaa ihan rauhassa sitten kun kumpikaan ei ole väsynyt"-kommentit on tarkoitettu ap:n lyttäämiseksi ja hänelle ilkeilyksi.

Ok, tietty voisi kokoontua yhteen haukkumaan miehiä ja kehoittaa ap:takin jättämään se sika tai ainakin nostamaan hirveä meteli heti kun mies kotiutuu. Mutta oikeasti, siitä tuskin olisi ap:lle mitään hyötyä, päinvastoin.

No, sävy kannattaisi ehkä tarkistaa. "Rauhoitu ja keskustelkaa myöhemmin rauhassa" on ihan hyvä neuvo, mutta "rauhoitu nyt kontrolloiva niuho akka, on se kumma kun kaltaisesi kontrollifriikit eivät anna miesparkojensa käydä rauhassa viihteellä edes kerran elämässään" ei välttämättä ole niin hyödyllinen ja rauhoittava neuvo ap:lle tässä tilanteessa

 

Ap on takuulla hyvin nuori ja epavarma. Itsekin nuorena kontrolloin ex-miestani suhteessa ja eihan siita seurannut muuta kuin omaa pahaaoloa ja myohemmin ero.

Mä olen 27v. saat itse päättää olenko susta nuori vai vanha, itse en tiedä. En ole epävarma itsestäni tai suhteestani. Mä olen vain yksinäinen. Mä olen vasta muuttanut miehen tahdosta pois omalta kotipaikkakunnaltani keskelle metsää, enkä tunne täältä ketään. Mä nään omia kavereitani nykyään tosi harvoin. Mun mielestä on vaan persiistä että mut jätetään käytännössä kolmeksi viikoksi ihan yksin vastaamaan kaikesta, kodista lapsesta, koirasta, taloudellisista asioista ja ruokahuollosta samalla ku mies viettää aikaansa missä huvittaa, vaikka onkin tullut kymmenen maissa yleensä kotiin. Mä sanoin jo ekassa viestissäni että tiedän ylireagoivani, mutta mielestäni ainakin siinä toimin oikein, että laitoin puhelimen kiinni ja tulin mielummin tänne purkamaan raivoani, kuin että oisin jatkanut kännisen miehen kanssa tappelua puhelimen välityksellä. Pyydän anteeksi kun mies tulee kotiin, mutta juuri nyt en edes halua tietää milloin se tapahtuu. Ja huomenna soitan töihin ja kysyn kuinka nopeasti voin palata töihin. Mulla ei selvästikään kestä enää pää olla kotona, ja vaikka en haluisikaan vielä hylätä lastani päiväkotiin, tuntuu se tässä tilanteessa järkevimmältä vaihtoehdolta.

 

No ei tuntunut juu kivalta kun hän niin teki silloin kun muutama kuukaus takaperin olin ekaa kertaa viihteellä kahteen ja puoleen vuoteen. Mun piti silloin olla ehdottomasti klo 22.00 kotona, ja vielä herätä aamulla lapsen kanssa. Ja mä loukkaannuin siitä että mies nyt varmaan miettii että vittu minkä idiootin kanssa on mennyt tekemään lapsia. Se oli musta rumasti sanottu.

Teillä ei mun mielestä ole lainkaan tasa-arvoinen ja terve parisuhde. Tehän kyttäätte ja estelette kilpaa toistenne menoja!

Miksi itse suostut em.järjestelyyn? Siihen, että aikuisella ihmisellä on tarkka kotiintuloaika ja siihen että toinen tasavertainen vanhempi ei voi ottaa lapsesta vastuuta kun sitä tarvittaisiin? Ja sitten itse kostat seuraavassa käänteessä takaisin "mulle tulee paha mieli" -nillitystä puhelimessa kun toinen on kavereiden kanssa viihteellä. Hei mieti nyt - on se aika noloa.

Tuli sanottua ehkä liiankin suoraan, nyt toivottavasti et loukkaantunut.

 

[QUOTE="Make";25105505]Ymmärrän miehen kavereiden ärtymystä hyvin. Mikään ei ole raivostuttavampaa kuin että jollain kesken telakoitumisen alkaa puhelin piipittämään.[/QUOTE]

Ketään ei silti tarvitse kusipääksi alkaa haukkumaan. Tässäkään tapauksessa kaverit tuskin tietävät/tajuavat, että naisen ja miehen riitelyssä on todellisuudessa kyse muista asioista kuin siitä kotiintuloajasta... Ainakin sellaisen kuvan saa, että molemmat ovat muista asioista stressaantuneita ja sitten vaan puretaan sen tämän asian kautta.

 

No, sävy kannattaisi ehkä tarkistaa. "Rauhoitu ja keskustelkaa myöhemmin rauhassa" on ihan hyvä neuvo, mutta "rauhoitu nyt kontrolloiva niuho akka, on se kumma kun kaltaisesi kontrollifriikit eivät anna miesparkojensa käydä rauhassa viihteellä edes kerran elämässään" ei välttämättä ole niin hyödyllinen ja rauhoittava neuvo ap:lle tässä tilanteessa

En jaksa enää selata ketjua läpi, mutta ei kai valtaosa viesteistä kuitenkaan ollut noita missä ap:ta haukuttiin?

 

Voi jestas tämän ketjun vastausten tasoa taas...

Ap, ymmärrän sinua todella hyvin. Oli mieheltä kurjasti tehty. Kannattaa toki rauhoittua nyt eikä saada mitään sotaa aikaiseks juopuneen tai krapulaisen miehen kanssai, mutta sinä olit tässä asiassa kyllä oikeassa, eikä mies. Minä en tajua näitä ihmisiä, joiden mielestä ei ole mitään kamalampaa kuin että miesparan pitäisi vähänkin rajoittaa menojaan... ihan käsittämätöntä.

Haloo, eihän kukaan ole sanonut, ettei miehen menoja saisi rajoittaa! Ap sai kritiikkiä siitä, että sen sijaan että olisi aikaisemmin puhunut miehelle, että haluaisi tämän olevan enemmän kotona, hän hyväksyi ensin miehen lähtemisen ja alkoi vasta sitten kesken reissun soitella, että ei olekaan kiva kun et oo kotona. Olisi voinut sanoa heti suoraan kun mies kysyi, onko ok että menee, tai ei mun mielestä ainakaan parisuhteessa ensin anneta lupaa ja sitten peruta sitä.

 

Ap:lle kiitos avartavasta ketjusta.
t. Keittiksen kuopus

 

Teillä ei mun mielestä ole lainkaan tasa-arvoinen ja terve parisuhde. Tehän kyttäätte ja estelette kilpaa toistenne menoja!

Miksi itse suostut em.järjestelyyn? Siihen, että aikuisella ihmisellä on tarkka kotiintuloaika ja siihen että toinen tasavertainen vanhempi ei voi ottaa lapsesta vastuuta kun sitä tarvittaisiin? Ja sitten itse kostat seuraavassa käänteessä takaisin "mulle tulee paha mieli" -nillitystä puhelimessa kun toinen on kavereiden kanssa viihteellä. Hei mieti nyt - on se aika noloa.

Tuli sanottua ehkä liiankin suoraan, nyt toivottavasti et loukkaantunut.

EI me etukäteen sovita mitään tarkkoja kotiintuloaikoja. Tuo kerta kun mä olin viihteellä, oli sovittu että meen baariin kavereiden kanssa, ja tuun sitten kun siltä tuntuu. Kuitenkin alkuillasta yllättäen mies tulikin yksinäiseksi, ja alkoi soittelemaan ja laittelemaan viestejä että tulisit kulta kotiin kun on jo niin kamala ikävä. Sitten kun sanoin etten halua vielä tulla, niin suuttui niin paljon, että tahallaan valvoi siihen asti että pääsin kotiin, ja alkoi silloin yöllä meuhkaamaan että mun pitää aamulla herätä lapsen kanssa koska hän valvoi mun takia, ja pitää saada nukkua. ELi ihan samanlainen ylireagointi kuin tässä mulla on nyt käynnissä.

Ihan oikeasti en nyt halunnut kostaa miehelle tuota kertaa, vaan mua oikeasti vaan alkoi ärsyttämään, että lupauksista huolimatta mä en vieläkään saanut sitä kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Ei muita taka-ajatuksia. Mutta ehkä te muut ootte sitten niin hyviä vaimoja, että teille käy sellainenkin parisuhde missä millään sovitulla ja luvatulla ei oo mitään väliä, ja ootte lapsenne kanssa keskenään ilman miestä vaikka vuoden putkeen ettei se mies vaan keksi syyttää teitä tiukkapipoksi ja pakkaa kamojaan. Mä en valitettavasti ole mikään tahdoton vässykkä vaikka ihan ymmärtäväinen ja salliva vaimo olenkin. Enkä aio sellaiseksi muuttuakaan.

On se varmaan noloa mun miehen ja sen kavereiden mielestä että mies joutuukin pitämään lupauksestaan kiinni eikä voi esittää vitut vaimosta-äijää. Mun mielestä se on vaan kohtuullista.

 

[QUOTE="vieras";25105570]Haloo, eihän kukaan ole sanonut, ettei miehen menoja saisi rajoittaa! Ap sai kritiikkiä siitä, että sen sijaan että olisi aikaisemmin puhunut miehelle, että haluaisi tämän olevan enemmän kotona, hän hyväksyi ensin miehen lähtemisen ja alkoi vasta sitten kesken reissun soitella, että ei olekaan kiva kun et oo kotona. Olisi voinut sanoa heti suoraan kun mies kysyi, onko ok että menee, tai ei mun mielestä ainakaan parisuhteessa ensin anneta lupaa ja sitten peruta sitä.[/QUOTE]

Ei se mun mielestä kyllä ihan noin mennyt, mutta ihan kiva tulkinta.

 

Ihme nyssykkäporukkaa täällä. Eli ihan okei että nainen istuu viikot läpeensä lapsen kans kotona, mies ryyppää joululahjarahat, vie toisen yöunet, nillittää ensin ap:n kotiintuloajoista ja sitten jää itse kännäilemään jossain lapsellisessa vaimoa haukkuvassa porukassa?

 

Mä olen 27v. saat itse päättää olenko susta nuori vai vanha, itse en tiedä. En ole epävarma itsestäni tai suhteestani. Mä olen vain yksinäinen. Mä olen vasta muuttanut miehen tahdosta pois omalta kotipaikkakunnaltani keskelle metsää, enkä tunne täältä ketään. Mä nään omia kavereitani nykyään tosi harvoin. Mun mielestä on vaan persiistä että mut jätetään käytännössä kolmeksi viikoksi ihan yksin vastaamaan kaikesta, kodista lapsesta, koirasta, taloudellisista asioista ja ruokahuollosta samalla ku mies viettää aikaansa missä huvittaa, vaikka onkin tullut kymmenen maissa yleensä kotiin. Mä sanoin jo ekassa viestissäni että tiedän ylireagoivani, mutta mielestäni ainakin siinä toimin oikein, että laitoin puhelimen kiinni ja tulin mielummin tänne purkamaan raivoani, kuin että oisin jatkanut kännisen miehen kanssa tappelua puhelimen välityksellä. Pyydän anteeksi kun mies tulee kotiin, mutta juuri nyt en edes halua tietää milloin se tapahtuu. Ja huomenna soitan töihin ja kysyn kuinka nopeasti voin palata töihin. Mulla ei selvästikään kestä enää pää olla kotona, ja vaikka en haluisikaan vielä hylätä lastani päiväkotiin, tuntuu se tässä tilanteessa järkevimmältä vaihtoehdolta.

Ymmarran kylla etta olet yksinainen ja siita juuri kumpuaakin tuo halu kontrolloida toisen menemisia, eli kun sinulla ei ole kodin ulkopuolista elamaa, ei miehellasikaan saisi olla. Ilmeisesti kuitenkin miehellasi on samanlainen kontrollinhalu?

Varmasti pilasit jo miehesi illan, joten anteeksipyynto ei auttane. Seuraavan kerran yrita hillita itsesi, alaka soittele peraan.

Teidan taytynee keskustella etta myos sina paaset menoihisi tai kenties olisi parempi etta menet jo toihin.

 

EI me etukäteen sovita mitään tarkkoja kotiintuloaikoja. Tuo kerta kun mä olin viihteellä, oli sovittu että meen baariin kavereiden kanssa, ja tuun sitten kun siltä tuntuu. Kuitenkin alkuillasta yllättäen mies tulikin yksinäiseksi, ja alkoi soittelemaan ja laittelemaan viestejä että tulisit kulta kotiin kun on jo niin kamala ikävä. Sitten kun sanoin etten halua vielä tulla, niin suuttui niin paljon, että tahallaan valvoi siihen asti että pääsin kotiin, ja alkoi silloin yöllä meuhkaamaan että mun pitää aamulla herätä lapsen kanssa koska hän valvoi mun takia, ja pitää saada nukkua. ELi ihan samanlainen ylireagointi kuin tässä mulla on nyt käynnissä.

Mut täähän jo kertoo, että ei teillä kaikki niin hyvin asiat ollutkaan... mun mielestä tuo on ollut sua kohtaan täysin ala-arvoista käytöstä! Oletteko puhuneet tästä jälkeenpäin. Mies liihottaa tämän illan menoissaan, mutta sinuna nostaisin kissan pöydälle heti kun mies on tolkuissaan.

 

EI me etukäteen sovita mitään tarkkoja kotiintuloaikoja. Tuo kerta kun mä olin viihteellä, oli sovittu että meen baariin kavereiden kanssa, ja tuun sitten kun siltä tuntuu. Kuitenkin alkuillasta yllättäen mies tulikin yksinäiseksi, ja alkoi soittelemaan ja laittelemaan viestejä että tulisit kulta kotiin kun on jo niin kamala ikävä. Sitten kun sanoin etten halua vielä tulla, niin suuttui niin paljon, että tahallaan valvoi siihen asti että pääsin kotiin, ja alkoi silloin yöllä meuhkaamaan että mun pitää aamulla herätä lapsen kanssa koska hän valvoi mun takia, ja pitää saada nukkua. ELi ihan samanlainen ylireagointi kuin tässä mulla on nyt käynnissä.

Ihan oikeasti en nyt halunnut kostaa miehelle tuota kertaa, vaan mua oikeasti vaan alkoi ärsyttämään, että lupauksista huolimatta mä en vieläkään saanut sitä kahdenkeskeistä aikaa miehen kanssa. Ei muita taka-ajatuksia. Mutta ehkä te muut ootte sitten niin hyviä vaimoja, että teille käy sellainenkin parisuhde missä millään sovitulla ja luvatulla ei oo mitään väliä, ja ootte lapsenne kanssa keskenään ilman miestä vaikka vuoden putkeen ettei se mies vaan keksi syyttää teitä tiukkapipoksi ja pakkaa kamojaan. Mä en valitettavasti ole mikään tahdoton vässykkä vaikka ihan ymmärtäväinen ja salliva vaimo olenkin. Enkä aio sellaiseksi muuttuakaan.

On se varmaan noloa mun miehen ja sen kavereiden mielestä että mies joutuukin pitämään lupauksestaan kiinni eikä voi esittää vitut vaimosta-äijää. Mun mielestä se on vaan kohtuullista.

Miehet tekee, mitä itse haluavat. Naiset tekee, mitä muut haluavat. Tuskin sun miehesikään kuvittelee, että olet siellä pullakranssin ja suukkojen kanssa ovella vastassa. Tietää ihan takuulla, että vastassa on kiukkuinen vaimo. Kuten sinäkin tiesit, että kiukkuinen ukko on odottamassa, jos et tule kotiin klo 22...vai mitä se nyt oli. Sun valintasi oli tulla kotiin ajoissa. Miksi? Mikset voinut pitää hasukaa ystäviesi kanssa ja ottaa vastaan sama kiukku, mitä miehesi ensi yönä ottaa? Miksi luovutit?

Kyllä mä ymmärrän sun ärtymyksesi, mutta sun pitää omissa menemisissäsi pitää puolesi. Niin miehetkin yleensä pitävät.

 

Miksi itse suostut em.järjestelyyn? Siihen, että aikuisella ihmisellä on tarkka kotiintuloaika ja siihen että toinen tasavertainen vanhempi ei voi ottaa lapsesta vastuuta kun sitä tarvittaisiin?

Mä en ole ikinä tajunnut tätä asennetta. Jos kaksi ihmistä yhdessä pyörittää perheen arkea, niin tarvitaan siihen vähän "lukujärjestystä", että kumpikin tietää missä mennään.

 

Mä olen 27v. saat itse päättää olenko susta nuori vai vanha, itse en tiedä. En ole epävarma itsestäni tai suhteestani. Mä olen vain yksinäinen. Mä olen vasta muuttanut miehen tahdosta pois omalta kotipaikkakunnaltani keskelle metsää, enkä tunne täältä ketään. Mä nään omia kavereitani nykyään tosi harvoin. Mun mielestä on vaan persiistä että mut jätetään käytännössä kolmeksi viikoksi ihan yksin vastaamaan kaikesta, kodista lapsesta, koirasta, taloudellisista asioista ja ruokahuollosta samalla ku mies viettää aikaansa missä huvittaa, vaikka onkin tullut kymmenen maissa yleensä kotiin. Mä sanoin jo ekassa viestissäni että tiedän ylireagoivani, mutta mielestäni ainakin siinä toimin oikein, että laitoin puhelimen kiinni ja tulin mielummin tänne purkamaan raivoani, kuin että oisin jatkanut kännisen miehen kanssa tappelua puhelimen välityksellä. Pyydän anteeksi kun mies tulee kotiin, mutta juuri nyt en edes halua tietää milloin se tapahtuu. Ja huomenna soitan töihin ja kysyn kuinka nopeasti voin palata töihin. Mulla ei selvästikään kestä enää pää olla kotona, ja vaikka en haluisikaan vielä hylätä lastani päiväkotiin, tuntuu se tässä tilanteessa järkevimmältä vaihtoehdolta.

Mielestäni tämä viesti avasi ap:n aloituksen taustoja. Ei kyse ole siitä, että mies on tämän kerran vähän pidempään ulkona ja muuttaa aikataulua nopealla varoitusajalla. Mulla riittää ap sulle paljon sympatiaa :heart: Ap, miehesi ei todennäköisesti ymmärrä miten yksin olet, eikä se tarkoita että teidän suhteessa olisi jotain perustavanlaatuisesti pielessä. Toivottavasti saatte vielä puhuttua asiat selviksi.

 

Yli kiehui tämä ketju. Toivottavasti ap sai pahaa oloa hieman purettua kuitenkin.

Teillä on selkeästi kitkaa ajankäytön ja väsymyksen kanssa. Näinhän se lapsiperheissä tapaa olla. Itsellä on kahden lapsen isänä stressistä joskus hermot niin pinnassa että tekisi mieli kuristaa paahtoleivätkin.

Koita ottaa iisisti. Pistä vaikka tekstari että pahoittelen että meni riidaksi. Olen hiton väsynyt ja yksin. Kyllä se mies sen ymmärtää kun ymmärtää. Ukot tapaavat leppyä yhtä nopeasti kuin kimpaantuvatkin.

Kannattaa jutskailla miehen kanssa hommat läpi. Kerro että tulet hulluksi itseksesi kotona. Koita keksiä itsellesi joku kodin ulkopuolinen harrastus. Ihan mitä tahansa. Minä puolipakolla pistin vaimon ratsastamaan ja jumppailemaan kaverinsa kanssa että se pääsee edes vähäksi aikaa kotoa pois. Tiukkaa tekee rahallisesti muutenkin, mutta ovat nuo hintansa väärti. Ilmapiiri kotona on keventynyt todella paljon.

 

Ymmarran kylla etta olet yksinainen ja siita juuri kumpuaakin tuo halu kontrolloida toisen menemisia, eli kun sinulla ei ole kodin ulkopuolista elamaa, ei miehellasikaan saisi olla. Ilmeisesti kuitenkin miehellasi on samanlainen kontrollinhalu?

Varmasti pilasit jo miehesi illan, joten anteeksipyynto ei auttane. Seuraavan kerran yrita hillita itsesi, alaka soittele peraan.

Teidan taytynee keskustella etta myos sina paaset menoihisi tai kenties olisi parempi etta menet jo toihin.

AAAARRRRGHHHH! Mä olin jo rauhoittunut, mutta sä sait nyt oikeesti mun veren kiehahtamaan uudestaan. Älä oikeesti vääntele mun tekemisiä ja sanomisia. Lue vaikka koko ketju hitaasti läpi jos et muuten tajua. Mä en todellakaan kontrolloi mieheni tekemisiä tai menemisiä. Tää oli nyt eka kerta koko meidän seurustelun aikana kun mulla meni hermot tästä syystä. Mutta ihan sama, tulkitse sä mut sen takia joksikin riistäjäksi jos se sun oloas helpottaa, mä lähden röökille. Ekaa kertaa kolmeen vuoteen. Että kiitoksia vaan sulle.

 

Ap ei ehken ajatellut miten palstalaiset asian aluksi lukee ja tulkitsee. Kukaan ei arvannut, että mies on sanellut sinulle kotiintuloajat (törkeää ja lapsellista), eikä suostunut edes lapsen kanssa heräämään kun sinulla on ollut ennalta sovittua menoa. Lisäksi se, että miehellä on tapana venytellä muutoinkin kotiintulemisiaan, on ollut muuttoa, jne, jne.

Ja siltikin asioillla on aina kaksi puolta. Olen yhä sitä mieltä, että teillä on varmasti vakavan keskustelun paikka kunhan mies reissulta kotiutuu.

 

Mut täähän jo kertoo, että ei teillä kaikki niin hyvin asiat ollutkaan... mun mielestä tuo on ollut sua kohtaan täysin ala-arvoista käytöstä! Oletteko puhuneet tästä jälkeenpäin. Mies liihottaa tämän illan menoissaan, mutta sinuna nostaisin kissan pöydälle heti kun mies on tolkuissaan.

On meillä muuten kaikki ihan hyvin, ja olen tyytyväinen ja onnellinen ollut tässä suhteessa. Kaipa se sitten on niin, että suhde ei voi olla hyvä jos jompikumpi, tai jopa molemmat joskus ylireagoi johonkin asiaan, tai mikä pahinta joskus riitelee jostain asiasta. Huoh.

 

Huh huh...

Ja mua tässä vaivaa vain se,että on jumalauta koira jos sitä ei yksi ihminen saa hiljaisena pidettyä

 

Mielestäni tämä viesti avasi ap:n aloituksen taustoja. Ei kyse ole siitä, että mies on tämän kerran vähän pidempään ulkona ja muuttaa aikataulua nopealla varoitusajalla. Mulla riittää ap sulle paljon sympatiaa :heart: Ap, miehesi ei todennäköisesti ymmärrä miten yksin olet, eikä se tarkoita että teidän suhteessa olisi jotain perustavanlaatuisesti pielessä. Toivottavasti saatte vielä puhuttua asiat selviksi.

Niin avasi Mun mielestä ihan jokaisen naisen kannattaisi miettiä ennen jonnekin korpeen muuttamista ja oman tukiverkostonsa hylkäämistä miettiä, miten hyvin se polla siellä tulee kestämään. Varsinkin, jos kaupan kassaa lukuunottamatta ainoa aikuiskontakti päivässä on se oma ukko. Kaunis ja tilava omakotitalo kauniilla paikalla saattaa houkuttaa, mutta onko se oikeasti se, mitä haluaa?

[video=youtube;ytNdgdiGDiI]http://www.youtube.com/watch?v=ytNdgdiGDiI[/video]

 

On meillä muuten kaikki ihan hyvin, ja olen tyytyväinen ja onnellinen ollut tässä suhteessa. Kaipa se sitten on niin, että suhde ei voi olla hyvä jos jompikumpi, tai jopa molemmat joskus ylireagoi johonkin asiaan, tai mikä pahinta joskus riitelee jostain asiasta. Huoh.

Ettekö te ole kumpikin ylireagoineet samaan asiaan, siihen että toinen menee jonnekin ja toinen jää kotiin? Se tuntuu kummastakin keljulta, vaikka haluaisitte varmaankin, että kummallakin on samanlainen vapaus. Mutta kun sitä käytetään, tuleekin katumamieli. Ei se, että tulee riita, kiehuu yli ole niin vaarallista. Se on oleellista miten sen jälkeen sovitaan. Sanoit tuolla jossain kohtaa, ettei mies ymmärrä, että olet jonkun aikaa "pahalla päällä" ja mies anelee anteeksiantoa. Ymmärrän tuon, jokseenkin tuttu juttu. Itse ei vielä ihan ole päässyt yli siitä, miten kurjalta tuntuu, kun riideltiin, sanottiin ikäviä asioita, pahemmin kuin tarkoitettiin. Kestää hetken, että se alakulo menee ohitse. Mutta toisaalta, se toisen tapa käsitellä riidanjälkeistä tilannetta on kuitenkin vain toinen tapa, ei väärä tapa. Kirjoitin aiemmin, että tästä ketjusta ei ole sinulle nyt hyötyä, ehkä sittenkin oli. Sillä avasit tilannetta enemmän, emmehän me voi tietää kuin sen mitä sinä kirjoitat, jokainen päättää mitä siitä ajattelee. Ja sinäkin ajattelet varmaan vähän syvemmin, kuin ekaksi loukkaantuneena. Mutta siitä että joku kuorossa huutaa sinulle, että oikeassa olet ja senkin sika se mies jne, ei ole yhtään enempää hyötyä sinulle kuin siitäkään, että joku sanoo sinun olevan väärässä ja muuten haukkuu sinua. Tuki ja ymmärrys on ihan eri juttu. Ja sitä on tullut paljonkin tässä ketjussa.